~ Lokakuun lapsoset syyskuussa ~

Tiistaina olin lääkärineuvolassa ja laitan nyt kuulumiset tännekin puolelle.

Raskausviikkoja 36+0
Painon muutos: 1550g/viikko! HUHHUH
Koko aikana on nyt tullu n.8 kiloa painoa.
turvotus: ++
RR: 145/94. Kotimittaukset vielä hyvät, niin ei kuulemma huolta.
Pissa puhdas.
Hemppa: 141. Viimeks 138, mutta noussu ihan ilman lisärautaa!
Sf-mitta 33
Kohdunsuu pehmee ja kiinni, kaulaa 3cm jäljellä.
Vauvan paino arvio: 3200g (!!!!)
Liikkeet: ++
Syke: 140

Mulla vähä huolettanu noi verenpaineet, vaikka kotona ne on ollu iha ok, mutta nousussa kuitenkin reippaasti. Normaalit paineet ollu jotain 130/65-70 ja nyt kotimittauksessakin jotain 130-140/80-88. Terkkari sano, et jos menee monena päivänä kotona yli 140/90, niin sit pitää soittaa, mut muuten ei tarvii huolta kantaa. Ja lääkärikin katto et virtaukset on ok, eikä näkyny mitään merkkejä niissä myrkytyksestä onneksi.

Tuo painoarvio kyllä huolettaa, kun sitten on laskettuna aikana sen nelisen kiloa, jos arvio pitää paikkaansa. Mutta no, jospa mä vähän ens kerralla marisisin että haluan vielä painoarvion ennen laskettua, että saan nukkua yöni rauhassa. Katotaan maanantaina mitä täti tuumaa.

Yöt on yhtä vessassa hyppäämistä, mutta se johtuu siitä että kovasti nyt yritän päivän aikana juoda, että jos se vähän laittas aisoihin tuota turvotusta. Myös flunssa valvottaa. Kauhee kurkkukipu ollu muutamana yönä, mutta voiko näin raskaana oikeen ottaa muutaku jotain marjamehuu ja mynthonia? Ei niistä kyllä oo apua, haluan finrexiniä! Monesti aamuyöllä valvon jonkun 1-2 tuntia, mutta sitten aamulla saatan nukkua pitkään,johki kymppiin. Tänään heräsin vasta puoli 12 maissa.

yöjärjestelyjä vauvan synnyttyä ei oo kauheesti tarvinnu miettiä, ku oon yksin niin yksin saan sen kanssa valvoa. Täytyy vaan toivoa, että säästyis mahavaivoilta jne. Sisko kyllä lupasi, että tulee aina yöks tänne ku tarviin lepoo. Hän siis asuu tuossa muutaman kilsan päässä. Äiti on kans sanonu, et heille saa aina tulla yöks kun siltä tuntuu,että kyllä niitä apuja onneksi on. Mutta eipä sitä aina kehtaa mennä apujakaan pyyteleen.

Liikkeistä ja hikasta: Mä taisin tänään tuntee hikan ensimmäistä kertaa!! Muutenkin mulla on nuo liikkeet tuntunu koko aika tosi heikosti, kun on tuo istukka tuossa edessä. Nyt pikkunen on kuitenkin tosi reippaasti liikkunut tässä muutaman päivän. Mutta joskus oli päiviä ettei tuntunut ku muutama hassu pieni liike, ja kyllähän se säikäyttää, mutta en oo ihan hirveästi stressannu, kerta tuo istukka tuossa niitä liikkeitä vaimentaa. Olis kyllä kiva jos joskus oon raskaana vielä uudestaa, että sillon olis sitten takana. Haluun kokee ne kunnon liikkeetkin!!

Vieraita kotiintulopäivänä tulee varmasti, ainakin se sisko joka synnytyksessä mukana. Hän siis on jo luvannut olla täällä ekan yön meidän kanssa Luultavasti myös mun vanhemmat sitten tulevat heti sinä päivänä, tai seuraavana. Riippuen äidin työvuoroista. Mutta empä mä välttämättä ketään sen vieraampia haluais heti tänne passattavaksi, läheisimmät ja tärkeimmät riittää.

vauvakuumeen tartuttaminen on kyllä ainakin purrut yhteen ystävään. Muutenkin moni ystävä on niin innoissaan tästä vauvasta, kun on kuitenkin tän kaveripiirin ensimmäinen vauveli. Innoissaan he mun kanssa kiertelee vauvantarvike juttuja läpi. Toivottavasti innostus säilyy vauvan synnyttyäkin! Toki joistain kavereista on myös huomannu, että raskauden myötä on välit viilentyny tosi paljon. Yhdestäkään ei ole hetkeen mitään kuulunut, vaikka ennen oltiin tosi paljon yhteyksissä. :/

Cinderella ja Nuutti 36+2 :heart:

Ja Branwen, voit mulle päivittää listaan tyttölupauksen vaikkakin se oli aika varovainen lupaus. Mutta katotaan kuinka käy. Pitää varmaan sitten tuo Nuutti nimi vaihtaa vaikka Nupuksi nyt loppuajaksi

 

Branwen, mäkin hiukan nolona tunnustan täyttäneeni 32v jo heinäkuussa ;-)

Jumppapallo: mulle taidettiin esikoisen synnytysvalmennuksessa suositella sitä just vauvan laskeutumisen helpottamiseen synnytyksen aikana ja sitä ennen.

Pipituuna, ei oo todellista että nyt jo saat ekat joko joko -puhelut! Niistä pitäisi kyllä määrätä vähintään sakkorangaistus. Mitä ihmettä ihmiset kuvittelee (varsinkin omalle äidille huomautin viimeksi tästä), että me salasynnytetään ja soitetaan sitten viikon päästä et "ai niin meille syntyi vauva"?

Ksylofoni, kiitos linkistä, kävin vilkaisemassa tuota nettikauppaa, sieltä löytyivät etsimäni Bravadon rintsikansuojukset, ne on kokemukseni peruteella hyviä! Niissä on sellainen kuivana pysyvä pinta ja jotenkin sellainen muoto että ovat huomaamattomat. Tekisi mieli ostaa jotkut rintsikat tuolta, mutta taidan ensin katsoa mitä kellarista löytyy ja sit ostaa täydennystä jos imetys lähtee hyvin käyntiin.

Eltsu81, perhehuoneesta: siellä klinikalla johon menen on mahdollisuus lisämaksusta (jonka mun sairausvakuutus masaa) yksityishuoneeseen, jossa saa isä sit kans yöpyä. Pieniä huoneita ovat, mutta silti oli musta ihanaa varsinkin ekoina öinä et mies oli mukana. Mielialat heitteli ja tuntui turvalliselta yhdessä tutustua vauvaan.

Vierailut synnytyksen jälkeen: voi olla että muutaman päivän vietän sairaalassa, sinne aion ottaa vaan ihan lähimmän perheen; anopin, langon ja kälyn, ja esikoisen serkun (omat vanhemmat siis Suomessa) sekä lapsen tulevan kummin. Kotiin kutsun sit varmaan hiljalleen ihmisiä ja sillä sopimuksella että tarjottavat saavat tuoda itse. En ottaisi vieraita ihan ekoina kotipäivinä, ne voi olla aika herkkiä ja epävarmoja hetkiä, joihin ei välttämättä tarvita niitä ylimääräisiä silmiä ja kaikenmaailman hyväätarkoittavia neuvoja. Kuulostanpas mä nyt yltiönegatiiviselta, mutta ehkä mulla viimeksi se imetyksen alkuhankaluus oli niin herkkä juttu, että kaikki ylimääräinen hössotys tuntui hankalalta. Viikon päästä tai jotain oon varmaan rutinoitunut sen verran että alan itsekin jo nauttimaan seurasta.

 

Viipsu84: Mä joudun (/pääsen) kokoarvioon oman pienen sf-mittani takia. Mulla oli mitta viime neuvolakäynnillä 30cm (36+4). Mitta on kasvanut kyllä koko ajan mutta vain sentin joka neuvolakäynnin välillä ja on nyt pikkuhiljaa alkanut pudota alakäyrän alareunalle.

Sulla on kuitenkin annettu noinkin hyvä kokoarvio jo, niin en usko että sulla on mitään hätää! Mä joudun maanantaihin asti odotteleen että tiedän mitä meidän vauva painaa. En kuitenkaan jaksa hirveesti stressailla senkään takia että meillä on pari kertaa vaihtunut mittaaja. Ensimmäisen neuvolatädin mittaamana käyrä kulki ihan yläkäyrän luona, ja tää uus neuvolatäti tipautti mut selvästi alakäyrälle.. Onks sulla mittaaja vaihtunut keskenkaiken?

 

Vieraista: Mua ne todellakin arsytti erittain paljon esikoisen aikaan! Kiehuin jo ennen synnytysta kun anoppi hoki etta se ja se HANEN tuttunsa on tulossa meille kylaan, siis jopa ihmisia, joita en tunne ollenkaan! Taalla ihmiset on oikeasti niiiiin uteliaita ja kamalia juorukelloja etta hulluksi tulee..Hehee, ilmoitettiin sitten anopille etta nou tanks vieraita ettei kannata niita kutsua ja hilata meille pain! Voi tulla vastaan erittain kiukkuinen tuore mamma! Ja sairaalaan olisin halunnut vaan kaksi parempaa ystavaani, mutta yllari pyllari heti paikalle tuppasi ekalle mahdolliselle vierailuajalle miehen perhetta (joiden kanssa hanella ei ole laheiset valit), ilmoittivat vaan etta ollaan nyt taalla kaupungissa etta tulossa ollaan! En olisi halunnut nukkua en...Asken juuri valistinkin miesta etta talla kertaa ollaan viisaampia, hanen perheensa ei tule tietamaan uudesta tulokkaasta ennen kuin vierailuaika ekalta paivalta on ohi!

Eilen tuli kaytya omalla lekurilla ja kaikki oli ok, paitsi etta vauva oli viela peratilassa, minka jo tiesinkin. Eilisillan asiaa stressasin ja sanoin vauvalle etta paranee kaantya paa menosuuntaan!! Yolla nain unta etta sektio tehtiin, aamulla vauva olikin kaantynyt oikein pain! Tosin en luota siihen etta ei enaa kaanny, viime viikolla kaantyi vahaksi aikaa paa alaspain, mutta sitten meni takaisin peratilaan. Ja nyt saatiin varmistus siita etta poika on tulossa, talla kertaa asiasta ei voinut erehtya!

 

Tällasia synnytysjuttuja lueskelin ajankuluksi: Lasten Pelit - kivat pelit lapsille löydät sivuiltamme - Pampers.fi

Onko lapsi tulossa, vai onko kyseessä väärä hälytys?
Lapsi on tulossa

• Supistukset ovat säännöllisiä ja noudattavat tiettyä kaavaa (tulevat esim. kahdeksan minuutin välein).
• Tapahtumaketju voi sitten kehittyä kolmella eri tavalla: supistukset voivat a) tulla yhä tiheämmin, b) kestää yhä kauemmin tai c) tulla yhä vahvemmiksi.
• Jokainen supistus alkaa alhaalla ristiselässä ja säteilee sitten eteenpäin pitkälle haaroihin.
• Kun liikut tai alat tehdä jotain muuta, supistukset eivät keskeydy.
• Sinulla alkaa ehkä olla vuotoja.
• Sikiökalvo voi puhjeta.
• Lääkäri tai kätilö voi huomata muutoksia kohdunkaulassa, esim. että se kypsyy (pehmenee), ohenee tai laajenee.

Väärä hälytys

• Supistukset ovat epäsäännöllisiä eivätkä noudata tiettyä kaavaa. Ne tulevat esim. ensin kymmenen minuutin välein ja sitten kuuden, kahden ja kahdeksan minuutin välein jne.
• Ei mitään kehitystä.
• Supistukset tuntuvat kuin yleisiltä jännityksiltä vatsassa.
• Kun liikut tai alat tehdä jotain muuta, supistukset keskeytyvät.
• Useimmiten vuotoja ei esiinny.
• Sikiökalvo ei puhkea.
• Kohdunkaulassa ei ilmene muutoksia.

 

Viipsu mullahan on myös pieni tuo sf-mitta, kuten jo aiemminkin kirjoittelin ja meinasin jo huolestua, mutta kaikki kuitenkin hyvin. Pienehkö vauva tulossa =) Jos mitta kuitenkin tasaisesti kasvaa, niin tuskin huolta. Ja loppua kohti se voi laskea, kun vauva laskeutuu alemmas. Mutta kannattaa kysyä neuvolasta, jos huolettaa =9 Kaikkea saa tässä vaiheessa mun mielestä kysellä

Täällä tuntui eilen ekat supistukset saunareissulla. Sen jälkeen tuli totaali suolen tyhjennys (kiviäkin kiinnostaa :ashamed ja pitkälle yöhön kestävä alamaha ja alaselkä särky. Vielä aamulla herätesä särki alamahaa. Josko siis kroppa älyää että kuukauden sisällä pitäisi jotain tapahtua Mutta ei noilla vielä synnytetä, mutta lupaavaa että jotain tuntemuksia tässä vaiheessa jo on! Esikoisen aikaan kun kaikki synnytykseen viittaavat merkit hävis kun täysiaikaisuus koitti ja niitä ei näkynyt lasketun ajan tullessa ja mennessä..

Viime yö meni kyllä ihan harakoille. Esikoinen kolmatta päivää kuumeessa ja valvotti yöllä, kun oli tietenkin hankala olo Meidän vaan pitää tänään lähtee anoppilaan koiravahdiksi viikonlopuksi ja kiva automatka siis edessä... Yksin en kuitenkaan uskalla jäädä esikoisen kanssa kotiin enää kahdestaan, kun nythän voi periaatteessa mitä vaan, milloin vain tapahtua jo... Ja appivanhempien ajokoiraa en kerrostaloasuntoon ota viikonlopuksi! Jospa tuo tyttö tervehtyisi huomenna..

nessu ja pieni 37+1

 

Vierailuista: Mä sain just kuulla että tuolla sairaalassa jossa mä synnytän on tässä esikoisen syntymän ja tämän toisen välissä tullut sellanen sääntö että sinne ei saa muut tulla kuin vauvan isä ja sisarukset. Ja olen siitä todella iloinen. Esikoisen kanssa meni totaalisesti hermot kun tyttö syntyi aamulla seitsemältä, oltiin valvottu koko yö ja mut herätetään 11 aikoihin kun ekat vieraat on tulossa kattomaan vauvaa. Niitä ramppas siinä sitten ilta seitsemään asti koko ajan. Yritä siinä sitten levätä ja opetella imettämistä ja vauvanhoitoa. Nyt ei onneks sit oo tota ongelmaa. Ja lisäksi mä en halua meille ketään vieraita kotiin sinä päivänä kun päästään sairaalasta kotiin. Haluan että saadaan tulla kotiin rauhassa ja tää on esikoisellekin kuitenkin sen verran iso asia että sukulaiset kerkiää kyllä nähdä vauvan myöhemminkin. Tiedän että anoppi on heti tulossa meille ja suuttuu kun en sitä sisään päästä mutta suuttukoon, olen siihenkin tottunut Mun vanhemmat asuu kauempana joten tulevat varmasti heti lähimpänä viikonloppuna. Esikonen kun synty ja sillon aamulla mies heille soitti niin he lähtivät heti ajamaan (350km) ja ilmoittivat töihin että lähtevät vauvaa katsomaan....Se oli myös esikoisen kanssa ärsyttävää että sellaset sukulaiset ja tutut jotka ei muuten oo ikinä meillä käynyt ryysäsivät heti kylään katsomaan vauvaa niin että jouduttiin läheisimmille kavereille sanomaan että voisitteko tulla joku toinen kerta kun tässä ramppaa näitä puolituttuja setiä ja tätejä. Mun mielestä tuolloin pitää ja saa olla itsekäs eikä tartte niitä vieraita ottaa vastaan, varsinka puolituttuja jos siltä tuntuu.

Täällä on nyt parina iltana ollut ihan kunnon supistuksia jotka tuntuu vähän astetta pahemmilta menkkakivuilta, ovat tulleet 15-30min välein ja kestäneet 30sek-1min ja mä toivon että niitä nyt tulis ja saisivat jotain aikaan kun puolentoista viikon päästä on neuvolalääkäri. Mulla ei esikoisen kanssa tollasia ollut koskaan eikä mitään supistuksia ylipäänsä vaan vedet meni sitten kertaheitolla ja parintunnin päästä siitä alkoi kipeet säännölliset synnytyssupparit. Saa nähdä käynnistyykö synnytys tällä kertaa supistuksilla.

Matilda ja pikkuvauva 33+5

 

Jokojoko-kyselyistä ja vieraiden vastaanottamisesta, näitä painostuspuheluita ei ole onneksi enää tullut, ehkä olen tässä aiempien raskauksien aikana tehnyt aika selväksi, että odottajan psyyke alkaa olla muutenkin aika koetuksella viimeisinä viikkoina. Vähiten siihen kaivataan mitään ihmettelypuheluita, että vieläkö sinä olet yhtenä kappaleena? , eikö mitään merkkejä ole ilmennyt lähestyvästä synnytyksestä? Varsinkin poikaa odottaessa oli ihan helvetillistä, kun appiukko oli juuri jäänyt eläkkeelle ja tottunut että hänellä on koko ajan tekemistä ja ohjelmaa. Yhtäkkiä sitä ei sitten töiden päättymisen jälkeen ollutkaan, joten oli aikaa päivät pitkät soitella ja kysellä - joinakin päivinä jopa kahdesti - että ollaankos sitä jo lähdetty laitokselle...Muutaman soiton jälkeen en enää viitsinyt vastata koko puheluihinsa, jonka jälkeen alkoi sitten pommittaa miestäni työpäivien aikana ja ihmetellä hänelle että onkohan siellä kotona kaikki kunnossa vai ei, kun ei vastata :headwall: Ahdistavaa!!!
Vierailuista, taysissa taitaa tosiaan olla onneksi niin, että sinne pääsevät vierailulle vain omat perheenjäsenet. Esikoisen syntymän yhteydessä oli ihan hirveää, kun olin kolmen hengen hikisessä kuumassa tunkkaisessa huoneessa, vauva itkee erittäin kuuluvasti nälkäänsä, anoppi työntää sille väkisin tuttia suuhun poskista puristamalla ja appiukko ei ymmärrä poistua sivummalle vaan toljottaa siinä kun alan kaivella rintavarustusta esille ja yrittämään imettämistä...voi hallelujaa! Appivanhemmat ovat olleet aina niitä ihmisiä, jotka tulevat myös kutsumatta ja ovat tulleet kotivierailullekin heti vauvan ja äidin kotiuduttua. Kolmannen kohdalla en enää sitten viitsinyt ottaa mitään stressiä vaan ilmoitin, että tulette omalla vastuullanne, täällä voi olla sekaista ja paikat siivoamatta ja tuotte sitten rotinat tullessanne. Kahvit voin keittää jos sitä kaapista löytyy ja jos jaksan Omat vanhempani ovat olleet tässä suhteessa tahdikkaampia, poikenneet kotivisiitille vasta sitten kun on annettu lupa. Tosin esikoista tulivat jo sairaalaan katsomaan kun oli heidän ensimmäinen lapsenlapsensa. Mutta ymmärsivät silloinkin pitää vierailuajan lyhyenä, jotta äiti ja vauva pääsevät takaisin lepäämään. Eräs ystävättäreni tuli kotivierailulle poikamme syntymän jälkeen - "vauvakuumetta tartuttamaan" - ja oli aika rasittavaa, kun olivat istuneet siinä uuden miesystävänsä kanssa sohvaa kuluttamassa jo 3-4 tuntia, alkoi olla myöhä ja kotoväellä halu mennä jo maata. Toiset siinä sitten vain tuijottelevat haltioituneena muutaman päivän ikäistä vauvaa...eikä pienintäkään elettä kotiin lähtemiseksi:headwall: Enkä nyt yritä vaikuttaa miltään ihmisten vihaajalta, mukavahan se on kun kahvitellaan ja ihmiset ovat uudesta tulokkaasta innostuneita. Mutta silti, ensisijaista olisi huomioida juuri synnyttäneen äidin mahdollisuus "pesimisrauhaan" ja eipä se vauvakaan ylimääräistä hälyä ympärilleen tarvi ensi viikkoina. Varsinkin näin syysaikaan itseä ärsyttää vieraat, jotka tulevat pärskien ja nenä valuen flunssaisina kylään, viis veisaamatta taudin tartuttamisesta.

No, tällaista vuodatusta tällä kertaa, tänään vuorossa taysin äitiyspolikäynti, jota jo kovasti odotettu

kolmenmutsi ja tiitiäinen 35 + 2

 

Moikka moi tännekkin taas...

Eilen neuvolassa
35+4
painoa tullu reilussa viikossa 100g
rr 125/79
pissa puhas
hb 126
sf 34
Tyyppi ihan oikein päin mut ei tod kiinnittyny, siis kaukana kohdunsuulta.. Sanoinkin, että selvästi välillä poikittain, ku potkut tuntuu suoraan kohdunsuulle ja virtsarakkoon.. Käski soittaa jos tuntuu että kääntyy täysin pää ylös..
Syke 150 ja kovasti mylläs karkuun doppleria.


Vierailioista: Oulussa ei onneks sairaalaan ennää pääse ku isä ja sisarukset.. Kotiin otetaan vieraita vastaan sit tuntemuksen mukaan. Aika pian on meillä porukkaa käyny, mut eiköhän nuo isovanhemmat ja siskot ole etusijalla ja sit kaverit.. Siitä olen ehdoton, ettei missään flunssassa tulla heti alkuun, vaikka vauva äidiltä saakin vastustuskykyä.. Mut ku oon ite sen verrän herkkä saamaan kaikki taudit... Paitti tuleehan niitä lasten mukana koulusta, mut peri aatteesta kukaan ei tuu tarkotuksella meille tauteja tuomaan.

Yövalvomisista: Meillä on ihan selvä että niin kauan ku imetän ni minä luonnollisestikkin hoidan.. Mies käy päivät töissä ni hän saa silloin nukkua. isommat lapset koulussa nin pystyn tarvittaessa itse nukahtaan päivällä. Oma äitini asuu ihan lähellä ja pukkaan vaikka vauvan hänelle jos ei päivälläkään suostu nukkumaan. Viikonloppuisin odotan, että toinen aamu on minun aamu ja saan nukkua jos siltä tuntuu. Tissiä toki tarjotaan, mut muut hommat saa isi hoitaa. Meillä isännän tarkoitus jäädä kahdeksi viikoksi isyyslomalle heti ku lapsi on syntyny tai viimestään silloin ku päästään kotiin.

Mut nyt pitäs lähtä kävely lenkille ja apteekkiin samalla..

Mennään tänään isännän kans kattoon ja nauraan standuppia ja lapset menee toiseen mummulaan yöksi. Nii ja maanataina jalkahoitoon äiteen kans.. =) Jotain kivaa ennen ku vauva on täällä.

Koiksa ja maha mäkkyrä

 

Hb:sta ja lisäraudasta...
En osaa tuosta rautalisän imeytymisestä vielä sanoa mitään ku maanantaina oli nla viimeks ja sillon oli tuo hb laskenu 117.
Nyt ens viikon maanantaina on taas neuvola niin sitten tiiän onko noussu vielä.
Ainaki esikoista oottaessa tuo obsidan mitä nytki käytän imeyty hyvin ja hb lähti heti nousuun muistaakseni

Mulla on normaalisti hb:t jotain 130-140, joskus ollu päälle 150.
Nyt tän raskauden alkaessa oli muistaakseni 132.
Meillä se raja rautalisän alottamiselle on just tuo 117.

Mulla ei esikoista oottaessa tuosta rautalisästä tullu muuta muistaakseni ku vähän mahan kipristelyjä mitkä meni ohi sitten.
Nyt ekan kerran ku otin niin oksensin kaiken ulos ja oli huono olo.
Sillon ei ollu hb vielä laskenu noin alas niin omin nokkineni otin.
Nyt sitten ku tuli käsky alottaa niin ekana päivänä huono olo, tokana mahakipee ja maha sekasin... Eilen pietin välipäivän ku en muistanu sitä aamulla ottaa... Nyt ei ainakaan vielä ole mitään kummempia oireita tullu ku aamulla otin...

Synnytyksen alkamisesta...
Esikoisesta ya-kontrolli rv.41+1 jossa lääkäri pyöritteli kalvoja irti.
Samana iltana alko tulemaan limatulppaa. Seuraavana päivänä alko supistukset ja yöllä lähettiin synnärille. Poika synty rv.41+3 :heart:


Tänään jäljellä 14päivää laskettuunaikaan! :heart:

Talvicci ja Torsti rv.38+0 :heart:

 

Mä oon melkein unohtanut koko palstan kun oon jumittunut FB:n puolelle. Nyt kuitenkin yritän rustailla tännekin jotain.

Perhehuone, Täällä ei ole sellaiseen edes mahdollisuutta. Osastolla huoneet ovat joko kahden hengen tai neljän(!!!) hengen huoneita. Esikoisesta pääsin tuollaiseen kahden hengen huoneeseen jossa vietin jopa yhden yön yksin. Nyt jotenkin paha pelko siitä että varmasti olen neljän hengen huoneessa eli se sitten sairaalassa lepäämisestä kun siellä varmasti jokainen vauva itkee öisin eri aikaan ja äidit ramppaa veskissä.

Vieraista kotiintulopäivänä. En aio ottaa vastaan. En ottanut esikoisestakaan enkä halua tästäkään. Haluan rauhassa päästä kotiutumaan ja tutustumaan uuteen tilanteeseen. En muutenkaan tykkää että heti ensimmäisinä päivinä meillä alettais ramppaamaan. Vaikka en olis väsynyt synnytyksestä niin silti haluaisin rauhoittua ensin kotiin perheen kesken ennenkuin tänne vieraita haluan. Tiedän jo että anoppi ja anopin sisarukset kyllä tulisivat heti mutta saa mies sanoa että ei käy. Sairaalassa pääsee käymään vain isä (ja vauvan sisarukset) sekä isovanhemmat, joten anoppi siellä varmasti pyörähtänee, se on ok kun ei se pääse huoneeseen asti ja voin sitten paeta huoneeseen jos en jaksa seurustella.
Mua ahdistaa vähän muutenkin tää vieraskuvio, kun ollaan tosiaan muuttamassa ok-taloon marraskuun lopulla niin meille on kuulemma tulossa nuo kaikki anopin sisarukset (4 hössöttävää "vara-anoppia") ja anoppi ennen joulua jo katsomaan taloa. Ärsyttää niin jo etukäteen koska siinä on varmasti touhua niin muutossa, kun vauvankin kanssa. Ristiäisetkin varmasti pukkaavat päälle vielä ennen joulua, joten en kovin innoissani olis tällaisesta kälättävästä ja hössöttävästä naisporukasta siellä heti.

ON. Mulla olis vielä viikko sairaslomaa ennen äippälomaa. Eli siis vielä ens viikon on esikoinen hoidossa ja sitten alkaiskin täys hulina kotona kun pitäis keksiä neidille tekemistä päivisin. :O
Eilen aloitettiin onneksi muskari, niin on edes jollekin päivälle jotain ohjelmaa jossa näkee muitakin lapsia, pitänee myös käydä noissa perhekerhoissa. Harmi ettei alle 2-vuotiaalle voi hakea mitään kerhopaikkaa johon vois mennä ilman äitiä.

Eilen muuten muskarissa puhuin niin pahasti läpiä päähäni ettei tosikaan! :O Ihan supernoloa. Muskariporukka oli osittain tuttua viime vuodelta, tai sellaista puolituttua. No siinä pukuhuoneessa kun odoteltiin luokkahuoneeseen pääsyä niin yksi äiti ihasteli mun mahaa ja kysyi milloin on laskettuaika. Mä vastaan enempää miettimättä että NELJÄN viikon päästä! Siis mitä hittoa, onhan mulla vielä reilu KUUSI viikkoa! En tiedä mistä tuo neljä tuli. :O Varmaan vähän mun vieressä istuva parempi tuttu ihmetteli kun tasan tarkkaan tietää milloin mulla on laskettu aika... En pystynyt sitä enää siinä korjaamaan kun yksi toinen äiti sieltä kauempaa huhuilee että no meillähän on sitten ihan samaan aikaan, mä vaan jatkan nyökyttelyäni. Onneks siinä vaiheessa päästiin sinne muskaritiloihin eikä kukaan kysynyt päivämäärää. Mietin koko muskarin ajan että mitä hemmettiä mä noin sanoin että enhän mä nyt ainakaan jälkikäteen pysty korjaamaan asiaa että niitä viikkoja on vielä reilu kuusi. Voiko tänkin laittaa raskaushuurujen piikkiin?? Saa nähdä kuinka ne neljän viikon päästä ihmettelee kun olen täysissä voimissani vielä, toivottavasti olen.

Mutta nyt pullia leipomaan. Miehellä on synttärit niin ajattelin pyöräyttää sille lahjaksi korvapuusteja.

- Hapsiainen ja Lyllervo 33+4

 

Omanapaisia neuvolakuulumisia heti alkuun:

rv 37+1
Paino +560g/vko, yhteensä tullut nyt 10 kg
turvotus +
rr 123/80
hb 123 eli onneksi ennallaan
sf-mitta jämähtänyt 32 cm kohdalle
rt, kiinnittynyt :heart:
sykkeet 140+
liikkeet ++

Terkkari vähän jo varoitteli, että kun sf-mitta pysähtyi, pää on selvästi kiinnittynyt ja kohdunsuun tilanne niin höttöinen ja sen sentin auki, niin voi olla, että ensi viikon neuvola jäisi käymättä Mutta toivossa on hyvä elää… Kauanko tuosta kiinnittymisestä yleensä menee syntymään? Riippuu toki varmaan monesta asiasta…

sf-mitasta en muista kuka kyseli, mutta juuri tänään terkkari sanoi, että mitan kasvun pysähtyminen/lasku kertoo siitä, että vauva on alempana lantiossa. Myös asento (pt/rt) vaikuttaa mittaan kovasti

Limatulpasta kiinnostuneille: terkkari sanoi, että kannattaa seurata valkovuodon ”koostumusta”. Yleinen käsitys kuulemma on, että limatulppa tulisi jotenkin selkeänä könttinä tai pienempinä paloina, mutta se voi kuulemma olla myös vain sellaista limaisempaa valkovuotoa.

Perhehuone olisi kyllä ihana kun mieskin saisi olla koko ajan paikalla vauvan kanssa, esikoisen kanssa päästiin sellaiseen, mutta en usko, että onnistuu. Täällä on kuulemma sen verran vähän noita perhehuoneita ja niin paljon kauempaa tulevia (meiltä 4 km sairaalalle), että perhehuoneet varataan pitkänmatkalaisille. Ja ymmärrän sen kyllä hyvin ja hyväksyn täysin, joten ei varmaan yritetäkään sellaiseen, elleivät erikseen tarjoa.

Vieraat ovat meille tervetulleita sitten kun on kunnolla kotiuduttu. Sairaalaan ei täällä pääse kuin isä ja sisarukset, edes isovanhempia ei kuulemma sallita.

Branwen ja Sissi 37+1

 

Perhehuone: Nyt on ainakin puhuttu, että ei oteta. Mies ei halua nukkua sairaalassa, enkä aio häntä siihen pakottaa. Aikoo kyllä muuten olla sairaalassa mun kanssa aamusta iltaan.

Vieraista: Saa nähdä, jos olen hirveän kipeä, niin ei kenenkään tartte tulla sairaalaan pällistelemään, paitsi ehkä mun äiti. Mutta jos oma vointi on hyvä, niin mikä ettei, aika voi muuten tulla tosi pitkäksi siellä.
Kotiintulosta ja vieraista en osaa myöskään sanoa, riippuu ihan omasta voinnista ja kuinka väsynyt on.

Täällä supisteli eilen pari tuntia kunnes otin pari panadolia ja yritin rentoutua, niin loppuivat. Supistusten välissä poika mellasti niin hemmetisti tuolla vatsassa, että vieläkin on kohtu ihan hellänä. Vähän säikähdin, että nytkö se alkaa, mutta ei... Toisaalta lapsi on jo hyvän kokoinen, joten voisi tuo vaikka tullakin vaikka heti
Mutta eiköhän tuo käynnistykseen kuitenkin mene.


RR ja Viljami 36+2

 

Päivittelenpäs minäkin noita eilisiä neuvolakuulumisia:
Paino: 1400/vko :O (yhteensä tullut n. 12kg)
Turvotus: +
Verenpaine: taas nousussa, joten sitä nyt sitten tarkkaillaan kotona. Jos alkaa viikonlopun aikana nousemaan niin heti Jorviin, jos pysyy suht. samana, niin sitten Jorviin vasta tiistaina kun sinne on aika varattuna.
Pissa: ++
Sf-mitta: 36, edelleen kaveri hieman poikittain.
Syke:145
Liikkeet: ++

Tosiaan nyt on sitten täysi vuodelepo päällänsä. Sitä on kyllä hankala noudattaa kun halajaa tehdä vaikka mitä... Tosin en minä pahakseni pistä, ettei mun tarvi viikonloppuna siivota tai pestä alakerran ikkunoita Muuten täällä voidaan hyvin, ja nyt kun pesukonekin on kunnossa, niin vauvan vaatteita pesen mitä jäi jäljelle, ennen kuin se rakkine sano sopimuksensa irti... Muutenkin nyt alkaa olla valmista vauvan tuloon.

Perhehuone: Ei oteta. Ei ollut esikoisestakaan. Tosin eipä ois sitä saatukkaan kun esikoinen oli ensimmäiset 5vrk lastenosastolla. Mies kammoaa sairaaloita vielä enemmän kuin minä, joten en viitsi häntä kiusata, ja nyt hän saa olla esikoisen ja koiran kanssa kotona. Isyyslomalle jää vasta kun kotiudutaan sairaalasta.

Vieraista Sen tiedän että minun vanhemmat änkeävät tänne heti uutisen kuultuaan. Ja ovat varmastikkin yötä, koska välimatkaa on kuitenkin sen 500km. Ja pari lähintä kaveria tulevat katsomaan. Muuten mitään yleisöryntäystä en halua. Sukulaiset ja ystävät kyllä ymmärtävät kun sanotaan, että halutaan levähtää kunnolla kotona. Ymmärsivät hyvin esikoisen kanssakin, ja onneksi saatiin kotiutua rauhassa. Tietenkin pitkät matkat sukulaisiin vaikuttaa hieman... Mutta kuten varmasti moni muukin, haluan rauhassa elellä muutaman päivän tutustuen vauvaan ja onhan se esikoisellekin melkoinen paukku, vaikka hän kovasti vauvaa jo odottaakin...

Hemmi ja kaveri 37+1

 

Moikka!

SF-mitasta soittelin tänä aamuna kuitenkin neuvolaan kun se jäi itseäni huolettamaan, niin terveydenhoitaja lohdutteli ettei se välttämättä tästä mitasta enää edes kasva ja vauvan pääkin oli jo niin syvällä lantiossa. Sama mittaaja mulla on ollut koko raskausajan, mutta tosiaan mulle syy selvisi siitä, että vauva laskeutunut jo niin alas. Vauvallahan oli kuitenkin hyvä painoarvio parisen viikkoa sitten eli kaikki kunnossa minun osaltani. Kysäisin samalla kuitenkin pissan viljelyvastauksen, kun pyysi eilen tuomaan pissanäytteen. Sekin oli onneksi kunnossa.

Perhehuonetta emme aio miehen kanssa ottaa, vaikka ensisynnättäjänä se varmasti olisi hyvä juttu. Päätimme kuitenkin, että mies ennättää osallistua yöheräämisiin sittenkin kun tulemme vauvan kanssa kotiin. Annan miehelle mahdollisuuden kunnon yöuniin vielä kun olemme vauvan kanssa sairaalassa

Vieraista sairaalaan ei saa täällä tulla kuin lapsen isä ja sisarukset, mutta meidän tapauksessahan sinne ei pääse kuin rakas aviomieheni, mikä onkin mielestäni hyvä juttu. Saa tutustua miehen kanssa rauhassa uuteen perheenjäseneen. Kun kotiudumme, molempien vanhemmat pyyhältävät meille varmasti viivasuorana, sillä tämä lapsi on mieheni vanhemmille ensimmäinen lapsenlapsi ja minun vanhemmilleni kaikenkaikkiaan neljäs. Mun vanhemmat asuvat pitemmän matkan päässä ja ovat meillä varmaan yhden yön täällä käydessään sitten ja äidillä oli tarkoitus olla huushollakkana ja siivota sekä laittaa täällä ruokaa, jolloin minä saan keskittyä lepäämiseen ja imettämiseen kaikessa rauhassa. Sisarukseni asuvat kaukana, siskoni on kysellyt että jaksaisinko ottaa heidät vastaan lokakuun lopussa jolloin vauva olisi jo 2vkoa-1 kk:n ikäinen (riippuen siitä milloin syntyy). Veljeni asuu vielä kauempana ihan etelä-Suomessa ja hänen kanssaan onkin ollut puhetta että ristiäisissä näkevät vauvan sitten ensimmäisen kerran. Ystäviä olen ajatellut ottaa vastaan sitten vähitellen oman jaksamiseni mukaan...

T:Viipsu+vauva 36+1

 

Päivitetäänpä tähän väliin meidänkin tämän viikon seikkailut.

Verenpaineet mulla on ollut hiukan koholla jo pitkän aikaa ja kuukauden ajan olen mitannut kotona ja pitänyt kirjaa paineista kolme kertaa päivässä. Viime sunnuntai-iltana paineet olivat 150/105 ja arvasin jo mitä maanantaiaamun neuvolassa sanottaisiin. (Onneksi neuvola sattui seuraavalle aamulle).

Maanantai-aamulla proteiinit oli yhdellä plussalla.

Neuvolassa muuten kaikki hyvin: Hb 128, Sf-mitta 30, sykkeet 146. Verenpaine neuvolassa 152/108 ja huono olo. Terkkari kirjoitti saman tein lähetteen äitipolille (osasin jo arvata sen ja otin tarvittavat tavarat mukaan jo neuvolaan).

Keskussairaalassa olin ensin synnytysvastaanotolla käyrillä ja kaikki oli yksiössä ja asukilla kunnossa. Lääkäri ultrasi vielä ja napavirtaukset oli kunnossa. Kaverilla oli painoa melkein 2,5 kg. Siitä matka jatkuikin osastolle. Verenpainelääkistys aloitettiin saman tien. Eka päivä oli tuskaa, olo oli ihan hirveä, päätä särki ja heikotti yms. Sinä iltana sain toisen puolikkaan tabletin, joka ei vaikuttanut mitään. Toivat kokonaisen tabletin, joka sekään ei meinannut vaikuttaa. Lopulta toivat vielä toisenlaisen pillerin, joka se sentään auttoi. Seuraava päivä oli vähän parempi, mutta aloitusannos ei tehonnut paineisiin. Lopulta löyty tehoava annostus ja pääsin keskiviikkona kotiin. Labrat olivat koko ajan puhtaat raskausmyrkytyksen osalta, mutta silti pelkäsin sitä koko ajan.

Nyt sitten popsin verenpainetabletteja kolmesti päivässä ja viikon päästä menen kontrolliin äitipolille. Diagnoosiksi paukahti raskaudenaikainen verenpainetauti.

Nyt lepäilen kotona ja yritän toipua siitä kauheasta ajatusmylläkästä, joka iski alkuviikosta. Ahdistus iski totaalisesti, kun pääsin kotiin, mutta on nyt jo helpottanut.

Lisäksi hassu sattuma: satuttiin toisen tämän ketjun palstailijan kanssa samaan huoneeseen. Terkkuja :wave:

Tämä oli nyt ihan omaa napailua, mutta yrittäkää kestää =)

T: T&pikkuinen 34+6

 

Mulla on maailman ihanin mummo! Melkein kaikki vanhemmat henkilöt on saarnanneet, et "ei sitte mittään kipulääkkeitä, sitä on ennenki jaksettu ilman semmosia" "koskaan ei tiedä mitä haittaa niistäki lääkkeistä on vauvalle" yms...

No tää mummo sit soitti ja kyseli vointeja. Sit se sano, et "otat kuule vaan kaiken avun mitä saat. Kaurapusseista piikkeihin. Sitä on ennen pärjätty koska mitään ei oo ollu saatavilla. Ja sanot niille luonnonihmisille, et syöttehän teki lääkkeitä johonki sairauteen vaikka on sitä ennenki pärjätty ilman" Ja tuohon tyyliin se puheli monta monta minuuttia ja mun olo parani huomattavasti. En enää välitä muiden puheista. Mun synnytys ja se menee miten menee. Pääasia et vauva ja ite selviää hengissä. Nih.

 

Vierailuista Täällä on vierailu aika iltasella tunnin verran ja silloin saa tulla "ulkopuoliset" vieraat käymään! Isä ja sisarukset taas saa olla koko päivän vaikka!
Esikoinen kun synty niin silloin sai siihen päivähuoneeseen ja käytävälle tulla koska vaan myös nämä "ulkopuoliset". Silloin pyysin omat isovanhempani käymään tämän vierailuajan ulkopuolella siinä ja pari kaveriakin kävi. Mulla ainakin oli niin pirun tylsää siellä sairaalassa, että kaipasin vaan seuraa! Ekana päivänä poitsu oli tosiaan siellä lastenosastolla, tapasimme tuoreiden isovanhempien kanssa kahviossa, josta neljän hengen ryhmissä päästiin käymään katsomassa poikaa. Toisena päivänä poika oli päässyt jo yläkertaan mun vierelle, niin silloin kävi myöskin tuoreet isovanhemmat katsomassa ja kolmentena päivänä kävi sitten muutamia kavereita! Mua ei silloin ainakaan tosiaan häirinnyt vieraiden käynti, olin siitä vain iloinen!
Kotiin kun päästiin, niin ei kyllä tainnu ketään edes yrittää tulla kylään!? Mutta sitten kun tuli joku, niin kyllä niillä kaikilla oli jotain tuomisina ja keittivät itse kahvitkin Meillä ei missään vaiheessa edes yrittänyt punkea kylään ketään serkunkumminkaimaa, eli en tiedä kuinka siihen olisin suhtaunut....
Järkipuhe menee kaikille läheisille tajuntaan, eli sitten mennään tilanteen mukaan!

Meillä on kovin nyt mietitty tuon esikoisen huomiomista! On kuitenkin ollut koko suvun ainokainen nyt 7 vuotta! Ja ollaankin puhuttu jo kaikille, jotka haluavat vauvaa tiulla katsomaan, että toivoisimme että esikoinenkin huomoidaan! Vaikka se juurisyntyneen vauvan näkeminen onkin kaikille se THE juttu, niin olemme kuitenkin toivoneet että ensin tervehditään esikoista. Ei se vauva vielä tajua odottaa sitä että kaikki rynnii sen ympärille... Olemme myös sanoneet, että emme kaipaa taikka odota vauvalle lahjoja, mutta jos sellainen on pakko tuoda, niin toivomme että myös isovelikin saa isoveli lahjan, vaikka se olisikin vaan pillimehu taikka lakupatukka!

Supistelut Lähdettiin eilen esikoisen ensimmäisen matikankokeen kunniaksi bussilla kaupungille. Käytiin mäkkärissä, kangaskaupassa, kirjakaupassa jnejne... kolme tuntia oltiin liikenteessä.... Ja kahden tunnin kohdalla alkoi niin kaameat supistukset! Olin sittarin lastenvaateosastolla naama rutussa ja hikisenä, vatsaa pidelleen! viiden minuutin välein tuli ja muutaman minuutin kestivät kerrallaan! Onneksi löysin tuolin leluosastolta, johon istuin huilaamaan, sai poitsu rauhassa kerrankin katella leluja Menivät sillä sitten onneksi ohi ja soitin miehen siskon hakemaan meidät kotiin! Eli kait se on uskottava ja kotona rauhassa pysyttävä

Eipä muuta kuin viikonloppuja...

Miina 33+5

 

Eritteistä...
Niistä piti kysyä... Niin onko teillä muilla valkovuoto selvästi lisääntyny loppuraskaudesta? Välissä tuntuu että eikö se koskaan lopu...Yök...

Tine
Ihana mummo! :heart:

Mä otin esikoisesta epiduraalin, olisin varmaan kuollu ilman sitä ja alkoki pikkusen pännimään ku yks tuttu vaan valisti kuinka ilmanki pärjää...Jos joku haluaa luomuna vetää niin siitä vaan... Mut mua henk.koht. ärsyttää se että tullaan sitten arvostelemaan toisten valintoja Kaikki ku me äidit ja synnytykset on erilaisia...Ei toinen voi sanoa mikä kellekki sopii...

Ite nyt toisella kerralla olen ajatellu et haluan ihan mielenkiinnosta kokeilla ennen epiduraalia tms. jotain pehmeämpiä ja luonnonmukasempia kivunlievitys keinoja mut jos tarve vaatii niin kyllä mä jotain tujumpaaki otan...

 

heipparallaa!!

vieraista Itseasiassa just puhuttiin miehen kanssa yks päivä aiheesta.. sanoin sille, että mun toive on, että sitten kun olen vauvan kanssa laitoksella, niin sinne saa tulla kattomaan, kun se on kuitenkin kättärillä se tunti päivässä käsittääksi.. (korjatkaa jos oon väärässä) mulla käy aika pitkäksi, jos en saa sinne seuraa.. Mutta sitten kun kotiin tullaan, niin en halua tänne heti vieraita vaan kotiutua ihan omaan tahtiin.. Ja kun on tuo koirakin, niin halutaan, että koira saa rauhassa totutella ja tutustua tulokkaaseen. ja sitten vasta kun ollaan varmoja siitä, että koira on rauhassa saanut sopeutua uuteen tilanteeseen, niin sitten vasta päästetään vieraita meille kotiin

Talvicin erite kysymykseen ON lisääntynyt.. Yks päivä kun aivastin, niin luulin, että pissa lirahti housuun, mutta kun menin vessaan vaihtaa pikkareita, niin olikin just tota valkovuotoo :stick:

 

Talvicci
Mulla on alkanut tuleen valkovuotoa ihan urakalla.On oikein kunnon sokerikuorrutteen näköstä ja tosi paksua..yök.

Mä aion ottaa kyllä kaikki mahdolliset lääkeet.Epiduraali on ihana =)
Ja nyt jos yrittäs olla jalkeilla mahdollisimman pitkään kun viimeksi menin heti sinne sänkyyn vaan makoilemaan.
Ilokaasu ei auttanut mulla yhtään...en osannut hönkiä oikein.
Ja kättärille menijät suosittelen ehdottomasti opiskelijan ottoa synnytykseen mukaan.
Me sanottiin että saa tulla ja se oli tosi kiva koska hän oli meidän kanssa koko ajan siinä huoneessa.Kätilö kun kävi vaan kääntymässä....no kiire kun oli.

Vierailusta
Mä ajattelin että jos vaan mahdollista niin mielelläni kotiutuisin mahdollisimman pian.
Viimeksi oltiin sairaalassa 5 päivää kun tyttö oli lastenosastolla saamassa antibioottia ja mä meinasin kuolla tylsyyteen....ei sitten mitään tekemistä,vielä kun mä olin yksin siinä huoneessa.

Shenda ja murunen 33+5

 

Talvicci Jotenki tulee tosi "huono ihminen-olo", kun joku alkaa vaahtoomaan siitä, kuinka synnytyksen kyllä HALUTESSAAN kestää luomuna. Itse kun tosiaan ajattelen, että ehdottomasti otan esim. epiduraalin jos olo sen vaatii. Miehellekin sanoin yks päivä, et "otan kyllä kaiken mitä annetaan mut sanotaan sit kaikille, et ilman lääkityksiä mentiin". Ja kamala miten sitä mainostetaan jos on ilman kipulääkkeitä homman vieny kotiin! Mulle on jopa sanottu, et "koska minäkin pystyin niin sinäkin pystyt jos haluat".

Ja toinen ärsyttävä asia ku menet jollekkin puolivahingossa sanomaan esim. "tulipa viime yönä nukuttua huonosti", niin johan alkaa virret "no kohta se on ohi" ja "ootahan vaan niin kohta alkaa ne yösyötöt ja heräilyt". No kai mie jumaleissön sen jo tiijän, et ei se lapsi 10h yöunia vetele! Ja sit aletaanki voohottaan jo siitä, kuinka saa valvoa kun lapselle alkaa tulla hampaita.

Mulla nyt vaan vähän tuntuu ärsyttävän anteeksi siitä.

 

Tine mua ottaa niin kans toi päähän, et jos jostain sanot nii aina on tiedossa jotain VIELÄ PAHEMPAA. "Ootahan vaan kyllä sä kohta tiedät mitä se on kun oikeesti nukut huonosti". Voi *piiiiiiiiiiiiiiiiip* kai mä nyt tiedän mitä se on nukkua huonosti, jos mä oon nukkunut 2 tuntia 20 minuutin pätkissä viime yönä? Ei se huono nukkuminen oo mitenkään pelkästään vauva-arjen yksinoikeus. :kieh: Ja erehdyppä sanoon, et särkee/sattuu. "Ei toi vielä mitään, odotas sit kun pääset tositoimiin, sitten tiedät mikä sattuu." Mut ihana tuo mummo mistä kerroit. :heart:

Kivunlievityksistä synnytyksessä aattelin katsoa miten pitkälle menee ilman noita lääkkeitä. Mutta en mä siitä mitään ressiä ota, että ois ehdottomasti pakko mennä luomuna. Kyllä mulle kaikki helpotukset kelpaa, jos alkaa siltä tuntumaan.

Uskomatonta että taas on viikonloppu. Vähän tää aika kuluu nopeesti, vaikka aina välillä sitä tuskasteleekin, kun ei oo mitään tekemistä ja seinät kaatuu päälle.

pipituuna & pikku-ukko 37+1 :heart:

 

Minä olen joutunut synnyttämään kolme lasta luomuna olosuhteiden pakosta. No okei, ekassa synnytyksessä kokeilin pari imaisua ilokaasua (aiheutti vaan entistä huonomman olon)
Vaikka synnytykseni on olleet nopeita niin kivuton en todellakaan ole ollut. Päin vastoin, voisin jopa kuvitella että olen joutunut kestämään vielä pahempia kipuja kuin moni muu synnyttäjä sillä avautumisvaihe on ollut niin raju.
No tosiaan kun tuon kuopuksen synnytys suunnitellusti käynnistettiin, pyysin heti saada jonkun kivunlievityksen (kivuliaiden supistusten alkaessa siis)
Sain sen spinaalipuudutuksen ja loppu synnytys sujui kuin leikki vain
En siis todellakaan ymmärrä näitä jotka väittää luomusynnytyksen olevan jollain lailla parempi. Itse olisin ottanut puudutuksen jokaisessa synnytyksessäni jos se vain olisi ollut mahdollista!

Valkkari ou jees..lisääntyny on..:kieh:

minimuu ja poikanen 36+3

 

Valkovuoto on täälläkin erittäin runsasta ollut jo jonkin aikaa. Pikkuhousunsuojia olen käyttänyt varmaan kuukauden ajan, kun tuntuu että jatkuvasti valkovuotoa tulee.

Kivunlievityksestä olen ajatellut niin, että haluan yrittää kokeilla mahdollisimman pitkälle ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Sitten lääkkeellisistä vaihtoehdoista olen halukas kokeilemaan ilokaasua, kipulääkkeenä täällä käytettävää Oxynormia ja kohdunkaulapuudutetta. Epiduraalipuudute minulla viimeisenä vaihtoehtona, jos kipujen kanssa en muuten pärjää. Opin töissä ollessa, ettei synnytystä ja kivunlievitystä kannata kauheasti etukäteen suunnitella. Totta kai on hyvä olla jotain ajatuksia, miten sen haluaisi menevän, mutta asiat voi nopeastikin mennä toisella tapaa ja kätilöt voivat päätyä suosittelemaan jotain muuta kivunlievitystä jne. Täällä ilmeisesti olisi mahdollista myös saada niitä aquarakkuloita, onko kellään niistä kokemusta??

T&pikkuinen onneksi raskausmyrkytystä ei kuitenkaan ollut ja sait lääkkeet verenpaineisiin. Onneksi verenpainelääkitys voidaan melkeinpä aina jättää pois synnytyksen jälkeen aivan samoin kuin verensokeriseurantakin raskausajan diabeetikoilta.

Minkälainen teillä toisilla on pulssitaso näin loppuraskaudesta? Ittellä oli silloin raskaaksi tulless jotain 80 luokkaa, nyt viimeisen kuukauden aikana lepopulssi noussut tuonne 100-105 välille. Tiedän kyllä sen että normaalia se on kun kohtu painaa keuhkoja ja elimistö joutuu kovemmille muutenkin kun verta on enemmän ja sydän joutuu myös tekemään enemmän töitä, mutta olisi kiva kuulla teidän muidenkin pulsseista.

T:Viipsu + vauva 36+1