Kiva
Cubula että sait imetyksen onnistumaan itsestään! Täällä on imetys sujunut oikeastaan aika hyvin alusta asti. Alussa vauvalla oli todella hyvä ote, mutta kun maitoa alkoi tulemaan enemmän ote on pienentynyt ja nännit kipeentyneet. Eilen illalla vauva söi melkein tunnin välein ja nännin ovat tosi kipeät, kuitenkin ihan hyvän näköiset. Päivisin olen yrittänyt korjata vauvan otetta, jos vauva on rauhallisen oloinen, mutta aika vaikeata se on kun tuntuu että vauva hallitsee maidonmäärän paremmin pienemmällä otteella. En tiedä :/ Vaihteletteko te paljon imetysasentoja? Öisin imetän maaten, kun vauva nukkuu vieressä ja nukahdetaan siihen molemmat niin tämä toimii parhaiten. Päivisin pidän melkein aina vauvaa sylissä imettäessä, imetystyynyn ja muiden tyynyjen avulla tai vain käsivarsilla pidellen. Kainaloimetystä olen yrittänyt, mutta ei tuntunut oikein hyvältä. Rintatulehdusta pelkään, mutta ulos mentäessä olen aina kietaissut villahuivin rintojen ympärille + käyttänyt villatakkia. Tsemppiä imetykseen, ei tosiaan ole mikään yksinkertainen homma vaikka täällä se onkin sujunut aika hyvin!
Olemme käyneet vauvan kanssa noin tunnin vaunukävelyillä aina kun sää on ollut hyvä. Oikein tuulisella ja sateisella säällä en ole viitsinyt lähteä ulos. Aika hyvin vauva viihtyy vaunuissa, nukahtaa usein heti kun päästään ulos. Mutta yhtenä päivänä huusi suoraa huutoa viimeisen puoli kilometriä ennenkuin päästiin kotiin - oli pitkä loppumatka! Kotiovelle tullessa nukkui taas!
Sisällä meillä on vanhat vaunut johon ulkovaunujen kantokoppa mahtuu. Siinä vauva nukkuu aika paljon päivisin. Itse jaksan ihan hyvin kävellä, kunhan olen muistanut ja ehtinyt syödä. Syömiseen minun pitäisi jaksaa panostaa. Raskauden aikana tuli 9 kiloa ja 10 on lähtenyt... Huomaan myös että välillä heikottaa kovasti. Mutta yksin syöminen on niin tylsää, ja usein vauva herää just kun olen lämmittänyt ruokaa. Pitäisi varmaan syödä heti kun vauva nukahtaa, mutta usein ole silloin aika väsynyt ja tekee mieli vaan maata sohvalla :/
Bosch, tervetuloa mukaan! Tunnistan kyllä nuo tunteet mitä kuvailet. Olen koko elämäni halunut äidiksi, ja tätä esikoista olemme todella odottaneet. Siksi ehkä minulle tuleekin välillä huono omatunto kun kaikki tuntuu raskaalta ja mietin että tätäkö se on. Vauva on maailman ihanin ja nopeasti nuo ajatukset katoaa, mutta minusta on raskasta olla näin kiinni vauvassa ja yksin vauvan kanssa koko päivät. Vauva nukkuu kyllä noin pari tuntia kerralla päivisin ja öisin 2-3 tuntia, mutta valittaa (vatsaa?) ja pitää välillä hyssyttellä ja kantaa. Mieluiten saisin kantaa vauvaa olalla koko ajan... Toivottavasti helpottaa kun vauva vähän kasvaa ja voimme alkaa käymään jossain perhekahviloissa ja vastaavissa tapaamisissa. Ja toivon mukaan mahain rauhoittuisi!
Disflatyl-tipat ovat auttaneet hieman vatsakipuihin, mutta sen sijaan on tullut välillä sellaista limaista pulauttelua ja toissapäivänä maito lensi kaaressa kun annoin tippoja heti ruokailun jälkeen. Paremmin on toiminut antaa vähän ruokailun jälkeen. Nyt en oikein tiedä miten jatkaa... Ehkä pitäisi kokeilla Rela-tippoja vauvalle, jos ei minun syömistäni ole vauvalle kummempaa hyötyä.
Taas viesti pyöri oman navan ympärillä ja oli aika alakuloinen, mutta oli tarve saada kirjoittaa vähän sellaistakin.