@Jasuuu Hihii, tänne vaan ja tervetuloa jos en jo sanonu
Jotenki itelläki tuntuu, et sit ku toista ruvetaan (No HerraJumala nyt, jos hoitas ekana tän esikoisen loppuun
), ni vaikka molemmat tervetulleita, ni kuitenki sitä toivoo sitä vastakkaista sukupuolta enemmän... Ehkä suurinosa juurikin, et ois molempia. Tää eka enemmän uhan sama, mut molemmilla kyllä ollu toiveissa tyttö (syytä en osaa sanoa), mutta poikaolo ollu itellä
Ja molempiin oltais enemmän ku tyytyväisiä! Toivon toki, et saisit vauvasi mahollisimman aikasten, mutta tietyllä tapaa toivon, et oisitkin lokakuinen
Vaikka eipä sill väliä oo, toivon et saat nyytin mahd. aikasten (ei liian!) Syliisi
Ja ihana jos tykkäät täällä mehn kans jutskailla!
@viipulainen No on joo varmasti! Ihana ku kaks jo isompaa, ni he varmaan osaavat Niiiiin hyvin olla ihan kunnollaki apuna ja sillai siis et mielenkiintoaki saattaa olla jopa vaipanvaihtoonki, syöttämiseen yms. (Lähinnä se et ovat jo sen verran isompia, et uskaltaa sit vauvan kasvaessa antaa tuttipulloa tai syöttää lusikalla jne
)
Ihanalta kuulostaa kyllä noi miehet siellä suvussa
Musta tosi ärsyttävää, ku mun hellu onnistuu jotenki monasti antaa aluks vähän sellasen sovinistisenki kuvan ku siihen on tutustunu, mutta rakastan sitä, ku se on oikeasti tosi herrasmies! Vetää tuolin mulle, auttaa takin päälle ja kantaa ostokset (oli kauppatavaroita tahi vaateshoppailua
). Tiiän kyllä et oikeesti kyllä arvostaa naisia, mutta välillä ei jaksa ko son kans sellanen tosi "hauska" huuliveikko... Mutta ehkäpä tää opettaa taas sit mulle, etten ois niin tosikko
Huippua kyllä, et löytyy oikeen tollanen kokonainen suku, jossa miehet arvostaa!
Kiitti
@ahmis äippäloma -tiedosta
Noi montako lasta sulla sit jo on ja minkä ikäsiä? Voihan tää lokakuu olla tyttökuu hei
Mie en nyt luota miun vesistöihin ko oli poikaolo, mut ammattilainen veikkau tyttöä, ni nyt en osaa orientoitua kunnolla kumpaankaan, joskin vähän läikähtelee toivo, et oisko se kuiten se meän kauan ajateltu pikkuprinsessa sittenki
TOKI voihan se poikani silti olla, nyt alko itteeni mietityttää, et voisko olla näin tyttövoittosta
MUT EI HUOLITA! Kaikkiinhan ollaan tyytyväisiä ja lokakuussahan (tai syyskuussa
)ne vasta selvinnee kuiten! Toivon et kaikki sais terveet lapset, (ei sairaissa vikaa oo, mut parasta aina, et lapsen (ja vanhempien) taival mahollisimman helppo kuiten
) ja tyttöä toivon sydämeni pohjasta niille, jotka sitä kuiten enemmän toivoo ja poikia niille, joiden toiveet kallistuu sinne enemmän
@AnMaaria ihanaa!!! Huippua ku ollu huippupäivä!
Toivottavasti on tosiaan kakkoskolmanneksen hehkua sulle luvassa nytte
Iteki toivon, et ois itellä nyt alkamassa, tänää tosin vähän ellotti taas, mut saatto johtuu huonosta ravitsemuksesta, nesteytyksestä ja yövuoroista
Toivon ainaki, et oli vaan joku bugi
Ihanat sullaki lasten reaktiot, vanhemman eritoten
Siinä sullaki varmasti reippaat apulaiset ja viihyttäjät. Ja ihana tuo lapsen mieli, ku iltasaduista huolehtii
Ja tosi upeaa, et ootte onnistuneet luomaan iltasatuhetkistä lapsille nuin tärkiät ja varmasti aikuiena sit tärkeät muistot nuista hetkistä
Tosi sulosta
No mie nyt en lapsettomana juurikaan uskalla mennä puuttumaan toisten tapoihin kasvattaa mukuloitaan, jokanen tekee omat päätöksensä miten kasvattaa ja tuntevat omat lapsensa parhaiten. Itteäni ärsyttää tuo, et mennään neuvomaan ja antamaan mielipiteitä asioista, jota itellä ei oo (nuo lasten tutista ja pinniksestä luopumiset lapsettomilta vs. Ei-diabeetikolta ohjeet diabeteksen hoitamiseen/ sairauden ja sen syiden arvioimiset vs. Ei-hoitaja arvostelemassa hoitotyötä/kertomassa miten se tehdään) eikä ees pysähytä miettisn, et vaihtoehtoja on monia ja et ihmiset on yksilöitä. Tai sit se, et just kauhistellaan ku joku taapero vetää itku-potku -raivareita jossain ruokakaupassa tai leikkipuistossa, kun sä oot nähny sen perheen/lapsen ja vanhemman elämää ~1-5 min.
Toki neuvoa saa, mut sit se et pitää myös kunnioittaa toisten päätöksiä ja seki et kui läheinen ihminen sitä on neuvomaan tai puuttumaan asioihin. Ja ite uskon aina siihen, et asiat selviää puhumalla. Mua jos joku tullu just mun mielestä aiheetta neuvomaan tai arvostellen, ni kysyn monesti et minkä takia hänen mielestään pitäis toimia ko. Tavalla, sit perustelen oman näkökantani ja jos toinen vieläki jäykkää, ni sit sanon vaan, et kiitos neuvosta, mut teen omalla tavallani ja mua loukkaa, et sinä asiasta ja minua tietämättä tuut neuvomaan. Osa pahotellu ja ymmärtäny sit lopulta mun kannan ja kaikki hyvin, osa itte sit loukkaantuu ja selvästi ärsyttää, kun itellä paremmat perusteet ja en oo jääny toisiksi, mutta soi what. Pitäkee vaan kiinni omista ajatuksistanne, sillä teän perhe ja lapset
Jokunen aika sit kattoin (britti)dokkarin , jossa kolme eri perhettä vastasyntyneitten kanssa testaa kolmea eri kasvatusmetodia. Nuli eri vuosikymmeniltä ja jokaiella perheellä oli oma kätilö apuna ja tukena sitten, jotta osasivat toimia oikein. Yks perhe noudatti just sitä " ei läheisyyttä" -tekniikkaa, eli vauvaa pidttiin mahollisimman vähän sylissä, sylissäkin ollessa pidttiin mahollisimman kaukana. Heti ommaan sänkyyn nukkumaan ja näin. Toka perhe taas teki sillai, et sai pidellä sylissäki, mut pääpainotus oli aikatauluttamisessa. Eli ruoka-ajat oli tosi tarkat, samoin muutki rutiinit, (vaipanvaihot,kylvetykset, nukkuma-ajat) ja neki vauvat omiin sänkyihin nukkumaan heti. Mut sai muistaakseni olla samassa huoneessa... Sit kolmas perhe toteutti sitä kiintymyskasvatusta, eli mahollisimman paljon sylissä, samassa sängyssä tai oma peti vanhempien sängyn vieressä, lapsentahtinen imetys ja kaikki. Samaistun ite tohon kolmoseen parhaiten, mut mut kakkosenko hotsittais vähän. Kaikissa nuissa metodeista oli hyvää ja huonoa; kiintymyslapselle voi olla vaikeaa kaikki muutokset, irtaantuminen vanhemmista, oppivat keskivertoa hitaammin kuivalle, pois tutista ja tosinriippuvaisia vanhemmista pitkään. Mutta sitten lapsista tulee useimmin rakastavampia, osa voi jopa sit juurikin sen turvallisuudentunteen takia oppia taas keskivertoa nopeemmin potalle ja tutista pois ja näin. Ekassa tekniikassa taas juurikin se, et lapsi ei saa vastakaikua tunteilleen, niin voi tulla sulkeutuneempi, ei välttämättä osaa niin hyvin ilmasta omia tuntemuksiaan ja voi olla vaikea vanhempanaki muodostaa kiintymyssuhteita, kun ne niin pienenä jo poljettu minimiin. Toisaalta taas ko. Lapset keskivertoa itsenäisempiä ja itsenäistyykin nopeammin, ei pelkää niin helposti uusia tilanteita ja hyviä sietämn painetta. Keskimmäisessä metodissa oli muistaakseni, että lapsille sit ne rutiinit voi olla liianki tärkeitä; eivät ehkä osaa niin rentoutua ja pienikin muutos aikatauluissa voi aiheuttaa ahdistuneisuutta, sekä kärsivällisyys ei oo vahvimpia puolia... Positiivista taas se, et potalle opettelu paaljon helpompaa ja vanhemmat pystyy hyvinki aikaiessa vaiheessa juurikin rutiinien takia sit esim. Viettään illanistujaisia yms....
Musta tärkeintä kattoo, mikä metodi sopii kullekin lapselle ja ei ehkä mikään nuista metodeista absoluuttisena... Mull kolmonen ripauksella kakkosta kuulostaa hyvälle, mut sittenhän sen näkee ku kokemusta kertyy
Huhhuh, sori taas romaanista ja mahdollisista kirjotushäröistä! Ihana höpötellä teän kans<3
Ane773 ja Pätkis 13+3
(JEP! Minne tää aika menee
)