Mulla on vähän samanlaista ongelmaa, paitsi että mun mies on tosi ymmärtäväinen yleensä asian suhteen - välillä se on tietysti sille vaikeaa, että musta kestää niin kauan saada irti mielipidettä tms. Tuo kirje kuulosti itse asiassa ihan hyvälle idealle myös meille, koska mulla kestää kauan miettiä miten asian ilmaista jne. ja asiaa ei auta, että mieheni sitten taas on tosi verbaalinen ja vastaa nanosekunnissa mun kaksi minuuttia mietittyyn selitykseen...
Mutta näin 5 vuoden parisuhteen aikana olen yrittänyt opetella puhumaan, koska olen omien vanhempien avioliitossa nähnyt sen, miten 20 vuoteen äiti ei puhunut asioista, jotka vaivasi, ja sitten räjähti kerralla todella pahasti. Sitä ei sitten enää saanut korjattua...
Mikä meillä on auttanut, on parisuhdekurssit ja avioliittoleirit. Ollaan oltu mukana kolmella ja jokaisesta on jäänyt jokin pieni, mutta äärettömän tärkeä asia auttamaan käytännön arkeen. Olen mm. opetellut sanomaan, että nyt on niin vaikea aihe, että on pakko saada aikaa miettiä, jolloin mies ei joudu ihmettelemään, että olenko ylipäänsä kuunnellut vai enkö halua edes vastata tähän tärkeään juttuun mistä hän on puhunut.
Mutta vaikka välillä itselläkin takkuaa, niin voin sanoa myös, että edistystäkin on tapahtunut. Muutos on siis mahdollinen, joten älkäähän luovuttako!
