Vielä anoppikeskusteluun, tämä kun herättää tunteita laidasta laitaan! Mutta niinhän on anoppipersooniakin laidasta laitaan. Anoppiasia voi olla todella herkkä ja kivulias, eikä sitä voi muut ulkopuolelta tietää. Raskaana ollessa ilkeille kommenteille on tietty vielä herkempi, mutta anopit käy poikkeuksetta iholle asti, kun ovat niin "lähellä", etäältäkin.
Me saimme aikanaan aika paljon p****a niskaan, kun teimme anoppiin pesäeron tilanteen mentyä ihan mahdottomaksi. Kylällä ihmettelivät, miten voimme ajaa anopin pois lastenlasten elämästä, niin mukavan ihmisen:O...Samoin osa suvusta ei tajunnut tilannetta ollenkaan. Miten olisivat voineetkaan, kun eivät tienneet.
Kukaan heistä ei tiennyt miten pahaksi alkoholiongelma & elämänhallinta oli päässyt, senhän anoppi osaa pitää omien seinien sisällä. Ulkopuolelle ei myöskään ollut tietoa anopin rattijuopomustaipumuksesta,tai väkivaltaisuudesta, rätkäisi mm. kerran lapsemme 2v serkkua takapuoleen imurin johdolla kun itki tulehtuneita korviaan. Myös tavarat lentelivät usein.Myös tappouhkaus 6-vuotiaalleni jäi kyläläisiltä kuulematta, kun lapsi kaatoi maitonsa vahingossa pöydälle.
Tarinoita riittäisi.Joka tapauksessa homma oli päässyt jo siihen asti, että käytöksessä ei ollut mitään holttia riippumatta siitä, oliko häntä vastassa pieni lapsi vai aikuinen.
Meillekin anopin sammakoita sateli tämän tästä:teki selväksi mm. että syntyvä "äpärämme" ei häntä kiinnosta, lapsen isähän voisi kuulema olla kuka tahansa jne. Tästä uudesta odotuksesta emme ole anoppia vielä edes valaisseet-emme halua kuulla, jos kommentti on taas vastaavanlainen:'(. Kivoja makupaloja nämäkin kuulla lasta odottaessaan.
Kyläläisille ja etäisemmille sukulaisille emme ole halunneet syitä tiedottaa, vaikka se varmasti toisi ymmärrystä meille. Emme vaan halunneet lähteä loanheittoon mukaan, vaan luotamme asioiden selviävän aikanaan ihan omilla painoillaan. Olimme vaan tyytyväisiä että elämä lopulta rauhoittui jatkuvalta mielipahalta. Kylmältä tuntuva ratkaisu oli oikea jo lastemme perusturvallisuuden vuoksi-omasta mielenrauhasta puhumattakaan.
Ainakin tämä omakohtainen kokemus on minulle opettanut paljon, ja vaatinut isoja valintoja. Tiedän että varmasti kukaan ei jätä isovanhempia lapsensa elämästä kevyin mielin, vaan siinä pisteessä takana on taatusti muutakin,kuin vaan ärsytys ja erilaiset tavat. Onneksi siihen pisteeseen asti päätyy vain harvat.
Mummot ja ukit on parhaimmillaan lapsille suuri rikkaus ja korvaamaton apu elämään vanhempien ohella: Se kirpaisee syvältä kun asia ei aina ole näin. Törmäyskurssi on mahdollista aina, kun ajat ja tavat on toiset. Erimielisyyttä ja isovanhempien ehdottelemia kummallisia tapoja sietää melko pitkään hammasta purren-lasten edun edessä. Ja ainahan lopullinen päätösvalta on meillä äideillä ja isillä, joten toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...
Tsemppiä kaikille appivanhempien kanssa, yritetään "tapella sovussa", jos on tarvis!
Ruuvih ja nyttynen 20+6
Me saimme aikanaan aika paljon p****a niskaan, kun teimme anoppiin pesäeron tilanteen mentyä ihan mahdottomaksi. Kylällä ihmettelivät, miten voimme ajaa anopin pois lastenlasten elämästä, niin mukavan ihmisen:O...Samoin osa suvusta ei tajunnut tilannetta ollenkaan. Miten olisivat voineetkaan, kun eivät tienneet.
Kukaan heistä ei tiennyt miten pahaksi alkoholiongelma & elämänhallinta oli päässyt, senhän anoppi osaa pitää omien seinien sisällä. Ulkopuolelle ei myöskään ollut tietoa anopin rattijuopomustaipumuksesta,tai väkivaltaisuudesta, rätkäisi mm. kerran lapsemme 2v serkkua takapuoleen imurin johdolla kun itki tulehtuneita korviaan. Myös tavarat lentelivät usein.Myös tappouhkaus 6-vuotiaalleni jäi kyläläisiltä kuulematta, kun lapsi kaatoi maitonsa vahingossa pöydälle.
Tarinoita riittäisi.Joka tapauksessa homma oli päässyt jo siihen asti, että käytöksessä ei ollut mitään holttia riippumatta siitä, oliko häntä vastassa pieni lapsi vai aikuinen.
Meillekin anopin sammakoita sateli tämän tästä:teki selväksi mm. että syntyvä "äpärämme" ei häntä kiinnosta, lapsen isähän voisi kuulema olla kuka tahansa jne. Tästä uudesta odotuksesta emme ole anoppia vielä edes valaisseet-emme halua kuulla, jos kommentti on taas vastaavanlainen:'(. Kivoja makupaloja nämäkin kuulla lasta odottaessaan.
Kyläläisille ja etäisemmille sukulaisille emme ole halunneet syitä tiedottaa, vaikka se varmasti toisi ymmärrystä meille. Emme vaan halunneet lähteä loanheittoon mukaan, vaan luotamme asioiden selviävän aikanaan ihan omilla painoillaan. Olimme vaan tyytyväisiä että elämä lopulta rauhoittui jatkuvalta mielipahalta. Kylmältä tuntuva ratkaisu oli oikea jo lastemme perusturvallisuuden vuoksi-omasta mielenrauhasta puhumattakaan.
Ainakin tämä omakohtainen kokemus on minulle opettanut paljon, ja vaatinut isoja valintoja. Tiedän että varmasti kukaan ei jätä isovanhempia lapsensa elämästä kevyin mielin, vaan siinä pisteessä takana on taatusti muutakin,kuin vaan ärsytys ja erilaiset tavat. Onneksi siihen pisteeseen asti päätyy vain harvat.
Mummot ja ukit on parhaimmillaan lapsille suuri rikkaus ja korvaamaton apu elämään vanhempien ohella: Se kirpaisee syvältä kun asia ei aina ole näin. Törmäyskurssi on mahdollista aina, kun ajat ja tavat on toiset. Erimielisyyttä ja isovanhempien ehdottelemia kummallisia tapoja sietää melko pitkään hammasta purren-lasten edun edessä. Ja ainahan lopullinen päätösvalta on meillä äideillä ja isillä, joten toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...
Tsemppiä kaikille appivanhempien kanssa, yritetään "tapella sovussa", jos on tarvis!
Ruuvih ja nyttynen 20+6