Tervehdys kaikille!
Täällä ilmoittautuisi yksi innokas ensiodottaja mukaan Pari viikkoa menkkoja enteilevät jäätävät kivut, rintojen turvotus ja herkkyys sai tekemään ystävänpäivänä raskaustestin. Juuri ennen testin tekoa lepäiltiin miehen kanssa ja juteltiin lapsista, meillä on ollut yritys päällä marraskuusta 2013 vaikka ennen sitäkään ei varsinaista ehkäisyä ole ollut, lähinnä "varmojen päivien" mukaan on menty. Siinä makoillessa tuli hirveä pissahätä ja pakko oli vessaan lähteä kesken keskustelun. Olin ostanu edellisenä päivänä testin varmuuden vuoksi kaappiin ja siinä tuumin, että tehäänpäs nyt se alta pois, niin ei tarvitse ainakaan turhia taas toivoa. Heti testin kasteltuani alkoi sydän pamppailla ja tuntui, että pyörryn, ei vaan voi olla totta! Katselin testiin tummuvaa viivaa paniikissa enkä uskonut sitä todeksi. Ryntäsin miehen luokse huutaen tuuppa kattomaan...eiku ootas katon vielä, eiku tuu vaan! Mies tuli ja kysyin, että näkeekö sekin sen viivan siinä. Kyllä se siinä oli. Olin aivan paniikissa ja tärisin toistellen, että tää ei voi olla totta. Mies oli onnellinen ja syvästi myös hämmentynyt. Sanoi, että tehdään nyt vielä toinen testi huomenna jotta varmistutaan. Miehellä olisi ollut parin päivän päästä aika siemennesteanalyysiin, koska olimme lapsettomuudesta käyneet pari viikkoa aikaisemmin neuvolassa ja tutkimukset oli aloitettu. Sanoin hälle, että peru nyt vaan se aika, että ei tää testi voi virheellisesti positiivista näyttää, negatiivista kylläkin, mutta ei sitä raskaushormoonia erity, jos ei raskaana olisi. Tämä plussa oli ensimmäinen raskaustestissä ikinä ja ollaan niitä kyllä jonkun verran keritty tekemään, yhdessä ollaan oltu jo 7 vuotta.
Seuraavana aamuna heräsin taas aamuyöllä vessaan 5 aikaan ja tein samalla sitten digitaalisen ja sieltähän se pärähti, raskaana 2-3 viikkoa, tietysti juoksin herättämään miehen ja olihan se uskottava vihdoin. On tehnyt mieli huutaa koko maailmalle raskaudesta, mutta mies on onneksi hillinyt minua. Äidilleni sain luvan kertoa ja lähetinkin tulevalle mummille ystävänpäivätoivotukset testikuvan kera
Suunniteltiin, että jos päästäisiin ennen pääsiäistä nt-ultraan niin silloin kerrottaisiin sisaruksillemme ja läheisimmille ystäville. Sillon olisikin viikkoja kasassa 11+? eli ehkä jo varmemmat fiilikset on silloin. Oma siskoni tämän tiedon minusta saa kyllä puristettua varmasti ennen sitä, koska on tietoinen jo alkaneista lapsettomuustutkimuksista ja muutenki olen äärimmäisen huono valehtelemaan, jos hän kysyy suoraan. Hänelle kyllä kertoisin keskenmenostakin, jos sellainen onneton tapahtuma tässä kävisi.
On kulunut kohta viikko plussasta ja hirveästi oon googletellut kaikkiea tietoa. Jäätäviä menkkamaisia kipuja on ollut ja olinkin todella huolissaan niistä, mutta ilmeisesti on normaalia eikä ainakaan mitään vuotoja ole ollut. Ensimmäinen neuvola meillä on 9.3 mikä ei kyllä jännitä ollenkaan, ensimmäistä ultraa sen sijaan kyllä odotan ja aika tuntuu tuhottoman pitkältä. Mietittiin myös tuota varhaisultraa, mutta on aikas hintava ja sen jälkeen ei olisi enää kuin muutama piinaviikko nt-ultraan eli varmaan maltetaan sinne nt-ultraan asti.
Mulla ei ole ollut varsinaista pahoinvointia, lähinnä vessassa ramppaamista, huimailua, heräilyä aamuyöstä/väsymystä ja äksyilyä nälkäisenä olen huomannut. Tosin täytyy muutenki pitää ruokailuvälit lyhyinä kun ihan raskaanattomakin on kuvotusta, jos ruokailuvälit on liian pitkät ja maha tyhjä.
Haha, anteeksi pitkä romaani, mutta tulipahan kerrottua nyt kaikki rysäyksellä itsestäni
Sarrra 26 ja 5+4
Täällä ilmoittautuisi yksi innokas ensiodottaja mukaan Pari viikkoa menkkoja enteilevät jäätävät kivut, rintojen turvotus ja herkkyys sai tekemään ystävänpäivänä raskaustestin. Juuri ennen testin tekoa lepäiltiin miehen kanssa ja juteltiin lapsista, meillä on ollut yritys päällä marraskuusta 2013 vaikka ennen sitäkään ei varsinaista ehkäisyä ole ollut, lähinnä "varmojen päivien" mukaan on menty. Siinä makoillessa tuli hirveä pissahätä ja pakko oli vessaan lähteä kesken keskustelun. Olin ostanu edellisenä päivänä testin varmuuden vuoksi kaappiin ja siinä tuumin, että tehäänpäs nyt se alta pois, niin ei tarvitse ainakaan turhia taas toivoa. Heti testin kasteltuani alkoi sydän pamppailla ja tuntui, että pyörryn, ei vaan voi olla totta! Katselin testiin tummuvaa viivaa paniikissa enkä uskonut sitä todeksi. Ryntäsin miehen luokse huutaen tuuppa kattomaan...eiku ootas katon vielä, eiku tuu vaan! Mies tuli ja kysyin, että näkeekö sekin sen viivan siinä. Kyllä se siinä oli. Olin aivan paniikissa ja tärisin toistellen, että tää ei voi olla totta. Mies oli onnellinen ja syvästi myös hämmentynyt. Sanoi, että tehdään nyt vielä toinen testi huomenna jotta varmistutaan. Miehellä olisi ollut parin päivän päästä aika siemennesteanalyysiin, koska olimme lapsettomuudesta käyneet pari viikkoa aikaisemmin neuvolassa ja tutkimukset oli aloitettu. Sanoin hälle, että peru nyt vaan se aika, että ei tää testi voi virheellisesti positiivista näyttää, negatiivista kylläkin, mutta ei sitä raskaushormoonia erity, jos ei raskaana olisi. Tämä plussa oli ensimmäinen raskaustestissä ikinä ja ollaan niitä kyllä jonkun verran keritty tekemään, yhdessä ollaan oltu jo 7 vuotta.
Seuraavana aamuna heräsin taas aamuyöllä vessaan 5 aikaan ja tein samalla sitten digitaalisen ja sieltähän se pärähti, raskaana 2-3 viikkoa, tietysti juoksin herättämään miehen ja olihan se uskottava vihdoin. On tehnyt mieli huutaa koko maailmalle raskaudesta, mutta mies on onneksi hillinyt minua. Äidilleni sain luvan kertoa ja lähetinkin tulevalle mummille ystävänpäivätoivotukset testikuvan kera
Suunniteltiin, että jos päästäisiin ennen pääsiäistä nt-ultraan niin silloin kerrottaisiin sisaruksillemme ja läheisimmille ystäville. Sillon olisikin viikkoja kasassa 11+? eli ehkä jo varmemmat fiilikset on silloin. Oma siskoni tämän tiedon minusta saa kyllä puristettua varmasti ennen sitä, koska on tietoinen jo alkaneista lapsettomuustutkimuksista ja muutenki olen äärimmäisen huono valehtelemaan, jos hän kysyy suoraan. Hänelle kyllä kertoisin keskenmenostakin, jos sellainen onneton tapahtuma tässä kävisi.
On kulunut kohta viikko plussasta ja hirveästi oon googletellut kaikkiea tietoa. Jäätäviä menkkamaisia kipuja on ollut ja olinkin todella huolissaan niistä, mutta ilmeisesti on normaalia eikä ainakaan mitään vuotoja ole ollut. Ensimmäinen neuvola meillä on 9.3 mikä ei kyllä jännitä ollenkaan, ensimmäistä ultraa sen sijaan kyllä odotan ja aika tuntuu tuhottoman pitkältä. Mietittiin myös tuota varhaisultraa, mutta on aikas hintava ja sen jälkeen ei olisi enää kuin muutama piinaviikko nt-ultraan eli varmaan maltetaan sinne nt-ultraan asti.
Mulla ei ole ollut varsinaista pahoinvointia, lähinnä vessassa ramppaamista, huimailua, heräilyä aamuyöstä/väsymystä ja äksyilyä nälkäisenä olen huomannut. Tosin täytyy muutenki pitää ruokailuvälit lyhyinä kun ihan raskaanattomakin on kuvotusta, jos ruokailuvälit on liian pitkät ja maha tyhjä.
Haha, anteeksi pitkä romaani, mutta tulipahan kerrottua nyt kaikki rysäyksellä itsestäni
Sarrra 26 ja 5+4