Loppu Huumori mieheen!

[Perhoinen84]

Aamulla nousin siinä vähän vaille kuusi ja sanoi miehelle "kello on kuusi sun pitäis nousta"(tämäkin perustuu siihen kun mies sanoi illalla että sano hänelle sit kun nousen ite) vastaukseksi sain " joojoo,mä laitan kellon herättää varttia yli " noo menin alakertaan sitten meikkaa rauhassa.Lapsetkin vielä nukku.Miehes vie aamuisin lapset tarhaan. No sitten meen 25vajaa seittemän sanoo miehelle "eikö sun pitäisi jo oikeesti nousta" niin hän alko syyttää mua ettei hän ollut noussut,lateli kaikki rumuudet suustansa.
Hänestä minun olisi pitänyt herättää lapset silloin kun itse herään ja pukea heidät valmiiksi joten kun mies nousee sängystä,MITÄ kellon aikaa luojakaan ei tiedä niin lasten pitäisi nököttää alhaalla vaatteet päällä että ovat valmiina kunnes mies herää.
Oliko muka MUN vikaa että mies ei noussut?on jo aikoihin eletty ettei 26vuotias mies osaa ite nousta ajoissa että ehtii töihin,onko se mun tehtävä valvoa että hän nousee??
No minun piti sitten lähteä jo melkein heti kun olin miehen huudot kuunnellut,puin likan sitten ulkovaatteita vaille valmiiksi ja painelin ovesta.
kyllä taas tuli mietittyä että miks mä palasin,tätäkö tää alkaa taas olemaan.
Ei voi lähteä töihinkään ilman vitutusta. :ashamed:

 

[kokenut]

tuollaista se vaan välillä on. Miehesi purki väsymyksensä suhun. Jos hän olis fiksu ihminen, hän pyytäisi anteeksi käytöstään. Mä en ainakaan venyisi noissa tapauksissa ja tekisi itse niitä hommia mitä vuorotellaan ja on toisen vuoro. Kyllä se ketuttaa miestä, mutta oppii ehkä sitä kautta arvostamaan sunkin panostasi, koska huomaa, että asiat täytyy oikeasti TEHDÄ eikä vaan meinata.

Ihan normaalia lapsiperheen arkea, valitettavasti. Niitä miehiä on harvassa, jotka noissa tilanteissa toimisi kuten on sovittu. Miehesi olisi voinut herätä, vaikka hieman myöhässäkin, sanoa sulle, että sori, kun vaan väsytti niin paljon, toivottaa sulle hyvää työpäivää ja jäädä itse järkkäämään lapset valmiiksi lähtöön. Nyt hän haukkui ja purki huonon olonsa suhun, joka ei ollut kovin reilua.

Tsemppiä, älä ole pitkävihainen tuollaisten hetkellisten huonojen fiilisten takia. Asiat vaan paisuu yli mittakaavojen, jos kumpikaan ei anna piiruakaan periksi.

Halit.

 

[Perhoinen84]

tuollaista se vaan välillä on. Miehesi purki väsymyksensä suhun. Jos hän olis fiksu ihminen, hän pyytäisi anteeksi käytöstään. Mä en ainakaan venyisi noissa tapauksissa ja tekisi itse niitä hommia mitä vuorotellaan ja on toisen vuoro. Kyllä se ketuttaa miestä, mutta oppii ehkä sitä kautta arvostamaan sunkin panostasi, koska huomaa, että asiat täytyy oikeasti TEHDÄ eikä vaan meinata.

Ihan normaalia lapsiperheen arkea, valitettavasti. Niitä miehiä on harvassa, jotka noissa tilanteissa toimisi kuten on sovittu. Miehesi olisi voinut herätä, vaikka hieman myöhässäkin, sanoa sulle, että sori, kun vaan väsytti niin paljon, toivottaa sulle hyvää työpäivää ja jäädä itse järkkäämään lapset valmiiksi lähtöön. Nyt hän haukkui ja purki huonon olonsa suhun, joka ei ollut kovin reilua.

Tsemppiä, älä ole pitkävihainen tuollaisten hetkellisten huonojen fiilisten takia. Asiat vaan paisuu yli mittakaavojen, jos kumpikaan ei anna piiruakaan periksi.

Halit.

Kiitos sanoista,kyllä mä tiedän että ne on sitä "normaalia" arkea ,mutta tälläisten asioiden takia me ollaan joskus erottu koska mies ei osaa sitten pyytää anteeksi vaan syyttää minua ja sitten riidellään ja riidellään ja sitten erotaan :ashamed: Ei se tälläkään kertaa pyydä anteeksi mä tiedän sen!sen mielestä mussa oli vika ja vaikka tajuaiski että teki virheen niin ei anna ylpeys pyytää anteeksi.

 

[moi]

Puhukaa sitten illalla tää asia selväksi tai tekstailkaa/soitelkaa nyt jos voitte. Mä olen aina pitänyt omaa avioliittoani onnellisena ja olen sitä mieltä, että meillä menee tosi hyvin. Silti mekin usein riidellään IHAN tyhjästä. Joskus just noin että mies lähtee vihoissaan töihin ja mä itkua tuherran täällä. Mutta me myös sovitaan riidat aika pian. Tyyliin ennen lähtöö mies sit kuitenki tulee halaamaan tai lähetellään viestejä jne. Se oli sitten aina siinä, molemmat tiedämme syyt miks pinna välillä palaa toiseen (pienet lapset, huonosti nukutut yöt, työstressi, liian vähän aikaa oikeesti puhua jne) ja yritämme ymmärtää. Loppujen lopuksi tiedämme molemmat, että rakastamme toisiamme tosi paljon, on vaan niin helppo tiuskia sille omalle puolisolle ku se on vierellä ja oletus on että tulee myös pysymään eikä säikähdä kaikkia tunteenpurkauksia.

Sitä vaan koitin sanoa, että yritä antaa anteeksi ja juttele miehes kanssa :hug:

 

[kokenut]

jos ei osaa tai ymmärrä anteeksi pyytää. No, useinhan miehet kasvavat sillä tavalla aikuisiksi vasta 30 rajapyykin ohitettuaan. Eri asia on jaksatko sinne asti odottaa.
Onko teillä muu läheisyys ja kumppanuus tiivistä ? Vai onko arkielämä "taistelua" joka rintamalla ? Joskus tarpeeksi yritettyään ei voi muuta kuin todeta, ettei ko. kumppani yksinkertaisesti ole sua varten. Sen myöntäminen onkin sitten toinen juttu.... Mä pyörin epätyydyttävässä suhteessa lähes 10 vuotta... siis 10 vuotta !! Hullua. En vaan jotenkin voinut enkä halunnut antaa periksi.. nyt erottuani hänestä, tajuan, että tuhlasin kirjaimellisesti elämääni...
Sinulle, teille, toivon parempaa ! Pystyttekö asiallisesti keskustelemaan esim. noista asioista, jotka koet epäreiluiksi tunteenpurkauksiksi miehesi taholta ? Voisitteko mitenkään sopia, että tuollaisen käytöksen jälkeen, on miehesi reilusti tunnustettava, että hän oli väärässä. Ei hän voi eikä saa syyllistää sua omista virheistään.