Lopettaisinko imetyksen vai mikä avuksi?

[Tyttöni Tuulispää]

Apua, tarvitsen nyt vertaistukea tai edes joitain mielipiteitä!

Meillä on imetys tökkinyt jo kuukauden ajan 5kk ikäisen pojan kanssa :headwall: Rintaraivarit alkoivat 4kk iässä, mutta koska minähän olin päättänyt imettää, en antanut periksi. Raivoamista kesti 5vrk, jonka jälkeen 3vrk poika söi taas hyvin (sillä edellytyksellä, että olimme ruoka-aikaan kotona). Kylässä ym. ei suostunut syömään ollenkaan.

Sitten taas alkoi lakkoilut rinnalla. Yöllä tankkasi 6-8 kertaa. Pitihän sitä joskus maitoa saada, tottakai :/ Aloitimme kiinteät, jotta nälkäkiukut päivisin loppuisivat. Pullosta en antanut, koska päätin noudattaa ohjetta: "Älä anna pulloa rintaraivareihin"

Yhtäkkiä alkoi tisu taas kelpaamaan. Luulin, että nyt kaikki on hyvin ja voinkin sitten imettää vuoden ikään asti, kunnes...

...sitten se taas tapahtui: poika ei syönyt rintaa muualla kuin kotona ja silloinkin vain noin puoli minuuttia. Pullosta en kuitenkaan antanut. Niille päiville sattui juuri paljon sovittuja menoja, joten jouduimme suurimman osan perumaan.

Kaksi päivää jo ehti mennä hyvin, kunhan tosiaan pysyttelimme imetysaikoina kotona, mutta taas se alkoi. Pari päivää oli raivonnut ja rähjännyt jo pelkän tissin näkemisestä, joten päätin viimeinkin antaa pullosta. Poika oli autuaan onnellinen.

Nyt tilanne on se, että poika syö tissiä vain kun on täysin hiljaista. Se tarkoittaa siis sitä, että isommat lapset lähtevät ulos. Jos ulkoota kuuluu ääniä (esim. ohi ajava auto) niin siihen paikkaan loppuu imetys.

Tuntuu, että olen ihan kypsä tähän |O
Tavoitteenani oli imettää ainakin vuosi, koska imetys "on niin vaivaton tapa ruokkia lasta". Joo... tämä on kyllä kaikkea muuta kuin vaivatonta :headwall: Sanokaa jotain mielipiteitä tähän tilanteeseen. Eniten kiinnostaisi kuulla, että jos siirrymme kokonaan pulloon, niin voikohan samanlainen jatkua silloinkin. Yöllä kun en haluaisi nousta lämmittämään pulloa 8 kertaa...

 

[HeMa05]

itsellä ei ole kokemusta rintaraivareista mutta kahdella ystävällä on.molemmat siirtyivät suosiolla pulloon kun tilanne meni niin mahdottomaksi ettei kenenkään hermot enää kestäneet.lapsi raivosi rinnalla ja äiti ahdistui....ei heru maito ja toisaalta lapsi vaistoaa äidin kireyden.

vaikea asiahan tämä on mutta mun mielestä on parempi että molemmat voivat hyvin....

 

[kolmastulossa]

meillä tyttö lopetti tissittelyn iässä 7 kk - ja ois saattanut tapahtua aiemminkin mutta silloin ei vielä ollut sopivaa korviketta (maitoallerginen).
Imetys on vaivatonta, helppoa, näppärää - joillekkin... Mun mielipide on kuitenkin, että jos ruokahetket on enemmän kidutusta kuin nautintoa, niin miksipä ei siirryttäisi pullolle? Ja jos herut pumpulle, niin tee mahdollisimman lempeä vaihdos, eli pumppaa niin paljon kun voit ja jaksat, ja jatka maitoa korvikkeella.
Meillä muten kävi niin hyvin, että korvikepulloa on lämmitetty tasan kahtenä yönä, vaikka tissiltä söi pari kertaa yössä!

 

[Jonina]

Meillä tuli myös rintaraivari-kausi. Olin tosin jo hiukan siirtynyt pulloon päivisin, koska maito ei riittänyt, mutta aina yöt oli tissi kelvannut hyvin. Aluksi vähän syyttelin itseäni, etten ollut jaksanut "tehdä riittävästi töitä" maidon nousun eteen eli pumpannut aina kun annoin korviketta.

Sitten tilanne meni siihen, että kun yritin öisin imettää, vauva nosti niin hirveän huutokonsertin, että koko talo heräsi takuulla. Niinpä luovutin (kun ei tissi kelvannut). Vauva oli ja on tyytyväinen, minua meinasi imetyksen lopettaminen itkettää, tunteet kun olivat hyvin ristiriitaiset.

Näin jälkikäteen ei harmita enää. Vauvan eväät on kätevä ottaa mukaan ja tarvittaessa joku muukin (isä, mummo jne) voi syöttää. Pystyimme myös miehen kanssa vuorottelemaan yösyöttöjä. Yösyöttöjä jännitin ehkä eniten tyyliin, että "sitä on ihan kuollut kun joutuu hakemaan ja lämmittämään maitoa keskellä yötä", mutta loppujen lopuksi kaikki meni hyvin. Kun aloimme antamaan iltaisin velliä, meillä ei sen jälkeen vauva herännyt yöllä syömään.

Voithan vielä kokeilla esim. öisin syöttää rinnasta, kun silloin on luultavasti hiljaisempaa.

 

[sommarcat]

Meillä lopetettiin tissittely pojan ollessa 5,5 kk, koska se oli hankalaa. (mulle hankalaa, pienet rinnat, ei nautintoa jne... )Meillä elämä helpottui suuresti, kun imetys loppui. Poika sai jo 3,5 kk:n ikäisenä aina yöksi tuttelia, koska rintamaidolla poika heräili sen 6-8 kertaa. Tuttelilla poika nukkui sujuvasti yhdellä syötöllä, jos sitäkään. Tutteli siis oli tuhtimpaa kuin mun maito ja piti nälän poissa. Yösyöminen loppui 7 kk:n iässä. Mun mielipide on tähän, että lopeta imetys, jos se vaatii kovasti päänvaivaa. Voihan olla, että pikkuinen ei syö hälinässä yms. kun vaistoaa kaiken. Jos äiti tressaa, niin muksu tressaa. Tsemppiä! =)

 

[Hay-D]

niin on parempi molemmille. Oishan se kiva jos vois imettää pitkään, mutta ei kannata sen takia stressiä ottaa.

 

[lumikko]

Meillä tytöllä oli noin 4 kuukauden iässä kanssa sellaista, että alkoi huutamaan rinnalla pää punaisena. Siihen auttoi se kun vaihdoin rintaa ja sitten söi toisesta rinnasta ja sen jälkeen kelpasi myös aloitus rinta. Olin ihan tuskissani ja toivoton, mutta en antanut periksi. Ja tätä oli aluksi vain iltaisin, mutta sitten sitä tuli myös päivisin. Ajan kanssa se helpotti ja nyt ei ole enää mitään ongelmaa. Joten meillä siis tepsi tuo, että vaidhoin rintaa ja sain sillä tavallaan hämättyä tyttöä.

 

[kookosta]

Itsellä ei ole kokemusta moisesta, mutta teidän tilanne kuulostaa siltä että itse (vaikkakin hyvin imetys-myönteinen ihminen olen) suosilla jättäisin tissin pois ja siirtyisin pulloon.
Eihän tuosta nyt pitkänpäälle tule mitään että joudutte perumaan menoj lapsen ruokailun mukaan ja vaikka vauva-aika onkin lyhyt, niin kyllä sitä äidinkin tarvitsee päästä tuulettumaan pois neljän seinän sisältä ihmisten ilmoille välillä.

 

[Vaahtera77]

Vertaistukea voin tarjota, mutta hyviä neuvoja minulla ei taida olla. Meillä nimittäin on hyvin pitkälle sama tilanne, vauva on nyt 6 kk. Rintaraivareita meillä oli jo 3 kk iässä, mutta niistä selvittiin ajoittaa ihan hyvin. Kuitenkin sittemmin imetys on ollut hyvin hankalaa jo n. 4 kk iästä lähtien. Käytännössä meillä ei siis suostuta syömään muuta kuin kotona, makuuasennossa ja makuuhuoneessa. Hiljaista pitää olla, en voi puhua muuta kuin kuiskaamalla, ja muualtakaan asunnosta ei voi kuulua kovia ääniä. Että rajoittaa elämää kyllä kieltämättä. Jos yritän imettää muualla, esim. sohvalla tai jossain kaupungilla, vauva vaan käytännössä vänkää itsensä rinnalta pois ja katselee aivan muualle.

Meillä on monia syitä miten tilanne on johtanut tähän. Tuntuu, että vauva on luonteeltaan mahdottoman ympäristöherkkä. Toisekseen minulla on kovin ailahteleva tuo maidontuotanto, enimmäkseen kyllä kärsin liikatuotannosta, eli maito ruiskuaa vauvan suuhun - eli se ei kykene sitä istuma-asennossa hallitsemaan, ja meinaa välillä makuultaankin tukehtua maitoon. Toisaalta välillä heruminen kestää ja kestää. Näistä syistä , ja siitä syystä että vauvalla oli terveydellisiä ongelmia synnytyksen jälkeen ja imetys takkusi tuolloin johtuen vauvan imuotekaan ei ole koskaan ollut kovin hyvä.

Olin jotenkin päättänyt että jaksan näin tänne 6 kk:n ikään...Ja tänne on päästy, tosiaan ilman korvikkeita ja pulloa, vähän kiinteitä on maisteltu. Mutta en vaan millään haluaisi lopettaa, kun välillä tuntuu menevän ihan hyvin, ja vauva kyllä nauttii selvästi rinnallaolosta silloin. Toisaalta minusta tuntuu, että tilanne ei muutu enää miksikään - vauvalla tuntuu olevan melko hyvin opittuna nämä meidän omalaatuiset imetysrituaalit Ja olen siis aika kypsä ja väsynyt tilanteeseen, kun on aika vaikea liikkua minnekään. Minulla ei toisaalta ole kuin tämä yksi lapsi, joten siinä mielessä helppoa kuitenkin.

Mutta nyt se taisi herätä, olisi mielenkiintoista kuulla, onko kukaan "selviytynyt" tälläisestä epätoivoisesta tilanteesta.

 

[Vaahtera77]

Meillä monesti vielä pitää ennen imetystä kanniskella sylissä pitkään (mikäli vauva on virkeä) ja imetys onnistuu vasta tämän "väsytyksen" jälkeen. Käytännössä imetän aika usein vain silloin kun vauva on väsynyt, eli ennen unia, niiden jälkeen tai välissä. Meilläkin loppuu imetys siihen paikkaan, jos tulee joku ääni. Esim. tänään kännykkäni soi viereisessä huoneessa, niin homma loppui sitten siihen.

Pulloon siirtymisessä minua vähän arveluttaa että meneeköhän sekään sitten kovin hyvin... Joitain kertoja mies on antanut pullosta minun ollessa pois, ja aika samanlaista sekin on ollut.

 

[Tyttöni Tuulispää]

Kiitos kaikille vastauksista!

Eilinen päivä meni niin, että pumppasin maidot ja annoin pullosta. Olo oli hieman haikea, mutta toisaalta helpottunut.

Tänään aamulla kun heräsimme, otin pojan kainalooni ja hän alkoikin yllättäen hamuta rintaa. Ajattelin, että ok, kokeillaan kuinka käy. Poika imi onnellisena. Hetken päästä hän irroitti otteensa, katsoi minuun ja hymyili Sen jälkeen jatkoi taas imemistä. Olin aivan ihmeissäni, koska tälläistä ei ollut koskaan ennen tapahtunut. Iltapäivällä kävimme miehen mummolla kylässä. Kokeilin imetystä olohuoneessa ja se onnistui Tämä päivä on siis mennyt loistavasti! Siispä imetys jatkuu. Mutta sillä periaatteella, että päivä kerrallaan mennään =)

Tämä äippä on nyt tosi onnellinen

 

[Milli-83]

hyvä että poika ymmärsi sittenkin hyvän päälle
No, itsellänikin on ollut samaa... et ole todellakaan ainoa. Olenkin täältä myös itse etsinyt vertaistukea, sillä koin välillä myös asian erittäin surulliseksi, kun poika sai kauheat raivarit rinnalla, ei halunnut imeä, vaan otti pienen imaisun ja sitten huusi! minä tein niin, että aina kun irrotti otteensa työnsin tuttia suuhun, ja sitten hän taas halusi imeä, ja annoin rintaa, sitten kun taas alkoi huutamaan, annoin tutin suuhun jne. hiukan auttoi. Täällä siis kyseessä on 2kk vauva.