Loukkaannuinko turhasta miehelle?

[vieras]

Mulla on ylihuomenna lakettuaika.

Äsken automatkalla tuli puhetta huomisesta neuvolasta, yliaikaiskontrollista jne. Oli puhetta että vauva jo nyt niin kookas että täytyy varmaan piakkoin käynnistellä että mahtuu jottei tartte leikata.

Sanoi että siihen leikkaukseen hän ei kai ainakaan tule mukaa vai. Sanoin että siinä kyllä saa olla mukana eikä siinä mitään näe kun verho edessä.

Sitten sattui sanomaan että häntä oksettaa jo valmiiksi pelkkä ajatuskin synnytyksestä kun ei ollut viimeksikään mielekäs kokemus.
Sanoi että tulee mutta tuollalailla puhui asiasta nyt.

Olen ihan puulla päähän lyöty
Oon tähän päivään saakka olettanut että hän mielellään tulee mukaan tsemppaan ja kannsustamaan. Ja ennenkaikkea tueksi ja turvaksi. Luulin vissiin väärin.

Oli esikoisen synnytyksessä niin ihana tuki mulle ja en olis ilman miestä jaksanu olla niin vahva :'(


Mulle tuli kyllä nyt tosi paha mieli tuosta keskustelusta. Kun luulin et ikimuistoinen ja hieno kokemus hällekkin. Koska silloin tsemppas niin hienosti ja itkikin kun tyttö syntyi.


Nyt aloin miettimään että kiellän miestä tulemasta mukaan.

 

[Tallamuspurkuna]

Voithan kysyä mieheltäsi että oliko hänen mielestään synnytyksessä mukana olossa mitään positiivista? Että pitikö hän itse sitä kuitenkin tärkeänä vaikka "tekikin pahaa"? :hug:

 

[<3]

älä pakota leikkaukseen. tai voihan tässä vielä käydä niin, ettei sinua leikatakaan. turha murehtia liikaa. jokatapauksessa vauvaa pukkaa ja se on teille molemmille iloinen asia.
kyllä minuakin 3 lapsen äitiä mitetyttäisi leikkauksen sivusta seuraaminen. voisi huimata tai jotain.

 

[mie vaan]

oisko vähän liikaa synnytyksestä ja odotuksesta johtuvaa jännitystä ilmassa myös Isällä

 

[.]

No loukkaantuisihan tuosta, mutta eihän hän mitään tunteilleen voi. Eli oliko sitten aihetta loukkaantua, niin se on sitten jo eri asia. Mutta ymmärrän kyllä, jos loukkaannuit.

 

[ap]

oisko vähän liikaa synnytyksestä ja odotuksesta johtuvaa jännitystä ilmassa myös Isällä

en tiedä voi olla. Oli nimittäin aika ällikällä lyöty kun sanoin että voidaan käynnistellä jo tällä viikolla.

Mutta eniten mun mieltä pahoitti se kun oletin tähän päivään saakka et synnytys oli heno kokemus hällekkin. Vaikka varmasti vaikeaa katsottavaa on ollutkin.

 

[ap]

Voithan kysyä mieheltäsi että oliko hänen mielestään synnytyksessä mukana olossa mitään positiivista? Että pitikö hän itse sitä kuitenkin tärkeänä vaikka "tekikin pahaa"? :hug:

pitää kysyä tossa kunhan harkoista kotiintuu.

Että oliko todella niin vastenmielinen kokemus vai vaan pahaa katsottavaa.

 

[ap]

älä pakota leikkaukseen. tai voihan tässä vielä käydä niin, ettei sinua leikatakaan. turha murehtia liikaa. jokatapauksessa vauvaa pukkaa ja se on teille molemmille iloinen asia.
kyllä minuakin 3 lapsen äitiä mitetyttäisi leikkauksen sivusta seuraaminen. voisi huimata tai jotain.

mua itseäni pelottaa ajatus leikkauksesta. Paljon ennemmin synnytän normaalisti.

 

[tuleva äiti]

Kai olet kertonut miehellesi miten tärkeä hänen tukensa oli edellisessä synnytyksessä? Tuli vaan mieleen.. Miehet tarvii kiitosta ja kehuja

 

[mamam]

Kyllä minäkin loukkaantuisin! Mutta, en usko et synnytyksen seuraaminen vierestä on erityisen ihanaa, itseasiassa omassa synnytyksessä, jos mä en itse olis synnyttänyt siinä olisin varmaan oksentanut kun verta ja lapsivettä, hikeä ja varmaan kaikkia muitakin eritteitä oli vaatteissa ja pöydällä ja kokemus oli varmaan miehellekin aika kamala, varsinkin kun mä huusin ja oli kamalat kivut.
Mut varmasti oman lapsen syntymä on silti ollut miehestä koskettavaa, ei se et se itse synnytys on "oksettavaa" (huono sanavalinta kyllä sun mieheltä) tee siitä vähemmän merkittävää.
Ja mä ainakin tuollaisen kommentin jälkeen ottaisin silti miehen mukaan synnytykseen, ja muistutaisin et minähän ne tuskat kärsin joten on vaan oikeus ja kohtuus et mies kärsii sen ällötyksen.

 

[vieras]

aikamoinen pläjäys juuri ennen h-hetkeä. :/

miksi ihmeessä ei ole aijemmin avannut suutaan..

