T
Tuumailija
Vieras
Luin tuota vanhemmat lomalla - lapset päiväkodissa -keskustelua.
Onko se oikeasti niin kamalaa, jos lasta pitää päiväkodissa esim. pari päivää, vaikka itse olisi lomalla.
Jos lapsi viihtyy päiväkodissa ja on vaikkapa perheen ainut lapsi, jolloin kotona ei ole leikkikavereita.
Ja rehellisesti, ei kai ihan koko lomaa voi suunnitella siten, että lapselle on joka päivä isot määrät superviihdykettä.
Ymmärrän, että on erilaisia lapsia. Toiset leikkivät mielellään kotona ihan yksinkin, jolloin voidaan viettää koko perhe ihan normaalia rentouttavaa lomaa.
Mutta on myös lapsia, jotka nauttivat leikkikavereista ja organisoidusta ohjelmasta.
Viestistä tulee pitkä, mutta samaan aiheeseen liittyen:
Tällä palstalla tuntuu olevan tuomittavaa, jos lapsi viedään alle 3-vuotiaana hoitoon ja
äiti (yleensä äiti) siirtyy työelämään. Toki itsekin ajattelen, että hoidon laadun suhteen olisin erityisen tarkka noin pienen lapsen kohdalla.
Itse olen ollut kotona äitini kanssa kouluikään asti. Äiti oli perhepäivähoitaja, joten meillä oli kyllä joka arkipäivä muitakin lapsia leikkikavereina ja äiti järjesti organisoitua ohjelmaa.
Mutta silti luulen, että minulle olisi tehnyt ihan luonteenikin puolesta hyvää tottua myös ulkopuoliseen hoitoon ennen koulun aloitusta.
Eikö tilanteita pidä katsoa aina kokonaisuutena?
Voin kuvitella, että esimerkiksi kahden vuoden kotona olon jälkeen kaipaan jo kovasti työelämää ja aikuiskontakteja, jolloin pystyn olemaan parempi äiti myös lapselleni.
Kivittäkää vain.
Onko se oikeasti niin kamalaa, jos lasta pitää päiväkodissa esim. pari päivää, vaikka itse olisi lomalla.
Jos lapsi viihtyy päiväkodissa ja on vaikkapa perheen ainut lapsi, jolloin kotona ei ole leikkikavereita.
Ja rehellisesti, ei kai ihan koko lomaa voi suunnitella siten, että lapselle on joka päivä isot määrät superviihdykettä.
Ymmärrän, että on erilaisia lapsia. Toiset leikkivät mielellään kotona ihan yksinkin, jolloin voidaan viettää koko perhe ihan normaalia rentouttavaa lomaa.
Mutta on myös lapsia, jotka nauttivat leikkikavereista ja organisoidusta ohjelmasta.
Viestistä tulee pitkä, mutta samaan aiheeseen liittyen:
Tällä palstalla tuntuu olevan tuomittavaa, jos lapsi viedään alle 3-vuotiaana hoitoon ja
äiti (yleensä äiti) siirtyy työelämään. Toki itsekin ajattelen, että hoidon laadun suhteen olisin erityisen tarkka noin pienen lapsen kohdalla.
Itse olen ollut kotona äitini kanssa kouluikään asti. Äiti oli perhepäivähoitaja, joten meillä oli kyllä joka arkipäivä muitakin lapsia leikkikavereina ja äiti järjesti organisoitua ohjelmaa.
Mutta silti luulen, että minulle olisi tehnyt ihan luonteenikin puolesta hyvää tottua myös ulkopuoliseen hoitoon ennen koulun aloitusta.
Eikö tilanteita pidä katsoa aina kokonaisuutena?
Voin kuvitella, että esimerkiksi kahden vuoden kotona olon jälkeen kaipaan jo kovasti työelämää ja aikuiskontakteja, jolloin pystyn olemaan parempi äiti myös lapselleni.
Kivittäkää vain.