Lokakuun lapset 2013 <3 *maaliskuussa*

Kiitos kukkoa viinissä -muistutuksesta. Mun omituisiin mielitekoihin on kuulunut, että melkeen joka kerta kadehdin vesi kielellä, kun mies ottaa vaikka lasillisen punkkua ruuan kanssa. Siis nimenomaan punaviiniä tekis ihan hirveesti mieli. Pitääkin ehkä harkita just ton ruuan valmistusta. Se on semmonen mun vakio "bravuuri", kun mulla on joku ikivanha ohje siihen, minkä oon muokannu aivan täydelliseksi. ;)
 
Viimeksi muokattu:
Harmi, että näitä ikäviä uutisia vieläkin saa täältä ketjusta lukea.:( Voimia kaikille menetyksen kohdanneille! :hug:

Omaa napaa...
Tänne ei tosiaan oikein kuulu mitään uutta erityistä, oireet on tosin pahentuneet nyt rv 9 viikon jälkeen.
Kuvotus on pahentunut ja olen saanut ihan kunnolla yökkiä välillä pöntöllä, muutenkin pitää olla tosi tarkkana mitä saa syötyä kun pelkästään joidenkin ruokien ajattelu saa huonon olon tulemaan.
Vispipuuro on muuten täälläkin maidon kanssa suurinta herkkua, harvoin sitä teen, mutta nyt sitä on koko ajan jääkaapissa kattilallinen, aamupuuronkin olen vaihtanut vispipuuroon. :)
Väsymys on myös aika kova ja töihin raahautuminen tuntuu aamuisin todella nihkeälle, tälläkään viikolla ei ole tiedossa kuin yksi vapaapäivä jolloin aijon kyllä nukkua pitkään.

Minä olen nyt kahdesti kuunnellut dopplerilla ääniä, mutten ole saanut kuulumaan muuta kuin oman sydämmen sykkeeni ja istukan äänet, nyt pidän paussin tuossa kuuntelemisessa, koska selkeästi rupesi nyt toisella kerralla oikein stressaamaan kun ääniä ei vain kuulu.
Eilen tulikin jo kutsu ultraan, mutta vielä pitäisi kolmisen viikkoa odotella jännityksessä.
Np-ultra on siis minulla 3.4. Saa lisätä tuohon etusivulle. :)
 
Voi alkas tekeen mieli vispipuuroa... nam nam, pitää vissiin tehdä =)

Nouna Ei muutama tupakka mitään tee eli huoleti vaan! Loppuaika vaan nyt sitten savuttomana =)

Wimmi Ihan normaaleja ajatuksia. Kyllä mäkin esikoisen aikaan mietin, että mihin sitä on päänsä pistänyt ja kyllähän se paljon elämää muuttaa, mutta kyllä se oma lapsi vaan on sitten rakas, kun sen syliinsä saa =) Et ei muuta kun yrität vaan nauttia odotuksesta =)

).( Tänne ei ihmeempiä. Tänään käyty verikokeessa ja np-ultraankin tuli aika heti seuraavana päivänä kun olin neuvolassa käynyt ja vielä postissa tuli, että voisin sanoa, että aika nopeaa toimintaa. Np-ultra siis 28.3 Ihanaa kun pääsee ennen pääsiäistä =)

Linnea 10+3
 
Voimia kaikille ikäviä uutisia saaneille!

Oon seuraillut kyllä ketjua, mutta osallistunut vähemmän. Josko siis nyt vähän omaa napaa:
Mulla turvotus on pikkuisen helpottanut, tosin se on saanut aikaan sekavat ajatukset, että onkohan pienellä kaikki hyvin.. Eilen kävin verikokeissa ja melkein kaksi viikkoa pitäisi vielä malttaa ultraan. Ja sitten saa toivottavasti myös viimein kertoa lähipiirillekin raskaudesta!

Oon aina ollut melkoinen karkkihiiri, mutta nyt mieli tekee juurikin vain niitä rajoitettuja salmiakkia (ei ollut vaikeaa siis keksiä nimimerkkiä) ja lakua. Mutta kun oon huono ottaan vaan muutaman, niin päätin sit aloittaa arkikarkkilakon. Onneks muuten on ruoka maistunut, vähän liiankin hyvin, kun koko ajan vois syödä.. Mulla siis ei oo ollut (ainakaan vielä) pahoinvointeja yms, mitä nyt joitain ällötyskohtauksia, mutta nekin suht lieviä. Tai ainakin verraten siihen, mitä teidän muiden viestejä oon lukenut.

Panadoliin mäkin turvauduin parina päivänä tällä viikolla, mut päänsäryn vei parhaiten se, kun mies hieroi hartioita ja niskaa. Olivat ilmeisen jumissa. Panadolia ottaessani mietin, että mites maitohappovalmisteet? Voiko esimerkiksi idoformia käyttää turvallisesti?

