Karsu 87: Harmi että petipuuhat on kivuliaita, ja tuli mieleen vielä yksi syy joka kipua voi tehdä: suonikohjut.
Niitä voi olla emättimessäkin pitkin matkaa siinä missä monet saa peräpukamiakin raskauden aikana. Periaatteessa kyse on samasta asiasta, kohde vain vaihtelee. Ja taatusti ovat kivuliaita, edellisessä raskaudessa minullakin oli tällainen vaiva (ja sain nekin pukamat sitten synnytyksestä lahjaksi). Tuo emättimen kohju vaivasi vain parissa asennossa, joten kovin paljoa emme joutuneet asiaa varomaan, kun sen oppi. Mutta myötätuntoinen halaus jos siitä on kyse, ja onneksi sinulla on ymmärtäväinen mies!
Navasta:Minun napa on vielä "uppoasennossa", mutta on se silinnyt entisestä syvästä kuopastaan. Raskauksien aikana se ei ole vielä kokonaan pullahtanut ulos. Navan ympäriltä iho on tosin pingottuneen ohut, repeämistä minäkin puolitosissaan pelkään...
Mies on tulossa synnytykseen mukaan, jos vaan lapsille saadaan sitten vahti. Pettymys se kyllä olisi molemmile, jos synnyttäisin yksin. Edellisessä synnytyksessäkin oli, joskin joutui vähän sivustaseuraajan rooliin. Etukäteisajatuksesta huolimatta en sitten halunnutkaan hierontaa, halauksia yms. yhtään, hätistelin vain loitommas kaikki nykimästä:ashamed:...kipu sai minussa aika sulkeutuneen piirteen esiin. Saas nähdä miten nyt, mutta silti minulle oli tosi tärkeää että mies oli paikalla edes.
Suhtautumisesta raskauteen: Mies on kohta 40-v ja kypsässä iässä, lapset on hänkin puoleltaan erittäin toivottuja, ja ottaa isyytensä vakavasti. Kaikin puolin minustakin tuntuu, että odotus ja lasten hoito ovat meillä yhteinen asia, enkä ole niitä yksin tekemässä. Sitä piirrettä miehessä todella osaan arvostaa, ensimmäisen lapsen kun sain ypöyksin, ja esikoisen biol.isä ei ole tajunnut isyyttään vieläkään vaan on ollut koko asiaan täysin välinpitämätön. Onneksi mieheni on ottanut tyttärenkin niin omakseen että on kyllä isä isolla iillä myös hänelle.Raskaus on saanut miehessä myös jonkinlaisen lisäsuojeluvaihteen esille: hän huolehtii korostuneesti kotihommista ja raskaimpien töiden teosta, ihan vapaaehtoisesti vieläpä
.
Hankinnoista: nyt on pakolliset tavarat kasassa, kaukalokin on nyt ostettu. Hommasimme pari vuotta vanhan gracon telakallisen istuimen. Aikaisempikin oli juuri tuo malli, ja olimme tyytyväisiä. Ehkä ostan muutaman pienen bodyn vielä, niitä ei monta ole, mutta uskon että näillä kamoilla pääosin mennään. Vaatetta en aio ostaa muutenkaan paljon, muutama kpl/vaate rittää kyllä(narulta suoraan päälle periaatteella), kun meillä tämä pyykkikierto kahden "porsaan" kanssa on nytkin aika nopeaa!
Äitiyspakkauksen otan tälläkin kertaa rahana.
ruuvih ja nyttynen 27+4
Niitä voi olla emättimessäkin pitkin matkaa siinä missä monet saa peräpukamiakin raskauden aikana. Periaatteessa kyse on samasta asiasta, kohde vain vaihtelee. Ja taatusti ovat kivuliaita, edellisessä raskaudessa minullakin oli tällainen vaiva (ja sain nekin pukamat sitten synnytyksestä lahjaksi). Tuo emättimen kohju vaivasi vain parissa asennossa, joten kovin paljoa emme joutuneet asiaa varomaan, kun sen oppi. Mutta myötätuntoinen halaus jos siitä on kyse, ja onneksi sinulla on ymmärtäväinen mies!
Navasta:Minun napa on vielä "uppoasennossa", mutta on se silinnyt entisestä syvästä kuopastaan. Raskauksien aikana se ei ole vielä kokonaan pullahtanut ulos. Navan ympäriltä iho on tosin pingottuneen ohut, repeämistä minäkin puolitosissaan pelkään...
Mies on tulossa synnytykseen mukaan, jos vaan lapsille saadaan sitten vahti. Pettymys se kyllä olisi molemmile, jos synnyttäisin yksin. Edellisessä synnytyksessäkin oli, joskin joutui vähän sivustaseuraajan rooliin. Etukäteisajatuksesta huolimatta en sitten halunnutkaan hierontaa, halauksia yms. yhtään, hätistelin vain loitommas kaikki nykimästä:ashamed:...kipu sai minussa aika sulkeutuneen piirteen esiin. Saas nähdä miten nyt, mutta silti minulle oli tosi tärkeää että mies oli paikalla edes.
Suhtautumisesta raskauteen: Mies on kohta 40-v ja kypsässä iässä, lapset on hänkin puoleltaan erittäin toivottuja, ja ottaa isyytensä vakavasti. Kaikin puolin minustakin tuntuu, että odotus ja lasten hoito ovat meillä yhteinen asia, enkä ole niitä yksin tekemässä. Sitä piirrettä miehessä todella osaan arvostaa, ensimmäisen lapsen kun sain ypöyksin, ja esikoisen biol.isä ei ole tajunnut isyyttään vieläkään vaan on ollut koko asiaan täysin välinpitämätön. Onneksi mieheni on ottanut tyttärenkin niin omakseen että on kyllä isä isolla iillä myös hänelle.Raskaus on saanut miehessä myös jonkinlaisen lisäsuojeluvaihteen esille: hän huolehtii korostuneesti kotihommista ja raskaimpien töiden teosta, ihan vapaaehtoisesti vieläpä
.
Hankinnoista: nyt on pakolliset tavarat kasassa, kaukalokin on nyt ostettu. Hommasimme pari vuotta vanhan gracon telakallisen istuimen. Aikaisempikin oli juuri tuo malli, ja olimme tyytyväisiä. Ehkä ostan muutaman pienen bodyn vielä, niitä ei monta ole, mutta uskon että näillä kamoilla pääosin mennään. Vaatetta en aio ostaa muutenkaan paljon, muutama kpl/vaate rittää kyllä(narulta suoraan päälle periaatteella), kun meillä tämä pyykkikierto kahden "porsaan" kanssa on nytkin aika nopeaa!
Äitiyspakkauksen otan tälläkin kertaa rahana.
ruuvih ja nyttynen 27+4