Kun vauva lakkoilee rinnalla
Mikään ei tunnu imettävästä äidistä niin pahalta kuin se, ettei rinta tarjoakaan vauvalle sitä lohtua ja ravintoa, jota se ennen on tuonut. Huoli siitä, saako lapsi tarpeeksi ravintoa ja nesteitä on jotenkin niin primitiivinen, ettei sitä helposti häivytä. Olisiko joku naisen tai oikeastaan emojen luonnollinen reaktio, joka huolehtii siitä, että poikaset saavat mahdollisimman hyvän hoidon?
Imemislakko - mitä se on?
Imemislakolla tarkoitetaan sellaista tilannetta, jossa vauva toistuvasti kieltäytyy imemästä. Monesti lakkoilu alkaa vähitellen ja voi paheta vaivihkaa siihen pisteeseen, että vauva kieltäytyy kokonaan imemästä rintaa ja huuto voi alkaa jo tuttuun imetysasentoon joutuessa. Totaalinen kieltäytyminen imemisestä kestää tavallisimmin 1-4 päivää. Yleensä ainakin osa yö- ja uni-imetyksistä sujuu lakonkin aikana normaalisti. Joskus lakkoilu (vauva kieltäytyy ajoittain syömästä) voi kestää kuukausia, joskus lakkoja on vain se yksi ja ainoa.
Lakkoilu - huutoa ja kieltäytymistä rinnalla - tuntuu usein liittyvän ohimenevänä ongelmana normaaliin imetysaikaan, tavallisia mahdollisia "vaikeita" aikoja ovat 3-4kk, 6kk ja 8kk tienoilla. Näinä aikoina vauva saavuttaa uusia liikunnallisia taitoja tai aistien toiminta on tullut uuteen kehitysasteeseen.
Äidin tunteet
Ahdistus, tuska, suru, avuttomuuden tunne ja viha ovat tavallisia tunteita silloin, kun lapsi johdonmukaisesti kieltäytyy imemästä tai ottaa rinnan suuhun ja muutaman imaisun jälkeen alkaa itkeä ja lopettaa imemisen. On hyvä, jos uskaltaa tunnustaa itselleen nuo tunteet ja purkaa niitä vaikka itkemällä ja huutamalla. Kaikki ei todellakaan aina suju helposti. Ensimmäisellä lapsellani oli selittämätön parin viikon tuntikausien iltahuutojakso (jolloin rinta ei kelvannut) vajaan parin kuukauden ikäisenä ja muutenkin hän itkeskeli paljon. Hän myös kieltäytyi n.4-6kk:n ikäisenä imemästä muuten kuin makuuasennossa ja aluksi ei suostunut syömään muualla kuin rauhallisessa ympäristössä (kotona). Nuorempi vauvani opetteli 6 viikkoa oikeaa imutekniikkaa ja piti tuona aikana yhden totaalisen imemislakon, joka kesti muutaman päivän (pahin vaihe päivän).
Miksi vauva lakkoilee?
Vauva lakkoilee rinnalla siksi, että hän on pettynyt rintaan jostakin syystä. Imeminen voi tuottaa kipua (vauvalla esim. paha sammas, korvatulehdus tai hampaat....) Rinnan heruminen voi olla vauvalle liian voimakas (hän ei ole vielä oppinut selviämään siitä) tai rinta voi herua hitaammin kuin vauva on tottunut. Yksi tavallinen syy lakkoiluun on pullon (ja tutin) käyttäminen imetyksen rinnalla (viite: Breastfeeding Answer Book), varsinkin jos vauvalla on vaikeuksia imuotteen hallitsemisessa. Tai imemistilanne on ollut usein liian rauhaton (sisarus häiritsee juuri imetyksen aikana....) Tai maito maistuu äidin lääkityksen tai kuukautisten takia erilaiselta. Tai äiti tuoksuu erilaiselle kuin ennen (uusi doedorantti tms.) Tai helle harmittaa. Tai syy jää ikuisesti mysteeriksi. Joka tapauksessa lakkoon johtanut tilanne on ollut vauvalle niin traumaattinen, että hän itseään suojellakseen ei uskalla ottaa riskiä tilanteen toistumisesta ts. ei uskalla enää imeä. Missään tapauksessa ei ole kyse siitä, että vauva ei rakastaisi äitiä tai rinnat olisivat hänen mielestään huonot. Alle vuoden ikäinen vauva ei myöskään halua juuri koskaan vierottua (imemisen tarve ei yleensä katoa niin aikaisin). Hän haluaisi imeä, muttei uskalla.
Miten saan vauva takaisin rinnalle?
Tilanne ei ole ollenkaan toivoton, vauvalle pitäisi nyt tarjota mahdollisuus korjaaviin kokemuksiin rinnalla ja houkutella hänet takaisin. Missään tapauksessa vauvaa ei saa yhtään pakottaa (taisin välilla syyllistyä itse pakottamiseen, tunnustan, ennen kuin Emma teki totaalisen lakon). Hänelle tarjotaan rintaa ja jollei se kelpaa SILLÄ kertaa, yritetään myöhemmin uudelleen, kun vauva on rauhoittunut. Aina voi tarjota rintaa, mutta vauva päättää, ottaako hän siitä.
Äidin olisi hyvä olla mahdollisimman rento, ettei hänen paniikkinsa tartu vauvaan. Kärsivällisyys palkitaan! Minua auttoi jaksamaan juuri tuo vauvan tunteiden ajattelu, myotätunto ja lempeys tuli luonnostaan. Ja kun suututti ja suretti, menin toiseen huoneeseen rauhoittumaan hetkeksi.
Rinnalle houkuttelu
Sitten pitäisi saada vauva imemään rinnasta. Vauvaa olisi hyvä pitää mahdollisimman paljon äidin lähellä paljasta ihoa vasten. Ihokontakti lisää vauvan imuhalua. Äiti voisi tehdä yhteisen pesän sänkyyn pariksi päiväksi ja olla vauvan kanssa yhdessä piilossa peiton alla. Kesällä pesän voi varmasti tehdä myös ulos varjoon, jos on suojaisa oma piha. Pesään mukaan eväät ja esim. lukemista äidille ja sitten paita pois ja vauva vaikka ihan nakuksi. Olisi hyvä rauhoittaa muutama päivä vain tämän tilanteen laukaisemiseen. Vauvaa kannattaa myös kantaa paljon mukana esim. kantoliinassa.
Imettämistä kannattaa yrittää aina, kun vauva on puoliunessa joko väsynyt tai juuri heräämässä ja tietysti silloin, kun vauva osoittaa nälän merkkejä. Yleensä lakkoilevat tai huonolla imuotteella imevät vauvat imevät yöllä hyvin. (Minä odotin aina yötä ja pelkäsin päiviä...) Tiheät yöimetykset huolehtisivat sekä riittävästä nestemäärästä että mahdollisesta maitomäärän tilapäisestä alenemisesta (mikäli niukka maitomäärä on lakkoilun syy). Yöimetykset lisäävät tehokkaimmin maidon määrää, koska yöllä imetyshormoneita erittyy eniten. Jos yritys menee huudoksi, otetaan vauva pois rinnalta ja rauhoitellaan ja sitten uusi yritys. Joskus vauva itkee itsensä uneen, jos on nälkäinen muttei suostu syömään. Silloin kannattaa yrittää uudelleen, kun vauva heräilee. Yllättävä imetysasento tai -paikka voi huijata vauvan rinnalle. (Voi imettää vaikka vauvan ollessa kylvyssä, mitä vaan ikinä keksii!)
Seisaallaan tai kävellen imettäminen voi tuottaa myös tuloksen, isä voi auttaa tässä auttamalla vauvan rinnalle. Jos vauva ottaa rinnan suuhun ja alkaa imeä, äiti ottaa vauvan syliin ja alkaa "hytkyä" tai kävellä. (=Imetysopettaja Ritva Kuusiston neuvoma juttu, hän itse käyttää tätä, jos vauvaa pitää houkutella rinnalle.) Avustaja pitää kiinni vauvaa pepusta ja niskasta, ei takaraivosta. Vauva on avustajalla vähän pystyssä asennossa. Vauvaa voi imettää myös kantoliinassa ja kävellä samalla. Jos pystyy ennakoimaan, herumisen voi yrittää kaynnistää ennen vauvan rinnalle ottamista lypsämällä vähän etukäteen tai sivelemällä rintaa kevyesti hieroen.
Edellä kuvatut rinnalle houkuttelutekniikat sopivat myös silloin, kun vierottaa vauvaa rintakumista tai pullosta.
Ravinnon saannin turvaaminen
Jos vauva ei kerta kaikkiaan suostu ottamaan rintaa ja syömään, pitää huolehtia vauvan nesteen saamisesta syöttämällä vauvaa muulla tavalla kuin rinnasta. Vauva saa riittävästi nesteitä, jos vaipat kastuvat entiseen tahtiin. Vuorokaudessa pitäisi kastua kunnolla 5-6 kertakäyttövaippaa tai 7-8 kestovaippaa. Ulostaminen arvioidaan vauvan tavallisen "tyylin" mukaan, yhtenä sääntönä on pidetty kahta kertaa vrk:ssa. (Jos vauva siis ulostaa yleensä useammin kuin kaksi kertaa vrk:ssa, kaksi tai yksi kerta riittää. Jos vauva taas ulostaa yleensä muutaman päivän välein tai kerran viikossa, se on edelleenkin ok.) Pissaaminen on tärkein seurattava. Kertavaippojen ei tarvitse olla piripintaan täynnä, mutta niissä tulee olla kunnolla pissaa. Pissan ulkonäkö (vaalea) ja haju (mieto) kertovat myös, saako vauva riittävästi nesteitä.
Lakkoilevalle vauvalle ei kannata antaa pulloa, tässä tilanteessa rinnasta kokonaan vierottumisen riski on suurimmillaan. Eli jos (lypsettyä?) maitoa tai korviketta tarvitaan, se kannattaa antaa lusikalla, nokkamukista, mukista juottamalla tai hörpyttämällä. Hörpyttäminen olisi hyvä keino: vauvalle ruokalappu, sitten mittakuppi tai tuttipullon hattu tai hörpytyskuppi (esim. Amedalla on) puolilleen maitoa, (vauva kapaloon), vauva syliin pystyasentoon ja kuppi kevyesti vauvan alahuulen päälle ja kallistetaan sen verran, etta vauva saa otettua maitoa. Maito on siis kupin reunalla, ei kaadeta suuhun. Ekat kerrat voivat olla aika sähellystä, ainakin minulla oli, mutta harjoitus tekee mestarin. Vauva valuttaa maitoa suupielistä, se kuuluu asiaan. Kannattaa antaa muutama kymmenen ml kerrallaan useasti päivän mittaan, vauva laittaa suun kiinni, sitten kun ei halua enempää. Jos vauva lakkoilee hitaasti heruvan rinnan takia, imetysapulaitteesta voi olla apua lakkoilun lopettamisessa.
Yöimetyksistä (jos ne sujuvat) vauva voi saada suurimman osan ravinnostaan. Tässä tilanteessa ei ole edullista, että vauva nukkuu yöllä pitkiä jaksoja syömättä (jos siis epäilee, ettei ruokamäärä päivällä ole riittävä) vaan hänet kannattaa herätellä syömään 1-2 kertaa yöllä. Vauvaa ei tarvitse herättää kokonaan vaan saada hänet havahtumaan vain sen verran, että hän alkaa imeä. Imetystukiryhmässä olen kuullut jopa yhdestä vauvasta, joka suostui syomään vain öisin ja kasvoi normaalisti!
Mikäli vauva ei suostu syömään, olisi äidin hyvä lypsää muutaman kerran päivän mittaan (jossakin välissä), ettei maidon määrä pääsisi laskemaan lakkoilun aikana. Lypsetyn maidon voi sitten antaa vauvalle.
Älä lannistu - kyllä lakkoilustakin voi selvitä!
Omaa kokemusta: nuorempi tyttäreni siis lakkoili huonon imuotteen vuoksi. Hän oli saanut sairaalassa ollessaan maitoa pullosta ja kadotti imuotteen kahdeksannella viikolla (en voinut olla koko aikaa sairaalassa häntä imettämässä). Hänellä oli vaikeuksia herumisen kanssa. Lakkoilu alkoi vaivihkaa ja paheni viikon kuluessa niin, että yhtenä päivänä hän ei lopulta suostunut enää imemään. Hädissäni soitin parille imetystuki- ystävälleni ja he rohkaisivat minua jaksamaan. Pahin vaihe kesti 2-3 päivää, joista yhtenä Emma ei suostunut syömään rinnasta kuin vähän. Annoin hänelle lypsettyä maitoa ja tarjosin rintaa. Välillä itkin ja välillä olin vihainen, enimmäkseen alistunut. Öisin hän suostui imemään, Emma osasi imeä puoliunessa muutenkin koko imuotteen opetteluajan. Vähitellen hän alkoi imeä ja imuotekin alkoi löytyä uudelleen. Emma lakkoili n. 3kk:n ikäisenä, nyt hän on 8kk ja imee edelleen. Muistan, kuinka hän sairaalassa ollessaan hymyili ensimmäisen kerran (rinnalle!) ja edelleenkin hän tarttuu joka päivä rintaan onnellisesti hymyillen!
Vauva ei huoli rintaa - rintaraivarit
Vauva huutaa ja kiukuttelee rinnalla. Mistä ihmeestä voi olla kyse? Mikä avuksi? Rintaraivarit ovat melko yleinen ilmiö, toisilla vauvoilla niitä on useammin kuin toisilla. Monesti kiukkukaudet tulevan ja menevät ohi omia aikojaan, mutta raivoavan vauvan äitiä tilanne ymmärrettävästi huolestuttaa, stressaa ja harmittaa.
KYSYMYS: Kuusiviikkoinen vauvani saa ihmeellisiä raivareita rinnalla. En ymmärrä miksi! Hän aloittaa imetyksen tavalliseen tapaan, mutta ennen kuin pääsee kunnolla vauhtiin alkaa rimpuilla, huitoa, pyrkiä pois nännin läheltä ja itkee tai oikein kirkuu raivoissaan. Näyttää kuin hän haluaisi sitten taas jatkaa imemistä, mutta rinnalle tuominen aiheuttaa uuden huudon ja huitomisen. Olen hädissäni tarjonnut hänelle myös lypsämääni maitoa pullosta ja sen hän on juonut halukkaasti ja ilman ongelmia, mutta tämä huolestuttaa koska olen kuullut, että pullon käyttäminen voi pahentaa rinnalla lakkoilua. Rehellisesti sanoen minun on jo monta kertaa viikon aikana tehnyt mieli luovuttaa ja siirtyä pulloon kokonaan, niin vaikealta imetys nyt tuntuu. Vauva on terve - ei korvatulehduksia tai ihottumia tai kuumetta tms, hän ei myöskään oksenna satunnaista pulauttelua enemmän, tai näytä kärsivän normaalia kummemmista vatsavaivoista. Hän on kyllä usein kärttyisä muutenkin kuin imetyksen yhteydessä, mutta nukkuu kuitenkin aika hyvät yöunet ja on hänellä valoisia ja ihaniakin hetkiä. Mistä on kyse, mitä voin tehdä?
VASTAUS: Ensinnäkin: ansaitset selkään taputukset ja halauksenkin. On tosiaan kurja tunne, kun haluaa tarjota vauvalleen parasta ja tämä kirkuu kuin kauhusta rinnan nähdessään. Toiseksi lohdutusta: luultavasti olet jo - tai ainakin melkein - voiton puolella imetyksessäsi, hyvin pian alkaa helpottaa huomattavasti.
Monet vauvat saavat tuollaisia huitomis- ja huutokohtauksia rinnalla. Joillakin se äityy ihan tavaksi ja imetys voi jonkin aikaa olla vähemmän seesteistä ja mukavaa hommaa! Syitä näihin "rintaraivareihin" voi olla monia.
Maitoa tulee liian nopeasti. Vauva ei vielä oikein osaa käsitellä maitosuihkua, joka rinnasta tulee kun heruminen käynnistyy. Heruminen käynnistyy yleensä - noin nuoren vauvan kanssa - muutaman sekunnin päästä imetyksen alkamisesta. Sitä nopeammin mitä täydempi ja pinkeämpi rinta on. Voisiko kyse olla tästä?
Jos kyse on tästä, kannattaa pyrkiä vähentämään "suihkutissisyyttä". Ohjeita löytyy sen otsikon alta näiltä samoilta sivuilta. Pähkinänkuoressa: imetä jos mahdollista entistä useammin, mutta imetä usean tunnin ajan samasta rinnasta ja vasta sitten vaihda muutamaksi seuraavaksi tunniksi toiseen rintaan. Jos "lepovuorossa" oleva rinta tulee epämukavan täyteen, lypsä sitä mutta vain sen verran kuin on ihan pakko. Mieluummin lypsä kuin imetä, koska lypsäminen ei houkuttele maitoa erittymään yhtä hyvin kuin vauvan suu.
Maitoa tulee liian hitaasti. Ehkäpä maidon tulo on tasaantunut alkuajoista ja ero on niin suuri, että vauva "suuttuu" rinnalle joka ei enää virtaa yhtä vuolaasti kuin ennen. Vauva ehkä imee jonkin aikaa (enemmän kuin muutaman sekuntin) tyytyväisenä mutta sitten alkaa protestoida. Voisiko tästä olla kyse teillä?
Jos kyse on tästä, vauvaa voi auttaa jos heti hänen alkaessaan rimpuilla vaihdat hänet toiselle rinnalle - johon on kertynyt pieni määrä helposti saatavaa etumaitoa sillä aikaa kun toisesta on imetetty. Rintaa voi vaihtaa vaikka kuinka monta kertaa.
Huomaa, että jos vauvan vain saa jatkamaan imetystä, maitoa kyllä tulee hänelle tarpeeksi, jos sitä on tullut ennenkin. Jos maidon riittävyyden kanssa olisi oikeasti ongelmia, vauva ei oireilisi rintaraivareilla. Maidon vähäisyyden merkkejä ovat pissan väheneminen ja ettei vauva kasva. Nälkäinen vauva ei tuhlaa energiaa rimpuiluun ja huutoon vaan päinvastoin oikein takertuu rintaan.
Heruminen käynnistyy liian hitaasti, ja vauva suuttuu kun maitoa ei tule HETI (!!!) runsaasti. Joskus vauvat ovat esimerkiksi tiettyyn vuorokauden aikaan, tai kun nälkä on oikein kova, tavallista ärtyisempiä ja kärsimättömämpiä. Heruminenhan käynnistyy pienen vauvan kanssa yleensä 5-20 sekunnissa imetyksen alkamisen jälkeen, mutta joskus sekin on -vauvan temperamentistakin riippuen - liikaa. Joskus heruminen voi vaikka äidin väsymyksen tai stressin takia olla hitaampaa.
Jos rintaraivareita tulee tästä syystä, auttaa jos imetysvälejä (ja vauvan nälkää) ei päästä liian suureksi. Herumista voi myös auttaa alkuun ennen imetystä lämmittämällä rintoja, hieromalla niitä tai pyytämällä vaikka puolisolta hierontaa alaselkään, kumartumalla eteenpäin ja ravistelemalla rintoja, syömällä hyvin ja muistamalla juoda päivän mittaan. Myös tähän pulmaan voi auttaa, että heti kun vauva hermostuu, tarjoaa hänelle toista rintaa ja vaihtelee niin kauan kuin tarvitsee.