 

[ap]

Kyllä minäkin loukkaantuisin! Mutta, en usko et synnytyksen seuraaminen vierestä on erityisen ihanaa, itseasiassa omassa synnytyksessä, jos mä en itse olis synnyttänyt siinä olisin varmaan oksentanut kun verta ja lapsivettä, hikeä ja varmaan kaikkia muitakin eritteitä oli vaatteissa ja pöydällä ja kokemus oli varmaan miehellekin aika kamala, varsinkin kun mä huusin ja oli kamalat kivut.
Mut varmasti oman lapsen syntymä on silti ollut miehestä koskettavaa, ei se et se itse synnytys on "oksettavaa" (huono sanavalinta kyllä sun mieheltä) tee siitä vähemmän merkittävää.
Ja mä ainakin tuollaisen kommentin jälkeen ottaisin silti miehen mukaan synnytykseen, ja muistutaisin et minähän ne tuskat kärsin joten on vaan oikeus ja kohtuus et mies kärsii sen ällötyksen.

tuntuu vaan kurjalta "ottaa" toien sinne mukaan tämän keskustelun jälkeen.

mutta täytynee vielä puhua asioista että olenko nyt käsittänyt jotain väärin vai miksi olen olettanut että hän itse nimenomaan haluaa olla kannustamassa mua.

 

[minä]

Meillä mies sai ison konjakin kätilöltä leikkaussalissa, jonka jälkeen hänellä sujui oikein hyvin "meidän" sektio.

 

[ap]

Kai olet kertonut miehellesi miten tärkeä hänen tukensa oli edellisessä synnytyksessä? Tuli vaan mieleen.. Miehet tarvii kiitosta ja kehuja

olen muistanut mutta täytyy varmaan kerrata vielä tänään.

 

[vieras]

Meillä mies sai ison konjakin kätilöltä leikkaussalissa, jonka jälkeen hänellä sujui oikein hyvin "meidän" sektio.

häh?

missä noin tehdään??

juotetaan isälle alkoholia et kestää.

 

[minä]

Kyllä minäkin loukkaantuisin! Mutta, en usko et synnytyksen seuraaminen vierestä on erityisen ihanaa, itseasiassa omassa synnytyksessä, jos mä en itse olis synnyttänyt siinä olisin varmaan oksentanut kun verta ja lapsivettä, hikeä ja varmaan kaikkia muitakin eritteitä oli vaatteissa ja pöydällä ja kokemus oli varmaan miehellekin aika kamala, varsinkin kun mä huusin ja oli kamalat kivut.
Mut varmasti oman lapsen syntymä on silti ollut miehestä koskettavaa, ei se et se itse synnytys on "oksettavaa" (huono sanavalinta kyllä sun mieheltä) tee siitä vähemmän merkittävää.
Ja mä ainakin tuollaisen kommentin jälkeen ottaisin silti miehen mukaan synnytykseen, ja muistutaisin et minähän ne tuskat kärsin joten on vaan oikeus ja kohtuus et mies kärsii sen ällötyksen.

tuntuu vaan kurjalta "ottaa" toien sinne mukaan tämän keskustelun jälkeen.

mutta täytynee vielä puhua asioista että olenko nyt käsittänyt jotain väärin vai miksi olen olettanut että hän itse nimenomaan haluaa olla kannustamassa mua.

Uskon vakaasti, että häntä jännittää synnytys samalla tavalla mitä sinua. Ekalla kertaa ei vain tiennyt mitä tuleman pitää, nyt sitten jo yrittää etukäteen valmistautua siihen "oksennukseen, ulostamiseen, vereen ja hikeen", mitä synnytys aika usein on. Jutelkaa asiasta, ei kannata olla loukkaantunut näin tärkeän asian tiimoilta.

 

[minä]

Meillä mies sai ison konjakin kätilöltä leikkaussalissa, jonka jälkeen hänellä sujui oikein hyvin "meidän" sektio.

häh?

missä noin tehdään??

juotetaan isälle alkoholia et kestää.

Helsingin naistenklinikalla.

 

[just]

aika sika ukko

 

[äimä]

oisko vähän liikaa synnytyksestä ja odotuksesta johtuvaa jännitystä ilmassa myös Isällä

peesi

 

[töpseli]

oloen itse raskaana ja olisin todella kettuuntunut, jos mieheni puhuisi tuollaista.

tokikin voin jollain tasolla tuon ymmärtää...läheiseni oli 2v sitten auto-onnettomuudessa. sairaalassa oli todella vaikea katsoa häntä vammojen takia ja ajan kanssa, kun siteitä purettiin, aina välistä toivoi, että voikun ei tarvitsisi katsoa. en tietenkään tuosta mitään puhunut. jollain tasolla voin kuitenkin samaistua tunteeseen, että on vaan todella vaikea nähdä rakkaan ihmisen kärsivän. lisäksi veren, haavojen jne. näkeminen on oikeasti vaikeaa.

 

[x]

Olisikohan tuossa nyt ollut miehelläsi vaan kyse huonoista sanavalinnoista? Ehkä hän hämmentyi kuin ilmoitit että "leikkaus on sitten tällä viikolla", eikä osannut ihan fiksusti pukea ajatuksiaan sanoiksi. Vedä nyt rauhassa henkeä, ja juttele sitten miehesi kanssa. Pyydä häntä kertomaan uudellen miltä viime synnytys oli hänestä tuntunut, ja muista kehua ja kiitellä hänen tukeaan ja apuaan sinulle. Älä syyllistä, oli miehen 'synnytyskertomus' sitten millainen tahansa.