Salmiakki13 ja 10+4
 
Äiskä3:lle minäkin lähetän voimia ja pahoitteluni :hug:

Wimmi eiköhän jokaisella ole jossain vaiheessa raskautta epävarmuuden/katumuksen tunteita raskautta kohtaan. Sinulla ehkä vähän voimakkaampana, mutta en olisi kovin huolissaan vielä. Kannattaa kyllä puhua neuvolassa niin tietävät missä ajatustesi kanssa menet ja voivat olla tukena, tarvittaessa pääset varmasti juttelemaan esim psykologin kanssa ja saat helpotusta oloosi. Mulla on ollut jokaisessa kolmessa raskaudessa hetkiä jolloin kaduttaa hieman, yleensä liittyvät tähän alkuraskauteen kun olo on väsynyt ja muutenkin huono, siitä se mieliala on kuitenkin kohentunut kun viikkoja kertyy ja vointi paranee. Myös esikoisen vauva-aika oli todella rankka 10kk kestäneen yövalmomisen vuoksi, silloin ajattelin monta kertaa että voi kun voisi palata takasin entiseen... Mutta jos se mahdollisuus olisi oikeasti annettu, en olisi palannut, ja vaikka joskus raskaana olo hieman kaduttaa, olisin todella surullinen jos km tulisi. Sinullahan on vielä mahdollisuus keskeyttää raskaus jos oikeasti tunnet että et äidiksi halua.. itse kehotan heti huomenna varaamaan kiireajan neuvolaan jotta pääset puhumaan ajatuksistasi, voimia! :hug:

Vauvan hoitoon tottumaton itse en ollut varmaan ikinä pitänyt vauvaa sylissä saati vaihtanut vaippaa kun esikoinen syntyi. Kun sain vauvani synnytyssalissa vatsan päälle, vaistomaisesti otin hänet rinnalle ja aloin imettämään. Kaikki sujui todella luontevasti enkä pelännyt pitää omaa lasta sylissä, tiesin että en sitä pudota tai muutenkaan satuta. Ainut ongelma tuli kun syntymää seuraavana päivänä turahti pienellä vaipassa...ööö, mitäs nyt??? Sitten vaan hoitajien taukohuoneeseen kertomaan että mun vauvalla tuli kakka ja en ole koskaan pessyt pyllyä. Heti tuli yksi täti opastamaan ja niin oli sekin homma sitä myöten hanskassa ;)
 
Mua kans pelottaa toi vauvan hoitaminen! :O En oo IKINÄ pitäny pientä vauvaa tai lasta sylissä, enkä pessy takapuolia..
Onneks oon töissä muistisairaiden osastolla niin siellä tullu tutuksi toi peseminen ja syöttäminenkin. Työkaveri kerto, että lapsia on paljon helpompi syöttää ja ne ei edes sotke niin paljon kuin muistisairaat ;)

Tästä aasinsilta seuraavaan;

Mä tarvitsisin vähän kannustusta työasioiden suhteen.. Oon siis ollut samassa paikassa töissä jo 2 vuotta määräaikaisena, 1.5. viimeistään mun pitäis saada vakipaikka. Kehtaanko mä ottaa sen vastaan ja sitten kertoa raskaudesta. Jos kerron ennemmin niin voin sanoa hyvästit vakipaikalle ja työpaikalle yleensä, varmasti keksivät jonkun syyn miksi mun "palveluksia" ei siellä enää tarvitakkaan vaikka töiden luvattu riittävän.
 
Äiskä3:lle isot pahoittelut täältäkin :( Voimia!

Itselläkin tuli hirveä himo vispipuuroon, mutta eihän meillä mitään marjoja tai mehuja ole, pakko käydä huomenna ostamassa. On kyllä tosi rajoitettua, mikä menee alas, toisaalta kylmät hedelmät ja toisaalta oikein vastakohta, eli pizza. Mutta melkein kaikki siltä väliltä onkin jotenkin hankalaa syötävää.. Jugurtissa ällöttää kaikenlaiset kikkarat, samoin maitotuotteiden haju, lihat on jotenkin inhottavan rakenteisia ja leivätkin tuntuu haisevan hiivalle ja homeelle, tuoreenakin.. Huokas.. Noh, ehkä tämä tästä taas..

Malsa ja muut, mäkään en ollut ennen esikoista uskaltanut ikinä pitää pientä vauvaa sylissä tai vaihtaa niiden vaippoja tai muutakaan. Olin jotenkin tosi epävarma. Mutta omalle ne kyllä lähtee sujumaan, se on ihan eri asia, kuin jonkun toisen lapsi. Äkkiä ne jutut oppii, aivan varmasti! :) Älä siitä siis huoli!
 
Malsa: Ehdottomasti otat vakipaikan vastaan ja kerrot vasta sitten! Äitiys ei saa olla mikään syy siihen, että ei paikkaa saisi ja näin voit sen varmistaa. Työnantajallesi ei siitä käytännössä tule myöskään paljon kuluja vaan hetken aikaa vain joutuvat maksamaan sinulle äitiysloman alusta palkkaa ja sijaiselle samaan aikaan. Sen jälkeen he maksavat vain sijaiselle eivätkä sinulle mitään...

ON: Eilen oli kyllä ihan sählä päivä mulla! Lounaalla töissä onnistuin heittämään hernekeitot päälleni. Sitten olikin housut, villatakki ja aluspaitakin hernekeitossa. Olin menossa vielä töistä suoraan kavereiden kanssa ravintolaan syömään. Ostin sitten matkalla uudet farkut, t-paidan ja neuleen. Olipahan kerrankin syy tuhlata! Sitten siellä hienossa ravintolassa onnistuin pitkän sohvan alle tipauttamaan selkänojan yli hanskani. Tarjoilija juuri sattui tulemaan ja ihmettelin sitten, että kuinkahan nuo tuolta saisi. Koko pöytäseurueeni joutui sitten nousemaan ylös. Tarjoilija siirsi pöydät pois sohvan edestä ja konttasi kurottelemaan hanskojani...ja kaikki lähipöydissä ihmettelivät! Enkä vielä ole halunnut ennen ultraa kertoa raskaudestani, joten en voinut laittaa näitä kaikkia raskaushöperyyden piikkiin...

Lokakuinen
 
  • Tykkää
Reactions: LukLu ja Padmerine
Meppuli älä missään nimessä stressaa ettet löytänyt dopplerilla sydänääniä, mä löysin tällä mun samalla laitteella esikoisesta vasta viikkoja myöhemmin kun nyt! Varmaan aika harvoin löytyy näin aikaisin kun mulla löyty. Ja se on myös sattumaa. Mä löysin sykkeen heti kun alotin kuuntelee ja sitten hukkasin sen ja etsin varmaan 10min ennen kun bongasin sen taas uudestaa. Mulla se oikea kohta löytyi todella alhaalta, n. 5 senttiä häpyluun yläpuolelta.
Meillä onkin sinun kanssa sama laskettu päivä. :)

Maisa mä kyllä ottaisin ihan pokkana sen vakipaikan!! Kyllähän se vähän noloa on sitten kertoa raskaudesta mutta hei elämä on, kyllä sun täytyy ajatella itseäsi ja perhettäsi! Olkoon miten noloa tahansa ja ajatelkoot siellä töissä mitä vaan. Tulee mieleen että ihan kuin olisivat pitäneet sua tahalteen määräaikasena ikään kuin koeajalla että tuletko vaikka raskaaksi.
Kyllä se lisää niin paljon turvallisuuden tunnetta että on työpaikka mihin palata vanhempainvapaan/hoitovapaan jälkeen. Ja sitä paitsi saat lomarahat ja kerrytät lomia vaikka olisit vanhempainvapaalla.
Mun mielestä ilman epäilystäkään otat vakipaikan vastaan!! Nyt vaan telttoja päälle ettei maha näy töissä ennen toukokuuta. Mulla meinaan näkyy nyt jo niin etten pysty enää peitämään kun tosi löysillä tunikoilla.
Tsemppiä hankalaan tilanteeseen! Joskus on vaan pakko olla terveellä tavalla itsekäs ja ajatella omaa elämää ja tilannetta.

Emskis 9+6
 
Jee, POKSPOKS 12+0!! Tää poksuminen aina jotenki kruunaa viikonlopun alun :)

Malsa: mulla oli täällä aika samanlainen tilanne työn suhteen. Tokiki vain niin, et sain vakkaripaikan alusta alkaen, mut koeaika tuli täyteen viime viikolla. En ole siis edelleenkään töissä kertonut ja poden tästä tosi huonoa omaatuntoa :( kuitenkin, kehottaisin myös sua oottamaan sinne toukokuulle, jotta ikäviltä tilanteilta vältyttäis. Toki toukokuu on aika kaukana, enkä ainakaan ite pystyisi sinne saakka pitämään tätä salassa, mut ehkä sulla on viikkoja kasassa vähemmän? tsemiä tilanteeseen, toivottavasti saat sen paikan, oot sen ansainnu :)

Jee, täällä saatu viime viikkoisen veriseulan tulokset. Mun kilppariarvot on nyt ok:lla tasolla :) ei tarvi sitä murehtia. alotin siis vasta lääkityksen raskaaksi tultuani, eikä arvoja oltu sen jälkeen kertaakaan tsekattu. Nyt ei tarvi miettiä, mitä puutos vauvalle mahdollisesti aiheuttaisi.

Äiskä3:lle Olen kovin pahoillani puolestanne. voimahaleja rutkasti!!
 
Malsa Minäkin olen ehdottomasti sitä mieltä ettet kerro raskaudesta ennen kuin olet turvannut vakipaikan itsellesi! Sinun ei tarvitse kertoa raskaudesta kun vasta 2 kk ennen äitiyslomalle jäämistä, joten hyvin voit pitää sen salassa toukokuulle asti! Väljät vaatteet vaan päälle ja pokkaa pitämään :). Itsekäs pitää välillä olla ja tässä tapauksessa sun pitää ajatella tulevaisuutta äitinä ja on aina parempi kun on vakipaikka mihin palata!

