Lokakuun lapset 2013 <3 *maaliskuussa*

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! Onneksi on kaksi lyhyempää työviikkoa .

Minullakin on maha selvästi tullut laiskemmaksi viime aikoina. Olen ennenkin kärsinyt ummetuksesta odotuksen aikana ja mietin pitäiskö nyt jo ruveta ottamaan levolacia ettei niitä inhottavia peräpukamia tule sitten. Kun viimeksi mulla oli todella kivuliaita muutaman päivän niin että tuskin pystyin istua : /. Ja sit kun käytin niitä reseptivapaita pukamalääkkeitä mulle tuli hiiva joka kutitti niin että meinas lähteä järki öisin! :kieh: Onneksi sain lääkettä siihen...

Minä olen kyllä edelleen väsynyt kuin raato aamuisin. Johtunee katkonaisista öistä... Viime yönä kävin 2 kertaa vessassa ja sit kuopus kömpi mun viereen yhdessä vaiheessa. Jos sais joskus nukkua koko yön... Nämä yölliset vessassa käynnit ovat kyllä raivostuttavia!

Mulla tuli ekassa raskaudessa aika paljon raskausarpia - rintoihin, mahaan ja reisiin. Seuraavissa raskauksissa iho on sitten venynyt niistä samoista kohdista eikä uusia ole silleen tullut ja ne sitten haalistuvat vuosien myötä. Eniten mua häiritsee raskausarvet reisissä koska ovat mielestäni rumat.

Äitiyspakkausta en meinaa ottaa tällä kerralla koska olen jo 3 pakettia saanut . Rahat laitan turvakaukaloon ja pinnasänkyyn, käytettyinä ajattelin ostaa kun tämä on luultavasti viimeinen vauvamme kuitenkin.
Mutta esikoista odottaville suosittelen ehdottomasti äitiyspakkausta koska se sisältää niin paljon tarpeellista tavaraa eikä sillä rahasummalla saa ostettua vastaavasti yhtä paljon uutta tavaraa (käytettynä kyllä). Vaikkei kaikki vaatteet miellytä niin kyllä ne kotona kelpaa pidettäväksi ja sitten varsinkin kun tulee se kausi kun vauva rupee syömään kiinteitä ja porkkanasosetta on pitkin rintaa niin ei sitten haittaa jos päällä ei olekaan ihan suosikkipusero . Äippälaatikon vaatteita olen sitten lahjoittanut hyväntekeväisyyteen käytön jälkeen, paitsi ihan lempparit tietysti. Haalarit olen kans säästänyt kun niitä on tullut käytettyä kaikilla lapsilla jossakin vaiheessa ja ylimääräinen on aina hyvä olemassa jos tulee likaiseksi.

Itse en ole osallistunut synnytysvalmennukseen koska yksi tapaaminen riitti mulle. Oli niin turhanpäiväistä lorinaa etten saanut siitä mitään irti... Eli jäi käymättä =).

 

Pitkästä aikaa minäkin käyn täällä:wave: Ja tervetuloa kaikki uudet mukaan minunkin puolesta!

Tänään poks rv 11+0

Mulla on vitamiinina käytössä minisan multivitamiini Mama. Olen oikeastaan aina syönyt monivitamiinia vaikka ruokavalio onkin monipuolinen ja terveellinen. Ainakin varmistaa sen tuolla että vauva saa kaiken tarvitsemansa kasvuun.

Ultrauksen haitoista Mahan päältä en niin usko niihin. Mulla edellisessä raskaudessa ultrattiin todella usein vauvan sydänvikaepäilyn takia. Terve pieni syntyi ja ihan normaalisti kasvaa ja kehittyy. Älyttömän pitkä on kyllä ikäisekseen että jos tuo ultraus aiheutti sen No ei saa pilailla. Muutoinkin musta tuntuu että Virossa ollaan enemmän luonnonmukaisella kannalla näissä asioissa. Ainakin lääketieteen rinnalla siellä käytetään paljon enemmän luontaistuotteita ja kansanparannusta kuin suomessa. Että ehkä se tulee sieltä...

Onko muilla laktoosi-ongelmia? Musta tuntuu etten meinaa nyt raskausaikana sietää yhtään tavallisia maitotuotteita. Tulee niin ankarat vatsanväänteet ja kauheat ilmavaivat. Jospa sitä kokeilis laktoosittomia tuotteita, että helpottaisko.

(.) Mä taidan käyttää tätä merkkiä Sopii paremmin mun tämänhetkiseen oloon. Mulla on taustalla nuoruudessa sairastettu anoreksia. Jokainen raskaus ollut aikamoinen koettelemus, mutta myös onneksi helpottaneet nuo ahdistukset ja ajatukset joka kerta nopeammin. Pahoinvointia on aina välillä. Ja onneksi niitä parempia päiviä onkin sitten enemmän. Uskalsin sen takia varata ajan sokerirasitukseen. meillä se tehdään jokaiselle ainakin kerran. taidan joutua toisenkin kerran loppuajasta kun vauvat on niin isoja. Todettiin kyllä viime raskaudessa lääkärin kanssa että mulla vauva vain ottaa sen ravinnon minusta ihan älyttömän hyvin. Olin aika kurinalaisella ruokavaliolla ja silti vauva oli iso. Onhan ne pitkiäkin vauvoja, edellinen oli sen 54,5. Eli ei kannata kovin pienten vauvojen vaatteita edes hankkia Vähän arveluttaa että miten tuon päivän jaksan. Pitää olla kuitenkin se 12 tuntia syömättä. Tunti tuon rasituksen jälkeen olisi ultrausaika äitipolille! Hui, kun jo jännittää!!! Kerkeää siinä kyllä jotain käydä sairaalan kanttiinista haukkaamassa tai sitten otan omat eväät mukaan laukkuun.

Äitiyspakkausta ei taida ottaa. 3 olen ottanut ja tuosta nykyisestä ei miellyttänyt kuin se laatikko En jaksais niitä kaikkia romppeita ottaa nurkkiin pyörimään. Ja kuitenkin nuista edellisistä parhaimmat on tallessa.

petite ja pienoinen 11+0:heart:

 

Tämä teksti sisältää paljon omaa napaa, koska mulla on jäänyt tosi vähäiselle täällä kaksplussan puolella käyminen. Oon niin laiska kirjoittamaan tänne erikseen pitkää tekstiä. Välillä olen käynyt täällä lukemassa muiden kuulumisia.

Tänne ei oikein kuulu mitään mullistavaa, eilen miehellekkin ihmettelin, että kohta sitä ollaan jo 12 vi8ikoilla ja niin helpolla oon päässyt taas tässäkin raskaudessa tämän alkuraskauden, pientä kuvotusta on päivittäin ja väsymys iltaisin on aika kova, mutta siinäpä kaikki. Toki vähäiset oireet on lisännyt hirveästi stressiä, sitä kun muutenkin on jo tarpeeksi.

Sydänäänet sain nyt kotidopplerilla kuulumaan perjantaina (10+6) ensimmäistä kertaa ja eilen mieskin sai ne illalla kuulla, on huojentavaa kun sydänäänet kuuluu niin tietää, että siellä se edelleen porskuttaa menemään, vaikkei tietenkään pelkät sydänäänet kerro sikiön todellisesta tilasta, mutta toivottavasti kuitenkin sitkeä ja terve yksilö siellä majailee. Ensi viikolla vasta pääsen np-ultraan, vielä pitäisi yli viikko jännäillä, onneksi on tuo pääsiäinen ja tytön synttärit välissä, niin on paljon kaikkea ohjelmaa tiedossa niin jos ei jännittäisi sitä ultraa niin paljon.
Lopuille sukulaisille, tulevalle isosiskolle ja läheisille ystäville kerrotaan sitten np-ultran jälkeen. Omat vanhempani ja pari parasta ystävääni tietävätkin jo. Kovasti isäni tenttaa koko ajan milloin saa julkisesti ruveta kertomaan asiasta, hauskaa kun isäni on niin innoissaan, hyvä, että vielä viikon jaksaa pitää asian sisällään. Hän ei nimittäin ole esikoisen odotusaikana ollenkaan kiinnostunut raskausajastani ja nyt taas on varmaan eniten innoissaan. Sanoikin eilen, että hän on tullut vanhaksi ja pehmennyt pääkopasta.

Hankinnoista Meidän pitää hankkia melkein kaikki, ihan jotain pikkujuttuja meillä on, mutta valitettavasti suurin osa vauvatavaroista on ehditty jo aikoja sitten laittaa eteenpäin. Suurin juttuhan on ne vaunut ja kaukalo+telakka. Pinnasänkyä ei hankita etukäteen, koska esikoinenkin nukkui vieressä niin pitkään, että pinnasänky jäi aivan turhaksi meillä. Kaukaloa koitetaan kysellä sukulaisilta, heiltä saattaisi jäädä lokakuussa kaukalo turhaksi. Vaunuihin alkoi minulla pyöriä jo tältä kuulta säästötilille tietty summa joka kuukausi rahaa, haluan nyt ne unelma vaununi ja ne myös hankin, joten koitan säästellä puolet vaunujen summasta ennen ostoa.
Lisäksi tarvitaan sitteriä, vaatetta, kestovaippoja, minulle imetysvaatteita ja jostain pitäisi kaivaa vanhaan Stokken TrippTrappiin vanhan mallinen puukaari ja nahkaremmi, muistaakseni annoin ne jollekkin tutulleni joskus. Voi sitä rahanmenoa. Tosin käytettynä koitan etsiä suurimman osan vaatteista ja muista tarvikkeista.

Synnytysvalmennukseen en myöskään osallistu, käytiin esikoisen aikaan ja tuntui silloinkin tosi turhalle jorinalle, johonkin ulkopuolisen järjestämään synnytysvalmennukseen voisin ehkä osallistuakkin, mutta ne toki maksaa myös sitten, mutta sairaalan valmennukseen en kyllä halua.

 

Tuo doppler on kyllä ollut ihan hyödyllinen laite. Ostin sen kuopusta odottaessa.
Silloin mulla oli rv7 massiivinen verenvuoto ja tuntui, että tarvitsin kapistuksen mieltä rauhoittamaan.
Tsekkasin sillä muutaman kerran, kunnes aloin tuntemaan liikkeet.
Nyt loppuviikosta kuuntelin tämän veijarin ensimmäiset sydänäänet, mikä myös toi mielenrauhaa, koska vuotoja ja oireettomuutta on ollut taasen kiusana
Viime raskaudessa aloin kokeilemaan kuuntelua myös rv 8 eteenpäin, mutta vaikken niitä ääniä kuullutkaan, en osannut huolestua, koska niitä todellakaan ei välttämättä saa kuuluviin.. No silloin pienen sydän oli valitettavasti lakannut jo lyömästä. Totuus selvisi yhdennellätoista viikolla

Sydänääniä kannattaa hakea häpyluun takaa vielä tässä vaiheessa, kohtu on edelleen syvällä lantiossa ja alkaa nousta sieltä vasta neljännen raskauskuukauden aikana.
Joku muistaakseni kertoi kohtunsa olevan jo melkein navan korkeudella, mutta se ei voi pitää vielä paikkaansa, ellei ole rakenteellinen vika tms.
Itse pistän tyynyä peffan alle ja otan luonnon vetovoimaa avuksi, sitten painan anturia häpyluun yläpuolelta vatsaa vasten ja voimakkaasti alaviistoon (alapäätä päin). Rauhallista hakua sentti kerrallaan, niin uskon että löytyy tsemppiä!

Mulla on kerran elämässä ollut ummetusta ja se oli nuorimmaisen synnytyksen jälkeen. Ihan kammottavaa muistellakin sitä pukerrusta. Siinä tuli muutaman kerran rukoiltua pöntöllä, että pökäle tulisi.. Hyih! Sitä kesti melkein kaksi viikkoa ja sitten loppui kuin seinään

raskausarpiakaan en onneksi ole koskaan saanut. Mulla on iho ihan kumia, venynyt repeilemättä ilman rasvasmisia ja palautunut samantein ilman rasvaamisia.. Olen maailman laiskin rasvaaja, aurinkovoiteen juuri ja juuri jaksan levittää


Suomi on todellakin luontaishoidoissa jälkeenjäänyt maa.. Täällä kumarretaan koululääketieteelle, vaikka vanhat hyvät perinteiset hoidot tehoavat yhtä hyvin, ellei paremminkin ja yleensä ilman lisäoireita.
Usein määrätään lääke yksi ja siihen rinnalle lääke kaksi, jotta voisit syödä tätä ensinmäärättyä.
Toki joissain tapauksissa koululääketiedettä tarvitaan, mutta monissa tapauksissa oma keho parantaa, kunhan se saa tukea jostain luontaishoidosta.. Oli se sitten akupunktio, homeopatia, jäsenkorjaus tmv.
Kokemusta on.
Ja sama koskee kosmetiikkaa ja muita luonnontuotteita. Meillä ollaan vasta heräämässä, kun muu maailma menee vauhdilla "back to basics" halutaan vaan viimeseen asti tehdä niin kuin aina on tehty, ei tästä ennenkään mitään oo tullu
Mutta kiva kun aiheuttaa keskustelua edes

Ja kiitos vinkistä zoelle olo on mitä mainioin ja tukkoisuus poissa
Oon perehtynyt moniin akupisteisiin, mutta nämä oli uutta tietoa.


Ja loppuun vielä fiilistelyä.. Oli niin mahtavaa käydä ulkona, neljän sairaspäivän jälkeen seinät alko jo kaatua päälle
Käytiin pojan kanssa tuossa lähipellolla kävelemässä, koirat sai kirmailla vapaana ja me ihmeteltiin lämpöä ja alkavaa kevättä ja eläinten jälkiä siellä hangilla. Järjettömän ihanaa se pienen ihmisen innostuneisuus ja fiilistely noinkin simppeleistä asioista.. Ja ihan tarttuvaahan se oli!
Kotiintuliaisina jättikimppu pajunkissoja

Muksaa alkavaa viikkoa ja pääsiäisen odotusta!

Pottusäkki ja täysosuma :heart: (öö, nyt pitää ihan laskea) 8+6

 

Sydänääniä kannattaa hakea häpyluun takaa vielä tässä vaiheessa, kohtu on edelleen syvällä lantiossa ja alkaa nousta sieltä vasta neljännen raskauskuukauden aikana.
Joku muistaakseni kertoi kohtunsa olevan jo melkein navan korkeudella, mutta se ei voi pitää vielä paikkaansa, ellei ole rakenteellinen vika tms.
Itse pistän tyynyä peffan alle ja otan luonnon vetovoimaa avuksi, sitten painan anturia häpyluun yläpuolelta vatsaa vasten ja voimakkaasti alaviistoon (alapäätä päin). Rauhallista hakua sentti kerrallaan, niin uskon että löytyy tsemppiä!

Minä en allekirjoita tätä, mulla ainakin kun on niin monta raskautta takana niin kohtu nousee jo tosi aikaisin häpyluun alta. Nytkin perjantaina (10+3) lääkäri totesi kohdun olevan jo tosi korkealla.

 

Täällä on tuikkinu pari päivää ikävästi vasemmalle puolelle mahhaa. Ei koko aikaa, mutta aika ajoin. Dopplerilla en saanu kuuluviin kun kerran kokeilin ja nyt se oottaa otollisempia aikoja.

Äitiyspakkaus varmaankin otetaan. Vaikka pieniä vaatteita tuun siskoilta saamaan.

Tänään ollu aika energinen olo, verrattuna esim. eiliseen. Käytiin miehen kanssa hiihtämässä ja lenkin jälkeen piti laatata ja vielä illalla pari kertaa . On hyviä ja huonoja päiviä

Fossiili ja "pikkunen" 11+3

 

Pitkästä aikaa kirjoittelen tänne.
Ihan ensiksi Kiitos kaikille jotka kommentoitte tuota töissä kertomista ja otitte kantaa tilanteeseeni. Neuvoistanne oli uskomattoman paljon apua! Zoelle, Dita , Misu78, sinnuli ja Luklu teidän ansiostanne tajusin että ei ole oikeasti mitään järkeä ruveta tekemään ilmaista työtä jota tunnontuskissani olisin kyllä tehnyt. Kiitos vielä napakoista neuvoistanne! Pomoni on nyt lomalla joten en ihan vielä saa hänelle kerrottua mutta pian kyllä kerron ja nyt ei pelota enää ollenkaan kiitos teidän mussukoiden!:heart:

Pottusäkki hyvin tuossa opasti dopplerin käytöstä. Luulen että suurimmalla osalla syy siihen ettei sykettä löydy on se että etsii väärästä kohdasta ja väärällä tekniikalla ja liikuttaa anturia liian nopeasti.
Toki siis on täysin normaalia ettei sykettä aina löydy ennen kun on viikkoja 12-13 tai jopa 14 täynnä. Esikoista odottaessa minäkin etsin ihan liian ylhäältä. Nyt kun tiesin mistä kohtaa etsiä niin sain sykkeen kuuluviin 9+5. Nyt viikoja on 11+2 ja silti välillä kestää pitkään että saan sykkeen paikallistettua, pikkuinen liikkuu helposti alta pois.

Hei kertokaas mokasinko mun np-ultran verikokeen kun kävin vasta viime perjantaina?! ja ultra on tulevana torstaina eli siis alle viikon verikokeen otosta. EN muista yhtään sanottiinko että käy viime viikon alussa vai viime viikolla noin niin kun ylipäätään. Hitsi kun mulla menee sitten niitten tulosten kanssakin vähän aikaa kun sattuu noi pääsiäisen pyhät tohon.

Synnytysvalmennuksesta, ei oo mun juttu. Ei osallistuttu ollenkaan esikoista odottaessa eikä osallistuta nyttenkään. Toki verkostoitumisen kannalta vois olla hyvä mutta itse tiesin tutustuvani muihin meidän alueen äiteihin harrastuksissa ym.
Lisäksi kärsin todella pahasta synnytyspelosta ja olisin ollut liian hauras osallistumaan mihinkään "katsotaan kimpassa synnytysvideoita ja keskustellaan" sessioihin. Olisin vaan ruvennut itkemään ja syöksynyt ulos koko tilaisuudesta. Siinä olisikin sitten ollut kiva sen jälkeen tavata niitä mammoja hiekkalaatikolla..
Etukäteen saatiin aihe lista mistä siellä keskusteltaisiin ja sen jälkeen oli ihan selvää ettei osallistuta. Mun mies ei sitäpaitsi ollut todellakaan innoissan mistään "miten koet tulevan isyyden" kimppa keskusteluista muiden isien kanssa..

Äitiyspakkauksesta, todellakin ottaisin jos esikoista odottaisin. Kyllä se fiilis oli niin mahtava kun sen pakkauksen sai hakea postista!! :heart: Melkee tulee tippa silmään kun muistelen kuinka toissa jouluna sitä pakkausta availin niin koskettava hetki se minulle oli.:heart:
Nyt en aijo ottaa(vaikka tekisi mieli kyllä) koska en käyttänyt viimeksi kuin hyvin pientä osaa vaatteista kun se oli niin poikamainen ja vähän retro. Itse halusin pukea tyttöni vaaleanpunaiseen ym kauniisiin vaatteisiin. Valkoiset bodyt käytin ja joitakin puolipotkareita, myös villahaalari ja tumput ja töppöset on olleet kovassa käytössä.
Ja se makuupussi oli myös ihan pakko saada tosin tuunasin sen ja vaihdoin päällisen vaaleanpunaiseen. (saa oksentaa! ) Sitä makuupussia käytämme vieläkin joka päivä parvekeunilla vaunuissa.
Tämän vuotinen pakkaus on taas tosi poikamainen mun makuun tosin en tiedä odotanko tyttöä vai poikaa mutta todella vahvasti uskon että tyttö tulee taas. Oli siellä kyllä kaikkea kaunista beigeä jonkin verran.

Muruliinien olisi huolissaan oireiden vähentymisestä/loppumisesta. Kyllä voi hyvin olla vaikka kokonainen viikko parikin ihan normi olo ja sit taas aivan puskista alkaa oksentaminen. Mulle kävi just niin. Mulla on ollu joka toinen päivä hirveetä oksentamista ja sitten taas saattaa seuraava päivä mennä ihan hyvin. Ja dopplerillä todettu että kyllä siellä kaveri hengissä on ja hyvin voi. Esim rv9 mulla ei ollut mitään oireita ja sitten ne taas palas takasin.

Pottusäkki tulin ihan lämmin ja hyvä fiilis kun luin äskeisen kirjoituksesi lopun, rupesi tekemään mieli ulos aurinkoon. Sieltä se kevät tulee. :heart:

Emskis 11+2

 

Synnytysvalmennuksesta ja perhevalmennuksesta meillä tuo perhevalmennus missä isyyslässytyksiä on neuvolan kautta jos haluaa ja synnytyssairaalassa synnytysvalmennus ilmeisesti muutama viikko ennen laskettua aikaa. Siihen sairaalan valmennukseen aiotaan mennä mut neuvola pitäkööt tunkkinsa.

Tupakoinnista joku kyseli ajat sitten täällä. Itsehän vedin röökiä kun korsteeni plussaan asti, minkä testasin joitakin päiviä ennen ku menkat oli myöhässä. Lopetin polttamisen kokonaan muutaman päivän kuluessa, ts. poltin viimeisen askin loppuun niin, että lopulta vedin vain yhdet sauhut per rööki ja heitin pois. Helppoa on ollut, vaikka yli 10 vuotta tuli sauhuteltua. Kaiketi se on niin, et asia ollut mulle aina selvä että raskauden aikana ei polteta ja piste. Ja olen myös voimakas luonne.

Peittojen heiluttamisesta raskauden aikana... eli meillä silloin tällöin niin pääsee vieläkin käymään ja voi jumankekka kun seksi tuntuu hyvältä. Lisähilpeyttä seksitouhuihin tuo se, että saan nykyisin orgasmeja todella helposti ja välillä tulee niin voimakkaasti, että alan myös itkemään tulemiseni yhteydessä! Aiemmin ei siis ikinä tällaista, olen kyennyt kyllä saamaan orgasmeja mutta tuo itku on ihan uusi juttu... Se on muuten ihan kamalaa, mies alkaa aina nauramaan ihan hulluna ja siitähän se sekopäinen itkuni senkun yltyy Onko muilla vastaavia hullutuksia?

Mua huvittaa suunnattomasti pömppömahani töissä, sillä kukaan ei uskalla kysyä siitä. Maha alkaa olemaan selkeä vauvamaha vs. aiemmin vyötärö oli hoikin kohtani, käytännössä mahaa ei ollut lainkaan. Yksi työkaveri kyseli tuosta tupakoinnin lopettamisesta ja vastasin et joo lopetin, tosin jäi sellainen olo että se odotti et kerronko jotain muutakin. Mietin vaan et kuinkakohan paljon ihmiset miettii et olenko vain lihonnut vai onko vauvamaha

Luna ja pallero 11+5

 

Emskis Kivaa että meidän neuvoista oli hyötyä sulle. Sitä vartenhan me täällä ollaan, neuvoja jakamassa ja ottamassa vastaan .

Olin eilen sukujuhlissa eikä kukaan huomannun mun pömppömahaa kun oli tunika päällä . Eli tämä raskaus on vieläkin salaisuus suurimmalle osalle ja jopa lapset osasivat olla kertomatta.
Tänään tein sen virheen että vedin tavalliset stretchfarkut jalkaan ja nyt kyllä kiristää sen verran että housut lentävät jalasta heti kun pääsen kotiovesta sisälle. Siis nää housut menee nyt ihan varmasti kaapin perälle odottamaan etten vaan vahingossa kuvittele että ne olisi vielä mukavat jalassa. Maha turpoo päivän mittaan ja illalla on jo melkoinen jalkapallo . Mieskin sanoi yks päivä että on ihan selvä vauvamaha.

Vielä yli viikko ultraan. Aika matelee.

Tuosta verikokeesta piti vielä kommentoida; mulle sanottiin että voin käydä labrassa samana päivänä kuin ultrassa, mutta tulokset saa odottaa pari viikkoa aina. Ajattelin mennä huomenna labraan kun on aikaa.

 

Pitkästä aikaan..hurjaa on ollut ja paljon ahdistus oloa Viime viikolla otettiin istukkanäyt..jonka ottaminen sattui mua aika paljon..mutta niin paikallaan kun vain pystyin olla, niin olin..mietin vain pikkuista. Nyt odottelen kuin hullu tuloksia..jos kaikki hyvin niin tulee kirje, muuten soitto. Kunpa päivät vain menisi nopsaa. Soitin tänään neuvolaan ja kysyin saisinko tulla kuuntelemaan sydänääniä..pakko kuulla että pikkuisella kaikki hyvin..huomiseksi aamuksi klo 10 sain ajan..ihan tosi mahtava muutenkin tuo neuvolantäti <3

 

Hei vaan taasen kaikki!

Pääsin tänään neuvolaan ultrattavaksi. Onneksi ottivat huoleni todesta ja ultraus onnistui ihan mukisematta. Helpotuksen huokaus pääsi, pikkuepeli oli hyvissä voimissa ja oikein topakasti ojenteli jalkojaan. Toistaiseksi vaikuttaisi siltä, että olisi nelisen päivää isompi kuin nyt nykyiset raskausviikot antavat ymmärtää. Kahden viikon päästä nt-ultra, jolloin ollaan viisaampia.

Äitiyspakkauksen aion ehdottomasti ottaa. Kaikki kuosithan siinä eivät ole ihan makuuni, mutta ei sillä ole loppupeleissä merkitystä minkä näköisissä hepenissä Nöyhtä tulee ulkoistuttuaan kulkemaan.

Nyt sitten rennosti ottamaan pääsiäistä vastaan. On tää raskausaika sittenkin aika ihanaa kun nyt vihdoin sain nähdä "kokonaisen" vauvan kuvan ultrassa. Varhaisultrassa ei oikein jäänyt mitään käteen, kun eihän se hahmo ollut mitenkään tunnistettavissa, korkeintaan muistutti katkarapua...

Tsemppiä ja iloa kaikille!

 

Synnytysvalmennuksesta, en juurikaan oo siitä ottanut selvää, mut en usko että siitä mulle hyötyä olis. En pelkää synnytystä, pikemminkin odotan. Ja oon aivan varma että sitten kun tosi tilanne tulee, niin kaikki unohtuu sen siliän tien

Raskausarvista, oon jokseenkin pyöree jo valmiiks, ja vatta repes nopeen lihomisen myötä jo muutama vuos sitten. Oli tossa melkein parikymmentä kiloo hoikempikin jakso, mut nyt vuoden aikana tullu taas järkyttävästi painoo lisää ja vattakin alko pari viikkoo sitte repeen taas : / En tiiä onko se revenny läskin vai turvotuksen takia. Vai sekäettä. Sen tiiän että siihe repeemiseen ei paljon vaadita joten melkosen raidallinen tuun oleen!

petite, täällä kans yks ilmavaivanen ilmottautuu! Kaasun voimalla vois päästellä työmatkat! Joskus nuorempana epäilin laktoosi-intoleranssia, käytinkin laktoosittomia jonkun tovin, mutta aloin siedättään itteeni taas normituotteisiin. Testattiinkin tuo intoleranssi ja keliakia joku aika sitten eikä ollut mitään onneksi. Silti tuntuu että maito- ja viljatuotteet vetää pakin aina sekasin :O

Sitten valivali-paniikki-varoitus! Alko sydän hakkaan ihan todenteolla kun luin että monet on saanu jo aikasessa vaiheessa dopplerilla sydänäänet kuuluviin. Mä oon koittanu kuunnella jo jostain rv8 lähtien enkä vieläkään oo onnistunu vaikka mistä koitan! Nyt menossa rv 11+5.
Ootteko te kovin hoikkia, jotka ootte saaneet äänet kuuluviin ennen rv12 tai sen tienoolla?
Tosiaan mulla tota mössöö on vattan päällä kyllä, mutta ei nyt mitenkään iiihan järjettömästi, ja tuolla häpyluun paikkeilla ei edes ole juurikaan löllyvää. Eikä yhtään helpota sekään, että oireet mullakin melkeen hävinny kokonaan, siis huonot olot ja tissien kipeys, mitkä ne isoimmat oireet ennen on ollu. Nyt kyllä on alkanu aivan hullu vattan turvotus. Ja ilmeisesti iskias. Tai niin mä luulen että tää sitä on, meinaa jalat pettää alta kun lonkkiin ja alaselkään sattuu niin hulluna. Yöllä kääntyminen sängyssä ja nouseminen on huutoa ja tuskaa.
Muilla tätä samaa ongelmaa jo nyt?
Ylihuomenna on se np-ultra, mutta oon ihan panicpanic ja jotenkin epäuskoinen olo että meille oikeesti vois pikkunen tulla : / Varhaisultrassa rv 7+1 oli kaikki hyvin ja Pipana oli päivää-kahta isompi mitä viikot sanoi, mutta eihän se mitään varmista.
Ihan surku olo tänään :'(

Onnea vielä lapaselle ja tsemppiä beibipupulle!

 

Mulla on joko vatsatautia, tai sitten pahoinvointi on tullut kaksinverroin takasin...:x Mulla oli väliin pahoinvointi lähes kokonaan poissa, mutta nyt viikon ajan on tehnyt jälleen tuloaan. Esikoinen meillä oli kuumeinen ja oksensi perjantaina, mutta meillä muilla ei ole ollut mitään. Eilen sitten oli koko päivän huono olo ja takki ihan tyhjänä. Yöllä sain olla vähän väliä hereillä kun esikoinen nukku huonosti ja sillon aattelin että nyt on yrjötauti alkamassa. Aamulla menin kuitenkin töihin, mutta oksenteluiden ja huonon olon takia lähin kesken päivän kotiin. Nyt en oo enää oksentanu, huono olo kylläkin edellee, vähän pystyy syömäänkin. Voi hitsit jos tämä pahoinvointi alkaa uudestaan, koskaan en ole raskaana ollessa joutunut töissä oksentamaan, nyt on sekin sitten koettu...Aiemmissa raskauksissa olo on ollut tässä vaiheessa jo ihan hyvä...

Onko muut tunteneet jo kasvaneen kohdun sängyllä selillään maaten? Minä oon muutaman päivän tunnustellut että onkohan jotain kasvua havaittavissa, mutta varmaa ei ole ollut. Tänään sitten ekaa kertaa tuntee selvän, ihan pienen kasvaneen kummun :heart: Meillähän ei ole vielä kertaakaan kuunneltu sydänääniä tai ultrattu, joten hyvä huomata että kohtu ainakin on kasvanut =)

Dita rv 10+3

 

Mitä toivomuksia aiotte kirjata synnytyssairaalalle?

Tässä omaa listaa mitä oon ajatellut:
- Haluan ammehuoneen avautumisvaiheen vuoksi.
- Mulla tuli esikoisen synnytyksen jälkeen verenvuoto, minkä takia haluan saada varalta lääkkeen sen ehkäisemiseksi kuten kuopuksenkin synnytyksessä sain.
- Kuopuksen synnytyksen jälkeen jouduttiin tekemään veripaikka koska spinaalipuudutuksessa pääsi ilmaa neulan mukana (tämä pitäis oottaa huomioon, koska anestesialääkärin mukaan niin voi käydä uudestaan).
- Toivomme perhehuonetta koska mulla on molempien synnytysten jälkeen ollut sairaalassa todella ahdistunut olo ja ikävä perhettä.
- Jos kaikki menee hyvin, haluan kotiutua melko pikaisesti, ois kuitenkin mukava olla vaikka yksi yö sairaalassa miehen kanssa perhehuoneessa, jos emme saa perhehuonetta saatan haluta kotiutua polikliinisesti?

Tässä nyt tärkeimpiä mitä tulee heti mieleen, pitävät mua varmaan ihan kahjona kun alan litaaniaa sinne lähettämään

ps. mulla on nyt siis eri synnäri kuin aiemmissa synnytyksissä

 

Listaa päivitelty, toivottavasti taas huomasin poimia kaikki muutosilmot.

PottuSäkki: hyvä jos olo helpotti!

sinnuli: mulla on myös kohtu tosi aikaisin noussut häpyluun yläpuolelle, tuntuu selvästi jo nyt (10+3).

Emskis: ihanaa, jos höpinöistä oli apua. :-D

Beibipupu: tsemppiä odotteluun!

Laktoosiongelmista: mulle iskee raskausaikana superärhäkkä laktoosi-intoleranssi, kun muuten sitä ei juuri huomaa. Nyt kestää rajoitetusti rasvaisia laktoosittomia, mutta hyla-tuotteita/rasvattomia laktoosittomia ei ollenkaan. Samaan sarjaan tässä raskaudessa kuuluu myös kananmuna: ei kestä sitten yhtään. Missään muodossa.

(.) Torstaina eka neuvola, ja ultrassa kurkataan mitä pienelle kuuluu.

 

Luen myöhemmin tulleet tekstit, mutta tulin kertomaan, että meidän vauvalla kaikki hyvin :heart: Syke 158, 53mm, vastas 12+0, eli vastaa viikkoja. LA siis pysyy 6.10. Vilkas, liikkuvainen kaveri vilkutteli masussa. Kaikki oli hyvin ja seuraavaksi toukokuussa rakenne. Happy happy happy! Kolmannes ohi ja nyt vaan nautitaan...

12+1

 

Voi miten samankaltaisia ajatuksia ja huolia on tosi monella... Ihanaa kun voidaan niitä täällä jakaa ja huojentaa toinen toistemme oloa! Muruliini mulla kävi ihan samoin, jos lukaiset viestejä pari sivua taaksepäin voit käydä tsekkaamassa sen mun tilityksen... Olin huolesta jo niin sekaisin, että soitin neuvolaan ja sain ylimäärisen ajan ultraan, jossa selvisi että kaikki on hyvin ja pikkuinen heilutteli käsiään ja sydän sykki :heart: Oireet pitivät 5 päivän tauon ja ovat taas pikkuhiljaa pahentuneet + mahakivut tulivat takaisin jotka olivat silloin rv 6-8 koviakin. Ilmeisesti kohtu taas kasvaa ja aiheuttaa kipua. Ihan rauhassa voit varmasti olla. Sanoivat neuvolassa, että yhtäkkinen oireettomuus on täysin normaalia ja voi loppua millä viikoilla tahansa.

LisaMaria Mä odottelinkin jo jännittyneenä, minkä arvion annat leffasta Taidanpa siis malttaa odottaa dvd:lle! Mutta niin, kirjoittelin kans tuosta aamuvirkkuisuudesta jo reilu viikko sit. Oon maailman aamu-unisin ihminen normaalisti, niin yhtäkkiä oon alkanut heräilemään aamuisin pirteänä 6.30-7.30 välillä. Aika ihanaa oikeastaan Mä olin ajatellut että maltan tuon dopplerin kanssa vielä sen 4 päivää että tulee se 11 viikko täyteen, mutta Pottusäkki kirjoitti niin hyvät ohjeet, että taidanpa jo tänään illalla pyytää miestä viereen ja kokeillaan josko kuuluisi. Kiitos ohjeista! Jos ei vielä kuulu, niin sitten täytyy odotella rauhassa viikko ja kokeilla uudelleen.

mriic ei hätiä, sillä dopplerilla "virallisesti" pitäisikin kuulua vasta vasta viikoilla 14-16. Itse olen kahdesti nyt kokeillut, mutta en ole saanut kuuluviin. Eka kans vähän panikoiduin, mutta kun luin netistä lisätietoja rauhotuin. Kaikilla kunnollisilla neuvola-dopplereillakaan ei välttämättä saada kuuluviin ennen viikkoa 14.

Synnytysvalmennukseen aion ehdottomasti osallistua ja kaikkeen muuhunkin mahdolliseen. Oon kärsinyt ennen raskautta kovista synnytyspeloista, niin luulen että tarvitsen kaiken tiedon ja avun jotta pelot pysyy kurissa.

Raskausarvista joku kirjoittelikin, että on rintoihin alkanut "entiset" arvet näkymään, mulla sama. Mun iho on ihan järkyttävän ohut ja sain teini-iässä pahoja raskausarpia pituuskasvusta ja lihomisesta. Mahassa on muutama ihan haalea, samoin kyljissä ja rinnoissa. Mä tiedän, että tulen repeämään pahasti, mun iho vaan on sellainen. Arpia jää ihan pienimmistäkin raapaisuista. Tottakai se hieman "pelottaa" varsinkin kun vuosien treenauksella sain kropan suht. hyvään timmiin, niin pelottaahan tuo lihominen taas ja miten ikävältä iho näyttää sitten joskus. Mutta varmasti kaikki on meidän pienen ihmeen arvoista, en sitä tarkoita. Mutta jos vain voisi itse jotenkin vaikuttaa siihen, ettei niin pahoja repeämiä tulisi niin tekisin kyllä kaikkeni. Siihen ei vain taida todellisuudessa mikään auttaa?!

Äitiyspakkaus otetaan. Se rahallinen summa on kuitenkin aika pieni, ja kuulin juuri että siellä on paljon pientä tarpeellista kuten kynsisakset, hiusharja vauvalle ym. Eipähän tarvitse kaikkea tuollaista pientä sitten lähteä erikseen ostamaan ja muistamaan mitä kaikkea tarvitsisimmekaan

Omaan napaan ei nyt mitään erityistä. Etominen ja pahoinvointi vaihtelee kovasti, mutta ilmiselvästi hiipumaan päin. Töissä olen jaksanut tosi hyvin. Ensi viikon np-ultraa jännitän ja odotan kovasti... Miehelle joka päivä hössöttänyt siitä jotain, haha! Niin, ja tuota ummetusta on tääläkin vaivana, ekaa kertaa elämässä. Välilä pistää kylkeen tosi kovaa, kun yrittää pinnistää. Onko siis ihan sallittua syödä jotain lääkettä joka auttaa? Ai niin, ja hemoglobiini nousi taas 120 reilun viikon rautakuurilla, jee. Ensimmäinen raskausanemia voitettu!

Marjaana84 10+3

 

En tiiä mikä mua on tänään vaivannut, koko päivän ollut hermot niin kireellä. Ja toi mun mies ei oo kyllä yhtään auttanut asiaa. En tiiä miten ton uroksen sais tajuamaan että tarviisin hellyyttä ja huomioo. Tää on kuiteskin miehelle ensimmäinen lapsi ja mulle neljäs.

Torstaina onneks pääsee ultraan sen jälkeen mä uskallan olla onnellinen raskaudesta ja uskoo että saan syksyllä pikkusen vauvan syliini. Tää on tällästä epävarmuutta kuten te muutkin täällä pohditte. Mä ajattelen just samoja asioita. Kunpa sitä pystyis vaan nauttimaan tästä raskaudesta eikä jossitella ja pelätä kaikkee.

Olo on vähän heikohko, pieni kuvotuksen tunne ja armoton väsy koko ajan. Kaikkein inhottavinta on valkovuoto jota välillä aina "lorahtaa" housuun. Selkä meinaa heittää jumiin ja pelkään kovasti ettei tuu samanlaista juttua kuin eka raskaudessa. Mä en päässy sängystä ylös kun selkä niin kipee

Mä ajattelin ottaa äitiyspakkauksen vaikka mulla niitä jo kaks erilaista onkin. Se kruunaa jotenkin odotuksen kun saa paketillisen pikkuvaatteita hiplattavaksi.

 

ÄÄÄÄH...vai ei sitä eka neuvolassa ultratakaan?? :ashamed:

Olin käsittäny väärin ja oottanu 3vkoa että nähdään jo kuvaa!!! Hö..eli se eka kerta oliki vaan jutskailua ja käteen sai mahottomasti kaikkee infomatskua ja joitain tulevia aikoja jne.Sit se terkka kysy lopuks et oisko vielä kysyttävää?? -No eii...kumpiki varmaan huuli pyöreenä..Mut oli kyllä mukava nainen ja selkeät ohjeet saatiin,ajat monesti kerrattuna Reilu pari viikkoa on nyt sit siihen(kunnan tarj.) np-ultraan,voi tätä päivien laskemista..!!

Ei me sitä ennen uskalleta kertoa kellekään,kun tuntuu et on pakko ensin jotain `elävää` nähdä tai kuulla.. Ei kyl oo vuotoa ollut ja oireet jatkuu lievinä,mut ne sydänäänet kun kuulis niin sais helpotuksen tähän huoleen!On sitä tyhmä kun panikoi..ja sitte vielä netissä lukee kaikkee,pöljä

En heräile yhtään virkeänä! Illalla kyllä rupee nukuttaa jo 21-> tavallisen 00 sijaan.. Enkä oo ikinä ollu päiväuni-ihmisiä,mutta nyt oon nukahtanu sohvalle monena päivänä,eikä siitä tunnu pääsevän miiillään ylös,ihan uutta,heh!
Ja se öinen vessalaukkaus,2-3krt,blaaah...

On mullakin alaselkäkipuja jo nyt,ja toki vähän hirvittää mihin ne yltyy,kun on tota pömppöä ja painoa jo ennestään aika kiitettävästi..! Liikuntaa/jumppaa jaksamisen mukaan,plus painon nousua pitää tarkkailla,ihan jaksamisenki takia

Painonhallinnassa onkin haastetta,ettei karkaa ihan käsistä.Nälkä on ihan jatkuva,yölläkin,mut johtunee ihan siitä kun on viime viikot syöny oikeestaan mitä lystää niin kasvaahan se mahalaukkukin nopeesti.Ois ees pahempi olo niin ei tulis syötyä koko ajan,heh..no ei,ei parane toivoa sitäkään..! Itsekuria vaan : /

Äitiyspakkaus valitaan toki ekallemme,uskon et siitä on paljon apua,ja miten ihanaa oiskaan päästä hypistelemään niitä pikkuruisia vaatteita! :heart:

T. pömppis-huomenna 9+0! :heart:

 

Ei meilläkään täällä ekalla neuvolakäynnilllä ultrattu kun ei ollu ultralaitetta terv.keskuksessa siihen tarkoitukseen. Sama homma, nippu papereita ja vihkosia käteen. Lopuksi kysyin sydänäänien kuuntelusta niin sanoi, että voidaan kuunnella, muttei takaa että mitään kuuluisi. No ei sieltä mitään sitten kuulunut, viikkoja tuolloin oli kuitenkin vasta 8+4.

Me ei olla kerrottu vielä kenellekkään, paitsi että mun veli ja sen vaimo tietää, kun veljenvaimo suoraan multa asiaa kysyi. Ei siinä paljoa viittinyt valehdellakaan, kun kuitenkin niin läheisiä ollaan ja paljon tekemisissä Pääsiäisenä kerrotaan mun äitille ja siskolle ja miehen sisaruksille ja vanhemmille, jos tulee hyviä uutisia.

Mä oon heräilly öisin 4h välein vessaan, aika raivostuttavaa mutta ei sitä viitti pissiä sänkyynkään Nyt tuntuu, että väsymys on vähän väistynyt, yleensä nukun joka työpäivän jälkeen päikkärit, mutta tänään siihen ei ollut mahdollisuutta. Viideltä oon noussut ja vieläkin pystyssä, helposti!

Mullakin tullut lievää selkäkipua, liekö vähän harventuneesta salilla käymisestä tai sit tästä raskaudesta. Töissä käsittelen max 16kg laatikoita, mutta kroppa on tottunut siihen jo monen vuoden ajan. Oon ollut nyt aika varovainen nostamisen suhteen ja miettinyt asentoja, senkin takia saattaa jummata. Pitää ottaa vaan rauhassa. Täytyy miettiä, missä vaiheessa kertoo töissä, kun haluisin mahd. pitkään pitää tän salassa. Tietysti siinä vaiheessa on pakko kertoa, kun maha punkee eteen

Äippäpaketti myös meidän ensimmäiselle tulossa, tietysti :heart:

Onko muut suunnitelleet ensi kesälle lomamatkaa ulkomaille? Me lähdetään toukokuun lopulla Kreikkaan. Ehkä viimeistä kertaa ihan kaksistaan vaikka kolme meitä reissussa onkin, toivottavasti

Pupulin 10+4

 

Pupulin me ollaan JOKA kesä käyty ulkomailla 1-2 viikon reissuilla, mutta luulen että tänä vuonna jää väliin. Pelkäisin varmasti liikaa kaikkea mitä suuhun uskaltaa laittaa ja sitten jos sattuisikin jotain niin luotto ulkomaalaisiin lääkäreihin on aika heikko. Vaikka kaikkialla sanotaan, että raskaus ei ole sairaus ja täysin normaalisti voi elää ja olla, niin uskon että minä tulen tämän raskauden elämään hyvin hyvin ylivarovasti ja kaikkea mahdollista välttäen. Esim. laskettelemaan en ole uskaltanut mennä enkä luistelemaan, jos sattuu kaatumaan ettei mitään sitten satu... Ja meillähän on kirkko varattu ja häät suunnitteilla (ollut jo kohta 2v), mutta se tuleva stressi pelottaa myös, joten uskoisin että pääsymme siirtämään häitä ensi kesään.

 

Kiitos Marjaana ja Pottusäkki tuestanne. Teidän ja muiden viestit luettuani on suurin pelko hellittänyt, vähän toki jännittää edelleen. Mutta se kuulunee asiaan

Tsemppiä beibipupulle!

Mä en oo ikinä ennen heräillyt yöllä vessaan, mutta onpa sekin tullut opittua tässä kolmen kuukauden aikana. Mriic: Iskias hermostui myös täällä, ilmeisesti puusavotasta, mutta onneksi mieheni ammattilaisena sai kivun talttumaan ja häviämään.

Synnytysvalmennuksia tai toiveita synnärille en ole vielä osannut ajatella ollenkaan. Doppleristakin oon lukenut mielenkiinnolla, vaikken sellaista itse olekaan ajatellut hankkia.

Meillä on reissu varattu Kroatiaan kesäkuulle. Jännityksellä sitä odotellaan, et miten siellä lämmössä jaksaa ja mitä uskaltaa syödä.

Salmiakki13 ja 12+1

 

Huomasin, että AVAlle on tullut tällainen dokkari: Isä on syntynyt. Täytyypä kattoa ja näyttää ehkä tulevalle isillekin

AVA Dokumentti - Katsomo - Ohjelmat - AVA Dokumentti

Onko muilla mitään tiettyjä mielihaluja? Mä oon tehnyt nyt monta kertaa putkeen porkkana-ananasraastesalaattia, nam! Lisäksi uppoo mandariinit ja appelsiinit. Ylipäätään kaikki raikas ja tuore.. suklaa myös kuuluu tähän samaan kastiin

 

Helou helou ja elossa ollaan täälläkin vaikka en ole ehtinyt täällä käymäänkään!

Tervetuloa taas uusille, ja vanessa ja lokakuinen: ISO OSANOTTO SURUUNNE :'( paljon jaksamista!

Mähän kävin tosiaan jo viikko sitten siellä varhaisultrassa, ja siellä oli kaikki niin hyvin kuin vain olla saattoi. Tänään oli sitten eka neuvolakin, sydänäänet kuuluivat hienosti, 170 bpm :heart:. Paineet oli toistaiseksi ihan ok, viime raskaudessa ne nousi aika tähtitieteellisiin lukemiin. Ja paino on pysyny hyvin, itseasiassa lähtöpainosta ollaan 5 kiloa miinuksella. Hb oli myös mainio 137. Nyt kai sitten vaan np-ultraa odotellessa ( joka taisi mennä 13+5 saakka, eli saa tässä odotellakin!)

Yritän panostautua nyt tässä palstailussa vähän enemmän jatkossa

Bethany & asukki 10+1

 

Pupulin, mulla oli kans todella raskas työ vielä ihan alkuraskaudesta. Nostelin useita kymmeniä-satoja kertoja päivässä 6-10kg laatikoita milloin mitenkin, ja päätin heti pian plussattuani kertoa esimiehelle raskaudesta. Halusin minimoida riskit ja vaihdoinkin kevyempiin hommiin rv10, mikä oli kyllä ihan oikee ratkasu jaksamisen kannalta Työssäni oli kyllä muutama muukin riskitekijä joiden vuoksi halusin vaihtaa pian. Ensiks ajattelin myös että salaan asian mahdollisimman pitkälle, mutta ajattelin vauvan turvallisuutta.

Synnytyksen toivomuksista, haaveilin myös perhehuoneesta, mutta se haave kaatui kun luin ettei TAYSissa ole kyseistä mahdollisuutta :/ Kovasti kaipaisin miestä ja hänen tukeensa koko sairaalassaolon ajan, oon kuitenkin niin tunteellinen ja herkkäkin luonne. Toivottavasti tulis sitten edes kiva huonekaveri jonka kanssa vois höpäjää niitä näitä ja sais ajatuksia muualle

Mitä kivunlievityksiä ootte alustavasti pohtinut?

Lomamatkoista, me ei yleensäkään reissailla juurikaan joten tuskin mitään suurempaa tässä raskauden aikanakaan tulee tehtyä.
Yks konsertti olis tossa toukokuun lopulla ja sinne oon kyllä menossa! Heinäkuussa ois lähellä yhdet lempparifestaritkin joilla ajattelin kyllä poiketa jos vointi antaa periks. Montaa esiintyjää en varmaan mee kattomaan, mutta leirintäalueelle hengailemaan mennään luultavasti ainakin. Sielä on niin paljon kavereita yhdessä paikassa ja fiilis mitä mahtavin, joten miksikös sitä raskauden takia sivuuttaa Muutenkin voin aivan hyvin olla kännisten seurassa selvinpäin, ei haittaa mua. Varmaan tuun saamaan sielä pitkiä katseita mut aivan sama. Oon ajatellu niin, ettei raskaus estä tekemästä hauskoja juttuja jos vointi on hyvä.

Selkäkivuista vielä lisäystä eiliseen sen verran, että nyt aamulla jäinkin kotiin kun ei meinannu sängystä ylös päästä. Puhumattakaan koiran ulos viennistä! Koita siitä sitten laittaa valjaita 45kg kaverille joka vetää potlojoo keskelle lattiaa ja totee että jää mieluummin siihen makaan kun lähtee aamupissulle Ei naurattanu sillon, itketti vaan, nyt pari tuntii jälkeenpäin kun miettii, tilanne on varmaan melko koomiselta näyttäny kun oon parhaani mukaan koittanu polkee jalkaa (jos se vaan ois noussu viittä senttiä ylemmäs ) ja heitelly kiukussani valjaita lattialle. Ärrimurri? Ei toki!
No mutta kipu tekee kiukkuseks. Nyt ootellaan että työterveys avautuis ja pääsisin lekurille.
Salmiakki13, onko miehes hieroja? Tai minkätyyppisellä hoidolla sai kipuun helpotusta? Pitäs kanssa ens viikolle hieroja varata, jos vaikka tulis parempi olo

Pipana rv 11+6 :heart: