Lokakuun lapset 2013 <3 *Kesäkuussa*

Moikka moi piiitkästä aikaa:wave: Poksun myös etukäteen huomisen 24+0 (tänään siis 23+6)

Täällä olen taas kokeillut omia töitäni. Eli on käynyt muutamia hieronta-asiakkaista täällä kotona. Kyllä sen huomaa että maha on seuraavan päivän kipeä ja joka käsilihasta kolottaa Tunnin hieronta on melkoisen fyysinen työ ja hiki kyllä valuu näin raskausaikana sen verran että saa olla omaa otsaa pyyhkimässä koko ajan. Ei ole kiva kun asiakas kastellaan omalla hiellä. Mutta on tuo vain niin mahtavaa hommaa että jos en kovin kipeäksi siitä tule, niin teen nuita mahdollisimman pitkään.

Lonkat on kovilla täälläkin:/ Ja jotenin aina se toinen puoli. Sanoinkin miehelle että meinaa olla lonkat jatkuvasti "pois paikoiltaan".

Mahakarvoja ei ole näkynyt. Ja kyllä nuissa poikaraskauksissa on saanut ihan ajaa viikoittain niitä mahassa ja käsissä olevia karvoja. Ei se ole kuin sellasta vaaleaa ollut. Mutta kun käyn uimassa, niin ei ole mukava näyttää ihan apinalta. Nyt ei mahaan ole mitään karvoja tullut ainakaan vielä. Närästystä ei ole vieläkään tullut(?) Muissa raskauksissa oon sen kanssa jo tosi varhain saaut alkaa painimaan. Ja puolessa välin on jo reseptilääkkeet olleet käytössä. Kahvia ja närästävää ruokaa kyllä syön ja juon. Että kummalta tämä nyt tuntuu

Leijonamama Se voi alussa olla esikoisen kanssa todella hankalaa. Vaikka se esikoinen olisi muuten rauhallinen luonteeltaan. Ajattelin vain siksi sanoa että ei sitten yllätä. Mutta meillä esikoisen kohdalla meni suhteellisen nopeaan ohi. Ja sitten nuo on olleet kyllä parhaita leikkikavereita. Enkä usko että vaikuttais onko samaa vai eriä sukupuolta lapset. Varsinkin jos ikäero on pieni, niin on helppoa. Niistä on seuraa toisilleen melko varhain jo ja ei tarvi niin keksiä isommalle tekemistä koko ajan. Anna isomman lapsen tulla ihan reilusti lähelle. Ei se isompikaan lapsi saa sitä vauvaa rikki. Tietenkään ei lyödä saa. Mutta anna koskea ihan reilusti ym. Meillä nuo menneet ohi nopeaan kun on saaneet muut lapset tutustua pieneen tulokkaaseen.

Omaolo: on ollut kyllä melko hyvä. Viime viikon sokerirasituksen jälkeen sain kyllä kamalan flunssan. Vieläkin toivun siitä. SE itse rasitus oli kyllä aivan kamala!!! Ikinä ei ole niin huonoa oloa ollut. Mulla siis jo rv 14 paikkeilla tullut raskausdiabetes diaknoosi. Mutta nyt arvot oli paljon paremmat! Tunnin arvo oli ihan vähän vain koholla, että mulla on tainnut tuo ruokavalio tehota. Ainakin vielä. Osotiun että arvot olisi olleet todella paljon pielessä, kun oli niin huono-olo. Mutta eipä se näköjään aina sitä kerro.

Lähdetään ensiviikolla reissuun. ollaan viitisen päivää. Alkuviikolla pitäisi vaatteita käydä lapsille ostaan ja muuta tarviketta mukaan. Auto olisi kyllä ihan kiva jos menisi katsastuksesta läpi Sitten on neuvolalääkäri 9.7. Toivotaan että silloin olisi tuo oma neuvolalääkäri paikalla ja kerkeäisi kurkata pirpanaa <3 Jos vaikka näkis uudestaan tuon sukupuolen. Jos toisen kerran veikataan vielä tyttöä, niin kyllä uskon siihen jo sitten ihan täysin On mulla tuon rd takia muutoinkin ylimääräisiä ultria, että eiköhän se jossakin välissä ennen syntymää taas näy. Muutenkin olisi kiva nähdä kuinka iso se pieni jo on.

petite ja pirpana 23+6 <3

 

Kamala kiire kokoajan eikä tunnu jaksavan sitten päivän jälkeen tehdä yhtään mitään saatikka istua koneelle... Mutta työajan saa käytettyä hyödyksi näinkin...

Vakuutuksista on ollut täällä puhetta ja pikkuhiljaa ollaan kallistuttu siihen ettei oteta. Niin paljon ollaan kuultu asiasta puolesta sekä vastaan että alkaa tuntua siltä että jätetään väliin.

Omasta navasta sitten onkin paljon purnattavaa. Kamala ikävä omiin töihin! Toki ymmärrän senkin miksi mua ei sinne 700-800 nuoren joukkoon päästetä tönittäväksi mutta kun meillä on maailman parhaat työkaverit joiden kanssa siellä jaksaa yöstä toiseen painaa sata lasissa. Mä niin ootan syksyä että pääsen tekemään taas jonkun verran viikonloppuja. Edes sillon tällön....

Itselle on jo toistamiseen ilmestynyt kiusallinen vaiva. Häntäluun päälle on ilmestynyt puolikkaan tennispallon kokoinen paise. Edellisen kerran se vaivasi pari vuotta sitten ja meni ihan antibiooteilla ohi. Nyt 6 päivä antibioottia takana päin joten ei tainnut tepsiä se.. Sehän tarkoittaa siis puhkaisua... Viimeisen 2 päivää olen itkenyt päivät pitkät kun ei voi istua, ei voi kävelä, ei voi maata selällään eikä edes kumarrella! No ehkä tämä tästä..

Suonenvedoista olen päässyt lähes kokonaan eroon kun syön magnesiumia joka toinen päivä. Kerran kun unohdan sen niin tiedän unohtaneeni... Levottomia jalkoja ei ole esiintynyt ollenkaan, ehkä nekin ehtii vielä hyökätä tänne.

Viime viikolla oli neuvola ja hemoglobiinit on edelleen sopivan korkealla, 154 joten rautaa ei vieläkään tarvitse ottaa. Inhoan muutenkin lääkkeiden nielemistä niin tää sopii paremmin ku hyvin... Seuraava neuvola-aika sekä lääkäri olisi 3 viikon päästä.. Harmittaa vaan kun sekä terveydenhoitaja että lääkäri on lomalla niin joudun sijaisille ja ainakaan terkan sijaisesta en pidä.. No ehkä se yksi kerta menee miten päin vaan.

Pelottaako ketään muuta synnytys? Itsestä on alkanut tuntua että haluan perua koko jutun koska en halua synnyttää.. Myöhästä kai tässä vaiheessa miettiä, se tulee ulos halusin sitä tai en.. Ensi viikolla olen menossa juttelemaan synnytyspelostani kätilön kanssa.. Saa nähdä onko siitä mitään apua....

