Hellurei ja pahoittelen omaa saamattomuuttani kirjoittamisen suhteen, shame on me!:ashamed:
Ollut kiirusta kovasti ja jotenkin tuo ensi keskiviikon nt-ultran häämötys on saanut minut tosi varautuneeksi, naamakirjan ryhmässä olen enemmän käynyt, kun en ole jaksanut konetta juurikaan käyttää, lueskellut olen kyllä, mutta kirjoittaminen on jäänyt.
Seksistä:
Meillä ollaan ihan erityisen aktiivisia tällä hetkellä, mutta saa nähdä panikoituuko tuo ukko kulta keskiviikon ultran jälkeen kun (tai jos) siellä kaikki on kunnossa.
Vähän kyllä veikkaan, että jos herralla iskee pihistely pelkäämisen vuoksi, ei hän sitä kauaa kykene ylläpitämään, koska tämä on nyt joka päiväistä ja toisekseen, minulla hormoonit hyrrää niin en oikein osaa välttämättä antaa ihan helpolla periksi, ellei toinen tietysti ihan vakavissaan sanoisi ei, sitä aina pitää kunnioittaa.
Mutta tosiaan, rv12 poksahti perjantaina, eka etappi suoritettu ja toivon mukaan puhtain paperein.
Paniikki vaan iskee kun ei ole sydänääniäkään päässyt kuulemaan vielä, kun eka neuvola oli jo rv8. Eli vaikka liikkeitä olen ihan selvästi tuntenut, niin voisihan ne ihan hyvin olla hyvin rikkaan mielikuvituksen tuotetta, kun ei ole ammattilaisen todennusta pohjalla. Mutta silti odotan innolla ja mies varmaan itkee vuolaasti koko ultran ajan.
:heart: Aika sekavaa vai mitä
Liitoskipuja on alkanut tulla minullakin. Kovalla penkillä jos tulee vaikka istuttua yli vartti putkeen aloillaan, niin kipeää tekee lonkissa, nivusissa ja häpyluussa. Lievää onneksi vielä siihen verrattuna mitä se tulee olemaan sitten myöhemmin.
Minullahan oli tullut muutama kilo jo, mutta alkoi laskea ja oli taas lähtenyt kilo kun eilen kävin vaa'alla, en tajua kun kuitenkin tuntuu, että syön kuin porsas. Nyt on -1kg lähtöpainoon, eli aika haipakkaan on tippunut.
Kovasti toivon, että lasku stoppaa nyt ja alkaisi hiljalleen nousta. Muistan kakkosesta kun ei tullut itseeni mitään ylimääräistä, paino nousi vain 7kg, eli ei rasvavarastoa lainkaan, kaikki oli vaan vauvaa ja niitä lisukkeita kohdussa ja toki sitten tissit. Imetys, vaikka onnistuikin, oli hurjaa aikaa, kun paino laski alkuun melkein kilon viikossa, kunnes kolmen viikon jälkeen aloin vetämään rasvalisää, pähkinöitä ja kaikkea mikä olisi ollut terveellistä mutta kaloripitoista...ei auttanut, kun tytön ruokahalu tietysti vaan kasvoi kasvunsa myötä.
Se jatkuva huutava nälkä oli kamalaa ja lisäsinkin vielä kaikkea muutakin suklaasta leivoksiin ja protskupirtelöihin ruokavaliooni, että sain jotenkuten painon pysymään paikoillaan. Lopulta kun tyttö oli 5,5kk neuvola täti totesi, että lienee parempi alkaa hiljalleen lopettaa imetystä kun olin jo ihan loppu. Painoin juuri ennen synnytystä 64kg ja 5,5kk synnytyksestä enään 45kg ja omasta mielestäni olen ihanne painossani kun painan sen 53-55kg (olen 155cm), näytin todella hirveältä silloin ja kun imetys lopulta kuukautta myöhemmin oli loppunut kokonaan, alkoi paino nousta hissukseen normaaliksi.
Kroppani tosiaan veti ihan överiksi tuon kanssa ja eihän sama välttämättä toistu nyt, mutta pelkään sitä enemmän kuin sitä että itse imetys epäonnistuisi totaallisesti.
Varmaan olen ainoa jolla noin on käynyt, tai en ole ainakaan itse vielä törmännyt samanlaiseen kokemukseen. Että täällä on ainakin yksi jolle tulee tarpeeseen ne löllyvät pakarat
Mutta juu, se tuosta imetyshössötyksestä, kaiken sitä on jo miettinyt tässä vaiheessa päässään
Miehestä:
Aivan käsittämättömän ihana!
Minä kyllä saisin nyt kaiken mitä haluaisin, mutta onneksi olen tosi vaatimaton.
Mutta tuo osaa vaan yllättää siltikin vaikka en mitään suoraan pyydäkkään enkä edes kyllä tajua pyytäväni.
Suurin onni kun pahoinvointi on kaikonnut on ruoka, tietysti ja mies nappaa jaaritteluni seasta koko ajan sellaisia juttuja mitä ihan sekunnin ajan olen sanonut, että voi kun olisi hyvää ja seuraavassa hetkessä jo haaveilen jostain muusta syötävästä ja joka päivä mies on tuonut jotain niistä tarjolle.
Mies myös monesti nukahtaa päikkäreille kuunnellen mahaa ja siinä sitten itse jumitan kun en raaski herättää toista ja kiroan kun tekisi mieli maitoa (se on kuulkaas edelleen super kova juttu tuo maito) ja olen jumissa, taas!
Meillähän on ultra sitten aprillipäivänä, tuumittiin, että pitäisikö sen siivin jotain ilmoitella, siinäpä piireillä pohdittavaa, että onko jäynää vai totta
opcorn:
Jotenkin tuntuu että tässä viestissä ei ollut päätä eikä häntää, mutta eipä tässä omassa päässä ole sellaista ollut varmaan viikkoon muutenkaan, joten koittakaapa kestää toverit!:stick:
Minä tulen keskiviikkona kertomaan tänne ultrakuulumiset sitten.
Kivaa alkuviikkoa kaikille ja älkää antako takatalven lannistaa!
Viipulainen ja Hippu 12+3:heart:
