Hei Mammat =)
Olen käynyt ilmoittamassa odotuspuolella viimeksi pojan syntyneen :ashamed: Elämä on vain niin jotenkin kiireistä ettei koneelle paljoa ehdi ja sit kun ehtii niin on niin väsy ettei jaksa alkaa kirjoittamaan mitään.
Mutta nyt kun vuosikin vaihtuu niin ajattelin että on korkea aika tulla kiittämään teitä kaikkia odotuksen yhteisestä taipaleesta! :heart:
Ja toivotan kaikille ihanaa vauvantuoksuista elämää tästä eteenkin päin :heart:
Meidän neljäs poika siis syntyi 17.10.2009 :heart: :heart: Päivä meni kaikin puolin toisin kuin olisin koskaan kuvitellutkaan...
Edellisenä päivänä oli jo alavatsa omituisen kipeä ja supisteli epäsäännöllisesti ja ei kipeästi koko päivän, sain kuitenkin saunan seinät ja katon käsiteltyä suoja-aineella ja väsyneenä menin nukkumaan.
Heräsin kahden aikoihin ensimmäiseen kipeään supistukseen ja niitä tuli 10-15 minuutin välein, kolmen jälkeen nousin juomaan kaakaota ja supistukset tiheni ja tuli alle 10min välein. Viimeisin synnytys oli nopea eikä supistukset olleet missään vaiheessa täysin säännöllisiä vaan väli oli 1-8 minuuttiin loppuun saakka joten ajattelin herättää miehen hakemaan ammaa paikalle neljän aikoihin kun väli oli 4-6min. Samantien lähdettiin kun amma tuli mutta matkalla supistukset taas harvenivat ja käytiin vielä kahvillakin ennen sairaalaan menoa abc:llä
Siellä taas väli tiheni 7-8 min ja ajettiin sairaalalle noin klo 5.30. Tilanne oli tutkimuksessa aivan alkutekijöissään, parille sormelle auki, suu takana ja kanavaa
vähän jäljellä :kieh: Käyrillä maatessa suppareidenkin väli taas piteni ja kyllä masensi kun tiesin että pitkä päivä tulee. Kaava alkoi muistuttaa esikoisen syntymää kun suppareita tuli kolme vuorokautta yötä päivää ja sairaalaan toista kertaa mentäessä tilanne silloinkin alkutekijöissään.
Toiveena oli nytkin mennä mahdollisimman luomuna ja mut passitettiin käveleskelemään. Seuraavassa tutkimuksessa kymmenen jälkeen aamulla sen verran tilanne edennyt että suu edessä, kanavaa lähes hävinnyt ja väljästi parille sormelle suki
Kuitenkin käveli koko ajan ja supparit tuli 4-6 min välein kipeinä, itku ei ollut enää kaukana toivottomassa tilanteessa. Kätilö sanoi että tutkitaan puolelta päivin uusiksi ja katsotaan josko lääkäri vauhdittaisi tilannetta, kotiin eivät enää olisi passittaneet kuulemma vaikka sitäkin pelkäsin.
Puolen päivän jälkeen ei tutkimusta tehty kun mun kätilö oli joutunut kiireesti saliin joten makoilin hetken käyrillä jonne supistuksia piirtyi edelleen ja nytkin väli taas vähän harveni. Ei kun kävelemään lisää vaikka suihkustakin oli jo puhetta ja sitä pyysin. Mulle vieras kätilö tuli tarjoamaan ruokaa ja nyt lupasin vähän yrittää syödä. Samalla kätilö ohjasi medät pieneen sivuhuoneeseen välillä huilimaan, säälitteli mua kun olin kävellyt siihen mennessä jo seitsemän pitkää tuntia. Koko ajan supisteli ja välit taas 4-8 min, olin kipeä, väsynyt ja turhautunut joten itku tuli.
