Kiitos
CVAD, että avasit pinon tällekin puolelle
Kiva päästä jakamaan tätä vauva-arkea muiden kanssa, niin murheineen kuin iloineenkin.
Rinnanpäät kipeytyi täälläkin aluksi, mutta aika nopsaan tasaantui, eikä enää sattunut. Onneksi ei menneet sentään rikki - eli tsemppiä vaan kovasti kaikille, jotka tämän ongelman parissa joutuu taistelemaan.
Mertsulle - ensinnäkin TERVETULOA joukkoon
Ja sit noihin rintakumeihin. Mulla aikanaan oli esikoisen aikaan käytössä (syntyi kiireellisellä sektiolla, joutui viikoksi vastasyntyneiden teholle - oppi siis pulloon ja imetyksen alku takkusi totaalisesti; en saanut mitään ohjeistusta, ja kun kotiuduttiin, oli tilanne hyvinkin samankaltainen, kuin teillä, joten otin rintakumit kokeiluun) ja melko pitkäänkin. Välillä yritin imettää ilman, mutta tyttö sai vain kaameat raivarit siitä... Noh, ajan kanssa aloin tekemään sillain, että ensin imetin kumin kanssa, ja kesken imetyksen otinkin kumin pois (kun rinta oli jo vähän tyhjentynyt ja tytön suurin nälkä voitettu), ja jatkoin samasta rinnasta ilman kumia. Joskus onnistui heti, joskus jouduin toistamaan muutaman kerran, ennenkuin tyttö suostui jatkamaan imemistä... Mutta sinnikkyys palkittiin, ja jossain vaiheessa päästiin koko rintakumista eroon.
Eli minä ainakaan en pidä rintakumeja mitenkään pahana asiana, vaan loistokeksintönä
Meillä arki rullaa edelleen ihan mukavasti, oikeastaan ainoat murheet on ihan järjetön
pulauttelu ja yöunille nukahtamisen vaikeus, poika
ihan tosissaan taistelee nukahtamista vastaan
Pulauttelu on tosin tuttua jo esikoisen ja kakkosen ajoilta, olivat kanssa ns. rättivauvoja - ilman harsoa ei voinu mennä minnekään, ku pukluja tuli kaaressa milloin mitenkin. Kolme seuraavaa lasta ei puklunneet lainkaan, ja olinki jo melkein unohtanut, mitä se on... Huoh! Ja kun ei yhtään ole väliä sillä, onko syöty justiinsa vai kaksi tuntia sitte, puklua tulee... Ja paljon. Välillä tuntuu, että eihän tuolla reppanalla jää sinne masuun mitää
Pyykkiä siis tulee, vaatekerta poikineen menee päivän aikana vaihtoon...
Jännittää vallan mennä ens viikolla neuvolaan - mitä mahtaa paino olla??? Pitkä ja hoikka poika tuo omiin silmiin on.
Ja sit tuo yöunitaistelu... Ihan järisyttävää
Poika nukahtaa rauhallisesti, menee jokunen minuutti ja PIM - jätkä sätkähtää hereille ja alkaa kauhean mesoamisen... ja tätä saattaa huonoina iltoina jatkua jopa kolme tuntia!!! Ja siinä välissä poika ehtii nukahtaa jopa 5-6 krt, ja taas hätkähtää hereille
Ja se on täyttä taistelua sitte... Sit kun lopulta nukahtaa, niin päästelee kyllä mukavasti unia 4-7 (kerran jopa reilu 8!) tuntia putkeen, syö ja jatkaa uniaan taas ihan rauhallisesti...
Illat meillä mennään samanlaisilla rutiineilla aina, että ei mitään kiihdyttävää pitäisi olla, mutta jostain syystä tuo nukahtaminen on vaan niin vaikeaa... Noh, ehkä se tästä ajan kanssa tasoittuu.
Muuten meillä menee kivasti
Aamulla (aamupäivällä) kun poika yöuniltaan herää, jaksaa mukavasti seurustella ja tarkkailla ympäräistöään hyväntuulisena reilun tunnin, sit menee päikkäreille (yleensä ulos) ja nukkuu n.3-4h, sit taas seurustellaan ja ihmetellään maailmaa hyväntuulisena samanlainen reipas tunti, ennenku taas uni kutsuu. Toiset päikkärit vaihtelee 2-4 tuntia, ja niiden kestosta riippuu, nukkuuko vielä kolmannet pikkupätkät, vai meneekö päivä kaksilla päikkäreillä.
Iltaisin on vähän huonotuulisempi, eikä halua olla muualla, kuin sylissä.
Täysimetyksellä mennään ja kuvittelisin maidon kyllä riittävän... Pissaa ja kakkaa on joka vaipassa. Ja ne puklut...
Kauheasti en ole vauvan kanssa vielä missään käynyt, viihdytään niin hyvin kotona (ja pysyypä rytmi kohdillansa). Viime sunnuntaina käytiin miehen vanhempien luona, ja tokihan sinne sitte soittivat suurinpiirtein koko suvun paikalle
Eli syliinottajia ja paijaajia riitti pojalle koko päiväksi... Ite olisin jo halunnu paeta paikalta
Nyt ois lauantaina tiedossa yhdet juhlat, joihin on vissiin ihan pakko mennä... (ja mä inhoan kaikkia perhejuhlia, argh!) Vähän jo hirvittää valmiiksi, vielä ku ne on parin tunnin ajomatkan päässä, eikä poika oikeen tunnu viihtyvän autossa
Menen esikoisen (kyseessä kun hänen kummitätinsä juhla) ja vauvan kanssa kolmistaan, eli miehestäkään ei ole apuja, jos poika alkaa juhlissa kovinkin kenkkuilemaan... Eli saattaapi tulla lyhytaikainen visiitti k. juhlissa... Vaan kun ei kehtaa olla menemättäkään
Noh, kait niistäkin selvitään.
Ristiäiset olis nyt varattuna 5.12. ja kummitki saatiin nyt lopulta kysyttyä - eli miehen veli ja mun sisko
Nimi on hiomista vaille valmis... Eli etunimi on selvä, toinen/toiset nimi/-et vielä päättämättä (vaihtoehdot onneksi selvillä niistäkin).
Näin täällä.
Kiisuli ja pikkumies 4vko1pv (mihin tää aika menee - kohtahan tuo jo rippikouluun menossa
)