Loukkaannuin äitini sanomista. Turhaa ehkä, mutta pakko purkaa.

Äiti siis on aina osannut lytätä mun itsetuntoni alas ja harrastanut minun vertailemista muihin aina. Mulla on aina ollut huono itseluottamus ja inho omaan ulkonäkööni.

No olen laihtunut 10kg. Ei se mikään maailman isoin saavutus ole. Mä kuitenkin juttelin ystäväni kanssa, kun pitäisi viedä kirpparille myyntiin mun vanhat vaatteet, kun ovat isoja. Äiti sitten ihmetteli miten ne isoja on ja kerroin laihtuneeni. Äiti sanoi, että ei huomaa kyllä mitään. Sanoin vain tyynesti, että -10kg lähtenyt ja vaatteet ovat jo aivan liian suuria. Ei niitä voi enää pitää.
Äiti sanoi sitten tuohon vain "No et kyllä ole laihtunut...."

 

jessus mikä äiti, olisit sanonu et ne sun kilot on tainnu siirtyä äitilles ja tiiraillu vatsanseutua siihen malliin..

 

No sun täytyy nyt vain jättää se äitisi ihan omiin mehuihinsa, ei sun sille tarvi todistaa laihtuneesi. Onnea vaan painonpudotuksen johdosta ja käyppä ostamassa oikean kokoisia vaatteita.

 

Olipas jotenkin piristäviä kommentteja heti Kiitti!

 

10kg pudotus on tosi hieno saavutus eikä käy helposti. Itse tiedät ja näet peilistä muutoksen. Anna äitisi valittaa, taatusti näkee saavutuksesi mutta ei halua sanoa sitä sulle.

 

Kuule, se on sun äiti joka on lapsellinen, etkä sinä, jos ei omaa lastaan vielä aikuisenakaan osaa tuon vertaa kannustaa. Ja todellakin, onnea painonpudotuksesta!!!

 

Mun äitini ja anoppinikin ovat melkoisia möläyttelijöitä, mut toi on kyllä tosi kurjaa äidiltäsi

Mä veikkaisin, että sun äidilläsi on huono itsetunto. Ole sinä vain ylpeä saavutuksistasi! Kurjaahan se on, jos äiti on tuollainen, ei pitäisi joutua tuollaista kuulemaan..

 

Vau, hieno saavutus! Äitisi taitaa olla kateellinen, haluaisi itsekin olla nuori ja nätti.

 

Onnea painonpudotuksestasi! Ymmärrän hyvin, että ärsyynnyit äitisi sanoista, mutta älä välitä. Oma äitini on ihan samanlainen.

 

10kg pudotus on jo iso. Toivottavasti en itse tästä lihoa koskaan, koska mä en pystyisi koskaan laihduttamana. Ei itsekuri riittäisi.

 

Voi ollaa alkavaa dementiaa, tai sitten näkee sinua niin usein ettei ole huomannut laihtumista.

 

Onkohan meillä sama äiti
Minun äitini myös harrastaa minun vertailemista muihin. Samoin jos kaupoille pitää mennä hän ostaa itselleen vaatteita ja toteaa että älä sinä turhaan katsele ei nämä sinulle mahdu.
Kun äiti sitten ostaa itselleen liian pieniä vaatteita ja antaa ne minulle (kun kotonaan sovittaa)
niin tuumaa että myy kirppiksellä, ei ne sinulle mahdu.
Kun näkee ne päälläni sanoo
-miksi sinä noin pieniä vaatteita päälläsi pidät, ei sovi sinulle yhtään kun on pienet.

Pahin ja loukkaavin oli se kun menin naimisiin, äitini oli kailottanut kovaan ääneen kaikille ketkä hääpukuani kehui ette
- eihän sille muuten mitään pukua olisi saatu mahtumaan mutta teetettyhän tuo on ja hyvin onnistui opelija.
Totuus että valmisrekkipukuhan minulla oli päällä, tosin äitini joutui itselleen teettämään juhlapuvun kun ei juhlavaatteita löytynyt hänen kokoaan.
Olipa siinä kiva omissa häissä alkaa sanomaan vieraiden kuullen että mitä sinä oikein meinaat ja puhut, valmispukuhan minulla on.
Äitini siihen vaan että
-älä nyt viitsi miksi minä valehtelisin sinun vierillesi ja kaikkihan nyt tietää sinun juttusi,
ja arvaa hävettikö (jutuillani tarkoittaa sitä kun äiti saanut minusta manipuloitua aina sen valehtelijan vaikka totuuden olen aina puhunut, aina hän saanut käännettyä asian niin että minä valehtelen)
Jälkikäteen äitini vielä tokaisi vihaistuksissaan
-Miksi sinun piti tulla siihen pätemään ja leikkimään sillä kaupan valmisrekkipuvulla, olisit ollut onnellinen että annoin kaikien ymmärtää kuinka sinulla on kallis teetetty puku!

 

Laihduta äiti vielä hevonkuuseen.

 

Äiti on vain kateellinen! Oma äitini ottaa minuun yhteyttä, vain silloin kun kaipaa kyytiä, rahaa, haluaa että kävisin hänelle kaupassa tai kaipaa lapsen vahtia. Olen siis 22vuotias, äidilläni on lapsia 3 eri miehenkanssa, nuorimmat sisarukseni ovat toinen esikouluiässä ja toinen vuotta nuorempi..
Itse olen asunut alle 2.-v asti isän kanssa. ja äitipuoleni onkin minulle äiti!

 

en ole edes kertonut äidilleni, että odotan lasta, tosin raskausviikkoja vasta 11.

 

Onkohan meillä sama äiti
Minun äitini myös harrastaa minun vertailemista muihin. Samoin jos kaupoille pitää mennä hän ostaa itselleen vaatteita ja toteaa että älä sinä turhaan katsele ei nämä sinulle mahdu.
Kun äiti sitten ostaa itselleen liian pieniä vaatteita ja antaa ne minulle (kun kotonaan sovittaa)
niin tuumaa että myy kirppiksellä, ei ne sinulle mahdu.
Kun näkee ne päälläni sanoo
-miksi sinä noin pieniä vaatteita päälläsi pidät, ei sovi sinulle yhtään kun on pienet.

Pahin ja loukkaavin oli se kun menin naimisiin, äitini oli kailottanut kovaan ääneen kaikille ketkä hääpukuani kehui ette
- eihän sille muuten mitään pukua olisi saatu mahtumaan mutta teetettyhän tuo on ja hyvin onnistui opelija.
Totuus että valmisrekkipukuhan minulla oli päällä, tosin äitini joutui itselleen teettämään juhlapuvun kun ei juhlavaatteita löytynyt hänen kokoaan.
Olipa siinä kiva omissa häissä alkaa sanomaan vieraiden kuullen että mitä sinä oikein meinaat ja puhut, valmispukuhan minulla on.
Äitini siihen vaan että
-älä nyt viitsi miksi minä valehtelisin sinun vierillesi ja kaikkihan nyt tietää sinun juttusi,
ja arvaa hävettikö (jutuillani tarkoittaa sitä kun äiti saanut minusta manipuloitua aina sen valehtelijan vaikka totuuden olen aina puhunut, aina hän saanut käännettyä asian niin että minä valehtelen)
Jälkikäteen äitini vielä tokaisi vihaistuksissaan
-Miksi sinun piti tulla siihen pätemään ja leikkimään sillä kaupan valmisrekkipuvulla, olisit ollut onnellinen että annoin kaikien ymmärtää kuinka sinulla on kallis teetetty puku!

Herrajjestas! Karmivaa käytöstä äidilläsi. Ihme jos olet jotenkuten täysjärkisenä selvinnyt tuollaisesta, huhhuh. Ahdistavia just noi tilanteet kun ulkopuoliset on ihan hämmennyksissään eikä tiedä ketä uskoa. Tosin jos äitiäsi yhtään tarkemmin tuntevat niin arvaavat kyllä kuka sekoilee. Oisit näyttänyt hääpuvusta valmistajan merkin, ois ollut äidilläs selostamista että miks semmonen merkki on teetettyyn pukuun lisätty... ;D

 

-10kg on jo iso painonpudotus, onnea siitä, voit olla itsestäsi ylpeä :flower:
Ihmetyttää suuresti että mikä ihmeen tarve joillakin äideillä on lytätä lapsiaan ja yrittää pudottaa itsetuntoa? Tuntuu niin hämmästyttävältä että mitä oma äiti siitä saa kun haukkuu ja lyttää? Jollaintapaahan he varmaan yrittävät itseään nostattaa ja saada itselleen paremman mielen jollain todella kieroutuneella tavalla.. ap, älä usko tai kuuntele äitiäsi..Voisitko kysyä suoraan miksi käyttäytyy sua kohtaan noin? Luulis et ainakin yksin kotonaan alkais miettimään..

 

Onkohan meillä sama äiti
Minun äitini myös harrastaa minun vertailemista muihin. Samoin jos kaupoille pitää mennä hän ostaa itselleen vaatteita ja toteaa että älä sinä turhaan katsele ei nämä sinulle mahdu.
Kun äiti sitten ostaa itselleen liian pieniä vaatteita ja antaa ne minulle (kun kotonaan sovittaa)
niin tuumaa että myy kirppiksellä, ei ne sinulle mahdu.
Kun näkee ne päälläni sanoo
-miksi sinä noin pieniä vaatteita päälläsi pidät, ei sovi sinulle yhtään kun on pienet.

Pahin ja loukkaavin oli se kun menin naimisiin, äitini oli kailottanut kovaan ääneen kaikille ketkä hääpukuani kehui ette
- eihän sille muuten mitään pukua olisi saatu mahtumaan mutta teetettyhän tuo on ja hyvin onnistui opelija.
Totuus että valmisrekkipukuhan minulla oli päällä, tosin äitini joutui itselleen teettämään juhlapuvun kun ei juhlavaatteita löytynyt hänen kokoaan.
Olipa siinä kiva omissa häissä alkaa sanomaan vieraiden kuullen että mitä sinä oikein meinaat ja puhut, valmispukuhan minulla on.
Äitini siihen vaan että
-älä nyt viitsi miksi minä valehtelisin sinun vierillesi ja kaikkihan nyt tietää sinun juttusi,
ja arvaa hävettikö (jutuillani tarkoittaa sitä kun äiti saanut minusta manipuloitua aina sen valehtelijan vaikka totuuden olen aina puhunut, aina hän saanut käännettyä asian niin että minä valehtelen)
Jälkikäteen äitini vielä tokaisi vihaistuksissaan
-Miksi sinun piti tulla siihen pätemään ja leikkimään sillä kaupan valmisrekkipuvulla, olisit ollut onnellinen että annoin kaikien ymmärtää kuinka sinulla on kallis teetetty puku!

Kamalaa :O Sulle sama kuin ap:lle eli voitko suoraan puhua äidillesi miltä susta tuntuu toi käytös? Ei oo nimittäi ihan normaalia..

 

Herrajjestas! Karmivaa käytöstä äidilläsi. Ihme jos olet jotenkuten täysjärkisenä selvinnyt tuollaisesta, huhhuh. Ahdistavia just noi tilanteet kun ulkopuoliset on ihan hämmennyksissään eikä tiedä ketä uskoa. Tosin jos äitiäsi yhtään tarkemmin tuntevat niin arvaavat kyllä kuka sekoilee. Oisit näyttänyt hääpuvusta valmistajan merkin, ois ollut äidilläs selostamista että miks semmonen merkki on teetettyyn pukuun lisätty... ;D

