Oman lapsuuteni suosikkiloru
PUHELIMESSA
Soi Hanhelan puhelin: "Tirr-rirr-rii!"
Emohanhipa hätään nyt kiirehtii.
Hän huutaa:"Halloo ja mikä hätä...
Ei kuulu... No, on tämä elämätä..."
"Kot kotkoti kot!" Jopa kuuluukin.
"Kanarouvako? - Ai, ihan säikähdin...
Hyvää päivää! No, hyvinkös miehenne jaksaa?
Mitä kauppais nykyisin munista maksaa?"
"Kot kotkoti - paljon on asiaa,
jos rouvaa vaivata kauemmin saa."
"Saa, saa toki - vaikkapa enemmänkin",
sanoi hanhi ja kaakatti, kaakatti hänkin.
Kului montakin hetkeä sukkelaan,
mutta puheet ne piisasi, usko vaan!
"Kanarouva jos tulisi tänään meille -
vähän niinkuin pienille kekkereille..."
Näin arveli hanhi nyt touhuissaan.
Mut kanapa kotkotti sukkelaan:
"Hyvä hanhirouva, oi, kiitos siitä,
vaan mulla ei kaiketi aikaa riitä.
Jos teiltä nyt meille tultaisiin -?"
"Hyvä", vastasi hanhi, "no, tehdään niin!"
Kun kumpikin puheliaita on kovin,
niin vielä he jatkavat juttua tovin.
HELLI HANNULA