Oliskohan sitä siinä ?

N|nka ja Maapähkinä 23+4 <3

 

N|nkalle vastailen synnytyksen pelkäämiseen, että toistaiseksi ei pahemmin pelota. Esikoista odottaessakaan en osannut pelätä ja sitten viimeisinä viikkoina kun vähän alkoi hirvittämään, niin neuvolantäti sanoi, että yritä ajatella että se on vaan muutama tunti tai yksi päivä koko pitkästä elämästä, sen kestää hammasta purren tai suureen ääneen huutaen ja sen jälkeen se on ohi. Ja itse synnytys ei mun mielestä edes ollut mikään kamala kokemus, kipeäähän se teki mutta jotenkin siinä oli niin sumussa ettei sitä edes ajatellut. Siinä vaan oli pakko olla ja kärvistellä, ei sitä kipua päässyt pakoon niin ei panikoiminenkaan olisi auttanut mitään. Sen sijaan mulle jäi traumat siitä ettei istukka irronnut ja menetin paljon verta ja istukka irrotettiin käsin siinä synnytyssalissa mun hereillä ollessa, se oli kamala kokemus. Tästä olenkin esittänyt toiveeni jo synnärille, että tähän varauduttaisiin seuraavalla kerralla koska hyvin todennäköistä on ettei istukka irtoa tälläkään kertaa itsestään. Ja se mua vähän jännittää, ei oikeastaan mikään muu. Oli nimittäin kauhea huomata että verta tuli aivan pulppuamalla ja kätilötkin alkoi säheltämään siinä kiireessä ja soittivat hätäkelloa, luulin kuolevani siihen paikkaan. No kaksi lääkäriä tulikin heti rauhoittamaan tilanteen ja toinen sanoi että nyt on pakko irrottaa istukka tässä ja nyt, vähän tekee kipeää mutta se on nyt tehtävä. Ja niin tehtiin ja karmea kokemushan se oli mutta olisin ollut vieläkin huonommassa kunnossa jos olisi pitänyt leikkuriin lähteä ja nukuttaa ja siellä vasta irrottaa istukka. Ekan päivän olin vuodepotilaana kun ei ollut voimia nousta ylös, tokana päivänä sain pussiverta ja sain vähän voimia nousta ylös että pääsin edes vessaan ja suihkuun. Vasta kolmantena päivänä pystyin itse hoitamaan lapsen.

Eli toiveissa on että synnytyksen jälkeinen aika olisi tällä kertaa hieman miellyttävämpi kuin ekalla kerralla. Se jännittää kaikista eniten.

 

N I nka: Itse en ole osannut ikinä oikein pelätä synnyttämistä, esikoisen synnytys käynnistettiin ja meni lopulta hätäsektioon ( silloin kyllä pelkäsin, että menetän lapseni, mutta kaikki sujui hienosti ), toinen oli imukuppisynnytys mikä meni tosi hienosti vaikka epparikin tehtiin, kolmonen meni nopeasti edenneestä synnytyksestä kiireelliseen sektioon ja nyt tämä nelonen on suunniteltu sektio. Ainut asia mikä jännittää, on juurikin tuo että tiedän synnytyksen olevan nyt suunniteltu. Aiemmin en osannut stressata leikkauksia, kun jouduin niihin tilanteisiin yllättäen, mutta nyt tulen tietämään etukäteen ajankohdan ja että oikeasti tulen olemaan kipeä synnytyksen jälkeen.

Suosittelen, että yritä olla liikaa miettimättä synnytystä, ota vastaan se mitä tulee ja keskity hetkeen kun sen aika tulee Kaikki sujuu varmasti hyvin, vaikka kivutonta se ei tule olemaan. Itse luotan täysin sairaalan henkilökuntaan, että he osaavat kyllä huolehtia minusta ja vauvasta :heart:

Kamala kuume olisi saada laiteltua jo vauvan tarvikkeita, mutta meillä tuo pintaremontti näyttää pitkittyvän ja pitkittyvän Pakko uskoa, että saadaan huoneet valmiiksi ennen syksyä. Turhauttaa vaan, kun ei pysty vauvaa varten laittamaan oikein mitään.

kääkkis ja sisu 23+2

 

Miramei Tervetuloa :wave: Eikös sulla alunperin ollut la marraskuussa?

Vauvavakuutusta ei oteta, kun sitä ei olla kahdelle muullekaan lapselle otettu. Eikä sille edes olisi ollut tarvetta. Joten ei katsota sitä nytkään aiheelliseksi.

Synnytys ei pelota, mutta välillä oon miettiny että mitä jos jokin meneekin pieleen. Meillä esikoisen ulosautto oli todella tiukka, ja koska jonkin pitää antaa periksi, niin meillä se oli pojan solisluu. Itse en tilanteesta ollut oikein kärryillä, mutta mies sano että kyllä oli kätilölläkin jo melko tuskaset oltavat kun yritti poikaa saada ulos. Toinen lapsi tulikin sitten sektiolla, kun painoarvio oli sama. Nyt haluaisin ehottomasti synnyttää alakautta, mutta mielessä kuitenkin tosiaan käy aina välillä että mitä jos sama toistuu mikä esikoisen kohdalla, ja vauvan solisluu ei annakkaan periksi. Mutta onneksi pääsen kuitenkin nyt synnytystapa-arvioon ajoissa, joten siellä selviää lopullinen synnytystapa.

Mulla ois kans kauhee kiirus ja halu laittaa vauvalle kaikki melkein valmiiksi. Mutta oon nyt koittanu hillitä itteeni Vaunut tilasin jo, ja ne tulee tällä viikolla. Vaatteet oon periaatteessa kattonu, kun otin tytön vaatteet erilleen ja annoin meidän pienelle kummitytölle, sekä pienimmät myin. Mutta en minä niitä vielä kaappiin oo laittanu, enkä etes tiiä mihin saan ne mahtuun kun meillä on niin surkeen vähän kaappitilaa : / Varmaan maltan elo-syyskuulle oottaa että ostan tutteja ja muuta pientä. Vaatteita voisin käydä nyt aleista kattoon vaikka niitä on jo ihan tarpeeksi. Vaan pitäähän sitä jotain pientä silti laittaa.

Marlin ja Vimma 22+4

 

Marlin menkkojen mukaan lokakuussa alunperinkin, oviksen mukaan marraskuussa, mutta jokaisessa ultrassa pieni on vastannut menkoista laskettua kokoa Oon kyllä molemmissa ryhmissä mukana. Tuohan on vaan arvioitu aika, oikea saattaa heittää pari viikkoa sinne, tänne Kiitos

 

Hei pitkästä aikaa!

Tosi paljon oli tullut kirjoituksia parin viikon aikana. Oltiin viikko lomalla Espanjassa ja heti perään juhannus mökillä niin on jäänyt palstan lukemiset vähemmälle viime aikoina.

Rakenneultrassa kävin pari viikkoa sitten ja kaikki oli kunnossa. Sai kuulemma oikein harvinaisen hyvin mitattua kaiken tarpeellisen, vauva näytti oikein kiltisti kaikki puolensa. Ja sukupuolikin näkyi selvästi, saatiin poikalupaus. Sitä oltiin toivottukin eli ollaan oikein tyytyväisiä.

Tänään kävin neuvolassa ja sain kelan paperit täytettäväksi. Vauvan syke oli normaali ja kohtu kasvanut normaalisti. Painoa oli tullut pari kiloa lisää kuukauden aikana. Meillä ei sykettä erikseen mitata eli en tiedä lukemia.

Jossain vaiheessa täällä oli puhetta linea negrasta. Mulla oli tyttöä odottaessa selvä viiva ja se ylettyi pari senttiä navan yläpuolelle. Nyt viivaa ei näy ollenkaan.

Vauvavakuutuksesta, me otettiin tytölle ennen syntymää ja ollaan oltu tyytyväisiä että otettiin. Ensimmäiset 1,5 vuotta sitä ei tarvittu mutta 1,5-2 -vuotiaana käytettiin lääkärissä useita kertoja ja oli mukava kun pääsi yksityiselle. Nyt myöhemminkin sille on ollut käyttöä. Todennäköisesti otetaan myös tulevalle vauvalle vakuutus. Hyvä kun se tuli täällä puheeksi, en olisi itse muistanut ollenkaan että sekin täytyy kohta hoitaa.

Meidän poitsu tuntuu olevan vilkasta sorttia, mahassa möyrii jatkuvasti, nytkin koko ajan tuntuu kun jotain jumppaa siellä harrastetaan. Potkut tuntuu enimmäkseen tosi alhaalla ja varmaan siitä johtuen vessassa täytyy ravata jatkuvasti. Lomallakaan ei mitään muuta ongelmaa ollut kuin se että aina piti olla vessan lähettyvillä. Käveltiin tosi paljon ja oli tosi lämmintä mutta hyvin jaksoin.

Synnytyspelosta kyseltiin. Olen aina ollut todella kipuherkkä ja pelkään kaikkea kipua tuottavaa. Mutta silti synnytys ei esikoisenkaan kohdalla missään vaiheessa pelottanut. Se menikin paljon helpommin kuin kuvittelin, supistukset eivät missään vaiheessa olleet todella kipeitä ja muutenkin synnytyksestä jäi hyvä muisto. Ei siis ole nytkään mitään pelkoja sitä kohtaan.

Hyvää kesää kaikille ja hyvää lomaa niille jotka siitä jo saavat nauttia! Itse palasin taas töihin ja olenkin koko heinäkuun töissä ennen pidempää lomaa. Onneksi sen jälkeen ei ole enää pitkä aika äitiyslomaan.

Tertsi79 22+4

 

Tulipas kesäinen fiilis, kun käytiin esikoisen kanssa ostamassa aamulla torilta mansikoita, herneitä ja kirsikoita, ja suunnattiin rantsuun kavereiden kera. Pikkumies viihtyi niin hyvin vesileikeissä ja isompia lapsia seuraillessa. =) Tämmöisiä näiden kesäpäivien kuuluukin olla! Huomenna on viimeinen työpäivä ja sitten alkaa LOMA LOMA LOMA!!! =) Kovin kummoisia lomasuunnitelmia ei ole, kun on aika tiukka budjetti, mutta ulkona / rannalla aiotaan olla PALJON ja mökkeilläänkin hieman, ja heinäkuussa suunnataan Ikaalisiin, kun miehellä on lomaa.

Meillä on esikoiselle vauvavakuutus Pohjolassa (missä on myös kaikki muutkin meidän vakuutukset), joten otetaan se myös tälle uudelle tulokkaalle. Onhan se kallis, mutta kertaakaan ei olla jouduttu esikoisen kanssa päivystyksessä jonottamaan, vaan kaikki lääkärikäynnit on ollu yksityisellä (ainakin meilläpäin voi saada yksityiselle lääkäriajan myös viikonloppuna). Aina ollaan saatu erittäin hyvää palvelua.

Synnytystä en oo juurikaan miettinyt, enkä oikeastaan miettinyt esikoisenkaan kohdalla. Esikoisen synnytys meni tosi hyvin, niin mulla on luotto siihen, että menee tämä toinenkin ja jos ei mene, niin siellä sairaalassa ollaan kyllä hyvissä ja ammattitaitoisissa käsissä. Tosiaan, esikoisen synnytys kesti alle kuusi tuntia ja kivunlievitys meni nappiin. Aluksi vedin ilokaasua ja sitten sain epiduraalin, joka vei KAIKKI kivut pariksi tunniksi. Tuota epiduraalia suosittelen lämpimästi kaikille ! Ponnistusvaihe kesti puolisen tuntia, eikä ollut ollenkaan niin kauheaa kuin olin kuvittelut. Se avautumisvaihe oli mun mielestä pahempi. Jälkijuttuihin (istukan poistaminen ja tikkien laittaminen) vedin sitten aika reilusti ilokaasua ja joku hoitaja taisi kommentoidakin, että äiti on taitanut vetää aika paljon kaasua.

Marni80 ja boitsu 23+1

p.s. Ootteko käyneet alennusmyynneissä / tehneet hyviä löytöjä (vauvalle)?

 

Viikot vierii ihan hirmu nopeaa ja tänään saapui jo äitiyspakkauskin.
Ihan intona oon sitä penkonut ja olin ihan mielissäni siitä että pakkauksessa oli paljon luomupuuvillaisia vaatteita ja öko-tex vaatteita joita mieluiten lapsillani käytänkin.

Varasin vauvalle myös turvakaukalon jonka torstaina haen ja samalla ois tarkotus käydä katsastamassa vähän alennusmyyntejä joka kyllä huolettaa jo vähän etukäteen rahan kulumisen vuoksi,kun sitä rahaa on muutenkin niin vähän.
No täytyy yrittää hillitä itsensä ja ostaa vaan jotain pientä.

Kauhea hätä vaan pukkaa nyt päälle kun tuntuu että aika meneekin yhtäkkiä niin nopeaa ja haluttas saada vauvalle jo kaikki valmiiksi.

Laajennustakin aletaan värkkäämään tässä kesän aikana.Pitäs ensin saada tuo sisävarasto tyhjennettyä että saa alkaa laajennusta tekemään.Toisaalta sitä oottaa innolla että saa laittaa tytöille ja pojille omat huoneet,mutta toisaalta taas ahistaa se kamala homma mikä siitä tulee ja jos sitä väsähtääkin kesken laajennuspuuhien eikä jaksa vahtia että mitä se mies milloinkin tekee Haluan kuitenkin olla mukana päättämässä kaikista materiaaleista ynnä muusta.

Huomenna ois lääkärineuvola ja vähän jo ahistaa se sisätutkimus.En vaan yhtään tykkää siitä "sorkkimisesta" ja tuntuu että vauvakin saattas syntyä siitä sorkkimisesta ennemmin kuin jos ei koskettas ollenkaan.Tietysti kiva tietää että onko kaikki ok kohdunsuulla,mutta ei mulla oo mitään oireita liian aikasesta synnytyksestäkään,joten tavallaan tuntuu turhalta koko tutkimus.
Lääkärineuvolassa ihanaa on se kun ultrataan joten sitä ootellessa =) Ois hauska jos sukupuolikin vielä varmistus niin uskaltas ostaa enempi niitä tyttöjen vaatteitakin.Tuo ultralaite on vaan niin huono että tuskin se näkyy.

Me oltiin viikko mökillä ja vaikka siellä on ulkohuussi,ei sähköjä ja vesi saunalle tulee kaivosta ja kauhan kanssa pestään minun ja kahen tyttäremme pitkät hiukset jossa kestää iäisyys,niin silti tunsin levänneeni ja rauhottuneeni siellä luonnon helmassa.Ei ees ahistanut kova vahtiminen vaikka päivät oltiin pihalla kokkaillen ja touhuten neljän muksun kanssa.Pojat ei ees enään yrittäneet mennä kuin muutaman kerran laiturille joten vahtiminen oli selvästi helpompaa kuin viimekesänä.Huomasin vaan päivän käveltyäni että jalat alko puutua ja mahaa väkillä vähän särki joten taisi supistella pikkasen.Nyt kotona ollessa ei oo supistellut muutakuin joskus kävellessä tai pyöräillessä.

Paljon onnitteluja hyvistä ultrakuulumisista ja poika ja tyttölupauksista!!:flower:

Vesisade loppui joten taidan lähteä pienimmän ja koiran kanssa kävelylle.2vuotias aiko lähtä pyörällä,mutta empä taida suostua kun oppi vasta eilen pyöräilemään...ei taidettas päästä pyörän kans meidän tieltä pidemmälle

Mukavia kesäpäiviä kaikille Ite nautin suunnattomasti helteistä joita on jo ihan ikävä kun eilistä hellepäivää lukuunottamatta ei niitä oo ollut täällä ja mökillä ollessa pitkään aikaan.Tai no mökillä oli yksi lämpimämpi päivä muttei sitä tarennut viettää kokonaan lyhythiasella vaan välillä piti kiskoa pitkähiasta päälle.

Rakkaudesta äiti rv.26+3 ja lokakuun prinsessa :heart:

 

Olenkohan minä ainoa, joka ei saa noita Kelan papereita lähetettyä? Mua ahdistaa niin kovaa alkaa selvittelemään kaikkia, palkanlaskijalta pitää pyytää todistusta tuloista ja pitäis selvittää matkakustannusten osuus verotuksessa ym. ym. Hohhoijaa.. Olisihan se helppoa jos se menisi vain edellisen valmiin verotuksen mukaan, mutta kun tulot on nousseet niin radikaalisti että pakko hakea viimeiden kuuden kuukauden tulojen mukaan niin sitten tulee heti paljon ylimääräistä selvittelyä. Ja mie en jaksa. Neuvolasta sanoivat että kannattaa pistää paperit pian menemään ennenkuin alkaa Kelassa syksyn opintotukiasioiden selvittely, sitten on ruuhkaa ja kaikki kestää, nyt vielä voisi saada nopeammin. Mutta kun en tykkää esim. yhtään tuosta Kelan sähköisestä asiointipalvelusta, veisin mieluiten nipun papereita henk.koht. Kelaan mutta kun en sinnekään ehdi kun menee niin aikaisin kiinni ja töistä on mahdoton lähteä sen vuoksi kesken päivän. Ärrrrh, no, pakko kai tänä iltana yrittää katsoa sitä.

 

Minä taas täällä väsyneenä kärvistelen. Meillä on raksatäyteinen juhannus ja se on kyllä vaatinut veronsa. Sunnuntaista asti oon ollu todella väsynyt ja töissä on pitäny purra hammasta yhteen että jaksaa päivän läpi. Nyt viikolla oon tullu lasten kanssa töitten jälkeen kotiin ja mies saa mennä yksin raksaamaan, ajattelin että pe aikaisintaan menen itsekin. Kävin eilen neuvolassa ja verenpaine oli alhanen 112/64 joten tuo aiheuttaa mulle heikkoa oloa, lisäks Hb oli laskenut 20 pykälää ja oli nyt 118. Rautakuurin sain kehotukses alottaa, jospa se olo tästä alkais hiljalleen kohentua. Nyt on töissä niin kiirettä ennen lomaa että en viittis paljoa saikkua pyytää, pakko kuitenkin mikäli sama olo jatkuu ens viikollakin ja nukun yhtä huonosti kuin nyt. Niin ja vatsa kasvaa mulla yläkäyrillä, eilen mittauksessa kohdunpohjan korkeus 23, joten iso vauva taitaa taas tulla

Vakuutuksesta meillä ei ole otettu kummallekkaan lapselle vakuutusta eikä oteta sellasta tälläkään kertaa. Mun mielestä tk:ssa on hyvä palvelu lapsiperheille, pitkään ei ole sairaan lapsen kanssa tarvinnut jonottaa ja hoitoon pääsee vaikka keskellä yötä jos on oikein tarvis. Meillä on molemmat olleet korvakierrelapsia joten lääkärissä on rampattu oikein kunnolla! Ainut milloin olen vähän sitä vakuutusta kaivannut kun noitten kierteiden aikaan jouduimme edellisellä paikkakunnalla odottamaan melko pitkään aikaa korvien putkitukseen, kun ystäväperhe jolla oli vakuutus, sai sen heti. Yritin myös turhaan saada toiselle lapselle lähetettä risaleikkaukseen, mutta tk:sta ei sitä heltynyt. Nyt asutaan takasin kotipaikkakunnalla ja lähete risaleikkaukseen tuli heti kun oltiin kerran neuvolassa käyty =)

Synnytyksen pelkääminen en juurikaan pelkää synnytystä, vaikka ei se kyllä mitään lempipuuhaa ole.. Esikoisen synnytys oli aikas kamala, mutta toka meni jo ihan hyvin. Tiedän suurinpiirtein miten mun synnytys etenee niin siks se ei juurikaan hirvitä, vaikka tokihan yllätyksiä voi aina tulla. Kieltämättä mulle kuitenkin tulee vähän epämukava olo aina kun sitä mietin, joten oon keskittyny lähinnä muihin asioihin. Lisäks tiedän kokemuksesta sen että viimesillä raskausviikoilla on jo niiiiiin täynnä raskautta että lähtis synnyttämään vaikka heti, ihan sama millaset tuskat olis tiedossa. Ja vauvan näkemistä toki myös sitten odottaa, sekä joka kerralla on ollut ihana jännitys mennä synnyttämään kun ei olla etukäteen tiedetty sukupuolta, se mulle ollut molemmilla kerroilla mahtava tunne kun saa itse katsoa ponnistamisen jälkeen onko tulokas tyttö vai poika :heart:

Voi teitä onnellisia joilla on loma jo alkanut tai alkaa ihan näinä päivinä! Mulla olis tämän viikon jälkeen vielä 2 viikkoa töitä ennen loman alkua, mutta se tuntuu kahdelta vuodelta! |O Oon jo niiin tympääntynyt töissä olemiseen että ei jaksais enää yhtäkään päivää, vielä lisäks kun tämä oma vointikaan ei ole mikään maanmainioin..

Palataan, Dita rv23+3

 

Heissan

Kiitos vauvavakuutuskommenteista! Me sellainen nyt päädyttiin ottamaan jo odotusajalle, mutta toivottavasti on turha

Leijonamama, tsemppiä kelan papereiden kanssa! Tunnen tuskan Sain viimein ite tänään ne täyteltyä ja koko iltahan koneella istuessa meni. Mun piti kans hakea viimesen 6kk:n mukaan ja kyllähän sitä sai vaikka ja mitä selvitellä ja täytellä. Nyt vaan odotan innolla ilmoitusta äitiyspakkauksesta!

Synnytystä en oo vielä kauheesti ajatellut, en osaa sanoa pelkääväni. Pieni hirvitys ehkä on mielessä, kun synnytystä ajattelen, kun siitä ei vielä mitään tiedä ja kokemusta on vielä vähemmän. Pitääkin selvittää järjestääkö synnytyssairaala eli meillä tays erikseen jotain synnytysvalmennusta tai tutustumista tiloihin. Luotan kuitenkin että ainakin neuvolan synnytysvalmennuksesta saa jotain tietoa ja kuten muutama muukin täällä on jo kirjoittanut, että sitten hoohetkellä niin minä kuin vauvakin ollaan osaavissa käsissä! Ja on siitä muutkin selvinneet ja useampia lapsia tehneet..

Huomenna neuvolalääkäriin

Salmiakki13 ja pieni 25+2

 

Heippa!

Pienet tilannepäivitykset:
Raskaudessa kaikki hyvin, ja tänään käyty sokerirasitustestissä. Ei ollut paha nakki, vaikka en pistelystä tykkääkään. Juoma (jota on haukuttu kerrassaan hirveäksi) ei mun suussa maistunut niinkään pahalta. Sokerirasitukseen jouduin kaiketi vahvan sukurasitteen ja ehkäpä ikänikin (?) vuoksi. Sama se, tulokset tuli ja sen verran mitä asiaa ymmärrän, niin kaikki arvot oli ok.

Kovasti on tuo vauvavakuutus ollut mietinnässä, mutta ehkäpä olen kallistumassa että kokeillaan ilman vakuutusta. Mies on siirtänyt päätöksenteon minulle Uskon, että kyllä julkinen terveydenhuolto laittaa lapset etusijalle, vaikkakin varmasti kätevämmin sujuu jos vakuutus löytyy.

Synnytyspelkoa ei ole niin minkäänlaista. En vaan osaa jännittää (ehkä hieman sitä, että vauvalla sujuu kaikki hyvin), sillä enpä ole ensimmäinen joka siihen hommaan joutuu tahi pääsee Kivunlievityksestä sen verran, että epiduraali ainakin kuulostaa hirveältä, enkä sille ole siksi lämmennyt. Monet tuttavat ovat myös kertoneet, että synnytykset ovat olleet sujuvampia ja helpompia, kun puudutteita ei ole käytetty. Tiedä häntä

Kelan asiat on hoidettu. Menin ihan paikan päälle, jotta pystyin kysellä kaikki asiat mitkä askarrutti, mm. opiskeluihin liittyen. Vartissa asiat oli selvät ja päätöksetkin tuli jo muutama päivä käynnin jälkeen. Sain tosi hyvää palvelua ja olen tyytyväinen etten jäänyt itsekseni papereita pyörittelemään. Mukana ei ollut muuta kuin todistus kuukausittaisista tuloista, verotiedothan heillä näkyykin.

Äitiyspakkausta ei sitten otettu, kun paketti on melkeinpä kasassa tuttavilta ja ystäviltä saatuna, eipä taida enää puuttua kuin vauvan ensivuode ja makuupussukka. Joitakin tuotteita löysin kirpparilta käyttämättömänä edullisesti, mullakun on ollut nyt intoa kierrellä

Seuraava lääkärin käynti on 1.7., sitä odotellessa!

Mukavia kesäpäiviä kaikille!

Nanneli82 ja vauveli 25+4 (en oo tästä ihan varma, vauva.fin laskurin mukaan näin) Oys

 

Heissan



Pitääkin selvittää järjestääkö synnytyssairaala eli meillä tays erikseen jotain synnytysvalmennusta tai tutustumista tiloihin.

Salmiakki13 ja pieni 25+2

Hei kyllä Taysilla on ainakin tiloihin tutustuminen. Ne alkaa muistaakseni joskus loppukesästä/alkusyksystä ja on kiinteästi aina tiettynä ajankohtana viikosta. Infon sain neuvolassa, mutta lappu on just nyt pakattuna muuttolaatikoihin niin en voi tarkistaa tarkemmin ajankohtaa

 

Phuuh, nyt on koti pakattuna laatikoihin ja pian saadaan avaimet uuteen kotiin. Odottajan näkökulmasta muutto ei ole mikään ihanuus, sillä maha painaa jo ja kyykkiminen siellä sun täällä ei ole maailman selkäystävällisintä puuhaa Se urakka alkaa nyt kuitenkin olla ohi ja seuraavaksi sitten sama toistepäin.. Onneksi tässä ehtii pari päivää huilia ennen varsinaista muuttopäivää.

Mulle tulikin varsinainen ihmetys siitä, mihin neuvolaan jatkossa kuulun. Muutan alueelle, joka on uudehko ja tuntuu joka paikassa olevan epäselvää vielä mihin neuvolayksikköön meidän kotikadun asukkaat sijoitetaan. Nyt sain puhelinnumeron yhteen neuvolaan, joka nyt ilmeisestikin on sitten se oikea. Kunhan vaan pääsen sinne huomenna soittoajan puitteissa aikaa varailemaan niin olen tyytyväinen. Aika nimittäin on vierähtänyt niin nopeasti, että minulla alkaisi olla jo seuraavan neuvolakäynnin aika..

Synnytyspelkoa ei ole ehtinyt muodostua, sillä en oikestaan ole edes ajatellut vielä asiaa niin pitkälle. Varmaan tuossa kesäloman alettua ehtii rueta miettimään lähestyvää urakkaakin, mutta toivottavasti en muodosta itselleni mitään pelkotiloja. Olen kyllä kuullut ja vähän lueskellut mitä kaikkea voi mennä pieleen, koska musta on ihan kiva tietää aiheesta. Jotenkin vaan ei oikein osaa ennalta ajatella eikä pelätä mitään, kun esikoinen kyseessä..

Nii ja vauhdikas poika viikoilla 25+6

 

Heips kaikille! Juu itselläkin vierähtänyt hetki kun on ehtinyt istua alas ja lueskellä kommentteja - kivaa kun porukka on ollut niin aktiivista!

Meillä menossa 25+4, MyPregnancy app puhelimessani kertoo että "101 days to go" (suosittelen muuten sovellusta, ihan hauskaa nippelitietoa). Veikkaan että tämä vajaa 3,5kk menee lopulta nopeasti, kun koko kesäkuukin on hurahtanut ihan ohi. Paljon asioita olisi hoidettavana ja kiirettä töissä, joten vauvahankintoihin en ole kauheasti ehtinyt perehtymään. Onneksi ensi viikolla vähän lomaa, ja mammiskin alkaa jo elokuun puolessa välissä!

Vaunuja kävin testailemassa yksi päivä - ihana myyjä osasi kertoa kaiken ja löysinkin sellaisen mallin mikä itselle tuntui sopivalta, ja omiin tarpeisiin toimivalta. Pitääkö niiden vaan olla niin kalliita...jaiks... :O En vaan halua panostaa halpoihin käytettyihin vaunuihin, joista en sitten pidä. Ja jos hajoaa niin ei ole takuuta välttämättä turvana. Perustelen tämän nyt itselleni (ja miehelle) niin, että tämä on se yksi asia mihin panostetaan ja loput yritetään haalia edullisemmin ja käytettynä

Oma olo: Kuherruskuukausi eli tuo ihana "hyvän olon" kausi meni nopeasti ohi, ikävä kyllä. Itku meinaa välillä tulla kun joka paikkaa kolottaa. Viime aikoina on alkanut pistää ikävästi kyljestä, tai milloin mistäkin. Toivoisin että masulle olisi sellainen kantohihna, joka pitäisi sitä ylhäällä eikä se pääsisi painamaan vääriä paikkoja Tukivyötä kokeilin mutta se vaan painoi ja tuntui ikävältä. Lisäksi toisella puolella sitten selkäkivut, joten suurimman osan ajasta köpöttelen menemään kuin vanha mummeli. Hah. Olis vaan kiva kun pystyisi enemmän kuntoilla ja tehdä asioita. Mutta omaa kroppaa kuunnellen...

Vauveli: Tuntuu että vauvalla ei ole tarpeaksi tilaa, sen verran kovasti se jo siellä möyrii! Alakäyrillä mennään, joten toivottavasti ensi neuvolakäynnillä on vähän vatsanseutu kasvanut. "Pieni ja söpö masu" sanovat muut...voin vaan kuvitella mitä tästä olosta tulisi jos olisi vielä tosi iso mahakin!
Kerran kuulin valehtelematta veden loiskahduksen kun tytteli kääntyi niin yllättäen koko kropalla. Tuntui kuin sisäelimet olisi muljahtaneet ympäri... Kivaa kuitenkin kun uusi ihminen on jatkuvasti läsnä. Vähän olen sille jutellutkin mutta usein tunnen itseni vaan vähän hölmöksi Ehkä siitä tunteesta pitää päästä eroon. Hölmöilyä ja hassutteluahan se vauvankin kanssa sitten on.

Synnytys ei pelota vielä ainakaan yhtään, päinvastoin suhtaudun koko hommaan mielenkiinnolla. Olen vähän sellainen "itsensähaastaja" tyyppi joten ajattelen synnytystä vain urheilusuoritustyyppisenä kokemuksena Tiedän kyllä ettei se ole sitä ja ihan muuta kuin mitä voi etukäteen kuvitella ja odottaa - mutta haluan kuitenkin pitää mielen avoimena ja positiivisena. Olen ottanut paljon asioista selvää, sillä haluan vaikuttaa omaan synnytyskokemukseeni sen verran mitä se nyt olosuhteiden puitteissa on mahdollista, haaveilen edelleen että vauva saadaan ulos ilman kivunlievitystä.... Ilmoittauduin hypnosynnytyskurssillekin, toivottavasti kehut pitävät paikkaansa ja siitä on oikeasti hyötyä (kenelläkään kokemuksia??)

Vauvavakuutus meinataan ottaa jos saadaan aikaiseksi. Niin ja mammiksen aloitan vähän etuajassa kun unettomuus vaivaa enkä jaksa stressata siitä. Ja ehtii sitten hyvällä ajalla hoitaa kaiken muun pois alta (jos ei siis tule etuajassa).

Sellaista meillä, pitää nyt kerralla aina kirjoitella pidemmät pätkät Ihanaa rentouttavaa kesän jatkoa kaikille!

 

Nanneli kirjoitti kokemuksestaan sokerirasitusjuomasta ja siitä ettei se ollut niin kamalan makusta mitä uset ovat siitä sanoneet. No mun piti tähän mainita että toisen lapsen odotuksen aikaan kävin sokerirasituksessa ja kun oli juoman aika niin join sen alas ilman mitään taukoja, mua janotti ja musta se maistu ihan cocikselle. Kyllä katto labranhoitaja huulipyöreänä vieressä ja totes ettei se yleensä noin helposti alas mene. Olisin voinut juoda sitä vaikka miten paljon ja viedä kotiinkin mukana, tais olla vähän makeanhimo silloin päällä

 

Heips..
Sokerirasitus takana ja RD-diagnooksi paukahti. Nyt ainakin viel mittauksilla mennään, mutta tiedä sit kuin kauan.
Synnytyspeloista.. Nyt sitä alkaa oikein jännittää, kun noi sokerit taas koholla miten iso kaveri tulee. Ja se millä tavalla mahtuu tulee pihalle. Aikasemmista repeämiä ja veren vuotoa ihan reilusti :/
Vakuutuksista, tällä erää ajattelin ottaa. Sen verran aikasemmil lapsil jonkin asteista ongelmaa, että jos nyt siitä olis jatkossa apua joissakin asiois.
Kuuma on kovin huh huh
Poks 26+0
muumimamma-81

 

Mulla sokerirasitus edessä huomenna. Ei jännitä muu kuin se, että miten pystyn olemaan paastolla 12 tuntia. Mahdoton tehtävä...

Mäkin muistan esikoisen aikana kuinka pelkäsin tuota sokerirasitusta, siitä oli kirjoitettu niin paljon kaikenlaista huonoa. Se ei kuitenkaan ollut mikään paha rasti, se juoma meni alas ihan helposti kun ei ollut syönyt mitään ja oli kova nälkä, ja täällä meillä saa oman huoneen missä oleilla sen pari tuntia mittausten ajan. Pitäisi vaan keksiä jotain mukaan otettavaa.. Kun en jaksa nyt oikein lueskellakaan mitään. No on siellä sänky että voi nukkua, ja telkkukin muistaakseni. Toki toivon että diabetesdiagnoosia ei tulisi, mutta siihen on sukurasite ja lisäksi omatkin ominaisuudet taitaa edesauttaa raskausdiabeteksen syntymistä.. No, nähtäväksi jää. Kaiken otan tyyneydellä vastaan, mitäpä en tekisi lapsen vuoksi. Mutta se 12 tunnin syömättömyys tuntuu ylivoimaiselta.

Vauva potkii terhakasti ja vähäsen kipeitä supistuksiakin on taas ollut. Pitää vaan yrittää olla stressaamatta ja ottaa rauhallisesti, niin menevät yleensä ohi itsekseen.

Leijonamama ja Jytä-Jamppa 24+3.

 

Mun pitäisi ensi viikolla mennä sokerirasitukseen, mutta ei oikein inspaa. Mulle tulee siitä mieletön huono olo. En tarkoita pahaa oloa, vaan pää menee aivan sekavaksi. Viimeksi sovittiin labran kanssa, että kerron, kun olo huononee. Eipä siitä tullut mitään, kun se yllättää yhtäkkiä. Ensiksi ei tunnu miltään, mutta sitten se iskee kuin kirkkaalta taivaalta. Sen jälkeen en kykene kommunikoimaan ja puheet kuulen kuin tulisi jostakin kaukaa. En kykene vastaamaan, kun multa kysytään jotakin. Olo on siis tosi kamala. Nyt pitäisi mennä testiin kaiken lisäksi toiseen terveyskeskukseen eikä omaan.

 

Puhpah ja pöh! Neuvolasta keskiviikolta terveisiä, painoa tullut 4vkon aikana 700g lisää, hb ja pissa hyvät, sf-mitta 19cm ja vauvelin sykkeet 145. Ja sokerirasitukseen en näillänäkymin joudu, jeeeeee!
On ollut sitten tämän viikon ajan supisteluita enemmälti, ja heittäneet aika kipeäksikin, sen takia kävin tänään neuvolalääkärillä ja 2 vkoa sairaslomaa napsahti. 2 vkon päästä sitten taas uus lääkäri ja arvio jatkosta. Kohdunsuulla onneksi kaikki hyvin, mutta rauhassa pitäisi osata ottaa, että tilanne pysyykin normaalina. Ja nyt sitäkin sitten seurataan tiheämmin..

Huh, selkäkin on taas aivan juntturassa, mutta saan terkkarin kautta tukivyön nyt sitten, niin josko se siitä helpottaisi.. Tai ei ainakaan pahenisi kovin paljoa. Ja voi tätä väsymystäkin! Eilen nukuin 12h yöunet ja 3h päikkärit vielä päälle. Ja tänäänkin taas veto ihan veks, ajattelin jo et heittäytyiskö sohvalle pitkäkseen.. Mutta taidan kuitenkin lähteä töihin viemään lappuja ja jos jaksan, niin käväisen katsomassa vauvajuttuja.

Valivali-viestiä tuli nyt, pahoittelen!

Daredevil ja rinsessa 22+5

 

Huomentapäivää kanssa odottajat.

On vietetty nyt lomaa ihan olan takaa, eli ei olla miehen kanssa juuri täällä kotosalla viihdytty. Ensin juhannus oltiin mummoni ja ukkini mökillä (vaikka pitikin vieressä kattoo kun toiset humaltui hiukan liikaakin) ja sitten mentiin minun porukoille hengailemaan. Mieheni innostui sitten hiomaan pikkusiskoni vanhaa pinnasänkyä, joka myöhemmin sitten maalataan meidän pikkuisellle jollain kivalla värillä. Isääni autoin sitten maalailemaan hiukan terassia eräänä aamuna jonkun tunnin, kunnes aurinko porotti niin pahasti, että oli pakko paeta sisätiloihin lepäämään. Minusta ainakin tämä helle vie kaikki mehut, tuntuu ettei jaksa edes olla mitenkään päin kun on liian kuuma. Kaikista pahiten tuo helle tuntuu jaloissa, kun illalla ei mene enää kenkäkään kunnolla jalkaan kun turvottaa niin paljon ja tuntuu että koivet on tulessa. Vaikka juon jatkuvasti vettä, se ei ainakaan auta tuohon, pitäisi varmaan liikkuakin, mutta tuolla ulkona sekä sisällä on liian kuuma, oikeasti tuntuu, että kuolema tulee. Toivon niin tänne päin hiukan sadetta, että raikastaisi ulkoilmaa.

Vauvan vakuutuksen meinasimme pienellemme ottaa, ihan varmuuden vuoksi. Suvussani on paljon allergiaa ja astmaa (mitkä minulla siis on) sekä mieheni suvussa epilepsiaa. Juttelin näistä vakuutusasioista tätini ja isäni kanssa ja he sanoivat, sen olleen ihan käytännöllinen, että just pääsee nopeasti tarvittaessa yksityisellekin.

(.) Sokerirasitukseen mullakin olisi ensiviikon maanantaina meno ja mietin ensimmäisenä sitä, että pystynkö olla syömättä sen 12h sekä tutkimuksen ajan. Muutenkin tuntuu arkena, että pakko mutustaa jotain parin tunnin välein tai korkeintaan oikeasti syödä jotain kolmen tunnin välein. Ja sitten se, että jos kävelen sinne, niin päluumatkalla varmaan pyörryn jonnekkin tien poskeen kun verensokeri on niin alhaalla ja nälkäkuolema uhkaa. Niin ja minun tuurilla silloinkin on niin prkleen helle, että pitää kantaa mukana jättimäistä vesipulloa. arGH. Ahdistaa tuollainen. :'S

Muuten on mennyt ihan ok, ei nyt ole mikään maailman hekumallisin fiilis joka päivä kun huomaa, ettei taivukaan ihan samalla tavalla kuin ennen. Huomasin sen kun menin pikkusiskoni, -veljeni ja serkkuni kanssa uimaan ja minun piti lähteä kiviä pitkin laskeutumaan järveen. Sain huudella pikkusiskoni antamaan tukea etten kaadu. Ja sitten se itse uiminen, EN osaa enää uida kuten ihmiset. Oli niin outo tunne masussa kun yritin kellua pinnalla ja uida etiäpäin. Nooh, onneksi oli sen verta matalaa, että polvillaan seisoin vedessä ja se oli oikein virkistävää. Ja niin minusta on tullut kömpelö ihan täysin, porukoilla nurmessa oli joku monttu johon minä sitten könysin mallikkaasti. Mitäänhän kummempaa ei sattunut, mutta en ole varmaan yli puoleen vuoteen kaatunut tuolla tavalla, hyvät naurut isäni ja mieheni sai ainakin ja minä hiukan kipeytyneen nilkan.

Keskiviikkona poksuttiin 25+0<3. ja 26. raskausviikko pyörähti käyntiin. <3 Nyt alkaa oikeasti tuntumaan, että viikot menee nopeasti ja saa alkaa pikkuhiljaa jo ajattelemaan niitä hankintoja ja itse synnytystä. Mutta nooh, toivottavasti tässä kerkiää kuukaudenkin päästä ajatella noita juttuja, jos sitä ennen sais koulun jollekkin mallille.

-elwwis&pieni pojan palleroinen 25+2<3.-

 

Me otettiin vauvavakuutus, toivottavasti olis mahdollisimman turha

Nyt kotia koristavat tuliterät emmljungat, eli niin siinä vaan kävi et päädyimme lopulta kuitenkin ruotsalaisiin vaikka hinta olikin aikas suolainen. Onneksi lähipiiri auttaa isommissa hankinnoissa, muutoin ei olisi ollut mahdollista EL:liä ostaa.

Vauveli potkii mahassa joka päivä, hassua miten on tottuntu liikkeisiin jo! Edelleen todella rakastunut olo vauvaan.. HUomenna ollaan menossa sukujuhliin, oon yrittänyt prepata miestä kaikkiin tuleviin onnitteluihin kun koko mahdollinen suku pääsee vauhtiin. Paljon joutuu istumaan (automatkat ja juhlissa) niin saa nähdä miten jalat kestvätät. Olen onneksi sisäistänyt tavan miten turvotusta saa hillittyä, eli juon vissyä aivan järkyttäviä määriä mutta selkeästi auttaa! Pientä turvtusta kuitenkin on ja olen varmuuden vuoksi ottanut sormukset pois..

Lueskelen jatkuvasti noita ketjuja missä laskettu aika on aiemmin kun oma, alan ymmärtämään että kohta tää syntyy! Enää reilu kolme kuukautta!

Luna85 ja mysteeritous 25+5

 

Kirjotin tänne yks päivä pitkän viestin, mutta sitten nettiyhteyteen tuli ongelma, enkä saanut lähetettyä viestiä ja koko teksti meni hukkaan.. Nyt koitan uudestaan.

Olin sokerirasituksessa vähän aikaa sitten ja juoma oli parempaa kun oli peloteltu. Labra oli kuitenkin ihan täyteen tupattu ihmisiä, oli kuuma ja ahdasta ja mulle tuli aika paha olo, jouduin verikokeiden välillä makoilemaan sairaalasängylle, onneksi niillä oli erotettuna pieni soppi lepäilyyn. Ei toisaalta ihme, että syömättömyys ja juomattomuus, helle ja se sokeri aiheutti sellasta. Onneksi oli eväät mukana ja söin niitä heti testin jälkeen.

Me ei oltais otettu vauvavakuutusta, mutta vauvan toinen mummi halusi sen ottaa, joten ei tietenkään vastusteltu. Ainakin pääsee nopeasti yksityiselle ja saa varmasti laadukasta hoitoa. Itseä on monta kertaa kunnallisella harmittanut moni asia, mutta toisaalta kyllä silläkin hyvin pärjää ja lapset hoidetaan varmaan paremmin kuin aikuiset.

Synnytys jännittää positiivisella tavalla, on se varmaan kokemus, joka jää mieleen. Toivottavasti synnytys ei ala liian aikaisin, mutta toisaalta ei hirveästi lasketun ajan jälkeenkään. Halusin synnytykseen doulan ja nyt sellainen on meille valittu, pitää vaan sopia ensitapaaminen ja toivoa, että kemiat kohtaa. Onko jollekin muulle tulossa doula?

Moni puhuu kuumuuden ahdistavuudesta, onhan se totta, että raskaana hikoilee enemmän kuin muuten ja turvotus vaivaa helteellä ym, mutta kuvitelkaapas, jos meillä olisi nyt lasketut ajat käsillä? Olisi vielä tukalempaa. Syksyllä on varmasti ihanaa jäädä sisälle teekupin ääreen viltin alle ja keskittyä pian syntyvään vauvaan ja sitten lapsen synnyttyä mielellään pesii kotona kun on syysmyrskyjä ja pimeää.

Tunteet vauvaa kohtaan ovat tosiaan kasvaneet, nyt kun tuntee pikkuisen liikkeet paremmin. En silti osaa kuvitellakaan mitä tunnen, kun hän syntyy. Ainakin huolehdin kovin hänestä, varmaan liiankin kovin. Mietin onko masu liian iso vai liian pieni, onko liikkeitä tuntunut tarpeeksi, olenko saanut liian vähän ravintoaineita ym. Ja entä, jos hän syntyy liian aikaisin tai jos syntymän jälkeen käy jotain. En tiedä miksi huolehdin kun aihetta ei ole.. Koitan kuitenkin nauttia tästä ajasta, enkä vain tuskastella.

ItuH 25+3

 

Me ei varmaan oteta vauvavakuutusta tälle. Esikoiselle otettiin tosin, käyttämättä onneksi jäi. Toivottavasti ei kaduta jättämättä ottaminen tällä kertaa. Itseasiassa ajateltiin vähän karsia muutenkin esikoisenkin vakuutuksia, kun menee niin paljon rahaa niihin. Ollaan kuitenkin aina päästy julkisella puolella hyvin lääkärille, ja toistaiseksi toki tyttö on vähänpuoleisesti sairastellutkin.

Kävin tällä viikolla neuvolassa. Sf-mitta oli 19, hb oli laskenut, mutta niinpä tuo teki viime raskaudessakin. Olossa ei erityisemmin sitä huomaa, mitä nyt tuo huimaus aina ylösnoustessa. Painoakin nyt sitten on alkanut tulla kun pahoinvointi loppui, yäks. Näyttääkin jo melko muhkealta tämä olomuoto. Vauva liikkuu kovasti, ja vaikka istukka on mulla etuseinässä, liikkeet tuntuu tosi vahvasti koko ajan. Tänään on potkiskellut jotenkin hirveen alas, naureskelin miehellekin tuossa jo aiemmin, et kohta alkaa jännittää, et pilkistääkö mulla joku jalka kohta haaruksista.

Mulle tulee sokerirasitus kuun puolivälissä ja nlalääkäri heinäkuun lopussa. Olin aivan siinä uskossa, että mulle ei tule muuta kuin yksi lääkärikäynti tähän raskauteen (alkuraskauden), mut ihan positiivinen ylläri olikin, et sitten heinäkuussa on toinen. Alkuraskauden nlalääkärikäynnillä lääkäri meinasi, että tulisi keskiraskaudessa äippäpolille käynti synnytystapa-arvioon edeltäneen sektion vuoksi. Mä en kuitenkaan oikein ymmärrä, miksi se mulle tulis, koska sektiohan tehtiin perätilan vuoksi, ja ei tässä raskaudessa pitäisi (kai???) olla mitään epäselvää synnytystavan suhteen.

Mulla alkaa olla kesäloma vietettynä ja ensi viikolla takaisin töihin. Olisin niiiin voinut olla toisenkin kuukauden kotona, mut eipä se vissiin auta kuin mennä takaisin työtä raskasta raatamaan vielä syksyyn saakka. Meillä esikoinen nukkuu edelleen kehnosti, vaikkakin ollaan paljon parannusta saatu aikaan nyt kesäkuun aikana. Silti työtä on vielä, että uskaltaa vauvan pyöräyttää saman katon alle tuon valvottajan kanssa.

Bethany 23+1