Maitoa tulee ja tulee, vaikka vauva haluaisi vain "nautiskella" eikä syödä. Tämä on runsasmaitoisten äitien vauvojen ongelma. Suihkutissiohjeet sopivat tähänkin (ks. yllä) ja joskus voi olla apua tutin säännöstellystä tarjoilusta vauvan imuhaluja helpottamaan. Maidon liikatuotanto voi rauhoittua nopeastikin, ja tutista voi sitten ehkä luopuakin.
Vauva on muuttanut imetysrytmiään, mutta äiti ei ole pysynyt perässä vaan tarjoaa "väärään aikaan ja väärällä tavalla". Varsinkin noin kolmen kuukauden iässä on todella yleistä, että vauva vähentää imemisaikojaan ja voipa harventaa imetyskertojakin, todella paljon. Vauvan imetystekniikka on kehittynyt, hän voi nyt saada tarpeeksi esimerkiksi kahdessa minuutissa vaikka aiemmin imetyskerrat kestivät aina vähintään varttitunnin! Jos äiti nyt yrittää tyrkyttää rintaa varttitunnin ajan , onko ihme jos vauvaa alkaa harmittaa koko homma.
Jos tästä voisi olla kyse juuri teillä, yritä jonkin aikaa tsempata kuuntelemaan ja "tottelemaan" vauvan viestejä ilman ennakko-odotuksia ja pelkoja. Luota vauvaasi. Ole herkkä tarjoamaan rintaa pienestäkin vihjeestä, mutta vielä vikkelämmin unohda koko homma jos vauva ei haluakaan. Apua voisi olla parin "pesimispäivän" pitämisestä, jolloin rauhoitat aikaa vauvalle ja itsellesi, olette paljon lähekkäin, vaikka ihan paidatta - ilman paineita ja imetyksen kummempaa tarkkailua. Näin saatte taas toistenne juonesta kiinni.
Tai ehkä kyse onkin asentorajoitteisuudesta. Tätä termiä käytämme niiden vauvojen kohdalla, jotka alkavat vaatia aivan tiettyjä olosuhteita imetykselle. Esimerkiksi että äiti makaa, tai että on pimeää eikä ääniä kuulu mistään! Kokeile, onnistuuko imetys helpommin aivan rauhoitetuissa oloissa. Jos, niin yritä järjestää niitä. "Asentorajoitteisuus" menee yleensä ohi itsestään ajan myötä, muutamassa viikossa. Jotkut vauvat kärsivät siitä jos imetysasento sylissä ei ole täysin tukeva ja rento. Hyvä imetystyyny tai muu korkea tyyny äidin sylissä voi auttaa saamaan aikaan, että vauva itse voi maata rentona, vaikka äiti istuukin.
Jokin maidossa ei sovi vauvalle ja aiheuttaa esim. vatsakipuja. Allergiat eivät aina näy päällepäin, varsinkaan varhaisessa vaiheessa. Syömishaluttomuus voi olla ainoa oire. Kokemus on osoittanut, että äidin maidoton dieetti (ei mitään maitotuotteita) viikon - kahden ajan on auttanut joissain rintaraivareistä kärsineissä perheissä. Voit lukea jutun imetyksestä ja allergioista näiltä samoilta sivuilta. Älä kuitenkaan liikaa huolestu, tämä on melko harvinainen syy, yllämainitut ovat paljon, paljon tavallisempia. Äidinmaidon välityksellä oireilevat allergiat eivät yleensä koskaan puhkea ennen kahden kuukauden ikää, joten nuoremmilla lapsilla tästä tuskin on kyse.
Jos rintaraivareihin ei tunnu olevan mitään selkeää syytä, kannattaa muistaa, että joskus jokin vauvan sairaus voi aiheuttaa lakkoilua. Esimerkiksi korvatulehdus, flunssan aiheuttama nenän tukkoisuus, kurkkukipu tai sammas vauvan suussa voivat tehdä imemisestä epämiellyttävää tai kivuliasta, eikä vauva siksi halua imeä tai kiukustuu yrittäessään. Korvatulehduksesta kärsivälle lapelle makuuasento voi tehdä ikävän olon, silloin yleensä myös yöt muuttuvat levottomammiksi. Joskus korvatelehdus ei oireile mitenkään muuten kuin rinnalla kiukutteluna. Jos raivarit eivät selity selkeästi jollain muulla, rintaraivareista kärsivää lasta kannattaa käydä ainakin varmuudeksi näyttämässä lääkärissä, jotta sairaus voidaan sulkea syynä pois tai hoitaa kuntoon.
Toisinaan rintaraivarointi on vain selittämätön "vauvojen juttu". Kaikkiin rintaraivarikausiin ei löydy koskaan selitystä. Mitä tehdä jos mikään yllä olevista ei tunnu sopivan, eivätkä mainitut vinkit auta?
Monet vauvat imevät helpommin unisina - ja yllättävän monet osaavat sen ihan unessakin! Satsaa siis imetyksiin, jotka onnistuvat helpommin. Jos vauva on nukahtanut päiväunilleen vaunuihin, imetä hänet nyt uneen - jos se onnistuu. Tai nosta hänet rinnalle vielä unisena. Satsaa yöimetyksiin, jos ne sujuvat.
Yritä pitää pää kylmänä. Tämä menee varmasti ohi. Vauva ei hylkää rintaa kokonaan, jos hänellä ei ole vaihtoehtoja, eli pulloa ei tarjota. Jos vauva ei ota rintaa, vaikka selvästi haluaa, tee jotain muuta vähän aikaa, vaihda vaikka hänen vaippansa ja yritä uudestaan. Monenlaisia hämäyskikkoja ja vauvan auttamiskeinoja löytyy näiden sivujen jutusta "imetyslakkoilusta". Muista kuitenkin, että tyrkyttämisen ja houkuttelun raja on hiuksenhieno - tyrkyttämällä luultavasti vain pahennat rintaraivareita tai lakkoilua. Jos olet oikein huolissasi saako vauva tarpeeksi maitoa, tarkkaile hänen pissavaippojensa kastumista. Jos pissan määrä vähenee tai pissa muuttuu voimakkaamman väriseksi/hajuiseksi, hän ei ehkä saa tarpeeksi nestettä.
Kun tuntuu pahalta ja suututtaa, ettei rintasi kelpaa ja imetysyrityksesi torjutaan, tiedä, että lukemattomat muut naiset ovat tunteneet samoin samanlaisessa tilanteessa. Tunteesi ovat hyvin luonnollisia. Toisaalta voit muistuttaa itseäsi, että oikeasti sinä ja vauva olette aina samalla puolella. Te ette ole ongelma toisillenne, vaan teillä on nyt tämä yhteinen pikku ongelma - joka nostattaa vahvoja tunteita puolin ja toisin.
Jotkut vauvat rauhoittuvat rinnalle, jos heidät kapaloi. Joitakin auttaa, jos heitä ensin heijaa kevyesti mutta reippaasti esimerkiksi hypähtelevän kävelyn tahdissa sylissä pitäen. (Pienen vauvan päätä pitää muistaa varoa, lyhytkin raju ravistus voi olla hengenvaarallista, joten otteissa tulee olla varma, mutta hellä.)
Joskus kesken imetyksen alkavaan rimpuiluun ja huutoon auttaa röyhtäytys. Monia imetettyjä lapsia ei tarvitse röyhtäyttää koskaan, mutta joitakin tarvitsee.
Rintaraivareita saavat lapset ovat usein muutenkin eläväisiä ja herkkiä lapsia. Eivät kuitenkaan ollenkaan välttämättä mitään koliikkivauvoja.
Lisää tietoja: http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=14&Itemid=97