Ja täällä poksuu 10+0 tänään =).
 
huomenta!

Malsa minusta voit varmistella ja ottaa paikan vastaan ja kertoa vasta sitten. Mutta jos sinulle on jo luvattu suullisesti vakipaikka niin eihän he sitä noin vaan voi poiskaan ottaa. nämä raskausasiat on niin pinnalla ja "vakavia", ettei työnantaja ihan helpolla selviä jos yhtäkkiä peruuttaakin annetun suullisen lupauksen raskausuutisen jälkeen, joten uskon, että saat sen apikan jokatapauksessa, ainakin jos itse pidät tiukasti kiinni oikeuksistasi ja jos vihjailuita tulee ettei vakipaikkaa sinulle annetakaan niin vihjailet takaisin, ettei asia jää siihen..
Ja tuohon työnantajan kuluasiaan, niin välttämättä työnantaja ei joudu maksamaan edes sitä 3kk:n palkkaa, tämä riippuu työehtosopimuksestasi. tarkista siis liitosta oletko oikeutettu saamaan kolme kuukautta palkkaa työnantajalta vai et. Jos työnantaja tämän sinulle maksaa, maksaa Kela puolestaa sinulle kuuluvan äitiysrahaosuuden noilta kuukausilta työnantajallesi, joten maksettavaksi jää vain sinun palkan ja äitiyspäivärahan erotus jokatapauksessa. Kulu mitä työnantajalle varmuudella tulee jokatapauksessa on sinulle kertyvät lomapäivät äitiysloman ajalta, eli 20 tai 25 pv.

Tietenkin sitten vielä moraalipuolen tuon esille, että voit itse miettiä omalla kohdallasi tuleeko salailu vaikuttamaan työnantajasi /-tovereidesi toimintaan sinua kohtaan? Itse kerroin heti ja minusta se on reilua kaikkia kohtaan. Näin myös työnantajani on ollut reilu minua kohtaan monissa asioissa. Meillä on luottamus molemmin puolin ja minusta se on työpaikan viihtyvyyden kannalta kaiken a ja o. Itse tunnet työnantajan ja työyhteisön ja tiedät miten suhtautuvat raskauteen ja millainen työnantajasi on. Onko nillittäjä vai reilu?

ON Viikonloppu ovella ja lapsia hoidossa omien lisäksi, joten 4-5 kakaran kokonpanolla mennään viikonloppu, huh.. oon varmaan pikkasen poikki maanantaina ja viikko pitäs taas jaksaa.. OMG mihin mä oon lupautunu?!

10+5
 
Voin sanoa, että nyt taas tasaisempi päivä. En vaan haluaisi olla näin epävarma ja itkuinen koko aikaa - nauttia vain. Pelkotilaan vaikuttaa suurena se, että talo kesken (rakennamme kahdestaan sitä) ja sit kammo kaikkea sairaanhoidollista kohtaan.
No jos vaikka kaakeleiden valinta ja maalien osto saisi mut ajattelemaan asiaa turvallisemmin (lapsen kanssa ei enää asuta rempan keskellä mielellään). Äijälle asia on ok, kyllä se kuuntelee vuodatuksiani, mutta eipä oikein (suomalaisen miehen tyyliin) osaa puhua tuntemuksistaan.

Vaikeaa tästä tekee myös tasapainotella töissä, kun siellä pitää jaksaa henkisesti paljon, ja kun fiilis on koko ajan itkuinen, niin töissä on kiukkuinen pienestäkin asiasta.

Ruokavaliosta: Toi maksamakkara huutaa mun nimeä tuolla jääkaapissa. Mieli tekis vetää koko pötkö kerralla. :)
 
Olipas taas unet viimeyönä.Olin unessa ultrattavana ja lääkäri sanoi että täältähän löyty toinenkin vauva(minä intin vastaan ettei voi olla ku jo kahesti ultrattu ja yksi vaan näkyi.sit olin onnellinen kuitenkin ku oikeestikkin oon monesti toivonut oottavani kaksosia) ja sitten sain mukaani kasan kuvia joissa näkyi kaksi vauvaa joilla oli paksu tukkakiehkura otsalla.Mietin siinä unessa että pitää tulla heti kertoon tänne palstalle että ootan kaksosia ja täällähän ois mulle ollut toinenkin kaksosia oottava kaveri.Hassua että unissakin palstat mielessä=) Välillä olin tuossa unessa raskaana oleva mies ja puoliso oli nainen ja välillä juoksin ampiaisparvea pakoon jo syntyneet kaksoset mukanani.Siis ihan kummia seko unia nään raskaana ollessani:LOL:

misu78 Mulla on ollut ihan samanlaisia ajatuksia kun sulla.Oon miettiny välillä että miten ihmeessä pärjätään viiden lapsen kanssa.Oon tosi paljon yksin lasten kanssa ja varsinkin nyt pahoinvoinnin ja väsymyksen aikaan tuntuu että miten ihmeessä jaksan sitten kun vauva on syntynyt ja mies lähtee töihin ku nukumme ja tulee illalla niin myöhään kotia että kerkee suurinpiirtein vaan sellasen pari tuntia olla kotona lasten hereillä olo aikana.Muutenhan ei ois mitään hätää,muttakun kaks lapsista on koulussa(pienempi alottaa ekaluokan ens syksynä ja varmaan tarvii koko ekaluokan ajan mut kulettaan sitä ku koulumatka niin vaarallinen ja pitkä nuille pienimmille)niin jos vauva valvottaa öisin niin joudun silti aamulla nouseen kukonlaulun aikaan valmisteleen tyttöjä kouluun lähtöön ja luultavasti myös kuskaamaan pieempää neitiä kolmen pienimmän kans.Huh huh ei oo mitään helppoa siitä on jo kokemusta esikoisen kuskausten ajoilta viimesillään raskaana ollessa ja vauvan synnyttyä vastasyntyneen vauvan ja kahen pikkusen kans.
No en jaksa stressata tuta vielä mutta toivon että meille tulis terve vauva joka ois yhtä rauhallinen ku meidän kaikki muutkin on vauvoina olleet.
Tuota oon kans miettiny että voidaanko me saada terve vauva kun meillä on jo neljä tervettä lasta.Mutta sitten oon ajatellut että on esim suuria lestadiolaisperheitäkin joissa voi ihan hyvin olla yli kymmenenkin tervettä lasta.
Taloudellinenkin puoli mietityttää ku oon ololu vuosia kotiäitinä ja nyt se kotiäitiys luonnollisesti jatkuu ja tiukkana ainakin äippäloman ajan ku tämä vauva ei kerkee syntyä ennenkuin tän hetken kuopus täyttää 3v.Jos ois kerinyt niin ois tullu ihan hyvät äippärahat.Tulipas pitkä sepostus :rolleyes:

Äiskä3 Halauksia ja voimia:hug: Inhottavaa että näitä huonoja uutisia yhä tulee.Ei niitä toivos kenellekkään.

Suklaasuu mukavaa odotusaikaa :) Sinä saatkin nyt sitten aijemmin vauvan kun me :)

Tuntuu kyllä mukavalle nähä että on jo marraskuisetkin keskusteluissa joten ihan alkuvaiheessa ei meillä lokakuisilla enään tää raskaus ole.

Mulla oli eilen ihan kammottava ilta.Mikään ei maistunut ja kävin vähän väliä yökkimässä vessassa.Välillä sitä niin toivoo että tää pahoinvointi loppus ,mutta samalla heti pelottaa jos on yhtään hyvempi päivä että miksi ei tunnu mitään:whistle:

Hirveen huono omatunto vaan siitä ku ei jaksa isompien lasten kanssa tehä oikeen mitään.Tiedän kyllä että kun olo paranee niin sitten touhutaan taas yhdessä kaikkea kivaa mutta ei se tän hetken huonoa fiilistä paljon helpota.
Oon vaan tosi onnellinen siitä että lapsillamme on sisaruksia.Pojat leikkii päivät yhessä eikä ne ees paljo mun seuraa leikkeihin kaipaa(toki ovat ilosia aina jos jaksan leikkiä mutta kahestaankin leikkivät) ja tytöt painuvat koulusta ja eskarista tullessaan huoneeseensa leikkimään.Ei nuo ees kauheena kavereita kaipaa ku kotona on jo parhaat kaverit:heart:

Oon miettiny että jos tää pienin on tyttö niin jääkö se nuiden pikkupoikien leikeistä kokonaan ulos ja kun ikäerokin edelliseen pieneen on jopa 3v.Muut lapset syntyneet noin 2vuoden välein.Mutta sitten hoksasin että onhan tällä pienellä sitten serkut kavereina.Tosin tällä hetkellä vauvaserkkukin on poika,mutta tiedän että heillä olisi toiveissa raskaus joten serkkukavereitakin on lisää tulossa ja kun aika paljon ollaan tekemisissä niin tulee läheiset välit serkkuihin.Ja kyllähän niitä kavereitakin sitten löytyy kerhosta ja koulusta.

Poika ja tyttö olosta kuinka monella on sellanen?? Mua ihmetyttää ku muista oon jo aikasessa vaiheessa tuntenu tyttö tai poika oloa ja nyt oon niin epävarma ku olla voi.Välillä aattelin että varmana poika ku voin loppujen lopuksi niin hyvin mutta nyt välillä ku oksntelen vessassa niin mietin että onko tää sitekin tyttö.Yhistän ton oksentamisen tyttö raskauksiin ku tytöistä oon oksennellut niin paljon ja pojista taas varmaan alle kymmenen kertaa koko raskauskaikana.Mutta siksi tää onkin niin miletä sekottvanaa ku en todellakaan oksenna niin paljon kuin tyttöjä oottaessa enkä silti läheskään niin vähää kuin poikia oottaessa.Eihän tuo pahoinvointi ees varmaan kerro mitään,mutta silti siitä mietin että kumpi ois tulossa.Jospa tää on nyt eka vauva josta en tiiä sukupuolta ennen syntymää tai rakenne ultraa.piinaava odotus edessä ;)

Nyt on pakko saada aikaseksi ostaa ees yhet äippähousut että voin taas lähtä ihmisten ilmoille.oisin halunnu tänään perhekerhoonkin mutta en vaan voi sietää ajatusta ahtautumisesta kiristävvin farkkuihin.Niissä tulee sitäpaitsi aika äkkiä maha kipeeksi kun ne puristaa ton pal´lomahan kohaltal

iiksis ens ti ultra :heart: ja sunnuntaina tulee jo rv.11 täytteen=) Ihanaa että oon jo näin pitkällä.Luottaa taas enempi siihen että kaikki sujuu hyvin.

rakkaudesta äiti rv.10+5 & lokakuun lapsonen:heart: (ps.ehkä millin enempi tyttöolo nyt tällä hetkellä)
 
Mulla tulee olemaan vähän sama homma tuon lasten kuskaamisen kanssa kun esikoinen menee tokalle luokalle ja keskimmäinen eskariin. Eli joka aamu joutuu lähtemään sitten kotoa kaksi nuorinta mukana. Esikoinen voisi periaatteessa kyllä mennä itse kouluun, mutta kun eskariin pitää kuitenkin kuskata. Eri asia sitten jos koulu alkaakin jo klo 8, niin saa varmsti mennä sitten itse pyörällä ainakin niin kauan kun keli on hyvä. Onneks meillä ei ole pitkä matka, niin äkkiähän sinne ajaa. Mutta se pukeminen ja riisuminen edestakaisin...

Meillä mies on kyllä paljon kotona, mutta silti tuleva rumba mietityttää :LOL:. Mutta kyllä me pärjätään! Taloudellinen tilanne myös mietityttää.... Äippäloman aikana ei tule olemaan ongelmia, mutta sitten kun alkaa hoitovapaa ja sen jälkeen se päiväkotirumba taas ja kaksi lasta hoidossa. No, se on sen ajan murhe kunhan nyt päästään sinne äippälomalle asti ensin =).

Oloista En oikein osaa sanoa kumpi olo minulla on. Toivon salaa tyttöä, joten kuvittelen että mulla on tyttöolo kun tekee mieli salmiakkia ja jäätelöä (sama homma kun odotin tyttöä viimeks). Mut muuten ei ole mitään erityisiä "oloja" kun oloni on ollut melko samanlainen jokaisessa raskaudessa, ainoastaan himot ovat vaihdelleet. Mut kai sieltä pojan jässikkä tulee kun vauvaa tehtiin juuri ovispäivänä ;).

Meillä olisi tarve remontoida yksi huone ennen vauvan tuloa kun asuintilat käyvät ahtaaksi. Koko huone pitäisi siis rempata lattiasta kattoon ja kun rahatilanne on mikä on en tiedä mistä revimme rahat siihen remppaan. Pitäis vaan ostaa tarvikkeita vähän kerralla ja saada se remppa aluilleen edes. Mutta kun se vaan jää ja jää...
 
Ihana kun jaksatte kirjoittaa pitkiä pätkiä! :D

Mä olen myös miettinyt tuota jaksamista, vaikka tulokas on vasta kolmas. Tuntuu, että univelkaa on näistä kahdesta ensimmäisestäkin vielä vaikka kuinka, ja kohta yövalvomiset sitten taas alkaa. Toisaalta, jotenkin sitä vaan jaksaa.

Tyttö-/poikaolosta: kun lopulta plussasin esikoisesta, olin niin varma pojasta, että lähdin saman tien kesken työpäivän ostamaan sinistä vauvanpeittoa. :D Poika tuli. Tytöstä ei oikein ollut minkäänlaista oloa, ihmettelin vaan kun ei tuo peittojen heilutus kiinnostanut samalla tavalla kuin esikoista odottaessa... :LOL: Tytöstä saatiinkin sitten ultrassa varmistus noin kuukautta ennen syntymää. Ehti sitten edes vähän aikaa sopeutua tytön tuloon. Se oli niin omituista aikaa - muistan pohtineeni osaanko tyttöä edes hoitaa. Saatikka sitten kasvattaa. Outo on tuo raskaana olevan mieli! :D

Mun tekis mieli sanoa, että tästä kolmannesta tulee poika, sellainen pieni aavistus on, mutta ei niin vahva kuin esikoisesta.

Äitiysvaatteista: Mammahousuja en ole ostanut kertaakaan, hain vaan Lindexistä tarpeeksi isot stretch-farkut ja käytin niitä masutuubin + vyötärön jatkopalan kanssa. Ihan täydestä meni. Mammahousuja sovitin toisen raskauden alkumetreillä, mutta ne onnettomat painoi sektiohaavaa niin inhottavasti, että hylkäsin ne samantien.

Esikoinen taputtelee edelleen mun vatsaa ja väittää siellä olevan pallo... :confused: tiedä nyt sitten mitä mieltä tuosta olisi... :D
 
Ihana ottaa aamukaakaokuppi ja lukea postauksia.

Kuin aikaisin te heräilette aamuisin? Lasten kanssa kotona, päivätyössä, vuorotyössä, opiskelemassa vai yrittäjänä? Onko täällä muita yrittäjiä muuten?

Minä oon tosi aamu-uninen ihminen ja taitaa loppua kuin seinään syksyllä nekin "aamulorsaamiset" :) Ystävä naureskellutkin minulle, että loppuu ne 12 tunnin yöunet pian. Iltakukkuja sammuu sitten ennen yhdeksää (en edes muista milloin olisin mennyt nukkumaan ennen yhdeksää... Aina puolilleöin kukkumassa)

Täällä on alkupeloista huolimatta ollut alusta asti poikaolo :) Tytöstä on nähty unta, mutta jostain syystä tuntuu että kääpä on kuitenkin poika. Äitini on kovasti sitä mieltä, että on poika. Katteli muka viime ultrakuvaa, että hirveä mela sillä jo kasvaa, että selvä poika. No joo, saa nähdä mitä siellä kehittyy...
 
Rakkaudesta äiti kun luin tota moni lapsisen perheen touhua niin ihan hengästyttää! Hienosti olet pärjännyt ja todella kiitollinen täytyy olla kun on noin monta lasta siunaantunut!
Itse aloitin vähän myöhään tämän lapsien hankkimis projektin eli täytän syksyllä 35, tämä toinen lapseni ehtii syntyä juuri ennen sitä. Haaveilen neljästä lapsesta mutta kyllä mietin miten ihmeessä pärjäisin niin monen kanssa! Tuntuu että ei siinä kyllä töissä ehtisi ollenkaan olemaan. Ja rahallisestikkin, voi apua..

Näistä työkuvioista kun on ollut puhe niin kysympä nyt itsekin vaikka tuolla aijemmin jo Maisaa niin itsevarmana neuvoin olemaan terveellä tavalla itsekäs.. Mutta olisi kiva kuulla teidän mielipide tästä minunkin kiusallisesta tilanteesta..

Eli olen töissä hyvin pienessä yksityisessä firmassa jossa on vain 5 työntekijää. Kaikki myös pomo(ja samalla firman omistaja) olemme kaikki olleet ystäviä keskenään koska työporukka on niin pieni ja tiivis.
No nyt olen sitten ihan tippunut ulkopuoliseksi kun olen ollut yli vuoden poissa töistä. Olin alunperin ilmoittanut meneväni takaisin tämän vuoden syyskuussa. No nyt tämä uusi raskaus muutti kaiken. En ole vielä kehdannut töihin ilmoittaa, pian se on tehtävä.
Se mikä tästä nolointa tekee on se että haluan varmasti myös kolmannen ehkä jopa neljännen lapsen kaikki heti toistensa perään (ainakin nyt uskon niin että haluan, eihän sitä tiedä tulenko sitten edes raskaaksi kolmatta kertaa heti ekasta kierrosta). Tämä tarkoittaa sitä että pomoni, pienyrittäjänä joutuu jokaisesta lapsesta maksamaan minulle omasta pussistaan lomarahani vaikkei minua siis näkyisi töissä vuosiin. Todella ikävä tilanne työnantajalle!
Eräs entinen kollegani oli samanlaisessa tilanteessa ja silloin hän riitaantui pomoni kanssa koska hänelle pomoni sanoi suoraan että jos et aijo tehdä töitä pitkiin aikoihin niin eikö olisi reilua sitten sanoutua irti!
Joten todennäköisesti hän olettaa jotain tämän suuntaista aivan varmasti minunkin kohdalla kun kerron odottavani toista lasta.
Olen jopa miettinyt että jos ehdottaisin että tekisin ilman palkkaa töitä pari viikkoa kesällä.. Se tietysti täytyisi toteuttaa sillon kun mieheni olisi kesälomalla että hän voisi hoitaa esikoistamme, siinä sitten vaan palaisi yhteinen kesäloma aika miehen kanssa.. En tiedä, tämä syyllisyys painaa kovasti!:ashamed:
Mitä mieltä olette?
 
Misu 78 nostan hattua sinullekkin kuinka sukkuloit niin monen lapsen kanssa arjessa! Tsemppiä tulevaan lastenhuoneen remppaan! :)
Olen sitä miettinyt että millä ihmeen rahalla täältä Espoosta ostaisi vielä isomman asunnon.. Pian tämän toisen lapsen syntymän jälkeen olisi kyllä alettava miettiä uuden asunnon ostoa, tämä kolmio ei oikeen enää riitä kun miehen 9 v. tytärkin on meillä joka toinen viikonloppu joten ei tonne lastenhuoneeseen nyt kolmea sänkyä voi oikeen tunkea. Tietysti ekan puolisen vuotta vauva nukkuu tosin meidän makkarissa.

Lisa Maria olen hoitovapaalla pian vuoden täyttävän tyttöni kanssa. Hän herää yleensä 7.30-8 aikoihin, nukkuu päikkärit 12-15 ja menee illalla nukkumaan 20.30-21. Hän on ollut aina tosi hyvä nukkumaan, unet parani kun siirsimme hänet 7kk iässä nukkumaan omaan huoneeseen, sen jälkeen hän alkoi nukkumaan 11-12h yössä. Toivottavasti saat hyvä unisen vauvan jos olet aamutorkku;)
No kyllä se alku ainakin on suurimmalla osalla ihan mieletöntä valvomista, jotenkin siitä kyllä vaan selviää. Tosin vähän mietin että nyt kun tuo esikoinen nukkuu niin hienosti yöt niin ou nou kohta tulee vauva ja rumba alkaa alusta..:p
 
Emskis Ymmärrän kyllä dilemmasi, koska olette tiivis työporukka ja firma pieni. Mutta... toisaalta ajattelen taas niin että pitää jossakin määrin olla itsekäs ja ajatella omia etujaan koska eihän niitä kukaan muukaan ajattele! Eli minä olen sitä mieltä ettei sinulla ole mitään syytä irtisanoutua työstäsi sen takia että se olisi reilua työnantajaa kohtaan. Sinulla on oikeus tehdä niin monta lasta kuin haluat. Itsehän pomosi on sinut palkannut ja saa myös "elää" sen kanssa että perustat perheen :). Hankit nyt vaan rauhassa niin monta lasta kuin sydämesi haluaa, ja sit katsot mikä tilanne on sitten kun olet valmis palaaman töihin. Jos työilmapiiri on silloin muuttunut jäätäväksi voit harkita työpaikan vaihtoa, mutta ei nyt tässä vaiheessa.
Äläkä nyt misään nimessä tee töitä ilman palkkaa!!! Jos menet kesällä töihin, niin ehdottomastihan sun nyt palkkaa siitä pitää saada. Eihän se firma mikään hyväntekeväisyyskohde ole kuitenkaan! Luottamusaisoihin perehtyneenä olen ehdottomasti palkatonta työtä vastaan :kieh: . Ei pidä suostua mihin tahansa :).

Mun työt alkaa 8 (joustava työaika, mut menen kahdeksaksi) ja herään 06.30 joka aamu (jos ei lapset herätä ennen sitä). Aamulla vien kaksi tarhaan ja yksi kouluun (aamupäiväkerhoon). Minä hoidan viemiset koska mieheni menee aikaisemmin töihin.
Viikonloppuisin herään siinä 6 - 8 välissä, riippuen siitä kuinka kauan kuopus malttaa nukkua =). Taitaa herätä aikasemmin mitä valoisammaksi aamut menee... Itse haluaisin nukkua kauan aamulla, mut se on vähän vaikeeta kun toinen "laulaa" vieressä, potkii selkään ja jumppaa edes takaisin :heart:
 
Heippa! Täällä väsynyt odottaja kirjoittaa pitkästä aikaa:wave:
Olen kyllä lukenut joka päivä juttujanne, mutta kommentoida en ole jaksanut...

Joku kysyi töistä... Itse teen vuorotyötä klo 6-21 välillä, ja mies tekee pelkkää iltaa. Esim. nytkun olen ollut koko viikon aamuvuorossa, niin miehen kanssa ei nähdä ollenkaan, nukun kun mies tulee töistä ja mies nukkuu kun minä lähden töihin:(.

Emskis minä jäin eka kertaa äippälomalle keväällä 2002 ja tein putkeen 5 lasta, käymättä välillä töissä (koko ajan ollut sama vakipaikka), nyt viime marraskuussa palasin töihin kun nuorin täytti 3v. Ja nyt ois taas äippäloma ja pitkä hoitovapaa tulossa töistä. Kyllähän se on hävettänyt ja nolottanut, mutta yritän ajatella sen niin ettei se työnantajalle kuulu montako lasta tehdään ja millä aika välillä... Nyt kun olen taas vuorotyötä "päässyt maistamaan" niin en todellakaan kadu pitkää poissaoloani! Sen verran rankkaa on pyörittää suurperheen arkea töitten ohella, varsinkin kun mieskin tekee pelkkää iltavuoroa! Riittämättömyyden tunne vaivaa kokoajan...

Mua ei hirveesti pelota miten pärjään 6:n kanssa kun olen kuitenkin joutunut pyörittään tätä arkea niin paljon yksin, miehen töiden ja jatkuvan talomme remontoinnin takia.. Kuskausasiatkin ovat niin tuttuja pienen vauvan kanssa, 5:n synnyttyä kuskasin kävellen (mulla ei käytössä autoa) 4x vkossa kahta lasta kerhossa, 5x vkossa yhtä eskarissa, ja mukana aina vauva ja taapero..
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä