Onnea vauvan saaneille. :flower:
täällä ei mitään uutta. nuppi jo tutisee turhautumisesta ja kaikesta negatiivisesta. Eilinen ilta oli ihan helvettiä kun ei tienny että miten päin olisi kun oli henkisesti niin paha olla. Menee aivan hermo täs kyl nyt. Ja tähän asti olen ottanut synnytyksenkin ihan lungisti mutta nyt on sekin alkanut pelottaa. Se että käynnistetään kun silloin kivutkin on aina kamalempia ja voi kestää pidempää jne jne. sitten miettii että vauva onkin ihan hyvin voinu kasvaa isoksi ja mä en saa sitä puserrettua ulos, joutuu leikkaukseen ja huoh. Sitten vielä huoli siitä että kuinka sitä sitten rakastuu/kiintyy siihen lapseen heti kun muistaa miten henkinen helvetti tämä loppu aika on.. Että kiintyykö siihen vai katteleeko sitä viikon sillai että nytpä olet siinä, kuka lie. Ahdistavaa.
Adette: on kyllä todella ikävää että joudut tuollaista kestämään, kun muutenkin loppu raskaus on raskasta. Tuntuu pahalta sinun puolestasi kun ei voi asialle mitään tehdä eikä sinullakaan ole voimia siihen. Kumpa saisi uppiniskaiset ymmärtämään että tarvitsisit rauhaa oman perheesi kanssa etkä kyläilijöitä (kyttäilijöitä). :hug: :hug:
Itseä kiehuttaa ihan toden teolla omissa siskoissa/läheisissä se kun ne kyselee. Olen sanonut ainakin sata kertaa jokaiselle että saavat kyllä VARMASTI viestin kun minä laitokselle lähden, että ei tartte olla huolissaan jos musta ei kuulu, tai jos en vastaa puhelimeen tai jotain. Mutta ei auta. silti pitää JOKA PÄIVä ja joskus monta kertaa kysellä että joko. *piip* luulisi menevän perille että jos viestiä EI näy, niin silloin myöskään MITÄÄN ei ole tapahtunut, eli en todella ole vielä synnyttämässä!!! Nytpä tiedän ainakin että kun oma ystävä/läheinen odottaa viimeisillään niin en todellakaan utele yhtään mitään, vaan odotan hiljaa kunnes saapuu viesti syntymästä ja täts it.
Eipä täs muuta. meen hakkaa päätäni seinään ja pomppii tasajalkaa hetkeksi ennen kuin pitää ruokaa alkaa laittaa. :kieh: :headwall: :headwall:
rv40+1
täällä ei mitään uutta. nuppi jo tutisee turhautumisesta ja kaikesta negatiivisesta. Eilinen ilta oli ihan helvettiä kun ei tienny että miten päin olisi kun oli henkisesti niin paha olla. Menee aivan hermo täs kyl nyt. Ja tähän asti olen ottanut synnytyksenkin ihan lungisti mutta nyt on sekin alkanut pelottaa. Se että käynnistetään kun silloin kivutkin on aina kamalempia ja voi kestää pidempää jne jne. sitten miettii että vauva onkin ihan hyvin voinu kasvaa isoksi ja mä en saa sitä puserrettua ulos, joutuu leikkaukseen ja huoh. Sitten vielä huoli siitä että kuinka sitä sitten rakastuu/kiintyy siihen lapseen heti kun muistaa miten henkinen helvetti tämä loppu aika on.. Että kiintyykö siihen vai katteleeko sitä viikon sillai että nytpä olet siinä, kuka lie. Ahdistavaa.
Adette: on kyllä todella ikävää että joudut tuollaista kestämään, kun muutenkin loppu raskaus on raskasta. Tuntuu pahalta sinun puolestasi kun ei voi asialle mitään tehdä eikä sinullakaan ole voimia siihen. Kumpa saisi uppiniskaiset ymmärtämään että tarvitsisit rauhaa oman perheesi kanssa etkä kyläilijöitä (kyttäilijöitä). :hug: :hug:
Itseä kiehuttaa ihan toden teolla omissa siskoissa/läheisissä se kun ne kyselee. Olen sanonut ainakin sata kertaa jokaiselle että saavat kyllä VARMASTI viestin kun minä laitokselle lähden, että ei tartte olla huolissaan jos musta ei kuulu, tai jos en vastaa puhelimeen tai jotain. Mutta ei auta. silti pitää JOKA PÄIVä ja joskus monta kertaa kysellä että joko. *piip* luulisi menevän perille että jos viestiä EI näy, niin silloin myöskään MITÄÄN ei ole tapahtunut, eli en todella ole vielä synnyttämässä!!! Nytpä tiedän ainakin että kun oma ystävä/läheinen odottaa viimeisillään niin en todellakaan utele yhtään mitään, vaan odotan hiljaa kunnes saapuu viesti syntymästä ja täts it.
Eipä täs muuta. meen hakkaa päätäni seinään ja pomppii tasajalkaa hetkeksi ennen kuin pitää ruokaa alkaa laittaa. :kieh: :headwall: :headwall:
rv40+1