Onpas täällä ollut hiljaista. Taitaa olla itseään ruokkiva juttu, että kun on hiljaista, niin sitä harvempi kirjottelee. Huomaan ainakin, että mulle käy helposti niin: katson, että eipäs ole muutkaan kirjoitelleet, joten en jaksa minäkään...
Kurjia nuo YT:t ja lomautukset. Olisko YO kyseessä siis "vaan" lomautukset vai ihan niin, että 65 % joutuu kävelemään? Kuulostaa aika isolta vähennykseltä. Ja just kun viime aikoina on alkanut jo lehdissä olemaan juttua siitä, että pikkuhiljaa olis aallonpohja jo nähty... Kerrankin olen iloinen yliopiston laihasta, mutta varmasta leivästä seuraavaksi pariksi vuodeksi. Vannomati paras, mutta miehenkin työpaikan tilanne näyttää onneksi aika kohtuulliselta *koputtaa puuta*. Muuten tuliskin varsin tiukkaa tuon asuntolainan suhteen. Kurjaa, että niin monella on kuiteskin epävarmat ajat tällä hetkellä!
Dogtor, jos ei jotain hyvääkin tuossa alkuraskauden olotilassa... ainakin se kertoo, että kaikki on kunnossa. Niin ainakin olen lukenut, että mitä rankempi pahoinvointi, niin sitä varmemmin raskaus kestää... kun vaan muistaisi mistä se nyt johtuikaan. Mutta tilastollisesti siis. Mites on muuten vointi perheessä vai kerrotko tuolla toisaalla? :hug:
Tulin vastikään tentistä, viimeinen tältä erää ja nyt tuntuukin siltä, että olen vaan lukenut kuten olenkin siis koko viikon tehnyt. Pitäis vielä loppupäivä keskittyä työntekoon, vaikka kovasti tekis jo mieli lähteä tuonne aurinkoon. Tuntuu, etten ole Vienankaan kanssa saanut olla tarpeeksi tällä viikolla, kun on ihan ikävä, vaikka aamulla viimeksi nähtiinkin. Meillä on nyt alkanut sanoja tippumaan varsin vauhdikkaasti. Artikulaatio on sellaista vauvakieltä, joten usein vain minä ymmärrän, mutta kuiteskin. Mitään lauseita ei kyllä vielä tule. Sitä vaan jaksaa näin ensimmäisen kohdalla ihastella jokaista pikkujuttua... :heart: Uudehko juttu meillä on myös se, että osaa osoittaa itseään, kun kysytään, että missä tai kuka on Viena. Aiemmin ei oikein tajunnut osoittaa itse itseään tai meni vaan peilistä katselemaan itteään....
Erehdyin sitten katsomaan keskiviikon Sairaala-jakson, jossa oli siis se imukuppisynnytys (jos joku muu katsoi). Alkoi muuten ekaa kertaa taas vähän jänskättämään synnytys. Hatunnosto kaikille imukupista selvinneille, sen verran kipeetä näytti sen kiinnittäminen tekevän... en usko, että normaali ponnistuskipu on tohon verrannollista, kun on kuitenkin vissi ero siinä, mikä on ns. luonnollista ja luonnotonta kipua elimistölle... No, todennäköisyydet on varmaankin, että kun on kerran mennyt ponnistaminen toooosi hyvin, niin tuskinpa toisellakaan kertaa tulee siinä ongelmia. Vai? Kunhan nyt saisi jonkin painoarvion ensi neuvolassa, niin voisi vähän huojahtaa. Varmasti isompi tapaus tulossa, mutta en kyllä ihan jättivauvaankaan usko.