Huomenet kaikille,
täältäkin pienen tauon jälkeen päästiin taas koneelle lukemaan kuulumisianne. Onnea yhdessä ja erikseen kaikille synttäreitä viettäneille sekä muuttaneille uusiin koteihin.
Liisikille onnittelut kihlauksesta, ihanan romanttista :heart:
Herttaliisalle, Branwenille sekä muille pahoinvoinnin tai muiden ikävien vaivojen kanssa kamppaileville jaksamisia :hug: Samoin
Terhille tsemppiä sairaalaan!
Ihania masukuvia olette laittaneet. Viime viikonloppuna sain taas kuulla (nyt anopilta) että mahani on valtava siihen nähden että la on vasta lokakuussa...onneksi noita juttuja ei enää ota raskaasti eikä henkilökohtaisesti. Samaa kaliiberia näyttää vatsa olevan kuin tännekin liitetyissä kuvissa ja vauva todettu normaalikokoiseksi.
Varpajaisista, meillä mies tuskin pitää mitään kummempia juhlia. Esikoistytöstä juhli aikanaan senkin edestä, samoin kolme vuotta myöhemmin syntyneestä pojasta. Kuopuksesta jäivät juhlat juhlimatta kun oli raskas rakennusprojekti ja muutto silloin syntymän aikaan juuri takanapäin.
Uhmaiästä, meillä ei varsinaisesti sen kanssa kamppailla, mutta viiden vanha kuopus kyllä selkeästi hakee nyt rajojaan jollakin tavalla. Esimerkiksi hakee joka päivä pakastimesta salaa jäätelöä vaikka on kielletty, komentelee äitiään tekemään palveluksia joista jo suoriutuu hyvin itsekin (onneksi on niin turpea olo että on helppo sanoa "ei, äiti ei nyt jaksa, mene ja tee/vie/hae itse!") jne. Ja onhan meillä sitten tuo esiteini ja teini, jotka aika ajoin kiukuttelevat ja tiuskivat, hakevat huomiota omilla tavoillaan. Alkaa jo ilmeisesti näkyä heissäkin se pelko, että äiti ei lokakuun jälkeen keskity enää mihinkään muuhun kuin tulevaan vauvaan.
Kenzie, meillä myös mies ihan toivoton noiden tavaroiden hukkaamisten kanssa. Kyselee koko ajan multa, missähän se ja se tavara on. Mihinkähän olen jättänyt auton avaimet, lompakon, kännykän, milloin minkäkin työkalun. Mulla on tosin itselläni tätä samaa vaivaa, jonkinlainen aikuisiän keskittymishäiriö ilmeisesti. Muisti on toisinaan tosi lyhyt. Ja vaikka miten yrittäisi painottaa koko perheelle, että jokaisella tavaralla on oma paikkansa, parhaiten ne löytää kun vie käytön jälkeen takaisin sinne mistä ottikin ja mihin ne kuuluvat, niin ei...Ja kaikkein hupaisinta asiassa on, että miehellä tuntuu itsellään olevan käsitys, että hän on hyvän järjestyksen ja säntillisyyden esikuva, ne ovat aina ne lapset ja muut (rouva) jotka siirtävät hänen tavaroitaan piiloon ja vääriin paikkoihin. Yleensä löytyvät kyllä hänen omilta jäljiltään
Viimeksi eilen vitsailin kun etsi jotakin työkaluaan, että jaahas, taas on "kotitonttu" vienyt senkin hukkaan...
( . ) Eilen tuli käytyä sokerirasituksessa ja kylläpä oli hutera olo sen kahden tunnin jälkeen. Onneksi terveyskeskukselta ei ole kovin pitkä ajomatka kotiin, siitä huolimatta ehti tulla kesken matkan tunne, että pysäytänkö auton tien varteen kun niin heikottaa. Heti kotiuduttua suolaisen ruoan kimppuun ja johan helpotti
Viikon päästä onkin sitten terkka+lääkärikäynti ja silloin täytyy ottaa puheeksi jatkuva supistelu, haarovälin kivut ja nopea väsyminen. Välillä on ihan uupunut olo...nyt tuntuu erittäin vahvasti siltä, että ei ole töihin paluuta ensi viikon jälkeen.
Esikoisen rippijuhlat saatiin onnistuneesti juhlittua, kova urakka niiden eteen tehtiinkin. Tarjoilut maistuivat ja vierailla oli mukavaa. Sateeltakin onneksi vältyttiin ja väki viihtyi talon ulkoterasseilla seurustelemassa mikä oli alunperin suunnitelmanakin. Sisätilat kun meillä eivät ole mitkään hulppean suuret, mutta haluttiin kuitenkin pitää juhlat kotona. Ainoana miinuspuolena oli se, että kumpikaan kummeista ei tullut paikalle, toinen ilmoitti olevansa töissä ja toinen eri paikkakunnalla asuva ei edes vastannut kutsuun. Heidät oli kyllä kutsuttu, vaikka yhteydenpito on ollut jo vuosia aika olematonta sattuneista syistä. Olivat nuoruudessamme pariskunta, jonka kanssa liikuimme paljon yhdessä vuosia. Sitten yhtäkkiä naispuolinen ilmoitti, että olivat löytäneet uuden tuttavapariskunnan, joiden kanssa ovat "samoilla aaltopituuksilla", niin hyvin että meidän seura ei enää kiinnostanut lainkaan ja nainen jopa ryhtyi toisen tuttavapariskunnan miehen kanssa suhteeseen(aluksi kaikkien selän takana)...siinä sitten hajosi kaksi aiempaa parisuhdetta yhdellä iskulla ja myöhemmin kolmas, kun ei uuden parinkaan onni kestänyt montaa vuotta...Itse opimme tästä ainakin sen. että kummit kannattaa valita huolella, mieluiten sellaisia ihmisiä jotka on tuntenut pitkään ja heitä on hyvä olla useampia kuin kaksi, jos joihinkin yhteydenpito syystä tai toisesta katkeaisi. Nykykäytäntö meidän kirkossa - niinkuin varmaan muissakin - konfirmoitaessa on, että kummi tulee mukaan kummilapsen siunaukseen alttarille. Tässä tapauksessa menin sinne itse, kun kumpikaan kummeista ei ollut paikalla. Olisi ollut lapsen kannalta harmi, jos hänen selkänsä takana olisi ollut alttarilla tyhjä paikka samaan aikaan kun muilla konfirmoitavilla on kummi mukanaan...
Nyt sadepäivän pikku sisäpuuhasteluun, jos vaikka sisustusjuttuja näpertäisi...laajennusrempan tilanne on hyvä, seinät tapetoitu ja maalattu, lattialaminaatit asennettu. Nyt enää listoitusta ja muuta pikkuviilausta ennen huonekalujen siirtämistä paikoilleen. Ihanaa =)
Mukavaa loppuviikkoa kaikille!
kolmenmutsi ja tiitiäinen 28 + 1 taitaapi olla