Minulla on sisaruksia ja kukaan meistä ei pahemmin ole yhteydessä äitiin, äiti ihmettelee että miksi me häntä syrjitään ja kas kummaa minun syy, olen kuulemma sanonut jotakin sisaruksilleni jotta kukaan ei pidä häneen yhteyttä.
Itse olen tehnyt ehkä sen virheen että vastaan vielä äitini puheluihin, tosin hyvin vähäsanaisena ja lopetan ne nopeasti.
Usein myös 'unohdan' vastata

Omasta täysjärkisyydestäni en tiedä kirjoittaa en ainekaan osaa yhdellä sormella

 

Mä painoin painavimmillani sen 128 kiloa ja kun aloin laihduttamaan ja sit oli jotkut juhlat, joissa oltiin vanhempieni kanssa samaan aikaan, niin mutsini kommentoi, että "ihan turhaan säkin laihdutat, menee pian syömishäiriön puolelle" |O
Ja siis mä olen ollut 90% elämästäni normaalipainoinen kumminkin...

Nyt ei kuulemma huomaa ollenkaan laihtumista, vaikka kiloja lähti sen 35, saman näköinen olen edelleen. (okei, nyt olen raskaana viimeisilläni, en tosin paina läheskään noita ja vyötärön ympäryskin on pienempi) Mutta äitini silmissä siis olen edelleen 130kiloinen, NORMAALIvartaloinen, hänen mielestään...

 

Kamalaa :O Sulle sama kuin ap:lle eli voitko suoraan puhua äidillesi miltä susta tuntuu toi käytös? Ei oo nimittäi ihan normaalia..

Kyllä hänelle on puhunutniin minä isä kuin sisarukseni jotka saaneet saman kohtelun mutta kun hän on niin täydellinen ja miksi me totuutta piilotellaan ja halutaan valehdella ihmisille.
Mitäpä voi olettaa täysin narsistisesta äidistä

 

Voisitko kysyä suoraan miksi käyttäytyy sua kohtaan noin? Luulis et ainakin yksin kotonaan alkais miettimään..

Samanlaisen äidin tyttärenä voin sanoa, että ei ala. Ainakin minun äitini joko lyö mahdollisen itseensä kohdistuvan kritiikin vain vitsiksi (naureskelee että hehhehheh, vitsivitsi), vetää päälle marttyyrivaihteen (noinko sinä luulet että ajattelen, oon sitten varmaan tosi paska äiti kun noin sen tulkitsit, parhaani minä yritän mutta kun kova kasvatus oli minunkin kotona ja itkunyyhky) tai sitten vain vaihtaa puheenaihetta.

Lopputuloksena se että minulla on vielä huonompi olo siitä kun edes yritin (enää en syyllisty tuosta marttyyri-itkusta, mutta vielä pahoitan mieleni siitä kun aikuinen keskusteluyritys menee penkin alle).

Jos tuollaiset ihmiset olisivat kykeneviä miettimään ja välittämään siitä miltä toisesta tuntuu, he kyllä hoksaisivat itsekin muuttaa käytöstään. Näiden kanssa kannettu vesi ei kaivossa pysy. Toki voi oman mielenrauhan kannalta yrittää keskustella (tietää ainakin yrittäneensä), mutta itse en siihen koriin kovin montaa munaa laittaisi...

 

Kerron vielä esimerkin. En käytä juuri ollenkaan alkoholia, ja äitini kyllä pitäisi tietää tämä kun olen sen monta kertaa sanonut. Silti hän usein kysyy virnuillen , esim. vapun jälkeen, että "no jokos siellä on juhlista selvitty", tai "no onkos kova krapula" jne jne. Vastaan aina hyvin hämmästyneenä tyylin "ööh no ei, kotona katsottiin elokuvaa ja käytiin nukkumaan 23 aikaan ". Tästä kun sitten yritin keskustella vähän aikaa sitten, keskusteli meni tätä rataa:

Minä: Miksi sä muutes aina kyselet että jokos siellä on selvitty, luuletko sä että minä ryyppään ihan älyttömästi
Äiti: heh heh, heh heh
M: No eikun ihan oikeasti, niinkö sinä ajattelet?
Ä: ei se nyt välttämättä sitä tarkoita, ehheheh
M: mitäs sitten?
Ä: jos vaikka oot ollu jossain juhlissa jossa muut ryyppää
M: no ei kyllä ole tapana, missä ihmeen sellaisissa juhlissa olisin? Ja jos olisin, niin mitä selvittävää siinä olisi?
Ä: no heheheheh, ei sitä tiedä jos vaikka joutuu tappeluun
M: siis mitäh? miksi joutuisin johonkin tappeluun?!?! Millaisissa porukoissa sinä kuvittelet että minä liikun, en minä käy juuri missään.
Ä: heheheheheh


Ja sitten luovutin. Ei tuollaisten kanssa voi keskustella, heillä on tasan se yksi totuus ja siitä ei edes suostuta keskustelemaan, koska eihän VOI olla että he olisivat jossakin väärässä!

 

Näillä tälläisillä äideillä (ja on paljon) tuntuu todella usein olevan elämässään joku pettymys jonka yli ei oikein pääse. On valittu kumppani väärin ja sitten jääty velvollisuudesta tai saamattomuuttaan huonoon liittoon. Tai jätetty kunnon ammatti hankkimatta, tai lihottu muodottomaksi eikä saada aikaseksi laihduttaa jne. jne.

Jotenkin se tyttären menestys sattuu sitten tähän pettymykseen kun näkee että toinen onnistuu se herättää mielessä karvaan ajatuksen siitä että itselläkin olisi ollut mahdollisuus. Että menestys olisikin ollut vain itsestä kiinni eikä tekosyyt enää päde.

Tälläiseltä ne tilanteet minusta usein näyttää.

 

Kerron vielä esimerkin. En käytä juuri ollenkaan alkoholia, ja äitini kyllä pitäisi tietää tämä kun olen sen monta kertaa sanonut. Silti hän usein kysyy virnuillen , esim. vapun jälkeen, että "no jokos siellä on juhlista selvitty", tai "no onkos kova krapula" jne jne. Vastaan aina hyvin hämmästyneenä tyylin "ööh no ei, kotona katsottiin elokuvaa ja käytiin nukkumaan 23 aikaan ". Tästä kun sitten yritin keskustella vähän aikaa sitten, keskusteli meni tätä rataa:

Minä: Miksi sä muutes aina kyselet että jokos siellä on selvitty, luuletko sä että minä ryyppään ihan älyttömästi
Äiti: heh heh, heh heh
M: No eikun ihan oikeasti, niinkö sinä ajattelet?
Ä: ei se nyt välttämättä sitä tarkoita, ehheheh
M: mitäs sitten?
Ä: jos vaikka oot ollu jossain juhlissa jossa muut ryyppää
M: no ei kyllä ole tapana, missä ihmeen sellaisissa juhlissa olisin? Ja jos olisin, niin mitä selvittävää siinä olisi?
Ä: no heheheheh, ei sitä tiedä jos vaikka joutuu tappeluun
M: siis mitäh? miksi joutuisin johonkin tappeluun?!?! Millaisissa porukoissa sinä kuvittelet että minä liikun, en minä käy juuri missään.
Ä: heheheheheh


Ja sitten luovutin. Ei tuollaisten kanssa voi keskustella, heillä on tasan se yksi totuus ja siitä ei edes suostuta keskustelemaan, koska eihän VOI olla että he olisivat jossakin väärässä!

Niin tuttua.
Lisäksi meidän äiti se aina TIETÄÄ.
Kuittaa vaan asian kuin asian, mitään selittelemättä sen kummemmin, että "kyllä minä tiedän miten se asia oikeasti on".
Mitäs siihen sit sanomaan.