Paapelo Ikää tuolle tulee syksyllä 9.v. On kyllä tottunut vauvoihin ja lapsiin, ja Saraa käy pusuttelemassa. Mutta mutta... Aika hermo heikko on esim. just silloin kun on nukkumassa ja jos vaikka kissa käy tökkäämässä, niin pää kääntyy aika nopeesti ja hampaat saattaa olla esillä. Aika näyttää miten tulee käymään. Riskejä en ota.
Koiran rodusta... Meillä tää vanhempi on sekarotuinen, ja se mitä olen seurannut kavereiden ja sukulaisten sekarotuisia, niin päätös mun kohdalla on se, etten enää ikinä ota sekoitusta. Ikinä et tiedä mitään koiran luonteesta tai muusta, kun rotukoiran kohdalla saa kumminkin tietoa siitä, millainen pakkaus koira on. Poikkeuksia toki löytyy.
Ja sitten toi, et minkä ikäisen koiran ottaa... Mä suosittelen kans ihan luovutusikäistä pentua. Otapa puoli vuotias, mikä on kasvattajalla vaikka ollut, niin ei sen kanssa ole missään käyty, ei se ole tottunut autoihin, lapsiin tai muihin. Kumminkin ne ekat kuukaudet luovutusiästä eteenpäin on mun mielestä sellaista aikaa, kun pennun kanssa pitää käydä kaikissa paikoissa, nähdä muita koiria ja muuta. Ja sit jos joku haluaa luopua vuoden ikäisestä koirasta, niin aina syytä ottaa selvää, mikä on luopumisen todellinen syy
Meillä tää nuorempi on cockerspanieli, ja voin lämpimästi suositella rotua. Seuraa uskollisesti joka paikkaan ja on mukana ihan kaikessa mitä teet Esim. viime kesänä oli niin mukavaa istuttaa kukkia pihalle, kun koira oli siellä kukkapenkissä seisomassa niin iloisena häntä heiluen Parempaa koiraa ei vois olla :heart: Tosin turkkia pitää tietty hoitaa. Tässä mun ajatuksia ja kokemuksia koirista. Kolmannesta koirasta haaveilin ite kesällä, mutta luojan kiitos en ottanut. Tuntuu et nääkin on jäänyt niin vähälle huomiolle nyt kun Sara syntyi. Kumminkin kun niiden kanssa pitäis kans touhuta muutakin kun käyttää lenkillä.
Mihin ne hampaat muuten tulee ekana, ylös vai alas??? Toi neiti ei oo oikein omaitsensä. Kuolaa niin paljon, et body on ylhäältä ihan märkä, käsi kokoajan suussa hinkkaa ikeniä ja on rauhaton.
Koiran rodusta... Meillä tää vanhempi on sekarotuinen, ja se mitä olen seurannut kavereiden ja sukulaisten sekarotuisia, niin päätös mun kohdalla on se, etten enää ikinä ota sekoitusta. Ikinä et tiedä mitään koiran luonteesta tai muusta, kun rotukoiran kohdalla saa kumminkin tietoa siitä, millainen pakkaus koira on. Poikkeuksia toki löytyy.
Ja sitten toi, et minkä ikäisen koiran ottaa... Mä suosittelen kans ihan luovutusikäistä pentua. Otapa puoli vuotias, mikä on kasvattajalla vaikka ollut, niin ei sen kanssa ole missään käyty, ei se ole tottunut autoihin, lapsiin tai muihin. Kumminkin ne ekat kuukaudet luovutusiästä eteenpäin on mun mielestä sellaista aikaa, kun pennun kanssa pitää käydä kaikissa paikoissa, nähdä muita koiria ja muuta. Ja sit jos joku haluaa luopua vuoden ikäisestä koirasta, niin aina syytä ottaa selvää, mikä on luopumisen todellinen syy
Meillä tää nuorempi on cockerspanieli, ja voin lämpimästi suositella rotua. Seuraa uskollisesti joka paikkaan ja on mukana ihan kaikessa mitä teet Esim. viime kesänä oli niin mukavaa istuttaa kukkia pihalle, kun koira oli siellä kukkapenkissä seisomassa niin iloisena häntä heiluen Parempaa koiraa ei vois olla :heart: Tosin turkkia pitää tietty hoitaa. Tässä mun ajatuksia ja kokemuksia koirista. Kolmannesta koirasta haaveilin ite kesällä, mutta luojan kiitos en ottanut. Tuntuu et nääkin on jäänyt niin vähälle huomiolle nyt kun Sara syntyi. Kumminkin kun niiden kanssa pitäis kans touhuta muutakin kun käyttää lenkillä.
Mihin ne hampaat muuten tulee ekana, ylös vai alas??? Toi neiti ei oo oikein omaitsensä. Kuolaa niin paljon, et body on ylhäältä ihan märkä, käsi kokoajan suussa hinkkaa ikeniä ja on rauhaton.