Noniin, tänään vauva on 2 viikkoa. Iltapäivällä taas neuvola, katsotaan miten kasvua tapahtunut. Ainakin syönyt hyvin, joten toivon että paino lisääntynyt.
Ajattelin, että jos tässä vähän kirjaisi asioita nyt kun vielä muistaa.
Eli kaksi viikkoa sitten su oli vähän omituinen olo, mietitytti että alkaako supistelemaan vai mikä on. Sellainen epänormaali. Illasta pyysin miestä hieromaan selkää ja lopulta tuntui että päällä on kokovartalokramppi. Mietin, että onkohan tämä nyt sitä ylävatsakipua mikä yksi oire raskausmyrkytyksessä. Ajattelin että on supistus, joka ei vaan laukea. Koitin pärjäillä mutta piti myöhään illasta hakea kaverilta Panadolia kun omat loppuneet. Sen takia en soittanut sairaalaankaan, kun ajattelin että kysyvät onko Panadolia kokeiltu ja auttoiko. No, sain yön nukuttua. Ma aamuna oli neuvola, jossa kerroin oireista. Neuvolan tätsy laittoi lähetteen, mutta kehoitti myös soittamaan itse sairaalaan. Tuolla käynnilla myös painoa oli tullut reilu 3kg vain muutaman päivän takaiseen yms.. ja paineet koholla. Soitin Hyvinkäälle, josta kehoittivat tulla näytille, labran kautta.
About reilun tunnin päästä Hyvinkäällä, labrassa käyty, pissanäyte ja sitten odottelemaan tarkkailuhuoneeseen käyrille. Hetken päästä kätilö kantaa vaatteet, kertoo että jäät tänne. Arvot on pielessä. Sitten lääkärin luona käynti, katsoo että vauvalla kaikki hyvin, mutta ei ole juurikaan kasvanut reilun viikon takaisesta käynnistä. Ja tosiaan trombosyytit tosi alhaiset ja maksa-arvot tosi korkeat. No, siitä sitten vievät saliin minut odottelemaan. Huomaan että olen samassa salissa missä synnytin ensimmäistäni. Nostalginen olo. Siellä makoilen ja odotan. Saan seuraksi kätilön ja opiskelijan. Jotain tippaakin käteen menee. Odotellaan lääkärin tietoa siitä että hoidetaanko minut Hyvinkäällä vai Naikkarilla ja pian lääkäri tulee kertomaan että minut siirretään Naistenklinikalle. Seuraavaksi odottelen ensihoitajia tulevaksi. Aika käsitteenä ei kai kovin pitkä, en edes oikeastaan tiedä paljonko kello on. Mies oli aluksi mukana mutta joutui lähtemään kotona käymään. Matkaan kätilön ja opiskelijan saattamana Helsinkiin ambulanssissa. Kerta se on ensimmäinenkin. Tosi kivasti kyllä kertovat minulle mitä tapahtuu ja miten toimitaan yms.. Koska itse olen vaan tosi hämmentynyt edelleen siitä että okei, kotiin ei ole menemistä ilman vauvaa tältä reissulta.
Naistenklinikalla ensin päivystyksessä hetken, sitten minua tultiin hakemaan neloselle, en muista osaston nimeä mutta siellä paljon näitä "odottelijoita" erilaisista syistä. Sain tukisukkaa jalkaan ja taas vähän odottelua ja verikokeiden ottoa.. (Todettakoon että viikon lopulla tunsin oloni neulatyynyksi.) Mieskin tuli sairaalaan kun sai lapset hoitoon. Illasta lääkäri seiskan maissa katsoi tilanteen ja laittoi ballongin.
Ballongissa tietysti voi kestää aina, sanoivat että katsotaan sen tilannetta. Voi kestää vuorokaudenkin (tosin en tiedä olisivatko antaneet olla niin pitkään.) Mies lähti kotiin. Oltiin kyllä sovittukin niin että on lasten kanssa yön. Ballongi lähti jossain vaiheessa, ja 22.50 puhkaistiin kalvot ja sain jonkun anturan vauvan päähän. Sitten käyrille. Jossain vaiheessa alkoi supistuksia tuntumaan, kutsuin hoitajan kun ei tehnyt enää mieli maata käyrillä vaan enempi liikkumaan ja sitten hoitaja sanoikin että oli tulossa hakemaan minua saliin, jotta voidaan oksitosiinitippa laittaa. Tosin siinä vaiheessa supistelua tuli parin minsan välein ja totesin että en kyllä pysty kävelemään saliin oliko nyt kakkoskerroksessa.. Veivät tuolilla.. Kello taisi olla jotain yhden aikaan.
Salissa oli tosi mukava kätilö, hänen kanssaan pääasiassa kahdestaan siellä kunnes lopussa muutama muukin. Välillä toki pari lääkäriä kävi, toteamassa asian minkä jo tiesinkin että en saa kivunlievitystä selkään koska trombosyytit niin alhaiset. Ilokaasua sain kyllä, sitä vedin aina suppareiden tullessa. Sanoivat että joku 6-7 senttiä auki kun olin siellä. Sitten todettiin että voisivat laittaa kyllä kohdunkaulapuudutteen ja joku lääkäri tuli. Sitten hän vähän pyöräytteli sieltä ja sanoi että hyvin venyy ja siinä jo tunsin että okei, nyt se tulee. Kätilö yritti sanoa että hillitse, jotta saa hanskan käteensä, mutta totesin että en pysty tekemään mitäään, se tulee nyt. Ja sitten vauva tulikin sellaisen vesiputouksen mukana, kuten kätilö totesi. Ja myöhemmin todetitin että hyvä että siinä vaiheessa makoilin sängyllä koska tuli niin vauhdilla. Jos olisin vielä seissyt, kuka tietää mistä lattian kulmasta vauva olisi löytynyt tai olisko saatu koppia. Eli tuli todella nopeasti. Ja tässä ehkä toteamus että uudelleensynnyttäjällä paikat selvästi venyneet. Toki vauva oli kaikista pienin näistä minun kolmesta. Mutta siis, vauva syntyi 02:21. Eli ei nyt kovin pitkään siellä salissa tarvinnut olla.
Sain vauvan syliin ja lähti heti hamuamaan tissiä. Sain leikata myös napanuoran ja teinkin sen, kun mies ei paikalla. Siinä tutustuttiin vauvan kanssa kun kätilö toisen kanssa putsasivat paikkoja ja istukka tuli ulos yms.. Jotenkin rauhallista noin aamuyön tunteina. Siellä oltiin vauvan kanssa useita tunteja, tosin viimeisen tunnin odotin että osastolta minua tullaan hakemaan, siinä joku kesti ja meinasi itsellä uni tulla.
Mutta aamulla päästiin osastolle, pääsin kahden hengen huoneeseen mikä oli oikein mukavaa. Verikokeet ja lääkitys alkoivat vasta kunnolla siitä ja sen takia sitten perjantaihin saakka oltiin hyvässä hoidossa. Nyt itsellä lääkitys edelleen jatkuu, mutta arvot alkavat olla parempaan päin jotta voin lopetella lääkitystä. Tosin nyt sain ilokseni peräpukamia ja koitan niistäkin päästä eroon. Suosittelen kyllä jo sairaalassa syömään luumuja tai Pegorionio vatsan pehmittämiseksi, itse en tehnyt niin koska tuntui että kaikki hyvin mutta nyt kotona ei sitten ihan ollutkaan ja siitä nyt vähän kärsin.
Vauva nukkuu vällillä pitkiäkin aikoja (eli 2-3h) joka luksusta edellisen jälkeen.. Toki syö myös tiheästi, mutta ihan mukavasti tuo vauvanhoito osuus lähtenyt liikkeelle. Ja nyt
alkaa olemaan vähän pidempiä hetkiä hereillä ja tarkkailee ympäristöä.
Tänään
taas neuvola, jossa näkee miten poitsu kasvanut niin pituutta kuin painoakin.
muuten tässä alettu jo suunnittelemaan ristiäisiä ja maistraatistakin tuli tuo nimenanto lappu. Nimikin jo melko lailla päätetty : )
Tässä vähän pidempi raapustus siitä mitä nyt itse muistaa vielä tapahtuneesta
saraneito ja poika 2vkoa. Huomenna olisi ollut laskettu aika
