Lokakuun Onnenmurut 2012 **Syyskuussa**

Little precious

pakko vastata tähän kun itsekin olen yksinodottaja ja samanlaiset fiilikset itselläkin. ja isästä ei ole kuulunut ainakaan puoleen vuoteen yhtään mitään. Mutta olitko ajatellut mennä synnyttämään yksin vai otatko jonkun tukihenkilön mukaan? itse meinasin ottaa äitini mukaan, hän on ollut mukana myös ultrissa ja on ollut todella suuri apu ja tuki täytyy sanoa

ja sitten vielä tämmöinen että onko muilla ollut semmoista vihlovaa /juilivaa kipua ihan alavatsassa/alapäässä kun on liikkeellä ? kait kuuluu tähän vaiheeseen? itsellä sellainen kipu alkaa heti kun muutamankin askeleen ottaa : o
ja sain seuraavan neuvola ajan vasta viikkoa ennen laskettua aikaa koska oli niin täyttä...

ainonaino & baby 36+0

 

Pikaisesti...

TAYS: kaks aiempaa lasta on syntynyt rauhalliseen aikaan, ja nytkin viikko mua ennen synnyttänyt naapuri sanoi, että tilaa oli. Eli olkaa huoleti, tuurista se on kiinni ja todellakin nää työntekijät tekee kaikkensa äitien eteen!

On kuulema huomattavasti suurempi riski sisaruksen kellastua, jos aiempikin lapsi on. Meillä esikoinen oli valohoidossa 3pv ja toinen 1pv. Kun molemmat olivat siis kellastuneet, niin lääkäri oli lähes varma, et tääkin kellastuu. Ja oikeassa oli Eli 3vrk syntymästä bilit kohos meillä yli rajojen(tästä uusimmasta tulokkaasta siis...). Valohoidon kestoa ei osattu ennustaa, mut aamun arvo oli jo hieman laskussa ja tän illan arvoa odotan vesikielellä. Jos sekin on laskussa, niin saamme nukkua yön ilman valohoitoa ja aamulla sitten vielä kontrollinäyte. Eli huomenna voi olla, että päästään kotiin.

 

ainonaino: Mulla on joka päivä sellaista vihlovaa kipua alapäässä. Ei satu kuitenkaan niin paljon että liikkumista ja normaalia elämistä haittais.

 

Ainonaino: mulla on tosi inhottavasti vihlovaa kipua häpyluun tienoilla etenkin liikkumaan lähtiessä. Varsinkin jos olen istunut paikoillani jonkun aikaa ja siitä lähden kävelemään, niin meinaa jalat mennä alta kun juilii niin mojovasti. Tänään neuvolassa täti kokeili oikein sisäkautta että missä se vauvelin pää lymyilee ja hyvin on kuulemma lähtökuopissa ja kiinnittynyt. Teki vaan se sisäkopelointi (vaikka ihan varovasti ja pikaisesti tapahtuikin) ihan sairaan kipeää, on paikat näköjään aika herkkänä. Syntyisi nyt jo, en jaksa tätä megamahaa kantaa enää kauaa...

Verkar ja pojuli 38+5

 

Vauva on kierähtänyt raivotarjonnasta vissiin poikittain :| maha sinkuu kummaltakin sivulta ja liikkeet tuntuvat kummallisilta. Höh, harmittaa.

 

No höh lena, josko se siitä taas laittaisi pään alaspäin...

Täälläkin vihloo alapäätä, vauva taitaa laskeutua. Ja tänään on koko päivän ollut pientä menkkamaista jomottelua, vaikka en ole tehnyt oikeen mitään. Pitää varmaan huomenna taas shopata ja lenkkeillä niin loppuu jomottelut en mä ihan vielä halua synnyttämään.

Anime 36 + 5

 

ainonaino: kiva kun on kohtalotoveri itse on moneen kuukauteen ole miehestä kuullut, katotaan miten syntymän jälkeen käy. Mulle tulee kans äiti mukaan synnytykseen, tosin on lasketun ajan viikolla just työmatkalla toisen puolen Suomea, ja sillon on varakaverina hyvä ystävä Mullakin on äiti ja kaikki sukulaiset olleet kyllä niin uskomattomana tukena, etten ilman heitä olisi selvinnyt! :heart:

Juilintaa myös täälläkin, häpyluu on äärettömän kipeä, mutta tietääpähän että raskaus lähenee loppuaan

 

Onnea kaikille vauvansa saaneille:flower:

Meidän pikkanen poika päätti syntyä 24.9. klo.4.12 viikoilla 36+3. Poika oli syntyessään 2938g ja 50cm pitkä.Niin siis mun tyttöolosta ja varovaisesta tyttölupauksesta tulikin poika:heart:

Sunnuntaina kolmen aikaan päivällä meni kotona lapsivesi. Ja lähdettiin aika pikaisesti kättärille. Siellä pääsin käyrälle ja olin auki vasta sormelle. Odoteltiin että supistukset voimistuisivat. Mies lähti vielä kotiinkin kymmenen aikaan, mutta soitin hänet takaisin jo yhdeltätoista. Supistukset voimistu ja kolmen aikaan yöllä päästiin synnytys saliin ja olin auki vasta 3-4cm. Sain epiduraalin ja puolessa tunnissa avauduin kokonaan ja kahden minuutin ponnistamisen jälkeen poika oli ulkona. Supistukset oli taas tosi kipeitä tässäkin synnytyksessä, mutta loppujen lopuksi kaikki meni hyvin. Ei tarvinnut yhtään tikkejä. Tänään vasta päästiin kotiin kun piti pienen sokeriarvoja seurailla. Lauantaina vielä joutuu takaisin kontrolliin kun meinaa poika kellastua.

Veljet ovat innoissaan vauvasta, mutta vielä aika sekaisin. Välillä kiukutellaan ja itketään ja välillä halutaan vauvaa syliin. Kai tämä arki tästä tasoittuu. Tsemppiä vielä teille joilla pieni on mahassa:heart:

sankofa ja mussukka

 

Juuri kun sain koneen auki, luettua viimeisimmät uutiset ja ajatuksena kirjoittaa synnytystarinaa...niin meidän uusi blondiantero jo huuteloo tuolla. Sen verran taysin tilanteesta että ite tosiaa maanantai aamuna mentiin, ja suoraa saliin pääsi. Siell puhuttiin että joudumme kanssa sinne 4 osaston käytävälle kun on ruuhkaa, mutta lopulta kätilö sanoikin että hei osasto2 käytävälle, ja vielä suunnitelmat muuttu, saatiin huonepaikka osasto 2.. ja kun pääsin sinne, niin siellä oli KAKSI tyhjää paikkaa. eli koko huone tyhjä. ja voi vitsit ku seuraavana päivänä kolmen aikaa lähdin kotii niin toinen peti vasta täyttyi. eli olin yksin koko ajan. nyt huuetaaan jo lujaaa..........

 

Onnittelut kaikille vauvatuneille <3

Paljon käyn edelleen lukemassa, mut kirjottaminen jäänyt...

Tiistaina olin koks vauvan kokoarvios ku eka oli nii vaikea ja neiti ei ollut mikää pienikää 38+5
3990g ja 52cm)

Lääkäri onneksi totesi et vauva kääntynyt takas raivotarjontaa ja on suht pieni, tällä hetkel n3000g
onko teidän mielestä pieni?? =) (36+6 oli)
Supistukset ei ole tehneet viel tarpeeksi, kaula lyhentynyt ja pehmentynyt...lupasi taas kyllä käynistyksen jos haluan,mut hänen oma suositus oli et ei kannata, voisi olla minulle kuulemma helpompaa..

Sairaalakassia en ole vieläkää pakannut *nauraa* eihän tässä kiire ole...

Joku kirjoitti närästyksestä, täällä ihan hirveää...oksennukset suussa ku menee makuulle =(

Esikoinen tullut meidän väliin joka yö poikkeuksetta 2 viikon ajan ennen ei tullut kuin harvoin...ja välil sanoo olevansa vauva (2v9kk)saa nähdä mitä tuleman pitää...onneksi mies auttaa nii paljon kun pystyy...

Nyt jos yrittäis taas nukkua nii palaillaan taas ja tsemppiä kaikille viime metreille...sori oli vähä omaa napaa =)

Tiituli& Turo 37+1

 

Täällä synty tänään 27.9 tyttö klo 19.13 <3, 3250g ja 49cm pitkä.

Kaikki suht hyvin. Molemmat ollaan 38 asteen kuumeessa ja annoin vauvan hoitolaan kun itse sitä kysyivät. Kerron synnytystarinan myöhemmin

Kusma ja ihanan pieni pullaposkinen tyttö, jolla on mun nenä, pitkät hiukset ja mun hymykuopat <3 ei tätä voi kyllä vielä uskoa edes todeks.

Ja viikkoja oli 39+4

 

Onnea kusma! :flower: Toivottavasti toivutte pian!

 

Onnea Kusma! Ja muutkin synnyttäneet! Ja pikaiset toipumiset.

Närästyksestä täytyy kommentoida. Mulla on aiemmissa raskauksissa ollut aika kauhea närästys ja niin on ollut nytkin. Mutta mulla on ihan reseptilääke nyt tähän vaivaan, Omeprazol. Joka aamu yksi kapseli ja närästyksen polttelusta ei oo tietoakaan. Nyt tässä loppuvaiheessa närästys on varmaan pahempaa, polttelua en tunne ollenkaan lääkkeen ansiosta, mutta välillä vähän tuntee, kun meinaa ruokaa nousta ylös kurkusta, mutta ei kovin häiritsevästi, vain jos menee makuulle heti syönnin jälkeen. Mun neuvolalääkärin mukaan tätä lääkettä voi siis huoletta syödä raskaana ollessa ja suorastaan pitäisikin, hänen mielestään paha närästys on kuitenkin sen verran inhottava vaiva. Närästyshän voi lisäksi aiheuttaa ihan vaurioita sinne ruokatorveen, jos se on pahaa ja jatkuvaa, en kyllä tiedä ehtiikö parissa kuukaudessa, mutta omalle isälle meinas kerran käydä aika huonosti, kun oli hoitamaton närästys ja ruokatorvi alkoi sitten ihan vuotaa verta. Mutta siis, jos närästys pahasti vaivaa, niin puhukaa ihmeessä neuvolassa ja jos on vielä se vika neuvolalääkärikin, niin siellä varsinkin, mulle toi lääke on ollut ihan pelastus!

Omasta voinnista, synnytyksestä ei oo merkkejä ilmassa, supistelua, kohtuu napakkaakin on kyllä, eilenkin illalla taas vähän enemmän, mutta aina ne laantuu viimeistään yöksi sitten kuitenkin. Eipä taida ainakaan ennen laskettua aikaa nyt syntyä, pari päivää ois vielä siihen aikaa. Ehkä ens viikolla sitten, käynnistykseen en haluais millään, kun kokemusta on käynnistyksestä, joka päätyi hätäsektioon. Jos tää ei meinaa ittestään tulla, niin oon miettinyt, että voiskohan mitenkään ton hätäsektion perusteella päästä vaikka kiireettömään sektioon sitten suoraan vai onko pakko kokeilla kuitenkin tota käynnistystä sitten. Sinänsä otan mieluummin alatiesynnytyksen kuin sektion, mutta toi käynnistys ei houkuta yhtään ton inhottavan kokemuksen takia.

Vauvan painoarvioista piti vielä sanoa, että mulle ei oo kukaan missään vaiheessa tätä raskautta puhunut mitään tän vauvan koosta, paitsi tietty noissa kahdessa ultrassa, että vastaako viikkoja, mutta nyt siis myöhemmin. Kait se sitten toivon mukaan on ihan normaalilta vaikuttanut, ettei ainakaan kauhean isolta. Muuten noi painoarviot voi kyllä kait mennä aika pieleen. Ekassa raskaudessa yliaikaiskontrollissa lääkäri teki painoarvion sekä ultralla ja käsikopelolla, sai aika eri tulokset ja käsikopelolla tehty arviointi osui nappiin jollain sadan gramman tarkkuudella.

Eipä nyt muuta, aamupalalle täytyy mennä kun meinaa heti tulla aamulla huono olo tyhjällä vatsalla. Sitten täytyy suunnistaa lähikauppaan, sen kummempaa aktiviteettia en oikein jaksa enää..

Bamboo 39+5

 

Onpas lokakuun vauvoja alkanut tosiaan syntymään, onnittelut:flower:!

Itselläkin odotettu 37 viikkoa meni eilen rikki, nyt saisi vauva syntyä milloin vaan. Joskaan mitään merkkejä siitä ei ole, mutta kuitenkin.
Alkuviikosta (36+4) oli KYS:llä synnytystapa-arvio, jossa vauva arvioitiin 2900g painoiseksi, eli vähän olisi isompi tullessaan kuin edellinen. Pitkä reisiluu kasvatti arviota jonkun verran, eli jospa vauva olisi vain pitkä ja hoikka…Painoarvio uusitaan vielä kahden viikon päästä vk 39, ellen ole silloin jo synnyttänyt. Taustallahan on esikoisen syntymä sektiolla ahtaan lantion takia, joten mitään jättibabya en voi puskea ulos nytkään. Rohkaiseva tieto oli se, että häntäluu ei ole enää synnytyskanavan edessä koukussa, vaan oikeni tieltä edellisessä synnytyksessä. Toivon sormet ja varpaat ristissä, että vauva kasvaa maltillisesti, pysyy rt ja sektiota ei tarvittaisi!

Vauvan hengailu alhaalla on aiheuttanut kanavan lyhentymistä 4cm->2 cm, ja kohdunsuun pehmentymistä. Alku se on sekin, mutta jotenkin toivoin suurempaa edistymistä. Edellinen kun avautui synnytykseen toivottoman hitaasti…Vauvan pää tuntui lääkärin sormiin jo ihan alhaalla, pystyi kuulemma kutittelemaan hyvin.
Kivuttomia supistuksia on ollut iltaisin kokoajan enemmän ja kävely on aika tanttamaista, välillä kipeääkin. Tuntuu että vauva painaa jotenkin häntäluuta ja kipu vihloo ristiselkään. Muuten olo on kuin omenalla ja jaksan touhuta, iltaisin vaan tuntee olevansa tosiaan raskaana. Onneksi mies:heart: tajuaa ottaa hommia käsiinsä iltaisin, kun etsin ja kyöhnään sohvalla sopivaa asentoa silmät ristissä ja huokaillen.


Little precious ja ainonaino, ja muutkin yksinodottajat:
Itse yksinodottajana 10 v sitten, muistan sairaalasta vain yhden ison harmituksen joka johtui huonetoverin asenteellisuudesta. Hän vaihtoikin pikaisesti huonetta kun hänen arvolleen ei sopinut olla yksinhuoltajan kanssa samassa tilassa. Ja kehtasi todella sanoa tuon syyksi myös henkilökunnalle:O...toivottavasti ainakaan vastaavia asenteellisia idiootteja ei kohdallenne osuisi mieltä pahoittamaan.
No, tukenani oli ystäväni ja äitikin sai piipahtaa jo osastolla. Henkilökunta pääosin kohteli minua kuin ketä tahansa, eikä yksinhuoltajuudesta tehty numeroa. Eiköhän se mukavasti teilläkin mene, vauva pitää onnellisena!

Kotona on ollut meillä vähän huono viikko. Esikoinen sai taas koulusta jonkun flunssan ja toipui vasta tänään kouluun. Nyt minullakin nenä vähän vuotaa ja väsyttää. Itsellä vielä jaksan, mutta jos tauti tulee tuohon 2-v tötteröön, voi huonosti nukutut yöt olla vielä huonompia…
Toisekseen aamulla huomattiin, että katto vuotaa. Ilmeisesti pari päivää sitten raivonnut tuuli repi jotain, ja viime yön sade hoiteli homman kotiin:kieh: tätä nyt vielä tarvittiin,vauvan syntymän aikoihin vieläpä!

Uskomatonta ajatella, etä tuo pieni touhukas 2-v on kohta isoveli. On ollut niin äidin "vauva" ja koko perheen lellari tähänkin asti. Ja kohta vielä pienemmän tullessa poika kasvaa ihan silmissä. Toivottavasti osaamme jakaa huomiota kaikille lapsille tasapuolisesti jatkossakin. Ainakin poika innolla auttaa vauvan tavaroiden laitossa ja silittelee vatsaa. Välillä luulee että omassa masussaankin olisi vauva, joten ei tuo ymmärrys ihan vielä täydellistä ole.

ruuvih ja nyttynen 37+1

 

Bamboo81 painoarviosta. Pyydä terkkaria tekeen painoarvio seuraavassa neuvolassa. Tai suuntaa antava edes. Meillä kätilö/terkka sano painoks 3600-3700g, sit kun kävin näytillä lapsiveden tihkumisen takia ni ultralla sanoivat 3500g mikä oli helpottava kuulla ja eilen hoitava kätilö sano painoarvioks myös 3600g. Mutta tyttö olikin vain 3250g. Parempi näin päin mut tosiaan minäkin pyysin terkkaa sen tekemään.

 

Onnea Kusma ja pikaista paranemista :flower:

Minä kävin painoarvio ultrassa rv 33+4 ja silloin vauva oli n. 1,9 kiloa. En sit tiiä onko pieni vai iso? Vissiin "siroa vauvaa" se kätilö meille lupaili, mut sen näkee sit... Ens viikolla on lääkäri niin osaakohan se sit sanoa jotain painoarviota ihan käsikopelolla? Kun mun mielestä tuolla terveysasemalla ei oo ultraa.

Tsemppiä Bamboo81 ja toivotaan kovasti että pikkuinen lähtis ihan itsekseen syntymään ettei sun tarvis mennä käynnisteltäväksi

Nyt aamupuurolle!
Lena & Onni 36+1

 

Paljon Onnea vauvoista Sankofa ja kusma :heart: ja kusma: muista kertoa sit myös niistä homeopaattisista lääkkeistä että oliko apua synnytyksen kulussa ja jälivuodoissa jne ( muistaakseni sulla oli ne käytössä ) ja pikaista paranemista kuumeesta ( itelläkin nousi kuume synnytyksessä yli 38 - tuli tulehdus kun lapsivesien menosta oli niin kauan ennenkuin vauva syntyi ) !

Täällä mennään joka toinen yö suht hyvillä unilla, joka toinen yö huonoilla. Viime yö oli taas vaihteeksi hyvä , heräsin vessaan tasan kolmen tunnin välein. klo 1, 3 4 ja 7 ja nukahdin aina heti uudestaan. Olo on suht seesteinen ja oottelen vaan ens viikkoa ja synnytystä.... olen "päättänyt" että vauva syntyy ens ma-to ( joo-o, sehän on mun päätettävissä tosiaan )

Mukavaa perjantaita kaikki vauvautuneet ja vatsan kasvattajat!
Killi ja Pellervo 38+3

 

Kerkeän tässä rustata synnytyskertomukseni kun typy nukkuu. Kävin ke iltana sairaalalla näytillä kun epäilin että vettä on alkanu tihkumaan. Tulos oli nega. Kuitenkin ronkkiminen sai jotain aikaan luultavasti koska tunti siitä kun tulimme kotiin alko supistukset eli 22.30. Olivat aika laimeita. Mut tuli max 10 min välein. Nukkumaan menin 01 ja sanoin miehelle et ihme jos nää ei oo niitä oikeita suppareita. Heräsin 2.30 käymään vessassa. Samanlaista vuotoa oli tullut mitä ed päivänä epäilin lapsivedeks. Menin takas sänkyyn ja onneks otin pyyhkeen pepun alle sillä 2.45 meni vedet. Supparit koveni. Kävin syömässä jogurttia ja kävelin ympäri olohuonetta ja kellotin suppareita. Väli 5-10 min. Yritin käydä pariin kertaan nukkumaan mutta supparit ajo ylös sängystä. Keinuttelin itteäni pallon päällä. Puoli viisi mietin että jos kuuteen asti kestää ni on hyvä. Vähän ennen kuutta herätin miehen (joka oli yli kiukkuinen kun ei ollut saanut nukkua lähes koko yönä). Minä sille jo tokaisin että eikös minun pitäs olla se valittava osapuoli. Käytiin mäkkärin kautta hakee miehelle ruokaa. Puoli seiska oltiin synnärillä. Suppareiden väli oli 7min. Ed iltana kohdunkaula oli auki 3cm ja kanavaa 1cm jäljellä. Nyt tuolloin aamulla kaula hävinnyt ja 4cm auki. Mietin jo että vitsi, nopeeta toimintaa. Oli hiljaista joten pääsin synnytyssaliin. Sain jonkun lihasrentoutus piikin 8.30. Sen piti poistaa huiput suppareista ja vaikutus noin 2 tuntia. Se hidasti ihan älyttömästi suppareita. Mutta mielestäni kipua se ei poistanut yhtään. Mutta koska se oli rentouttaja niin rentouduin niin hyvin että menin ihan tokkuraan tilaan ja hengittelin vain suppareiden aikana niin kestin ne. Kätilö poistui huoneesta ja sanoi tulevansa 2 tunnin kuluttua uudelleen mikäli en soita sitä ennen kelloa. Noh kello oli 11.45 ja vedin sikeitä kun tukki kun kätilö tuli huoneeseen. Se tokas vaan että pakko tulla kattoon mikä tilanne kun mitään ei kuulu. Ja antoi minun jatkaa unia. Hän tuli huoneeseen uudestaan kahden aikaan ja kokeili paikat. 5cm auki mutta kohdun suulla tuntui edelleen kalvoja. Vedet olivat menneet siis vain osittain ja kalvojen väliin oli jäänyt vettä. Kätilö sanoi että alkaa olla ruuhkaa että jos mitään ei tapahdu niin voin mennä osastollekkin jatkamaan unia. Onneksi kuitenkin kätilö pyysi lääkärin paikalle ja hän puhkaisi loputkin kalvoista. Ei mennyt kauaakaan ja supparit koveni. Kätilö oli laittanut jo epiduraali tarvikkeet valmiiks lääkäriä varten koska tiesi että sen tulen pyytämään. Laittoivat sen vaikuttamaan melkein siihen perään. Ja taas nukuin kuin tukki. Välillä käytiin lisäämässä annosta epiduraaliin ja välillä tippaa käytiin nostamassa. Kun toinen erä epiduraalista alkoi vähenemään alkoi tuntua painetta pyllyssä. En saanut enää lisää epiduraaliainetta. Kätilö kokeili ja olin 7cm auki. Ei mennyt kauaa kun paineen tuntu lisäänty ja aine lakkas tietysti vaikuttamasta. Kätilö sanoi että toinen puoli kohdunsuusta oli ok mutta toisella puolen aavistus reunaa jäljellä. Silti hän käski alkaa ponnistelemaan heti seuraavalla supistuksella. Ponnistaminen oli yhtä tuskaa ilman kivunlievitystä. En saanut edes kohdunkaulan puudutetta! Miehen mukaan ponnistusvaihe kesti noin 35 min, mikä kuulostaa aika ok:lta. Kätilön mukaan hieno synnytys. Huusin kivusta ja särystä ponnistamisen aikana. Mies kuulemma vaan oli pidätellyt nauruaan. Tuntui kun se ei loppus ikinä. Onkohan toinen ponnistusvaihe sit helpompi? Kaikesta selvittiin. Olen tyytyväinen kun tuli vain pieniä pintanaarmuja mutta kätilö oli pikkutarkka ja halusi laittaa ompeleet kaikkiin jottei jäis kosmeettisia haittoja. Tikkejä tuli ainakin kymmenen. Minun etukäteen kirjoittamaa lappua kunnioitettiin oikein hyvin. Kätilö ei kertonut mitään ponnistamisen aikana mitä alapäässä tapahtu niin kuin olin toivonut. Epparia hänelle ei kuulemma tullut mieleenkään leikata. Venyi kuulemma hyvin. Kätilö oli kannustava joka oli hyvä asia. Hän siinä minulle sanoikin että joutui vähän tomerasti minulle sanomaan että pystyn kyllä vaikka kivut oli kovat. Hyvä näin. Kaikenkaikkiaan jäi hyvät muistot. Oon lähes kivuton tällä hetkellä ja istumaan pystyy. Ainoastaan jalat ei meinaa vielä kantaa. Tyttö nukkui yöllä 22-5.30. Ja nyt vetää toista tuntia putkeen sikeitä hyvä alku siis. Iso hätä olis vessaan mutta pidättelen vielä. Pelkään että se sattuu. Kuulemma niille joille ei tuu isoja ruhjeita niin on pylly paljon kipeempi kun alapää muuten. Ja vesien menosta vielä. Mulle sanottiin näin, että kun mulla ei ollut mennyt kaikki vedet kerralla niin on mahdollista että sitä vettä on tullut mulla jo aiemmilla viikoilla mitä oon epäilly. Se kalvo johon tulee reikä niin kuulemma paikkautuu kuin ruhje itsestään jonka takia tulee vain vähän. Tää oli uutta tietoa. Mutta onneks en oo ollutkaan siitä niin huolissaan. Positiivisin mielin kun lähtee synnyttämään niin kaikki menee varmasti hyvin <3

homeopaattisista kerkesin syömään caulophyllumia 9 päivää ennen synnytystä. Sen piti nopeuttaa avautumista. Alapään lähtötilannetta en tuolloin alotuksessa tiedä kun ei oo tarkastettu. Mutta 7 päivää caulophyllumin ja arnican samaan aikaan syömisestä olin 3cm auki ja kaulaa jäljellä sentti. Seur päivänä siellä vesien tarkistuksessa oli sama ja sit to eli 9 päivää syömisen jälkeen oli kaula hävinnyt ja auki 4cm. Tosin 8 päivänä söin 4x4 pilleriä ihan vain oman ohjeen mukaan. Ajattelin että jos kerran olin jo auki noin paljon 7:nä päivänä ni vois toimia. Mielestäni muutosta oli tapahtunut melko paljon ensisynnyttäjänä. Ja siitäkin sain kehuja. To aamuna ennen sairaalaan lähtöä otin niitä "rauhoittavia", en muista nimeä. Ei jännittänyt yhtään koko touhu. Sairaalassa ollessa otin arnicaa silloin kun muistin. Välillä supparit vei niin huomion että unohdin ottaa. Olis pitänyt ottaa siinä ponnistusvaiheessa. Nyt jälkivuoto on ollu runsasta. Se kuinka pitkään ni voin infota myöhemmin. 2 viikkoa synnytyksen jälkeen pitäs noita syyä. Mutta tuohon avautumisvaiheeseen ainakin luulen olleen niistä apua

 

Meille syntyi poika 22.9.2012, 3635g ja 49cm

Onnea myös muille jo vauvansa saaneille!

Tsemppiä niille, ketkä vielä omaansa odottelee, vaivojen kera tai ilman!

 

Voi että kun niitä vauveleita on nyt alkanut tulemaan ryminällä! Onnittelut kaikille vauvautuneille! Itelle tulee ihan hassu olo kun omaan laskettuun on vielä aikaa vaikka kuinka.

Tosi mukavaa kun ootte jaksaneet noita synnytyskertomuksia kirjotella. Mukava ja tavallaan kannustavaa miten eri tavoilla synnytys voi mennä. On tää toinen synnytys ruvennut jännittämään huomattavasti enempi ku ensimmäinen.

Painoarviosta sanon sen verran et kyll mäkin luotan siihen käsin tehtyyn enemmän. Esikoisesta tehtiin viikolla 37 painoarvio, jonka mukaan ois 2,5kg. Kolme viikkoa myöhemmin olikin sit 3,8kg eikä mun käsityksen mukaan ihan noin paljoo enää ois voinu kasvaakkaan. Tästä vauvasta ei oo tehty painoarviota vaikka terkka meinas et täytys kun se sf-mitta hyppäs yhtäkkii yläkäyrän yläpuolelle. Lääkäri kuitenkin sano "lohduttavasti" et neljä kilon jommalla kummalla puolella.. Nojoo ton oisin kyll itekin tiennyt. Jotenkin vaan kun viimeks meinasivat et oon vähän pieni synnyttämään yli 4kilosta niin vähän jännittää jos se onkin yli sen.

Vihlontaa alakerrassa on alkanut ilmenemään täälläkin ihan viime päivinä. Viel ei oo kyll ees pahaa kipua, mut katotaan millasseeks ehtii vielä ennen vauvan saapumista. Nyt kun näitä epämiellyttäviä tuntemuksia on pikku hiljaa alkanut tulemaan niin oon taas uskaltanut toivoa et ehkä tää tuleekin itekseen.

Muutaman päivän päästä ois sit taas yks maaginen raja ylitetty ja vauveli ois täysaikanen.
Jipsu & Pömppis 36+4

 

Onko muilla tullut näin loppuraskauden aikana ruskeaa/rusehtavaa valkovuotoa? Mä olen tänään huomannut pariin otteeseen ruskeaa valkovuotoa pikkuhousunsuojassa, ja äsken lenkillä sitä tuli jo vähän enemmän.
En uskaltanu alkaa googlettamaan ettei mulla tarvi itelle diagnosoida jotain tautia

 

lena tehtiinkös sulle painoarvioultrassa sisätutkimus? se voi ärsyttää kohdunsuuta sen verran että valkovuotoon sekoittuu verta, mulla ainakin näin tapahtui

Kävin tänään aamulla labrassa otattamassa ne maksa- ja sappikokeet. En usko että niistä mitään löytyy, mutta toivon että maksatulokset ehtii vielä tälle päivää. Sappikokeiden tuloksissa saattaa kuulemma mennä maanantaille.
Olihan se kauheaa olla aamu syömättä noita kokeita varten, tuli aivan kauhea olo. Yöllä oli herätyskello soimassa kolmen aikaan että olisin syönyt jotain, mutta en ollut herännyt siihen. Siinä sitten vähän jälkeen kymmenen söin eväitä terveyskeskuksen pihassa

Mutta nyt neuvolaan
IMN & Tuutikki 37+6

 

Ei oo tehty sisätutkimusta sitten viikon 26, enkä oo muutenkaan tehny mitään sellasta minkä luulis limakalvoja ärsyttävän.

 

Ihanaa, täällähän on tullut vauvauutisia ku sieniä sateella! Onnea kaikille!

IMN minäkin kävin aamulla noissa maksa-, sappihappo- yms. verikokeissa ja tuntui, että taju lähtee kun ei saanut syödä eikä juoda 12 tuntiin. Ikinä ei ole ennen tehnyt noin tiukkaa olla ravinnotta. Itsellä siis AFOS-arvo noussut koko ajan, mutta muut arvot olleet ok. Ja jostain luin, että on ihan normaalia, että AFOS nousee loppuraskaudessa, mutta nyt sitä kuitenkin halutaan tarkkailla parin viikon välein.

Maanantaina olisi kokoarvio yläkäyrällä menevän SF-mitan takia, vähän jo jännittää minkälainen jötkäle täällä asustelee

Hyvää viikonloppua kaikille! On kyllä niin kiva kun täällä koko aika tapahtuu

Jomppis ja mato 37+5

 

Oho, enpäs tiennyt että noin kauan olisi pitänyt paastota Onneksi en herännyt yöllä syömään. Kaipa se ei hirveästi tuloksia vääristä että söin hedelmiä joskus puolenyön aikaan ja kokeet otettiin n. 9.45.

Neuvolassa jälleen kaikki ok Painoa oli tullut 900g viikossa, mutta th huomasi kasvoissani ja käsissäni turvotusta, joten epäili sen johtuvan siitä. Itse kun en ole saanut kotivaa'an lukemaa muuttumaan mihinkään (tai ainakaan ylöspäin) yli kuukauteen. Riippuu myös varmaan aikalailla siitä missä vaatteissa on neuvolassa, kun joskus on enemmän päällä ja joskus vähemmän puntarilla käydessä.
Sf-mitta oli 32cm, eli kasvanut puolella sentillä. Paineet oli hyvät, leukkarit jälleen + ja hb 112. Pienen syke 140 :heart:
Maksa-arvot ei olleet vielä tulleet ainakaan neuvolan kirjoihin asti, mutta lupasivat soitella mikäli tulevat kolmeen mennessä. Muuten saan ne sitten maanantaina.

Sukkapuikot on täällä muuttuneet jo puukoiksi.. Ei voi kuin kirota kun käy niin kipeää, eilisen jälkeen ei ole ollut yhtäkään askelta ilman kipua ja kylkimakuulla varsinkin sattuu. Mutta eipä onnistu selälläänkään makaaminen, joten mitenköhän päin tässä olisi.