Kahden jälkeen tuli vuoroon uusi kätilö ja pääsin aivan ihanan lääkärin luo joka tutki ja totesi kalvorakkulan pullottavan, kanavan hävinneen kokonaan ja väljästi sen kaks sormea auki. Sain valita että vauhditetaanko kalvojen puhkaisulla vai haluanko vielä odotella. Valitsin vauhdittamisen kun voimat oli vähissä kellonympäryksen supistelun jälkeen joten saliin ja kalvot puhki. Ja uskomatonta mutta supistukset piirtyi edelleen tunninkin päästä vain 7-8 minuutin välein joten ei kun tippaa laittamaan että saadaan lisää suppareita.
Mun suurin toive oli saada liikkua synnytyksen aikana ja pyysinkin sitä kätilöltä mutta käski mun vielä makoilla käyrällä että nähdään tipan vaikutus. Tippa sai aikaan supistuksia useammin mutta annosta piti pariin otteeseen suurentaa, aloin olla todella kipeä ja kaipasin liikkeelle pääsyä koko ajan enemmän, kätilö laittoi mut istumaan keinutuoliin :/ Sanoin miehelle että viimeksi synnytys eteni vauhdilla vastaavilla suppareilla mutta kätilön tutkiessa tilanne edelleen ennallaan vielä puoli viideltäkin.
Tuskissani ja pahimman pelkoni toteuduttua eli se että olin "sänkyyn sidottuna" pyysin spinaalia vastentahtoisesti. Anestesialäkäri, oikein mukava sellainen tuli viiden aikoihin ja voi sitä helpotusta. Ajattelin kerätä voimia tulevaan ja mies lähti soittamaan ammalle lisäohjeita ja juomaan kahvikupin.
Tuli pari supparia jotka tunsin vaimeana ja alkoi ponnistuttaa jota ihmettelin kätilölle. Hän tuli tutkimaan tilanteen ja niukin naukin ehti soittaa lastenhoitajan paikalle ja vetää hanskat käteen sillä vauva oli jo tulossa, minuutti merkattiin ponnistusvaiheeksi kun jotain oli kuulemma pakko laittaa eli lopuksi poika tuli maailmaan niin nopeasti ettei isäkään ehtinyt takaisin saliin vaan tuli sinne vasta kun olin saanut vauvan masun päälle ja katkaissut itse napanuoran :heart: :heart:
Eli synnytys kesti kokonaisuudessaan reilun vuorokauden mutta papereihin merkattiin alle kolme tuntia eli siitä kun tippa oli jo jonkun aikaa ollut ja supparit tiheni kunnolla.
Rankin kokemus synnytyksistä sekä henkisesti että fyysisesti. Olisin niin halunnut ilman puudutuksia ja liikkuen hallita tilanteen kuten edelliselläkin kerralla ja nyt pelkäsin että vauva syntyy kotiin kun edellinen kesti alle kolme tuntia. Tipan aikaansaamat supistukset oli jotian aivan hirveää omiin verrattuna ja tuntui että kontrolli katosi itsellä tilanteesta kokonaan.
Mutta onneksi vauva on aivan ihana ja tällä kertaa sokereiden ollessa kunnossa oli ihanaa kun alku sujui niin hienosti syömisenkin suhteen. Kotiin päästiin jo parin päivän iässä ja bilikontrolleissa käytiin pariin otteeseen mutta nekin laski itsekseen.
Kiitokset näin myöhään kaikille onnitteluista!
Meillä kasvaa täällä iloinen poikajoukko ja vauva on pikkuinen ja hoikka heppu, 2kk neuvolassa 4330g (3204g) ja 55,9 (49cm) cm, suluissa syntymämitat.
Talvicci, josko pidät mut vielä listoilla vaikka harvakaseltaan kirjoittelenki. Teidän juttuja kuitenkin käyn aika ajoin lueskelemassa =)
Olikos mitään kerhoa perustettuna tälle porukalle?? Voisin sellaiseen liittyä myös niin saisi vähän suojatummin jutustella ja voisin sinne käydä nimenkin paljastamassa, täällä en viitsi kun on sen verran harvinainen että ei niin läheisetkin vois tunnistaa.
Mutta nyt tämän stoorin kirjoittamiseen on mennyt sen verran aikaa että ruoan laitto kutsuu.
Oikein hyvää Uutta Vuotta kaikille!!
terkuin äitsy ja "lauri" rapiat 2kk :heart: