lopahtanut seksielämä

[a]

Ongelmana on ettei minua enää kiinnosta ollenkaan avopuoliso siinä mielessä kuin pitäisi.. Välillä tuntuu ajatuskin vastenmieliseltä. Ollaan seurusteltu reilu kolme vuotta, joten arki on astunut kuvioihin. Rakastan miestäni yli kaiken, mutta en tunne enää mitään seksuaalista häntä kohtaa (muut miehet kyllä himoittaa...). Ollaan aika kämppiksiä nykyään, vaihdetaan vain kuulumiset ja puhutaan jotain yleistä, ei osata enää keskustellakaan syvemmin. Onko vastaavia kokemuksia kellään? Miten selvitty tilanteesta?
Tätä on jatkunut noin vajaan vuoden, koko ajan vain pahentuen. En edes muista milloin harrastimme viimeksi seksiä. Turhauttavaa. Onko tämä vain nyt se koetinkivi parisuhteessa kun huuma häviää, vai mikä? En haluaisi erotakaan, mutta ei tällainenkaan elämä toimi. Olen yrittänyt viritellä mielialaa, ja muutenkin sytyttää kipinää välillemme, mutta se tuntuu jotenkin niin keinotekoiselta eikä toimi. Apua!

 

[Tunteet kuolee]

Meillä sama tilanne, ensin olin se viriilimpi ja kinusin. Nyt ollaan kämppiksiä, en alistu enää kinuamaan. Ollaan sitten ilman ja yllättävää kyllä niin siinä käy että kaikki muut himottaa mutta ei se oma kulta, mieluummin jopa harrastan itsetyydytystä kuin pyydän siltä mitään kuin pakosta. Eilen pyysin sängyssä että mies tulisi mun lähelle, kun teki mieli hellyyttä ja olen nyt pari vuotta kuunnellut sitä selitystä kuinka kuuma siinä tulee, joten samallalailla kävi nyt. Se koskeminen on sille niin vastentahtoista, joten se toisella kädellä hieroi mun selkää ja makasi kaukana. Jos toinen ei ole henkisesti läsnä ja ei koskaan tee sitä mitä pyytää niin ihan sama. Kehtasi vielä sanoa ettei kyllä ole nyt lähellä johon mä vain sanoin että parempi vain ettei ole tuskaisena tuhisemassa mun korvaan. Yöllä sitten heräsin siihen kun heitti mun käden sen puolelta sänkyä kuin likaisen tiskirätin ja se oli liikaa. Olen nyt salaa itsekseni raivonnut ja itkenyt. Sen vielä jotenkin kestää että pitää ilman seksiä olla mutta tätä ei. Mä neuvosin hakemaan apua ja googlettamalla löytyy todella paljon tietoa terveestä seksielämästä. Mä olen myös pyytänyt että mies hakisi mun kanssa apua, mutta mieluummin kuulemma ottaa uuden naisen tai huoran. Olen lukenut että seksin kuoleminen tarkoittaa suudelmien muuttumista pusuiksi ja yleensä parisuhteen ongelmat näkyy ensimmäisenä herkässä seksielämässä. Ja mun arvio on että me ollaan enää korkeintaan vuosi yhdessä, sitten mä en enää jaksa tai mies löytää uuden. Mietin nyt jo eroa joka päivä. Toinen mitä saan kuulla vähän väliä on negatiivisten asioiden hakeminen mun kehosta, ei tee itsetunnolle yhtään hyvää. Mutta seksiasioiden parantuminen vaatii sitä "teeskentelyä" ja hyvää parisuhdetta. Väestöliiton sivuilla on parisuhteesta ja terveestä seksielämästä hyviä juttuja, kannattaa käydä lukemassa! Meille on vielä tulossa vauva ja se on todella ahdistavaa, mulle tämä suhteen tilanne selvisi vasta raskauden aikana. Nyt olen jo mennyt lasketunajan yli ja eikä yhtään tunnu hyvältä että vauva syntyy ja mä tunnen näin. En tiedä miten mies tuntee, musta tuntuu ettei se välitätai ei ymmärrä. Mies on nyt ollut tosi ymmärtävä ja ihana tämän loppuraskauden aikana, mutta se ei yksin riitä. Parisuhde on parhaimmillaan toisen tarpeiden täyttämistä, yhteinen projekti. Jos kumpikaan ei halua se ei tarkoita että kumpikaan olisi tyytyväinen tilanteeseen.

 

[Suru-Saara]

Otan osaa, "Tunteet kuolee", kirjoitukesi oli hyvin koskettava, samoin kuin Sinun, "a". Olen 40+ nainen, ja tunnistan teksteistänne oman elämäni. Rakastan miestäni, enkä haluasisi hänelle mitään pahaa, mutta olen perin juurin kyllästynyt siihen, että vain minä olen halunnut hakea apua seksittömään liittoomme. Se, että mieheni suorastaan välttelee koskettamasta minua on vaikuttanut itsetuntooni naisena. Olen väsynyt itse tekemään aloitteen. Seksiä on viime vuosina ollut n. kolme kertaa vuodessa yhä väheten siitäkin. MIksi olemme yhdessä? Olemme kuitenkin lastemme vanhempia. Mieheni on esimerkillinen isä. Vanhempani ovat kehuneet kilvan, kuinka hieno vävy heillä on. Huolehtivainen, raitis, kunnollinen..
Kun lapset olivat pieniä, selitin itselleni, että olimme molemmat väsyneitä ja ponnistelimme arjessa. Nyt lapset ovat teini-ikäisiä ja meillä olisi aikaa enemmän toisillemme, mutta mieheni ei halua minua nytkään. Olen käynyt Väestöliiton parisuhdeterapiassa yksin, koska mieheni "ei halua puhua jollekin ulkopuoliselle omista asioistaan". Tuntuu, että hänellä on oma yksityinen maailmansa, johan minullakaan ei kertakaikkiaan olae pääsyä. Kun kerran istuimme autossa ja johonkin vähäpätöiseen asiaan naurahdin ja sanoin:"Kyllä mä sut tunnen..", hän tokaisi kireästi:"Et sä mua tunne!". Eräänä yönä menin hänen työhuoneeseensa ja huomasin hänen katselevan pornosivuja, snoin, että ymmärrän, että katselet täällä pornoa, koska meillä on seksiä niin harvoin, mutta mä olen terve, normaali nainen ja mäkin haluaisin seksiä useammin, kuin nyt. Ollaan oltu pitkään yhdessä ja intohimo on laantunut, mutta mehän voitais kasella pornoa vaikka yhdessä..?" Itsekin hämmästyin, että pystyin ylittämään kiukkuni. Hän vastasi, että ei. Minä:"Meidän pitäis puhua." Hän:"Ei nyt." Minä:"Milloin sitten?" ei vastausta. mInä:"Ei siis milloinkaan.."

 

[Vieras]

Käääk. Koittakaa noudattaa sitä palstoittamista. Nyt sekoo silmät kun lukee tota teksti hässäkkää. 5-7 lausetta yhteen palstaan ja sitten väli.

 

[kikka]

[ Meille on vielä tulossa vauva ja se on todella ahdistavaa, mulle tämä suhteen tilanne selvisi vasta raskauden aikana. Nyt olen jo mennyt lasketunajan yli ja eikä yhtään tunnu hyvältä että vauva syntyy ja mä tunnen näin. En tiedä miten mies tuntee, musta tuntuu ettei se välitätai ei ymmärrä. Mies on nyt ollut tosi ymmärtävä ja ihana tämän loppuraskauden aikana, mutta se ei yksin riitä. Parisuhde on parhaimmillaan toisen tarpeiden täyttämistä, yhteinen projekti. Jos kumpikaan ei halua se ei tarkoita että kumpikaan olisi tyytyväinen tilanteeseen.[/quote]

Johtuiskohan jotenkin juuri sun raskaudentilastasi? Onko raskaus yhdessä suunniteltu? Ehkä miestä "pelottaa" se iso vatsa tai hän kokee sen "epäkiihottavana"?

 

[Jasmine]

Toi elämäntilanne, mistä ap. kertoi ja mistä myös muut kertoivat, eli asutaan vain kämppiksinä, eikä parisuhteessa, niin olen itse nähnyt monia tuollaisia pariskuntia! Tosin he ovat olleet jo yhdessä yleensä reilusti yli 10 vuotta, mutta olen joskus tavannut myös näitä ns. suht tuoreita parisuhteita missä toinen ei reagoi oikeastaan mitenkään, jos toinen tulee lähelle tai sitten kumatkin ovat yhtä negatiivisella mielellä toisiaan kohtaan koko ajan.

Se on kyllä todella sääli, itsellä ainakin on mennyt usko pitkiin parisuhteisiin tässä elämäni aikana (mm. omat vanhempani käyttäytyvät,kuin olisivat vain kämppiksiä vaikka ovat olleet naimisissa yli 20v. ja yhdessä sitäkin kauemmin). Samoin olen myös muita sukuni pariskuntia nähnyt tuossa tilanteessa. Tätinikin sanoi kerran että on miehensä kanssa vain pakosta ja odottaa tämän kuolemaa että saa elää vapaasti, mies kun ei anna tätini olla rauhassa, vaikka asuisivatkin eri osotteissa.

Itse, vaikka en parisuhteessa olekaan, olen myös miettinyt sitä että jos joskus löydän sen oman kullan ja suhteesta tulee pitkä, niin miten sitten pitäisi toimia jos/kun suhde muuttuu tuollaiseksi, kuin mitä tässä keskustelussa on kuvattu, eli ns. kaverisuhteeksi.

 

[Tunteet kuolee]

Johtuiskohan jotenkin juuri sun raskaudentilastasi? Onko raskaus yhdessä suunniteltu? Ehkä miestä "pelottaa" se iso vatsa tai hän kokee sen "epäkiihottavana"?

Eli mies oli se joka sinnikkäästi on tätä lasta halunnut ja yhteinen päätös se oli. Kyllä ongelmat on alkaneet jo ennen raskautta, ehkä korostuneet nyt raskauden aikana. Mieheni puhui joulun jälkeen tunteistaan ja se oli aika lohdutonta tekstiä. Ollaan ajauduttu henkisesti toisistamme kauaksi ja nyt sitten olen yrittänyt lähentyä/korjata tehtyjä virheitä ja uskon että mies myös. Nyt on rauhallista ja toisaalta hyvä kun vauvakin tulee, mutta uskon että se on myös sitä että tunteet kuolee pikku hiljaa.

Tuntuu kamalalta sanoa näin mutta uskon ettei hän nyt kantaisi niin suurta huolta musta jos en odottaisi hänen lasta, enkä usko että hän tietää miltä musta oikeasti tuntuu. Enkä tiedä miten kertoa ja kun on pelottava tunne ettei hän edes välitä. Jatkuvasti on sellainen tunne ettei hän edes muutenkaan jaksa keskittyä siihen mistä puhun, puhuu vain omia juttuja eikä koskaan paljoa kommentoi jos kerron omista peloista. Mä yritän parhaani ja en ole lähtemässä, yritän pelastaa tätä suhdetta niin hyvin kuin osaan. Tältä musta siis tuntuu, en tiedä mitä mies ajattelee!

 

[Suru-Saara]

Ennen avioliitto oli instituutio, joka oli turvasatama naiselle, jolle ei ollut työpaikkoja käytännössä tarjolla. Lapsia tuli, vaihdevuosiin saakka tasaiseen tahtiin. Miehille sallittiin "huvinsa". Naisen ei pitänytkään ollla seksuaalinen, vaan äidillinen. "huonot" naiset olivatkin sitten erikseen. Jos joku perheenäiti sitten alkoi saada psykosomaattisia oireita, leimattiin hysteeriseksi.

 

[Suru-Saaralle]

Ja noita ei-seksuaalisia naisia on vanhainkodit ja mielenterveyspolit pullollaan. On eletty miehen armoilla, siedetty uhkailua, kiristystä, väkivaltaa, alistamista. Monella vielä ollut anoppi saman katon alla.
Kyllä on naisten elämä ollut aina kovaa ja niin se kai tulee olemaankin eri muodoissaan.

 

[Mikä ihme neuvoksi?]

Kuulostaa niin tutulta. Minä olen seurustellut miesystäväni kanssa vuoden. Asumme omissa asunnoissamme, mutta tapaamme päivittäin. Olen 30 ja risat, mieheni 10 vuotta vanhempi. Jo muutaman kuukauden jälkeen mieheni mielenkiinto minuun lopahti. Alussa seksi oli ihanaa, tunsin läheisyyttä, jota en koskaan aikaisemmin ole tuntenut. Pian huomasin, että teen itse aina aloitteen. Halusin miestäni mielettömästi. Mies alkoi torjua minua. Se loukkasi, joten lopetin aloitteet. Mies ei halua enää edes suudella minua. Se tuntuu melkein vielä pahemmalta, kuin se, että seksiä on harvoin. Kun nykyään harvoin rakastelemme, mies ei enää pysty katsomaan minua, eikä rakastelu ala hyväilyllä ja suutelulla vaan suoraan yhdynnällä. Läheisyyden tunne on mennyttä.

Muuten meillä on ihanaa ja hellyyttäkin riittää pussailun ja halailun muodossa, nukumme myös sylikkäin. Olen yrittänyt joskus puhua, mutta mies kokee syyllistämisenä, vaikka en sitä tarkoita. Rakastan miestä hulluna, ja hänkin sanoo rakastavansa minua. Mutta en pysty tuntemaan itseäni naiseksi koska hän ei halua minua. Tämä seksiongelma on koko ajan mielessäni. Jotain puuttuu...

Välillä ajattelin, että aika auttaa, jos asia jätetään huomiotta. Mutta mikään ei ole auttanut. Haluan miestäni edelleen, mutta intohimo on täysin yksipuolista ja siksi niin turhauttavaa!!!! En missään nimessä ole valmis eroamaan, mutta pelkään, ettei muuta ratkaisua ole. Koen, että vika on minussa. Voiko seksielämä elpyä???? Onko kokemuksia?

 

[Miiru]

Moi!

Toi kuulostaa niiin tutulta! Mä olen miettinyt tässä pääni puhki, että miten mieheni voi lakaista maton alle kommenttini siitä että me ollaan vaan kämppiksiä nykyään tai että en viihdy kotona.. ei mitään reaktiota... Me ollaan kyllä oltu yhdessä jo moooonta vuotta ja naimisissa jo muutama vuosi vaikka nuoria ollaankin..

Ja mikä sitten syy ja mikä seuraus mutta olen rakastunut toiseen mieheen. Hän kohtelee minua kuin prinsessaa ja näyttää rakkautensa avoimesti, myös makuuhuoneen puolella.

Nyt olen miettinyt pääni puhki miten saan elämäni taas raitelleen.. olen yrittänyt saada avioliittoani elvytettyä, mutta mieheni ei ole tehnyt minkäänlaista panostusta.. toisaalta sydänmeni särkyy tämän toisen miehen puolesta.. haluaisin niin että hän voisi olla onnellinen..Olen täysin umpikujassa.. jollen olisi naimisissa niin ero varmaan olisi nykyisen kanssa tullut jo..

Onko kukaan vastaavassa tilanteessa? Miten olette siitä selviytyneet?

 

[Seidi]

Mulle tuttu kuvio tuo Miirun kertoma. En tiedä itsekään, mitä tehdä. Rakastan miestäni ja tyttäriämme. Haluaisin heille eheän kodin. Pitäisikö luopua omasta seksuaalisuudestaan ja niistä pienistä ihanista hetkistä, jotka olen vuosien seksittömän liiton tässä vaiheessa saanut toiselta mieheltä?
En ole enää aikoihin jaksanut vahtia mieheni menemisiä, kuten liiton alussa, jolloin yhtä sun toista paljastuikin. Nyt, kun mulla alkaa olla enemmän aikaa itselleni, mieheni on ruvennut vahtaamaan menojani mustasukkaisesti.

Tekisi mieleni sanoa, että sitä saa mitä tilaa. Tämä toinen mies on tahollaan sitoutunut, eikä hän halua uusioperhettä, kuten en minäkään.

Nuorempana en uskonut itse koskaan joutuvani tällaiseen tilanteeseen. Mulle jopa sopisi, että tekisimme mieheni avoimesti sopimuksen vapaasta liitosta. Hän on sitä itselleen haaveillut jo aikansa, mutta ei niin, että se koskisi myös mua.

Niin anoppi kuin äitinikin ovat sanoneet, että miehet nyt vaan ovat sellaisia, että tarvitsevat sitä yhtä enemmän ja siksi niille pitää suoda vieraissa käynti. Mutta kun asetelma onkin päinvastainen?

Oikeesti, luulin, että tyttöbasillit pilaavaat alakoulupoikien elämän, mutta että vielä aviomiehenkin. Ei omaa vaimoa sovi koskea, suutelusta ja seksistä puhumattakaan! Vai olenko niiiin kypsymätön, etten tajua, että tätähän tämä arki on ja kuuluu ollakin hamaan hautaan?!

Munasarjojen poisto lopettaa naisen testosteronintuotannon, joka myös herättää NAISEN seksihalut. Loppuis nää turhat hysteriakohtaukset, joista Suru-Saara mainitsi. "Ja kaikki olis hvyin".

 

[mies]

Yksi virhe on ainakin selvä; haudotte ongelmaa itkemällä salaa. Tunteet pitää näyttää, myös negatiiviset. Ja sitten vois myös kertoa mikä närästää ja mikä on lopputulos.

Teidän pitää saada virikkeitä sänkykammariin ja murtaa rutiineja. Ja sitä pitää tehdä tietoisesti.

 

[Mies 5]

Yksi virhe on ainakin selvä; haudotte ongelmaa itkemällä salaa. Tunteet pitää näyttää, myös negatiiviset. Ja sitten vois myös kertoa mikä närästää ja mikä on lopputulos.

Teidän pitää saada virikkeitä sänkykammariin ja murtaa rutiineja. Ja sitä pitää tehdä tietoisesti.

Oikein, tuossa on kaikki se mitä itsekin sanoisin.
Lisäksi pitää jotenkin tuoda esille se, että jos tilanne on jämähtänyt paikoilleen, mitä sitten. Vaihtoehdot esiin, ja niistä pitää pitää kiinni ja myös toteuttaa, muutenhan tilanne jatkuu ja jatkuu.
Rutiinit pitää murtaa ja virikkeitä lisätä, kuten mausteita soppaan, vain niin keitoksesta tulee nautittavaa.
Lisäisin vielä ehdottoman luottamuksen ja kunnioituksen toista kohtaan, sitä pitää löytyä rajattomasti.

 

[Miiru]

Mä oon ihan samaa mieltä.. Eihän se tilanne muutu miksikään jollei keskustele toisen kanssa.. Mäkin olen yrittäny moneen kertaan mutta en vain saa suustani niitä sanoja kuinka vakavassa tilanteessa oikeesti ollaan.. Mutta ilmeisesti kovin suoraan se pitäisi sanoa kun ei nuo aikaisemmin kertomani lauseet saaneet mitään aikaseksi.

Nyt vaan mietin oman pääni sisällä jatkuvasti että kumpaako elämää oikeasti haluan elää. Tätä nykyistä avioliittoani vaiko sitten sitä toista elämää toisen miehen rinnalla.. Ja se todella hajottaa pään ja sekoittaa kaikki ajatukset.. Varsinkin kun oikeasti olen ollut aina todella ehdoton periaatteen ihminen... kun naimisiin mennään niin sitten naimisissa ollaan.. elämä ei vaan sitten mene aina niinkuin kuvittelee..

 

[ap]

Mutta entäs sitten jos keskustelemisesta ei yksinkertaisesti tule mitään.. toinen alkaa heti syytellä ja mököttää... kaikki vastuu kaikesta vieritetään minun niskaan. Avo ei koskaan halua keskustella mistään suhteeseen liittyvästä. Paha siinä alkaa itse sitten selvittämään. Helpointa varmaan olisi jättää kirje pöydälle ja lähteä pariksi päiväksi pois. Saisi toinen miettiä ja mököttää rauhassa. Tänä aamuna alkoi todella ahdistamaan jo se kun avo sanoi rakastavansa minua, ja itsestä tuntui sisältä että mitähän tohon nyt sanois... no vastasin rakastavani häntä, mikä tuntuu väärältä. Mutten voi sille mitään että välitän niin paljon etten halua satuttaa. Toivonkin aina välillä että avo rakastuisi toiseen, ihanaan ihmiseen, ja kaikki ratkeaisi sillä.

 

[ap]

Mutta entäs sitten jos keskustelemisesta ei yksinkertaisesti tule mitään.. toinen alkaa heti syytellä ja mököttää... kaikki vastuu kaikesta vieritetään minun niskaan. Avo ei koskaan halua keskustella mistään suhteeseen liittyvästä. Paha siinä alkaa itse sitten selvittämään. Helpointa varmaan olisi jättää kirje pöydälle ja lähteä pariksi päiväksi pois. Saisi toinen miettiä ja mököttää rauhassa. Tänä aamuna alkoi todella ahdistamaan jo se kun avo sanoi rakastavansa minua, ja itsestä tuntui sisältä että mitähän tohon nyt sanois... no vastasin rakastavani häntä, mikä tuntuu väärältä. Mutten voi sille mitään että välitän niin paljon etten halua satuttaa. Toivonkin aina välillä että avo rakastuisi toiseen, ihanaan ihmiseen, ja kaikki ratkeaisi sillä.

 

[Vilhelmiina]

Kun miehen kiihko laantuu ja hänestä tule puoliso, hänelle riittää aika vähä
-Ei tarvitse suudella, suukko riittää silloin tällöin ja jos kerrot, että rakastat, hänkin voi urahtaa sen saman tunnustuksen
-Älä näe vaivaa hurmataksesi, vaan levitä haarat, hän iloitsee seksin helppoudesta ja toimimisesta
-sano, että se oli hyvää, vaikka se olisi sitä tavallista
-Jos satut samaan orgasmisn, kerro, että hän oli jumalainen, sillä niinhan se on, jos kykenee orgasminkin tuottamaan
-Jos hän tuo sinulle jonkin pienen huomionosoituksen, hän on suuri ja huomaavainen rakastaja, kiitä häntä ja osoita mielenkiintosi
-osta hänelle joskus jotain hänen herkkuaan ja hiero niskaa
-kerro usein, kuinka ihana hän on, jos hän ei mene vieraille
-kun tule vieraita, huomioi miestä ja kehu häntä
-kerro kaiken hyvän tulevan miehesi suvulta
-puristele joskus häntä munista ja sano, että ne ovat ihanat
-älä valita, puhu asiat ystävättärien kanssa
Näin pidät asvioliittosi onnellisena.

 

[typykkä]

todellakin: jos jotain haluaa muuttaa, se pitää tehdä tietoisesti ja vaatiin työtä. jos tilanne tuntuu epätoivoiselta, kannattaa ottaa se asenne että mitään ei ole enää menetettävää, eli ei kannata lopettaa yrittämistä torjutuksi tulemisen pelosta. asenne muutos lähtee itsestä, ajattele seksiä, ajattele hyviä aikoja, osta uudet ITSEÄSI kiihottavat alusvaatteet, ja yhä ajattele seksiä (kun seksiä alkaa ajattelemalla ajattelemaan, pian sitä alkaa oikeasti ajatella ja halut heräävät). jos kaikki yritykset miehen (tai naisen suhteen) tuntuvat keinotekoisilta, paras on silloin tehdä jotain niin uutta ja erilaista. yllätyshyökkäys miehen kimppuun seksikkäissä alusvaatteissa, tee selväksi että haluat ja himoitset juuri häntä ja paljon! (varsinkin mieheen toimii paremmin suora toiminta, ns. "raaempi" seksuaalinen lähetymistapa) kun taas naisiin hierominen ja silittely.

 

[N24]

Repikää tästä huumoria:

Me olemme seurustelleet 1v 3kk, meillä on seksiä kerran yhdessä/puolessatoista viikossa, ja se on AIVAN liian vähän näin tuoreessa suhteessa! Asumme yhdessä ja avomieheni on 26 v, minä 24.

Olen monta kertaa yrittänyt hienotunteisesti sanoa hänelle että olisi mukava rakastella vähän useammin (jos minä saisin päättää, niin vaikka joka päivä!). Siihen hän vain hymyilee, ja sitten mikään ei koskaan muutu.

Tätä on jatkunut jo melkein vuosi...! Alussa (ekat 2 kk) harrastimme seksiä melkein joka päivä, ja hän oli siihen enemmän kuin tyytyväinen! Sitten nuo kerrat vain harvenivat ja harvenivat, ja on nyt pysynyt tuossa 1krt/ 1-1,5 vkoa... Huoh!

Muutaman kuukauden jaksoin vielä yrittää vietellä, kosketella ja kiusotella ja ehdotella ihan suoraankin. Mutta (liiankin) usein hän vain pomppasi ylös sängystä tai sohvalta tai kääntyi poispäin, ja sanoi jotain tyyliin "ei vaan tee mieli just nyt!", "älä!" tai "sori, mua väsyttää". Siis häh?!

Nyt en enää edes uskalla yrittää, koska se on minulle kuin isku vasten kasvoja, aina kun tulen torjutuksi. Olen mennyt lukkoon! Nyt vain odotan että hän tekee aloitteen, ja sitä kun tapahtuu niin harvoin.

Vaikka kävelisin alusvaatteisillani tai alastomana ympäri kämppää (tätä olen kokeillut monta kertaa!), niin hän vain tuijottaa telkkaria tai tietokoneen näyttöä.. Ja en muuten ole mikään ruma ilmestys, vaan käännän miesten päät mihin ikinä menenkin! Eli siitä ei voi johtua!

Öisin avokkini katselee sitten pornokuvia netissä. Olen monta kertaa "saanut hänet kiinni" tästä, mutta en kuitenkaan ole sanonut hänelle mitään. Meillä on nimittäin suora näköyhteys makuuhuoneestamme tietokoneelle, mutta hän ei vain ole tajunnut sitä..
--> Ja seuraavana päivänä ja illalla väsyttää, "kun ei saanut nukuttua yöllä".. Hmpf! Niinpä...!

Sitten yleensä kun sitä seksiä vihdoinkin saa, se on sorttia "pikapano". Eli ei juuri ollenkaan esileikkiä (en edes ehdi kostua tarpeeksi!), 10 minuuttia aktia kunnes mies laukeaa. Sitten "hoitaa minut" sormilla, ja joskus hän sanoo että sormet väsyy eikä jaksa loppuun, joten jään ilman orgasmia.. sitten eikun odottelemaan josko saavuttaisi "ison O:n" sitten seuraavalla kerralla = n. 1,5 vkon päästä..!

Välillä jopa teeskentelen, kun huomaan että hän rupeaa väsymään, jotta hän ei joudu TAAS pyytelemään anteeksi kun ei pysty viemään sitä loppuun. Ja teeskentelyyn kun ei pitäisi turvautua!!

Olen neuvoton! En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Onko enää mitään tehtävissä? Hän ei vain noteeraa kun yritän mainita tästä.
Avomieheni kun on muuten aivan ihana ja rakastettava ihminen, enkä voisi kuvitella elämää ilman häntä!

Auttakaa!
Tai piristäkää edes!...

 

[typykkä]

edelliselle:
ehkä kyseessä on nimenomaan se että hän rakastaa sua? mutta hänen seksielämänsä pyörii pornon ympärillä eikä hän osaa liittyä sua siihen pornoiluun koska välittää susta liikaa?? oon nimittäin elämässä tavannu sellasia miehiä et ne kun rakastuu, ne ei halua seksiä rakastamansa naisen kanssa koska heidän käsitys seksistä on yhtäkuin porno (josta he kiihottuvat) eivätkä he halua ajatella rakkaastaan niin.
yksi mahdollisuus ois tietenki just suora hyökkäys. vieraile erotiikka kaupassa, osta sieltä jotain ihania vaatteita, meikki yms. ja sitten vaan kimppuun =) ei mietään hienotunteisia ehdotuksia vaan "ilmoitat" että haluat nyt sen mikä sulle kuuluu, ja haluat häntä nyt niin kovasti että ei mitään järkeä. mies voi vastustella (niinhän tekee nainenkin, kannattaa muistaa että naiset taitaa tällä rintamalla torjua miehiä paljon useammin ku miehet meitä) mut ei kannata lopettaa yritystä siihen eka eihin vaan jatkaa hieman kauemmin, suudella suudelle, kopeloida. jos tästäkin seuraa ei ja öisiä pornokuvien katsomisia, en tiedä... osta dildo ja jätä se näkyvälle paikalle makkariin. tee selväksi että jos hän ei halua niin ei sitten ja osaat kyllä tyydyttää itsesi.

 

[tarde]

Omasta puolestani voin kertoa, että kun loppuu seksi, niin sen jälkeen loppuu kaikki muukin suhteessa. Itse olen menettänyt kiinnostukseni seksuaalisesti useampaankin kumppaniin ja sen jälkeen onkin pian sanottu hyvästit toisillemme lopullisesti. Jos tietäisin, miksi toinen ei enää kiinnosta, niin varmaan oppisin tekemään jotain toisin, mutta kun en tiedä. Ei vain yhtäkkiä enää halut, eikä kiinnosta.

 

[MARLEENA]

Sama juttu kun ei paneta niin ei paneta. Minkäs teet? 3,5 vuotta yhdessä ja tuntuu välillä ettei sitten niin mikään kiinosta...(MIEHESSÄNI SIIS)
SILTI AJATUS EROTA KUMMINKIN ON SITTEN KOVA PALA?HUOKAUKSEN HELPOTUS ETTÄ ONNEKSI ON MUITAKIN KUIN MINÄ.EHKÄ SYY E PILLEREISSÄ JA HUOLI TALOUDELLISESTA TILANTEESTEESTA.KLISEITÄ TIEDÄ HÄNTÄ?

 

[Jasmine]

Keskusteleminen on suhteessa ja suhteesta TODELLA TÄRKEÄÄ! Oma suhteeni, ensimmäinen vakava suhteeni siis, lopahti siihen, kun ei keskusteltu asioista. Tämän ko. miehen kanssa todettiin toi asia vasta jälkikäteen, että olisi pitänyt keskustella suhteestamme enemmän.

Mutta entäpä sitten tosiaan, jos toinen ei halua puhua suhteesta? Nykyään tuntuu, että itse olen halukkaampi puhumaan suhdeasioista kuyin mitä tuolloin, muutama vuosi takaperin. Mutta jos mies ei halua keskustella, niin eikö sen siinä vaiheessa voisi kuvitella silleen, ettei mies halua pelastaa suhdetta?

Sitten tuohon lopahtaneeseen seksielämään. Oletteko seuranneet maikkarilta tulevaa ohjelmaa Seksigurut? Se tulee tiistaisin jotain 23.10. Siinä on näitä amerikkalaisia pariskuntia joilla on ongelmia seksielämän kanssa ja pari asiantuntijaa autaa heitä ja kehittelee juuri heille eri menetelmiä seksiin. Siitähän voi saada jopa omaan parisuhteeseen ja seksielämään ideoita.

 

[ap]

edelliselle: joo, yritin pyytää katsomaan mun kanssa guruja, koska itse tykkään ohjelmasta vinkkien takia. Ei kiinnostanut toista, painui nukkuun. Voisiko se ongelma olla kuitenkin siinä toisessa osapuolessa enemmän? Alkaa väsyttää tää itsensä syyttäminen ja huono omatunto.