Lokakuun Onnenmurut 2012 **Kesäkuussa**

Vielä anoppikeskusteluun, tämä kun herättää tunteita laidasta laitaan! Mutta niinhän on anoppipersooniakin laidasta laitaan. Anoppiasia voi olla todella herkkä ja kivulias, eikä sitä voi muut ulkopuolelta tietää. Raskaana ollessa ilkeille kommenteille on tietty vielä herkempi, mutta anopit käy poikkeuksetta iholle asti, kun ovat niin "lähellä", etäältäkin.

Me saimme aikanaan aika paljon p****a niskaan, kun teimme anoppiin pesäeron tilanteen mentyä ihan mahdottomaksi. Kylällä ihmettelivät, miten voimme ajaa anopin pois lastenlasten elämästä, niin mukavan ihmisen:O...Samoin osa suvusta ei tajunnut tilannetta ollenkaan. Miten olisivat voineetkaan, kun eivät tienneet.

Kukaan heistä ei tiennyt miten pahaksi alkoholiongelma & elämänhallinta oli päässyt, senhän anoppi osaa pitää omien seinien sisällä. Ulkopuolelle ei myöskään ollut tietoa anopin rattijuopomustaipumuksesta,tai väkivaltaisuudesta, rätkäisi mm. kerran lapsemme 2v serkkua takapuoleen imurin johdolla kun itki tulehtuneita korviaan. Myös tavarat lentelivät usein.Myös tappouhkaus 6-vuotiaalleni jäi kyläläisiltä kuulematta, kun lapsi kaatoi maitonsa vahingossa pöydälle.
Tarinoita riittäisi.Joka tapauksessa homma oli päässyt jo siihen asti, että käytöksessä ei ollut mitään holttia riippumatta siitä, oliko häntä vastassa pieni lapsi vai aikuinen.
Meillekin anopin sammakoita sateli tämän tästä:teki selväksi mm. että syntyvä "äpärämme" ei häntä kiinnosta, lapsen isähän voisi kuulema olla kuka tahansa jne. Tästä uudesta odotuksesta emme ole anoppia vielä edes valaisseet-emme halua kuulla, jos kommentti on taas vastaavanlainen:'(. Kivoja makupaloja nämäkin kuulla lasta odottaessaan.

Kyläläisille ja etäisemmille sukulaisille emme ole halunneet syitä tiedottaa, vaikka se varmasti toisi ymmärrystä meille. Emme vaan halunneet lähteä loanheittoon mukaan, vaan luotamme asioiden selviävän aikanaan ihan omilla painoillaan. Olimme vaan tyytyväisiä että elämä lopulta rauhoittui jatkuvalta mielipahalta. Kylmältä tuntuva ratkaisu oli oikea jo lastemme perusturvallisuuden vuoksi-omasta mielenrauhasta puhumattakaan.

Ainakin tämä omakohtainen kokemus on minulle opettanut paljon, ja vaatinut isoja valintoja. Tiedän että varmasti kukaan ei jätä isovanhempia lapsensa elämästä kevyin mielin, vaan siinä pisteessä takana on taatusti muutakin,kuin vaan ärsytys ja erilaiset tavat. Onneksi siihen pisteeseen asti päätyy vain harvat.
Mummot ja ukit on parhaimmillaan lapsille suuri rikkaus ja korvaamaton apu elämään vanhempien ohella: Se kirpaisee syvältä kun asia ei aina ole näin. Törmäyskurssi on mahdollista aina, kun ajat ja tavat on toiset. Erimielisyyttä ja isovanhempien ehdottelemia kummallisia tapoja sietää melko pitkään hammasta purren-lasten edun edessä. Ja ainahan lopullinen päätösvalta on meillä äideillä ja isillä, joten toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos:p...
Tsemppiä kaikille appivanhempien kanssa, yritetään "tapella sovussa", jos on tarvis!

Ruuvih ja nyttynen 20+6
 
Oon ollu todella laiska kirjoittelemaan vaikka tosi ahkerasti päivittäin käynnin lukemassa!

Tänään oli rakenneultra ja meidän 3v tyttö saa toivotun pikkusiskon! Eli minulle voi
merkitä TYTTÖLUPAUKSEN! Ollaan koko perhe superonnellisia pikkusiskosta!
Tulinkin heti kaupungille hipelöimään tytölle vaatteita :)

Me ei olla hirveesti mitään hankittu vielä kun on muutto
isompaan asuntoon edessä lähi heinä-elokuussa. Pikkuisia
vaatteita ostettiin Las Vegasista kun oltiin siellä häämatkalla
lokakuussa. Vaunut ostetaan mun kaverilta käytettynä, Brio sing travel
system ( 2009) ruskeat. Tietääkö muuten kukaan millainen
seisomalauta niihin passaisi?

Bobo ja pipana 20+ 4
 
ail
Meillä huomenna rakenne ultra ja mua pelottaa ihan hirveästi.Varmaan huomenna vatsa sekaisin.Appivanhemmista kun oli puhe niin anopin kanssa tulen ihan hyvin toimeen mutta appiukko ottaa viinaa aika herkästi ja on sillon lopeensa rasittava.Ex-appivanhemmat oli niin hirveitä mua kohtaan että nykyiset tuntuu (alkoholista huolimatta) lottovoitolta.Asiasta kukkaruukkuun,tietääkö kukaan kerrotaanko nkl rakenneultrassa sukupuoli?Kukaan käyny?


hermoileva ail ja saaga 20+3
 
Nyt ku oon lukenu näitä teidän juttuja anopeista niin tulee kyllä mieleen että aika lapsellisia osaa aikuiset ihmiset olla. Anoppeja siis tarkoitan. Kyllä ymmärrän että jotkut saattaa vähän hössöttäviä olla, mutta ei kuuluisi enään aikuisten lastensa elämään puuttua miellumminkin tukea heitä heidän omissa ratkaisuissaan.
Tulipas sekavaa tekstiä ku oon vähän sekaisin ku heräsin just kolmen tunnin päikkäreiltä :D Meneehän se vapaapäivä näinkin.
Onneks mun mies on alkanu tekee aika paljon kotihommia nyt ku oon raskaana.
Ainoastaan pyykkiä en anna sen pestä, koska sillä menee vähän noi värit sekaisin.
Miten teidän muiden miehet. Onko ne tehny enemmän kotitöitä nyt ku ite oot raskaana vai onko teillä miehet aina tehny paljon kotitöitä

Tyttöne ja yrjö 21+1
(vois ehkä vaihtaa tota työnimee ku tietää nyt tietää jo muustakin ku vessanpöntön halailusta että raskaana ollaan :)
 
Hui kun oli tullut paljon tekstiä... Pariin päivään en ole kerennyt käydä lukemassa kun alkaa olemaan kova kiire hääjärjestelyiden osalta, eli lauantaina koittaa meidän suuri päivämme :) <3
Tänään kävimme rakenneultrassa, ja niinkuin olin ajatellutkin kun toivoin hieman tyttöä, niin POIKALUPAUS saatiin ja ihan selvä sellainen, antoi ihan kuvan vehkeistä mukaan!

Appivanhemmista minulla ihan hyvät välit appivanhempiin, ovat hirveän sydämmellsiä, mutta tekivät meidän alkuvuosina selväksi etteivät minusta liiemmin pidä. Mutta nyt he ovat ymmärtäneet että minä kuulun heidän perheeseen ja käyttäytyvät nyt ok. Mutta kun olen aivan erillaisesta perheestä kun he, niin näkemyseroissa paljon.. Mutta kun toeto vauvasta tuli, he lämpeniät enemmänkin :) toki vien lastaninsinne ähtäväjsi useinkin mutta vain mieheni olessa mukana, en ole niin läheinen että sinne yksin menisin koskaan.
Näin kuinka he kohtelevat mihn siskoni lapsia, niin kyllä joudun valitettavasti miettimään muutaman kerran haluanko jättää lastani heille oioon pidemmäksi aikaan kun kappareissu...
Mutta sen nyt näkee ajan kanssa miten asiat lähtevät rullaamaan.

Zesi & jäbä 20+0
 
Viimeksi muokattu:
pikavastaus ail:lle: me oltiin myös nkl:lla rakenneultrassa ja kysyivät halutaanko tietää sukupuoli :) tsemppiä huomiseen!!

palaan näihin muihin mielenkiintoisiin aiheisiin myöhemmin, mutta nyt pitää juosta jumppaan.

naapuri ja hipsuli 20+5
 
Vielä ois viikko rakenneultraan. Jotenkin jännittää, kun tunnen niin vähän liikkeitä, et onkohan kaikki ok. Ens viikolla on onneksi ylimääräinen neuvolakin noiden sokeriarvojen takia. Mua on alkanut supistelemaan, ei nyt kamalan kipeesti, mut tuntuu kyllä. Aiemmissa raskauksissa ei oo ollut tämmöistä, loppuvaiheessa vasta. Nyt tuntuu, et pienikin rasitus ottaa mahaan. Lenkkeillä en oo uskaltanut ja rauhallisesti oon yrittänyt ottaa muutenkin. Tuntuu vaan hassulta, jos jo tässä vaiheessa joutuu rajoittamaan tekemisiään, kun aiemmissa raskauksissa oon voinut mennä ja touhuta loppuun saakka, eikä oo tuntunut missään.

poikatyttö ja tyyppi 19+2
 
Käytiin maanantaina rakenneultrassa :) Omat verenpaineet oli 128/68. Lääkäri ei meille antanut mittoja tai painoarvioita, mutta tutki kylläkin pitkään ja hartaasti masuasukkia. Sanoi, että kaikki näyttää olevan kunnossa - mitään poikkeavaa ei huomannut. Pikkuinen oli niin hyvissä asennoissa ja hiukan "pelottavastikin" se sieltä meitä tuijotteli ;) Saatiin yksi kasvokuva muistoksi tältä käynniltä. Lääkäri myös sanoi, että vahvasti näyttäisi siltä, että tyttö olisi tulossa. Mutta kuultuaan, että olemme toivoneet poikaa, hän alkoi tutkia haaruksia vielä tarkemmin ja sanoi, että ainoastaan jos vehkeet roikkuisivat alaspäin, niin ne eivät näkyisi. Joten saimme siis tyttöepäilyksen, minkä voi päivittää listaan tyttölupaukseksi :heart: :) Tämä olisikin sitten miehen sukuun 12 peräkkäin syntyvä tyttö!

Tajusin vasta sairaalalta lähtiessä, että aika vähin tiedoin lähdettiin pois.. Lähes koko aika 40minuutista meni siihen, kun tutkittiin tätä "kaksoiskohtu" asiaa. Ilmeisesti kohdunpuolisko missä tämä pikkuinen oleilee, on syrjäyttänyt/surkastuttanut 'toisen kohdun' tieltään pois. Lääkärin tehdessä alakautta tutkimuksen, hän totesi että selvästikin emättimessä on väliseinämä jonka molemmin puolin on kohdun suuaukot joista menee 'omat tiet' kohtuihin. Hän piirsikin tästä paperille hienon selvennöksen ;) Lääkäri oli sitä mieltä, että olen tarkkailussa raskauden loppuun saakka ja seuraava ultra-aika sovittiin heinäkuun alkuun. Jälleen kerran puhuttiin siitä, että tämä meikäläisen tilanne voi kääntyä enemmän sektion kuin normaalin alatiesynnytyksen puoleen. Mutta tilannetta kuulemma tarkkaillaan, että pehmeneekö emättimessä oleva väliseinämä raskauden edetessä vai ei.. Mutta itse asiaa tarkemmin mietittynä, en haluaisi ottaa riskiä että jotakin sisälläni repeää synnytyksessä (muutakin kuin väliliha). Mieluummin siis olisin itse sektion kannalla ja tulen siitä kyllä jatkossa puhumaan varmasti jokaisella vierailulla neuvolaan/ultraan. Niin ja tämä nuori naislääkäri totesi, että asia on hänelle sen verran vieras että joutuu ottamaan konsultaatiota kollegoiltaan, jotta saa seuraavalla kerralla kerrottua minulle asiasta jotakin enemmän.

Hankinnoista. Miehen kanssa emme ole kuin kerran käyneet kaupungin kahdessa lastentarvikeliikkeessä vierailulla. Silloin perehdyttiin hieman tähän vaunuvalikoimaan ja katseltiin hoitopöytiä, pinnasänkyjä sekä sittereitä. Reissulta Ikean lastenosastolle tarttui matkaan unipussi ja pyyhkeitä. Miehen serkku lahjoitti meille peiton ja äitiyspakkauksen mukana tulleen makuupussin. Oma äitini taas osti rakenneultrassa käynnin jälkeen pikkuiselle ensimmäisen unipuvun ja myssyn :) :heart: Huomenna menen käymään kaverini luona katselemassa, että mitä mahdollisia vauvatavaroita voisin hyödyntää heiltä omaan käyttöön.

Appivanhemmista. Taisin jo kerran aiemmin mainitakin, että ollaan miehen vanhempien kanssa lähinnä vasta tutustumassa toisiimme. Mutta tullaan kyllä siis hyvin keskenämme toimeen :) Ja mieskin tulee loistavasti toimeen omien vanhempieni kanssa.

Miesasiaa. Mies on kyllä ollut raskauden aikana ahkera kotihommissa. Tai oli ainakin silloin, kun väsymys olis alkuraskaudesta pahimmillaan. Silloin en jaksanut (eikä edes kiinnostanut) laittaa edes teekuppia astianpesukoneeseen, saatikka miettiä mitään siivoamista. Ja meillä mies on ollut koko ajan se suurempi kokkikolmonen, joten hän on pääasiassa hoitanut ruoan valmistukset. Ja oli myös puhetta siitä, että aikooko mies pitää isäkuukauden tms.. Meillä on ainakin puhuttu siitä, että mies haluaisi olla kotona lapsen kanssa sen mahdollisen isäkuukauden. Päihkäilyyn vaan jää, että missä vaiheessa se sitten pidetään yms. Mutta eiköhän nämäkin asiat ala selkiytymään jahka päästään juhannusviikolla neuvolaan keskustelemaan näistä kelapapereista yms :)

Lisää omaa napaa. Monet täällä olivatkin maininneet tuosta ihon kuivumisesta yms.. Omat suupielet ns lohkesivat ja kuivuivat sunnuntaina. Tuntuu todella ilkeältä :/ Sekä nänneistä irtoaa "kuivaa ja kuollutta" ihoa.. Liitoskipuja on ollut jonkin aikaa. Lähinnä kun vaihtaa kylkeä, nousee ylös yms. Nyt pari viimeistä päivää on tuntunut kävellessäkin jonkinlaisia kipuiluja vaihtelevasti. Jonkinlaisia supisteluja on myös ollut havaittavissa. Ja mitä tulee noihin pikkuisen liikkeisiin, niin niitä on tosiaan tuntunut viikolta 17 lähtien :) Nyt muutaman päivän sisällä on selvästi liikkeet voimistuneet ja lisääntyneet. Maanantaina rakenneultrassa lääkäri totesikin istukan olevan nyt "todella ylhäällä ja edessä". Mutta vielä ei tosiaan liikkeet tunnu saatikka näy vatsan läpi.

Enää olisi 11 työpäivää jäljellä, sitten alkaa 3 viikon kesälomat. Ja kesäloman jälkeen omien laskujeni mukaan olisi enää sellaiset vajaat 9 viikkoa töitä ennen mammalomaa. Jeij! :)

Ann-ie ja neiti 20+6
 
IMN
Jes, kerrankin kunnon auringonpaiste! :) Ja silti olen sisällä.. :D

Kotityöt on meillä jaettu hyvin hyvin tarkasti tasan. Aikoinaan kun olimme n. puoli vuotta asuneet yhdessä, meillä oli miehen kanssa tullut paljon riitaa siitä kumpi tekee enemmän ja vähemmän kotitöitä. Loppujenlopuksi sitten listattiin kaikki yleisimmät kotityöt ylös ja jaettiin kummallekin omansa ja niillä ollaan menty nyt pari-kolme vuotta. Mies imuroi, luutuaa lattiat, hoitaa tiskit ja roskat ja minä taas hoidan pyykit, petivaatteiden ja pyyhkeiden vaihdot, pölyjen pyyhkimiset ja ihan yleisen järjestyksen. Viimeisimmässä olen tosi hyvä! :D Kuulostipa ylijärjestelmälliseltä :D Mutta siis meillä toimii näin todella hyvin eikä kummankaan tarvi ikinä pyytää toista tekemään mitään, eikä kummankaan myöskään olettaa että "kyllä se toinen tekee".

Isyysloman mies pitää taas parissa-kolmessa osassa. Ensin heti vauvan tulon jälkeen pari viikkoa ja loput sitten talven/alkukevään aikana. Näin siis esikoisen aikoihinkin :) Isäkuukaudesta emme ole oikein innostuneet.

Tänään tehtiin kauan suunniteltu varastonsiivous ja kannettiin jo hoitopöytä sisälle, ettei tarvitse alkaa taas muutaman kuukauden päästä kaivamaan sitä esiin :) Hoitopöytä olikin valtavampi laitos kuin muistin, en varmaan ikinä totu tähän ahtauteen huoneessamme :D

IMN & Tuutikki 21+4
 
Morjensta taas! :)

Viimeksi neuvolassa varattiin aika "raskaustodistuksen kirjoittamiseen", mentiin sinne sitten tänään olevinaan vaan käymään, mutta siellä vierähtikin sitten puolitoista tuntia :D Minä oon kyllä niin pöljä, etten tajua aina mitä milläkin tarkoitetaan. Nyt vasta tajusin, että pissanäyte on hyvä antaa ennen jokaista neuvolakäyntiä :D Ne varmaan olettaa siellä neuvolassa, että kaikki naiset ottavat viimeisen päälle selvää kaikesta raskauteen liittyvästä. Minä oon kyllä aika laiska näissä jutuissa, itse oletan että neuvolassa väännetään rautalangasta kaikki oleellinen :D

Miehen kotihommista: Itse olen nyt alkukesän töissä, ja mies ei ole vielä saanut töitä, joten hän kyllä aika mukavasti hoitaa kotia. Kyllä se muutenkin on ihan kiitettävän ahkera, vaikka nyt ei miesmäiseen tyyliinsä mitenkään innoissaan tee. Mutta tajuaa, että minä en ole mikään siivooja, ja kaikki kotihommat kuuluu molemmille. Tosin hän kyllä pääosin vastaa keittiön siisteydestä, ja siivouspäivinä yleensä aina imuroi, minulle jää sitten lattian moppaamiset ja vessan pesut. Tuo järjestely on kyllä aina toiminut :) Ja molemmat pestään pyykkiä, mieskin osaa lajitella ja pestä oikeissa lämpötiloissa.

Isyyslomista ja muista sellaisista minä en tajua oikein mitään. Oon yrittänyt Kelan sivuilta lukea, mutta jotenkin en vaan osaa keskittyä ja tajuta: mitä eroa on vanhempainvapaalla, isyyslomalla, isäkuukaudella....?! Pieni pääni on totaalisen sekaisin kaikista näistä Kela-jutuista :D

- Öhkis 22+4.
 
IMN
Öhkis Saattaa kyllä olla että olen ulapalla itsekin näistä asioista kun esikoinen on jo niin "vanha" :D Eli siis ensin on n. 4kk kestävä äitiysloma, joka alkaa n. kuukautta ennen laskettua aikaa (ensimmäinen äitiyspäiväraha nostettavissa laskettua aikaa edeltävänä arkipäivänä). Sen jälkeen alkaa vanhempainvapaa joka kestää 6kk. Tämän jälkeen äitiysloma on siis ohi ja lapsi 9-10kk ikäinen.
Isyysvapaata isä voi pitää korkeintaan 18 arkipäivän verran ja se pidetään äitiysloman ja/tai vanhempainvapaan aikana. Isyysvapaalta isä saa isyysrahaa.
Isäkuukausi taas on isän mahdollisuus pitää osa vanhempainvapaasta. Siitä en sen enempää osaakkaan kertoa kun ei ole meille oikein ikinä sopinut.

Kela - Lapsen syntyessä Tuolta löytyy aika hyvin kaikki :)
 
Öhkis Simppelisti: ensin on pari kuukautta äitiysvapaata, joka äidin tulee pitää. Vauvan syntymästä on myös 3 viikkoa isyyslomaa, jonka voi pitää myös muutamassa pätkässä.

Sitten alkaa vanhempainvapaa, jonka voi pitää isä tai äiti (kuolen joka kerta vitutukseen kun siihen viitataan äitiyslomana, se on siis vanhempainlomaa, ei mitenkään äidille merkattua!). Vanhempainvapaan perään voi pitää vielä 1.5kk isäkuukautta, tai sen voi halutessaan siirtää vielä noin puolella vuodella eteenpäin. Meillä lokakuisten vanhemmilla isäkuukausi osuu vanhempainvapaakauden päätteeksi mahtavasti ensi kesälle, isukit voi siis pitää normaalit kesälomat 4vkoa + isäkuukauden eli 6vkoa eli lomaille 10 viikkoa putkeen. Luksusta koko perheelle!

Ja siis 9kk kohdalla alkaa hoitovapaa, jota myös voi pitää kumpi vaan. Meillä on ehdoton juttu, että mies pitää täysien isyyslomien lisäksi osan vanhempainvapaata ja tietty isäkuukauden.

Öh, olikohan tämä selkeää laisinkaan?

Rakenneultrassa oli kaikki jees ja poika number two ois tulossa. Kahden pojan äidiksi olen aina itseni visioinutkin. Ihanata!

kardemummma & uljas 20+2
 
Kun hirveen moni on puhunut noista liitoskivuista, niin mille ne tarkalleen ottaen pitäisi tuntua? :D Välillä on semmosia juilahduksia tullut, mutta olen pistänyt osan vauvan liikkeiden piikkiin, täällä on nimittäin semmonen sambaaja masussa ettei mitään järkeä! :D Liekkö oma intohimo (plus isän) tanssimiseen varsinkin baareissa jotenkin periytynyt ;) Mun maha on nii kätevää kokoa että oon tähän päivään asti lähtenyt sheikkaamaan buudia tanssilattialle jos vaan seuraa löytyy, vesilinjalla tottakai, mutta musta se vaan on nii mukavaa :p Itselle on ihan sama mitä raskaudesta tietävät ajattelee kun se on mulle rentoutuskeino. Mitä ootta muut mieltä? :)
 
Hei pitkästä aikaa!

Ihania ultrakuulumisia ollut! Ja tuo anoppikeskustelu aina niin kuohuttava... Mulla ja anopilla ei synkkaa ja onneksi välimatkaa on 400 km, joten ei usein tarvitse olla tekemisissä. Ihan mukava ihminen sinänsä eikä pahantahtoinen, mutta kyllä osaa ärsyttää silloin kun saman katon alla ollaan (muutamassa päivässäkin). Puuttuu jokaiseen lasten päästämään inahdukseen ja raportoi ne vähintään joka aamuisessa viidakkopuhelussaan koko suvulle... siinä sitten ruotivat joka tuhahduksen. Tuosta tavasta en tykkää enkä juuri ylimääräistä tietoa hänelle kerro, koska sitten koko miehen suku tietää. Raskausaika (kilpirauhasen aktivoituminen?) vahvistaa muutenkin temperamenttiani ja viime viikkoina on kuohunut... se on jo aiemmin huomattu, että raskausaika ja anoppi -yhdistelmä saa minut hyvin tulistumaan. :/

(.) Rakenneultra oli viime viikolla ja 4d tällä viikolla. Kaikki hyvin, neitokainen kasvaa kaikinpuolin keskikäyrällä (noin 400g) ja syntymäpainoksi veikaattiin noin 3500g+... eli meidän lopullinen lapsisarja on T-P-T. Tyttölupaus oli ns. varma. Ihania kuvia pienestä saatiin! :heart:

unelma kolme ja rinsessa 21+4
 
Little precious: Minä kans kävisin baareissa tanssimassa jos vain saisin seuraa.. Ukko ei tykkää tanssia, minä taas rakastan tanssimista! Ei minnuu haittaa olla selvinpäin baarissa enkä jaksa välittää jos jotku katsoo hieman "kieroon" et miten raskaana oleva nainen on lähteny ihmisten ilmoille =)

Piti ihan neuvolakortista tarkistaa että onko ihan totta että tänään on 20+0 :O Nopeasti menee aika. Onko tää raskaus nyt sit puolessa välissä??

Lena & Onni 20+0
 
  • Tykkää
Reactions: Little precious
Taas on tullut roppakaupalla ihania ultrakuulumisia! Onnea kaikille tasapuolisesti :flower:

Anoppiasiaan eli meillä ja appivanhemmilla on sellanen asiallinen suhde. Anoppi on sellanen susi lampaiden vaatteissa mutta ihan ok kun ei liikoja kerro hänelle meidän perhe-elämästä. Jos he tietävät meidän asioista niin silloin siitä tietää koko suku. Lapsista he pitävät paljon mutta eivät ota yökylään kaikkia yhtäaikaa. Siis anoppi on suoraan sanonut että hän ei ota kaikkia lapsia yhtäaikaa yökylään kun niiden kanssa on sitten niin vaikea olla kun ovat niin eri ikäisiä. Meillä siis -04, -06 ja -10 syntyneet lapset. Anopin mielestä äitien ei tarvitse käydä viihteellä koska baarit on miehiä ja sinkkunaisia varten... :confused: Me ollaan opittu elämään noiden ihmisten kanssa eikä tule suurempia törmäyksiä kun pidetään välit asiallisena. Lapsille he ovat tärkeitä ja sen takia anoppilassa sitten vieraillaankin.

Kovasti jo odotan viikon päästä olevaa rakenneultraa, tahtoo nähdä tulokkaan!! Ja kovasti odotan myös että tulis oikeasti kesä, siis lämmintä ettei tarttis palella koko aikaa.

Kesää odottava muhvi ja matkis 20+4 :heart:
 
Kotitöistä Ne onkin varmaan ainoa asia mistä ikinä riidellään... Meidän suvussa kun ei ole miesten ja naisten töitä erikseen ja miehet siivoaa ihan samalla lailla kun naisetkin. Miehen puolella taas miehet makaa sohvalla ja käy töissä ja naiset passaa ruuankin nenän eteen :mad: Pitkälle meillä jo ollaan koulutuksessa päästy mutta edelleen aloitekyvyn puute pistää ketuttaan. Anopille itseasiassa oon sanonukin että melkoisen karhunpalveluksen oot pojalles tehny.

Tyttö/poikalupauksista
Siis että eikö tyttölupauset olekaan ns. varmoja? Meille kätilö sanoi kysyttäessä että kumpi tulee vain yhdellä sanalla että "tyttö". Ei siis mitään sellaista että "suurella todennäköisyydellä" tms. Meillä oli 4d ultra mutta ei se kätilö siitä sitä sukupuolta katsonut vaan siitä tavallisesta ultrasta. Hö, nyt iski epätietoisuus :O

Lemmikeistä Kuis monella täälllä muuten on karvaisia kavereita kotona? Meillä on kaks japaninpystykorvaa, ihania joskin hiukan kurittomia otuksia :heart: Vähän mietityttää miten ne ottaa vauvan vastaan, eivät ole tainneet koskaan edes nähdä pientä vauvaa...
 
  • Tykkää
Reactions: Zesi
Jee, meilläkin oli rakenneultra eilen :) Käskivät viime kerralla soittaa ja varmistaa ennen tuloamme, joko Kokkolassa äitipoli on muuttanut, että mistä siivestä se ultra sitten löytyy. No, soitin sinne aamulla ja vaihde iloitti että muuttopäivä on TÄNÄÄN ja osasto suljettu! "Tulkaa ajoissa neuvontaan ja kysykää mihin menette". Joo, ajellaan 100km ihmettelemään onko sitä ultraa vai ei... No onneksi tilanne selvisi ja olihan se ultra auki. Tyhjän käytävän perällä oli 1 purkamaton huone, jossa kätilö ja ultra odottivat =D Jotenkin koomista. Mutta masuasukilla oli kaikki hyvin <3 sydän sykki hyvin, kaikki kammiot ok, iho siisti ettei ole tyriä, pikkuaivot ok, reisiluut ok, ja mun täysin varma tyttöolo muuttui tyttölupaukseksi. Mies ehkä vähän salaa poikaa toivoi mutta onnellisia ollaan!! Samalla (kun mun sf-mitta on aika iso ja viimeksi vinkattiin josko lapsivettä ois liikaa) kätilö totesi että lapsivettä on ihan normaali määrä. Istukka on edessä, joten siksi liikkeet tuntuu tosi vaimeina. Mutta kuulemma se on hyvässä paikassa.

Meillä appivanhemmat on tosi mukavia, alle 50v vielä itse.Asuvat harmi kyllä 500 km takana. Meitä lähellä asuukin sitten mieheni isovanhemmat, ja varsinkin tämä mummi osaa puuttua joka asiaan, hyvällä, mutta kuitenkin välillä ärsyttävästi =D Höseltää joka asian parissa ja huolehtii ihan turhista pikkujutuista. Mutta mukavia ovat hekin, ja aika nuorekkaita ja nuoria vielä itsekin. Omasta suvusta on kuollut jo lähes kaikki joten kiva että miehellä on sukua.

Joku kysyi uinnista, ja eilen juuri luin vanhaa vauva-lehteä jossa sanottiin että loppuraskaudesta kannattaa välttää esim. kuumasta saunasta kylmään järviveteen menoa, jos se ei tunnu hyvältä. Eli oman fiiliksen mukaan. Kyllä me varmaan voidaan kesällä polskutella luonnonvesissä. Jos tuolla nyt joskus lämpenisi...

Meillä kyllä tuo ukko on aika laiska, mua ärsyttää että esim. nyt kun ollaan muutettu omakotitaloon, niin minä se siellä maalaustelineellä kiikun maalaamassa ulkoseiniä, mies istuu sisällä. Prkl. Ja siivous on mun hommaa. Ei se ukko osaa pyykkiä tai imuria käyttää. tai osaaa, mutta näkee sille tarpeen ehkä kerran vuodessa... Mutta nyt on onneksi tehnyt sitten muita omakotitalon hommia, esim. puita pilkkoo, järkkää meille pihan kuntoon, raivaa rakennusjätettä, rakentaa roskakatosta. Että kyllä mä voin pyykit laittaa jos hän tekee noi isommat hommat. Sitä maalisutia saisi kyllä heiluttaa enemmän, jupinaa... Noh, se järkkäsi meille ens viikonlopuks talkoot ;) Eli muita hommiin =D

Oi ku pääsiskin baariin vähän tanssimaan! Ei ole oikeen seuraa vaan. Tanssiminen on mukavaa hommaa, ja missäs sitä nyt oikeen muualla ku baarissa harrastais :) Joten sinne vaan, saahan sitä nyt raskaana sinnekin mennä :)

Vähän on kyllä pinna kireällä, varsinkin töissä jurppii asiakkaat =D Mitäs jättävät laskunsa maksamatta, hoitakaa asianne älkääkä mulle kitiskö, jumankauta!! :D

Anime ja 20 + 5
 
Kiitos Henna-Riikka tasapainoisista sanoistasi! Eilen ja tänään onkin ollut jo paljon parempi fiilis.

Miehen osallistumisesta Mun mies on omien sanojensa mukaan koulutettu emäntä. :) On siis talouskoulun käynyt. Joten pyykkien lajittelu ym onnistuu. Tavaroiden laittamisessa paikoilleen on kyllä joskus ongelmia, jää tyhjät maitopurkitpöydälle ym. Meillä ei ole mitään tiettyä jakoa kotihommissa, vaan molemmat tekee tarpeen ja jaksamisen mukaan. Miehen pahimmassa masennusvaiheessa mä tein suurimman osan ja alkuraskaudessa, kun mua väsytti, mies teki suurimman osan. Viimeisen kahden vuoden aikana ei kummallakaan ole aina ollut voimia siivota, joten välillä pääsee kaaos päälle, sitten taas innostutaan.

Isäkuukautta ei meillä varmaan tule käytettyä. Tarkoitus olisi, että minä olen mahdollisimman pitkään lapsen kanssa kotona. (Mullekin Öhkis tosin vasta eilen täältä selvisi, mikä se isäkuukausi on) Isyyslomasta ei vielä tiedetä, miten pitää.

Hommasin eilen parit uudet liivit, kun on tuo varustus vähän kasvanut. Asiantuntijan opastuksella löysin Shock Absorber urheiluliiveistä underwire-liivit, jotka on ihan huiput. Otin silleen yhtä isomman ympäryksen ja pistin tiukimmalle, niin sitä voi tarpeen mukaan löysyttää. On myös sellainen malli, ettei ihan heti ala puristaa, kub rinnat vielä kasvaa. Noista Shock Absorberin liiveistää löytyy muuten ihan oikeat rintsikkakoot, siis rinnanympärys- ja kuppikoot, eikä mitään S, M, L -kokoja. Muistelin, että joku sanoi jossain vaiheessa, ettei löydä oikein urheilurintsikoista sopivia. Melko hintavathan ne on, mutta mä normaalitilanteessakin haluan tukea rintani kunnon liiveillä, saati sitten nyt, kun kasvavat.

Parin tunnin päästä lähtee kone Lontooseen, joten musta ei nyt hetkeen kuulu mitään. ;)
 
Mä olen valitettavan vähän kirjoitellut tänne, kun suurin osa tekstistä on tullut tuonne FB:n puolelle :(

Appivanhemmista täällä on ollut paljon hyvää keskustelua. Lämmin halaus niille, joilla on suuria ongelmia omiensa kanssa...Itselläni on sellainen tilanne, että kummankin äidit ovat kuolleet. Surullista sanoa, mutta ehkä onneksi? Miehen äiti oli täysverinen alkoholisti vaikka kuulemma muuten ihana ja lapsia rakastava ihminen. Mutta ihan varmasti läheisiltään (ja lapsiltaan) eritoten vei hirveästi voimia 'sairaudellaan'. Oma äitini kuoli viisi vuotta sitten eikä ehtinyt yhtään lastenlasta näkemään saatikka tietämään, että sellaisia olisi tulossa.

Kummankin isät ovat elossa ja isovanhemman virkaa hoitaa menestyksekkäästi isäni. Miehen isä on vielä vahvasti työelämässä mukana, eikä oikein osaa olla lasten kanssa vaan keskittyy uraansa/työelämään. Hänen expuolisonsa oli hieman mummonkorvike esikoiselle, mutta nyt kun hekin erosivat, niin hän ei halunnut olla meidän(kään) kanssa missään yhteydessä yrityksistä huolimatta. Harmillisinta on se, että isäni ja siskoni asuvat 600km päässä, joten ihan konkreettista apua ei ole saatavilla oikeastaan mistään...mutta se tilityksestä :)

Rakenneultra oli ja meni ja tyttö meille olisi tulossa. Kaikki oli muutenkin hyvin ja rakenteet näkyivät loistavasti. Ystävältäni sain 3 kassillista tyttöjen vaatteita, joten nyt on sitten jo vaateasiatkin osaksi hoidettuna!

Itse hieman ahdistun vaunuasiasta eli pitäisi löytää vaunut, joilla pääsee talvellakin liikkeelle. Esikoisen vaunut ovat mallia, jossa on pienet etupyörät ja niistä on jarru niin rikki, ettei kätevä ukkikaan pystynyt sitä korjaamaan. Niiden kanssa liikkuminen olisi siis vähän vaarallista. Niitä pidetään siis parvekevaunuina lähinnä. Mutta siis nyt pitäisi saada talvivauvalle sopivat vaunut, mutta kun kevät tulee, niin niitä pitäisi pystyä käyttämään myös rattaina...Vaikiaa, vaikiaa...
 
appivanhemmista: ikävä kuulla, että tosi monella on huonot välit appivanhempiin. Moni tuttu on joutunu pistää välit poikki appivanh.tai silleen että toisen puoliskon kautta vaan lapset ovat tekemisissä heihin. Se ratkaisu on pelastanu monen jopa aviokriisiltä. Kannattaa harkita sellaista, jos ei muu auta, mitä tuota itseään stressaamaan ja kiusaamaan. Minulla on ihanat appivanh. Anoppi hoitaa erittäin mielellään esikkoa, hän on vielä työelämässä. Mieheni tulee hyvin mun porukoiden kans toimeen.

vauvan sukupuolen selvitt. ja seuloista: täytyy aina muistaa, että sukupuoliasia ei ultrassa koskaan ratkea sataprosenttisesti. Olen kuullut useita tapauksia, joissa poikaa on luultu tytöksi ja toisinpäin. Olipa yhdelle tutun siskolle sanottu että tulee kaksoset ja olikin tullu kolmoset, eikä tästä edes ole kovin kauan aikaa, kolmas pikkuinen oli ollu ihan "piilossa" toisten takana ultratessa.. Kaikki on mahdollista. Suhtaudun myös erittäin skeptisesti raskauden ajan seuloihin, koska täysin terveinä pidettyjä vauvoja on syntynyt vammaisena ja vahvasti vammaiseksi epäiltyjä vauvoja on syntynyt täysin terveinä. En halua pelotella ketään, mutta on monia asioita, joita ei saada selville raskauden aikana ja oikeastaan se on jopa parempi niin.

masusta: massu on iso ja minäkin tilasin jo tukivyön, paino on siirtynyt uusille kymmenille, huh! Täysin erilainen raskaus on tämä, siitä päättelin että tyttö on tulossa, kun esikko on poitsu :) Mutta eihän sitä voi siitä ennustaa. Esikon aikaan tässä vaiheessa raskausmasu hädintuskin erottui ja kiloja tuli koko rask.aikaan vain 5kg.

miehen osallistumisesta: mies osallistuu niin hyvin kuin pystyy, koska tekee pitkää päivää töitä, jotta voin hoitaa lapset kotona ainakin parivuotiaksi. Mutta hienosti auttelee silti iltaisin, vaikka luulis että on väsynyt töistä. Ihana mies <3
 
Viimeksi muokattu:
Saman tien osui silmään Kiyoko kun kysyin lemmikeistä, meillä on myös kaksi japaninpystykorvaa :heart:

Kuin luin kun joku selitti siitä isäkuukaudesta, niin vaikka varmaan tarkoitti niin mutta en ymmärtänyt kuin luin että olisi sanottu että isäkuukausi otetaan pois vanhempainvapaasta.
Eli äitiysvapaa + vanhempainavapaa ovat yhteensä sen 9kk lapsen syntymästä.
Ja jos isäkuukauden haluaa pitää niin se on niinkun 1kk ja isälle maksetaan se vanhempainraha ( ja äiti todennäköisesti tällöin sitten menee töihin 8kk jälkeen, tai mitä sitten tekeekään. Mutta rahaa kelasta hän ei saa jos isä on isäkuukaudella.)
 
Meidän esikoinen on elävä esimerkki siitä, että sikiöseulat ei tosiaankaan selvitä kaikkea. Hänellä on normaalit kromosomit, mutta yhtä ja toista "valuvikaa", kehitysvammainen lapsi. Minäkään en luota sikiötutkimuksiin, vaikka normi ultrat käytiinkin. Lapsivesipunktiosta kieltäydyin, vaikka sitäkin tarjottiin sekä edellisessä että tässä raskaudessa. Ei auta kuin toivoa, että terve lapsi saataisi, kahden erityislapsen kanssa elämä olisi vähän turhan rankkaa...

Isäkuukausi on pois vanhempainvapaasta, mutta siihen saa jotain extrapäiviä, jos isä pitää isäkuukauden vanhempainvapaan lopuksi. En ole vielä täysin perehtynyt asiaan, mutta meillä mies haluaa pitää isäkuukauden, koska nyt on viimeinen mahdollisuus, tämä kolmas lapsi on meidän viimeinen. Minä aion pitää lomat silloin, en todellakaan aio mennä töihin. Hoitovapaalle jään sitten isäkuukauden jälkeen. Seuraava kesä onkin ajatuksena ihana, jos mies pystyy pitämään sekä kesäloman että isäkuukauden putkeen. Siinähän ollaan sitten melkein koko kesä lomalla koko perhe :)
 
heipä. voisin vihdoin liittyä joukkoon, lueskellut olen kyllä ahkerasti. Eli 23v/LA 14.10/ensimmäinen.=)

Tänään oli vihdoin se kauan odotettu ja jännitetty rakenneultra, joka oli kyllä todella pettymys. Taisi olla kätilöllä huono päivä tai jotain, koko homma kesti kokonaisuudessaan 10min, mitään paino/pituus mittoja ei saatu, ei edes maininnut niistä, kertoi vaan että kaikki näyttää normaalilta. kokoajan tuntui hänellä olevan kiire, sukupuoli ei selvinnyt..jäi kyllä harmittamaan itseä koko kokemus, kuullut kavereilta ja tutuilta miten hyvin heillä mennyt ultra ja saanut hienoja kuvia, meidän kuvissa ei näy juuri mitään.. no, pitäisi olla tyytyväinen ja onnellinen että kaikki näytti normaalilta mutta jotenkin harmittaa silti kun monta kuukautta odotti tätä..
 

Yhteistyössä