Keiju07
Hiljasta on joulun aikaan ollut. Mekin oltiin sukuloimassa maailmalla, joten ei ollut ihan perinteinen Suomi-joulu.
Itse kärvistelen täällä töissä motivaation puutteessa... Vielä en ole tosissani alkanut työpaikkoja katsomaan, mutta jos tää ei tästä iloksi ennen kesää muutu, niin sitten pitää harkita uudelleen.
Tytöille kuuluu hyvää. 3-vuotias on iloinen kerholainen, joka juuri alkoi opetella luistelemaan. Onneksi on perinyt isänsä luonteen ja jaksaa hyvin kuunnella ohjeita ja kestää epäonnistumisia. Puhumiset on hauskoja ja hyvin kuulee oman puheen lapsen suusta. Viena sanoo pikkusiskolle, että "suu suppuun", kun pitää olla hiljaa ja viljelee puheessaan 'ilmeisesti' ja 'nähtävästi' sanoja. "Siskoa kiukuttaa - ilmeisesti". "Ei, en ole hakenut satukirjaa - nähtävästi". Tekee aika pikkuvanhan fiiliksen nuo aikuisilta lainatut sanat. Omaan sanavarastooni kuuluviksi tunnistan nuo kaikki.
1,5-vuotias taas on hankalampi pakkaus. Aika stressiherkkä lapsi, sen osoitti meidän lomamatka, ja nykyään usein kiukkuinen kuin ampiainen. Odotan ja toivon, että tämä on vaan kausi, joka menee ohi... tuodakseen taas jonkun uuden kauden tulleessaan...
Jouluna oltiin katsomassa varsin tuoretta serkkua, mutta ei kyllä vauvakuume nostanut yhtään päätään. Pikemminkin olin huolissani, että osoitanko liian vähän huomiota vauvalle... Kivoja nimiä mietin, mutta siihen se jääkin - ainakin tällä erää. Arvostan kyllä ihan liikaa omaa aikaa ja omaa tekemistä, jota ei todellakaan ole liikaa. Mutta kiitos isovanhempien, sentään jonkin verran. Mun urheilut vaan ovat jääneet todella huolestuttavan vähiin, kun en tiedä, mistä sitä aikaa enää nipistäisi. Työaika on jo minimissään, enkä raaski olla kotoakaan paljoa enempää poissa... Ikuista huonoa omaatuntoa tämä äitiys.
Itse kärvistelen täällä töissä motivaation puutteessa... Vielä en ole tosissani alkanut työpaikkoja katsomaan, mutta jos tää ei tästä iloksi ennen kesää muutu, niin sitten pitää harkita uudelleen.
Tytöille kuuluu hyvää. 3-vuotias on iloinen kerholainen, joka juuri alkoi opetella luistelemaan. Onneksi on perinyt isänsä luonteen ja jaksaa hyvin kuunnella ohjeita ja kestää epäonnistumisia. Puhumiset on hauskoja ja hyvin kuulee oman puheen lapsen suusta. Viena sanoo pikkusiskolle, että "suu suppuun", kun pitää olla hiljaa ja viljelee puheessaan 'ilmeisesti' ja 'nähtävästi' sanoja. "Siskoa kiukuttaa - ilmeisesti". "Ei, en ole hakenut satukirjaa - nähtävästi". Tekee aika pikkuvanhan fiiliksen nuo aikuisilta lainatut sanat. Omaan sanavarastooni kuuluviksi tunnistan nuo kaikki.
1,5-vuotias taas on hankalampi pakkaus. Aika stressiherkkä lapsi, sen osoitti meidän lomamatka, ja nykyään usein kiukkuinen kuin ampiainen. Odotan ja toivon, että tämä on vaan kausi, joka menee ohi... tuodakseen taas jonkun uuden kauden tulleessaan...
Jouluna oltiin katsomassa varsin tuoretta serkkua, mutta ei kyllä vauvakuume nostanut yhtään päätään. Pikemminkin olin huolissani, että osoitanko liian vähän huomiota vauvalle... Kivoja nimiä mietin, mutta siihen se jääkin - ainakin tällä erää. Arvostan kyllä ihan liikaa omaa aikaa ja omaa tekemistä, jota ei todellakaan ole liikaa. Mutta kiitos isovanhempien, sentään jonkin verran. Mun urheilut vaan ovat jääneet todella huolestuttavan vähiin, kun en tiedä, mistä sitä aikaa enää nipistäisi. Työaika on jo minimissään, enkä raaski olla kotoakaan paljoa enempää poissa... Ikuista huonoa omaatuntoa tämä äitiys.