Kiitokset onnitteluista! :hug:
Laitanpa tähän nyt oman kertomukseni pikkuisen maailmaansaattamisesta. 15. päivä syyskuuta kävin äitipolin kontrollissa verenpaineiden vuoksi. Sain lisää verenpainelääkettä ja lääkäri meinasi laittaa minut osastolle seurantaan. Sain puhuttua itseni vielä kotiin, koska asun 10 minuutin päässä sairaalasta.
Sinä iltana paineet olivat lisäkääkkeestä huolimatta luokkaa 155/105, joten matka synnytysvastaanottoa kutsui. Osastolle jäin seurantaan ja keräsin yöllä puolen vuorokauden virtsakeräyksen. Päänsärky vaivasi myös.
Perjantaiaamuna verenpaineet edelleen samaa luokkaa, verikokeet oli puhtaat, mutta proteiinitulos keräyksessä oli 450 (edellinen keräys reilu viikko sitten oli 40). Päänsärky ja turvotus edelleen vaivana, ja uutena oireena oli vapinaa.
Siitä meikäläinen passitettiin kiireesti saliin, hyvä että ehdin miehelle soittamaan ja laittamaan viestin siskoilleni ja äidilleni. Salissa kiireesti tippa käteen ja magnesiumia tippumaan kouristusten ehkäisemiseksi. Vuorokauden makoilin salissa pääkivussa ja vapisten joka vessareissun jälkeen. Yövuorossa oleva lääkäri meinasoi että aamulla puhkaistaan kalvot, edellinen iltavuorolääkäri vihjaili myös sektion mahdollisuudesta.
Lauantaiaamulla olo paheni ja koska paikat olivat niin tiukassa, niin päätyivät sektioon. Arvatkaa helpottiko olo, vihdoinkin pääsisin siitä piinasta! Odotin pari tuntia salin vapautumista ja niin meikäläistä vietiin. Sektio tehtiin spinaalissa ja henkilökunta oli leikkurissa ihanaa.
Leikkaus sujui hyvin, mitä vauva jouduttiin ottamaan imukupilla, kun majaili niin ylhäällä. Näin pojan vilaukselta, kun hänet vietiin kiireellä pois. Minut kärrättiin leikkurista tehoseurantaan heräämöön, josta pääsin osastolle sunnuntaina päivällä.
Verenpaineita seurattiin tiuhaan tahtiin, leikkurissa olivat olleet jo 200/120.
Poika oli nasaalissa jonkun aikaa, itse pääsin poikaa katsomaan sängyllä sunnuntaina. Maanantaina pääsin jo pyörätuolilla. Keskiviikkona sain pojan samaan huoneeseen ja perjantaina pääsimme kotiin.
Toipuminen oli melko raskasta, sekä fyysisesti että henkisesti. Nyt voimme molemmat hyvin, verenpaineeni on jo laskusuunnassa.
Hiukan tässä vielä hirvittää se kiireen määrä, kun toksemia alkoi iskeä oikein kunnolla. Ja uusiutumisen riski pelottaa myös seuraavassa raskaudessa.
Nyt poika rupeaa heräilemään, joten syöttö kutsuu!