Meillä oli 8 kk neuvola jo viime viikolla kun ei ollut muita aikoja tarjolla, 8 kk tulee täyteen kuitenkin vasta viikon päästä. Eli lähemmäs 7,5 kk oli ikä neuvolassa käydessä ja mitat oli 73,5 cm ja 9,6 kg. Muuten kaikki oli hienosti paitsi atooppinen ihottuma vaivaa ja saatiin kortisonivoidetta ihon kuntoon hoitamiseksi. Tai eihän tuo ihottuma poikaa mitenkään edes häiritse, ei kutise eikä raavi, mutta lääkäri meinasi että se pitäisi kuitenkin hoitaa kuntoon.
Meillä ei edelleenkään ole kuin yksi pieni hampaannysä eikä suussa edes näy mitään tulossa olevaa. Ehkä ne muut tulee sitten kertarytinällä.
Poika vain seisoskelisi koko ajan, nousee joka paikkaan tukea vasten seisomaan ja on jo mennyt useamman kerran sohvasta tukea pitäen sohvan päästä päähän kävellen. Konttaaminen ei tunnu olevan herran juttu kuitenkaan, osaa kyllä tekniikan, koska konttaa esim. vaippasillaan ollessaan kun ei halua laittaa mahaa kylmälle lattialle, mutta heti kun on vaatteet päällä niin sitten ryömii ja kovaa meneekin. Nyt onkin se aika vauvaiästä, jolloin aikuisella pitää olla silmät selässäkin. Yhtään ei voi selkäänsä kääntää kun pikkuinen on ties missä tekemässä pahuuksia. Suusta on kaiveltu jo vaikka ja mitä ja pää tuntuu olevan täynnä kuhmuja kun kaatuilee vähän väliä. Olisi meillä tuollainen konttauskypäräkin lainassa mutta ei poika anna sen olla päässä ja vähän laiskasti mäkin oon sitä pitänyt. Pelottaa vaan kun on kivilattiat osassa taloa, että jos poika siihen kaatuu suorilta jaloilta niin sitten tulee rumaa jälkeä..
Porttikin jouduttiin asentamaan rappusiin kiireen vilkkaa kun poika oli jo kiivennyt pari askelmaa ylöspäin meidän huomaamatta. Tyytyväisenä nökötti siellä portailla.
Että hei hulinaa vaan, vauhdikasta on pikkuihmisen perheen arki. Muuten syödään hyvin, nukutaan jo suht hyvin ja imetyksenkin olen lopettanut. Olinkin juuri pari päivää reissussa esikoisen kanssa ja mies sai hoitaa vauvaa. Olipa vapauttavaa vaikka kauhea ikävä olikin kotiin vauvan luo.
Meillä ei edelleenkään ole kuin yksi pieni hampaannysä eikä suussa edes näy mitään tulossa olevaa. Ehkä ne muut tulee sitten kertarytinällä.
Poika vain seisoskelisi koko ajan, nousee joka paikkaan tukea vasten seisomaan ja on jo mennyt useamman kerran sohvasta tukea pitäen sohvan päästä päähän kävellen. Konttaaminen ei tunnu olevan herran juttu kuitenkaan, osaa kyllä tekniikan, koska konttaa esim. vaippasillaan ollessaan kun ei halua laittaa mahaa kylmälle lattialle, mutta heti kun on vaatteet päällä niin sitten ryömii ja kovaa meneekin. Nyt onkin se aika vauvaiästä, jolloin aikuisella pitää olla silmät selässäkin. Yhtään ei voi selkäänsä kääntää kun pikkuinen on ties missä tekemässä pahuuksia. Suusta on kaiveltu jo vaikka ja mitä ja pää tuntuu olevan täynnä kuhmuja kun kaatuilee vähän väliä. Olisi meillä tuollainen konttauskypäräkin lainassa mutta ei poika anna sen olla päässä ja vähän laiskasti mäkin oon sitä pitänyt. Pelottaa vaan kun on kivilattiat osassa taloa, että jos poika siihen kaatuu suorilta jaloilta niin sitten tulee rumaa jälkeä..
Porttikin jouduttiin asentamaan rappusiin kiireen vilkkaa kun poika oli jo kiivennyt pari askelmaa ylöspäin meidän huomaamatta. Tyytyväisenä nökötti siellä portailla.
Että hei hulinaa vaan, vauhdikasta on pikkuihmisen perheen arki. Muuten syödään hyvin, nukutaan jo suht hyvin ja imetyksenkin olen lopettanut. Olinkin juuri pari päivää reissussa esikoisen kanssa ja mies sai hoitaa vauvaa. Olipa vapauttavaa vaikka kauhea ikävä olikin kotiin vauvan luo.
Viimeksi muokattu: