Lokaihmeet 2010

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja MAEL
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Iiris, vau, pääset tosiaan ajoissa lomamielelle :) Ihana ajatus. Itse painan töitä enemmän tai vähemmän varmaan melko viimeisille viikoille saakka. Syksylle olisi työkeikkoja ja koulutusten vetämisiä niin paljon kuin jaksaisin tehdä. Mitään en ole vielä sopinut, olen luvannut "palata asiaan loppukeväästä tai viimeistään elokuussa".

Mulla edelleen meinaa jyllätä huono olo, jos ruokailuväli venyy liian pitkäksi. Oksentanut olen kunnolla vain kerran, muuten "yskin tyhjää" ja yökkäilen. Olen syönyt todella paljon enemmän kuin "normaalisti", melko perusruokaa, hedelmiä, marjoja, maustamatonta jogurttia. En ole ollut kovin kova leivänpuputtaja, mutta nyt menee sekin. Musta tuntuu, että mulle on tullut reilun kilo tai kaksi lisää painoakin ihan noista ruokailuista johtuen. Viisisenttinen pikkusintti ei taida tässä vaiheessa painaa paria grammaa enempää :) No, onneksi saa tullakin, mutta toisaalta tuntuu inhottavalta, kun housut kinnaa jo nyt vähän joka suunnasta. Vatsan iltapäiväturvotus vielä siihen päälle niin johan ahdistaa.

Ja ne unet... Minulla on nykyisin kaksi elämää - yöelämä on vaan tosi paljon villimpää...

Cinnamon 11+0.
 
Hei,

lähempänä kolmeakymppiä kun äitiyslomalle ensimmäistä kertaa pyrkii, niin tässähän on se hyvä puoli, että on ehtinyt tehdä töitä joitain vuosia valmistumisen jälkeen niin, että lomakertymää alkaa jo olla. Ja meillä on mahdollisuus vaihtaa lomarahoja palkalliseen vapaaseen, mitä olen myös käyttänyt hyväkseni. Itseäni kummastuttaa tässä vain se, että tiedostan olevani raskaana, mutten uskalla olla ollenkaan varma, että meille todella on tulossa lapsi. Se kuulostaa yhä liian hyvältä ollakseen totta.

Cinnamonin unista: Katselitko unia myös ennen raskautta, vai liittyykö ne sulla juuri tähän tilanteeseen? Mä olen katsellut unia aina, välillä enempi, välillä vähempi. Näinä viikkoina olen myös nähnyt monenlaisia, mutta en tiedä, liittyykö niiden katselu tähän raskauteen, vai olisko ne tullut katseltua joka tapauksessa. Jonkunsortin enneunia tapaan nähdä myös. Jännityksellä odotan, näytetäänkö mulle unessa lapsen sukupuoli. Entäs te, joilla on lapsia ennestään, oletteko nähneet raskausaikoina enempi unia kuin muulloin?

(.) Omat housut mahtuu päälle, iltaturvotusta on täälläkin. Reilu viikko np-ultraan. Ja keskittymiskyky töihin kateissa.
 
Kyllä, unia olen nähnyt aina, mutta nyt ne ovat potenssiin... kymmenen. Näen useita unia yössä ja sisällöltäänkin hyvin outoja sellaisia. Heräilen kerran-pari yössä ja uni/unet ovat todella katkonaisia.

Iiris, minullakin on edelleen hieman hassu olo siitä, että meitä olisi syksyllä kolme. Sitä lapsi-ajatusta en hoksaa lainkaan. Ennemmin odotan ja nautin tästä raskaudesta, tähän olen nyt parin kuukauden ajan jälkeen tottunut ja alkanut nauttia. Odotan todella sitä, että vatsa alkaa kasvaa, että kuulen ensimmäisen kerran sydänäänet ja näen pienen ultrassa. Mutta että joku sieltä vatsasta vielä uloskin joskus tulisi - vielä hieman vieras ajatus, vaikka aivan ihana. Muttei sitä osaa sillä tavalla ajatella. En tiedä johtuuko tämä todella siitä, että tätä on vain toivonut niin hemmetin kauan, vai onko tämä (esikoisen?) kohdalla ihan normaalia pyörittelyä.

Vauvakirjoissa puhutaan "epävarmuuden tunteista", jotka tulevat juuri näillä viikoilla. Siis että on normaalia kysellä itseltään, että "onko minusta sittenkään tähän". Olen tällainen teoreettinen tyyppi, vauvakirjat ahkerassa käytössä. Meidän reilut kolme vuotta kestäneen yrityksen aikana tuli jo käsiteltyä noi tunteet läpi kerran jos toisenkin, ja ne vaihtuivat joskus vuosi sitten tunteisiin "saanko koskaan kokea raskautta tai äitiyttä". Sikäli olo on varma - tie tähän on ollut pitkä ja vaikea. Nyt on tässä on, toivoo vain, että kaikki menee hyvin. Ja haluaa ehdottomasti nauttia joka ikisestä hetkestä, jopa siitä, että housut kinnaa. :)

Tulen siis varmaan itkemään ilosta mahdollisten raskausarpienkin kohdalla.

Iiris valittelit keskittymiskyvyn puutetta - sama täällä. Ja minusta tuntuu, että muistikin on huonontunut, haahuilen ja etenkin illalla pelkkä oikeiden sanojen etsiminen tuntuu vaikealta. "Annatko kurkun, eikun tomaattia, eikun.. höh, paprikaa.. eikäkun siis... juustoa!". Päivän skarppaa töissä, illalla aivot kaipaavat lepoa.

Huh. Ollapa kesä jo.
 
Huoh. Pitää alkaa kuljettamaan mukana vettä ja keksiä kun lähtee jonnekin. Tänään olin ostoksilla, tarkoitus löytää käytetty Suprafill-puku tuolle meidän pikkuneidille kun on niin kova rymyämään. Meinasin sitten pyörtyä kesken reissun :/. Nooh, opetteluttaa taas...

Muuten vointi alkaa olla loistava, eikä enää aamuisin tarvitse "huonepalvelua" toimittamaan juotavaa ja naposteltavaa vuoteen vierelle.
Paino on toistaiseksi jymähtänyt -2kg, saas nähdä kuinka pitkäksi aikaa. Omat farkut on pitänyt vaihtaa jo mammahousuihin, alamasu on sen verran jo pömpöllä ettei saata tavallisia housuja pitää. Mutta muuten ei päällepäin vielä nää lainkaan raskautta.

Mitäs muille kuuluu? Joko on np-ultroissa käyty? Mulla vasta huhtikuun alkuun aika. Sitä odotellessa :)
 
Aurinkoista kevätpäivää!

Ällöolo on selvästi kadonnut. Kävin eilen hierojalla ja saatoin aivan hyvin olla tunnin vatsallaan makuulla. Ja hartiat tykkäs.. Kerroin raskaudesta hierojalleni, hän antoi vatsankohdan olla rauhassa.

Mulla on np-ultra perjantaina, joko cinnamon on käynyt? Mä kyllä odotan kovasti näkeväni sisuksiini taas. Jos sitten pikkuhiljaa alkas uskoa, että siellä on joku ja se joku toivottavasti kasvaa.
 
Pikaisesti. Kauhea kiire töissä, mutta tulin kertomaan ilouutisia.

Tänään nähty pieni ihanuus np-ultrassa. Niskaturvotus todella alhainen (en tosin muista lukuja), mutta lääkärin mielestä ei mitään huolta. Viikon sisällä tulee soitto, jos verinäytteissä oli jotain hälyttävää. Mulla on viikon kuluttua eka neuvolalääkärikin, tulokset ilmeisesti tulee myös sinne.

ISO kivi tippui sydämeltä. Melkein pari kuukautta sitten näin vain pienen, pinene sydämen sykkeen ja möykyn muotoisen tyypin. Siinä aikana ehti miettimään kaikkea mahdollista, vaikka uskoa pitikin yllä. Nyt se pieni ihana on jo kuusisenttinen (pää-perämitta), jolla löi sydän kovasti, ja jolla oli pitkät jalat :) Kovin uninen hän oli aamuaikaan, mutta pienellä herättelyllä alkoi liikehtiä.

Hämmentävää. Onnellista. Kaunista.

Maha on pyöristynyt. Omilla housuilla mennään, mutta selällään maaten huomaa, että alavatsasta, häpyluun molemmin puolin, on "kohoumat". Mites muilla?

Nyt juostava!
 
Tulin kurkkaamaan Iiriksen (ja muidenkin?) np-ultra -kuulumisia, mutta hiljaista on koko ketjussa. Toivottavasti kaikki on kaikilla hyvin ja lokaihmeiden odottajat voivat orastavan paksusti :)

Viimeksi kirjoitin niin (onnea täynnä) kiireessä, etten edes muistanut niskaturvotuksen mittaustulosta, joka siis oli 0,8 mm, eli ihan normaali. Ultraaja sanoi, että paikkakuntani sairaalasta soitetaan viikon sisällä, mikäli verinäytteissä on jotain häikkää ja riskiluku nousee hälyttäväksi. Muutoin kaikki tiedot faksataan neuvolaani ja saan tietää tuloksen ylihuomenna, ekassa neuvolalääkärissä.

Te toisen/kolmannen odottajat; mitä ekalla neuvolalääkäri-käynnillä tehdään? Näissäkin lienee paikkakuntakohtaisia eroja, mutta noin pääpiirteittäin?

Cinnamon 12+6
 
Heippa taas pitkästä aikaa!

Mulla on ollut melkoisia vastuksia tässä raskauden aikana. Juuri kun pahoinvointi alkoi helpottamaan niin sain noroviruksen. Oksensin ja ripuloin kuin viimeistä päivää. Viikko siitä sain hengitysteihin bakteeritulehduksen ja nyt oon viikon yskinyt ja oksentanut limaa joten todella raskasta on ollut.

Noron takia jouduin siirtämään ekaa neuvolakertaa,huomenna pitäisi mennä. Siitä viikko niin pitäisi päästä np-ultraan,koska sen jälkeen se on myöhäistä... Pitää vaan toivoa ettei mikään uusi pöpö pääse iskemään.

Kaikesta huolimatta positiivisella mielellä ollaan :)

soikku 10
 
Hei kaikille!

Ihanaa, että cinnamonilla oli ultrassa kaikki hyvin.
Soikku, sulla on kyllä ollut raskas alkuraskaus, toivottavasti tästä eteenpäin helpottuu.


Olen ollut poissa netin ääreltä pitkän viikonlopun. Perjantaina oli np-ultra, ja samalla neuvolalääkäri. Pikkukaveri oli tosi villi ja pyöri vaikka miten päin ultrakuvassa. Niskaturvotus oli 1,2 mm, ei kuulemma aihetta huoleen. Verikokeiden tulokset eivät olleet vielä tulleet, niistä otetaan yhteyttä kotiin mikäli niissä on jotain poikkeavaa, muuten kuulen niistä vasta seuraavassa neuvolassa huhtikuun lopulla. Järkytykseksseni olin laihtunut ekan neuvolakäynnin ja viime perjantain välillä. Ja just ennen neuvolaa vedin 2 lautasellista broileripastaa. Siis mulla on hevosen ruokahalu ja silti muka laihtunut puoli kiloa kolmessa viikossa?!? Vatsa alkaa kyllä jo näkyä, omasta ja miehen mielestä.

Perjantai-iltana tehtiin merkittävä juttu, käytiin vihillä miehen kanssa ja sitä myöden olimmekin eilisiltaan asti kylpylälomalla. Onnistui tosi hyvin, ei kerrottu kummankaan sukulaisille etukäteen mitään, todistajina meillä oli yksi ystäväpariskunta.

Iiris, tänään 12+2
 
Cinnamon kyseli lääkärineuvolasta. Mulla siis nyt viides raskaus, kyselit toisen/kolmannen odottajan kokemusta ;) mutta vastaanpa kuitenkin.
Meillä kun on pieni tk eikä mitään hienouksia kuten ultraa tms. täällä vaan ne suoritetaan kaupungissa niin ekaan lääkärineuvolaan kuuluu ensinnäkin se perusjuttu, eli verenpaine, paino, hemoglobiini, pissanäyte (onko ketoja ja/tai sokeria) ja muut mahdolliset jutut vointiin liittyen.
Lisäksi lääkäri tekee sisätutkimuksen (kohdun tila ja mahd.suunta), kuunnellaan sydänäänet, multa otettiin nyt myös papa, kun edellisestä kerrasta on kulunut 1,5v joten tässä vaiheessa raskautta se on hyvä ottaa.

Että tuollainen se pääpiirteittäin on, eka lääkärineuvola.
Meillä oli villi asukas masussa, kohtu erittäin takana, joten masua ei päälle näy juurikaan. Syke tasainen ja nopea, välillä katosi lähes kokonaan kun asukki siirtyi taaemmas. Perus-dobbleri kun ei millään meinannut saada ääniä esiin muutenkaan :)

Mutta sielläpä sitä oli, elämää! Ensi viikolla np-ultra, meneekin muuten viimeiselle mahdolliselle päivälle, niin oli täyttä ajanvarauksen mukaan. Mutta eipä haittaa kun ihan satavarmaa viikoista päivälleen ei voida olla epäsäännöllisen kierron takia. Kierto siksi epäsäännöllinen kun ehti vain toiset kuukautiset olla ennen tärppiä edellisen imetyksen loputtua. Mulla kun on niin onnellisesti että niin kauan kun imetän vauvaa, ei tarvitse kärsiä kuukautisista.
Ensi viikolla sitten kerrotaan sisaruksillekin kun saadaan kuva np-ultrasta mukaan :). Molempien vanhemmat jo asiasta tietääkin.
 
Täälläkin perjantaina käyty np-ultrassa..turvotusta 0,8mm ja riskiluku verikokeiden kanssa 1:88000, eli kaikki siltä osin hyvin. Hauskaa oli pientä katsella, ultran alussa hikotteli kovasti :) Vatsaa alkaa jo näkymään, johtunee varmaan siitäkin, että viime raskaudesta on aika vähän aikaa. Mullakin ehti olla vain kolmet menkat ennen plussaa; sama juttu kuin Mirkulla: imetysaikana kuukautiset pysyvät poissa.

Isommille lapsille kerrottiin vauvasta pari päivää ennen np-ultraa, kun neuvolassa käydessä saatiin kuulla hienosti sydänäänet. Iloissaan asiasta olivat, nuorin ei nyt vielä asiasta ymmärrä :)

Huomenna edessä sokerirasitus..inhottaa jo pelkkä ajatus sokeriliemen litkinnästä :/

Aurorah 12+6
 
Aurorah, mulla kans sr kolmen viikon päästä :/. Se on niin kamalaa se litku, kannattaa pyytää jääkaappikylmänä niin menee paremmin alas. Kuin ylisokeroitu kokis :)

Niin jäi mainitsematta, että paino oli taas laskenut. Se tuuraava nla-täti oli kamalan huolissaan, kun taas tuttu lääkäri totesi että "niin sullahan tää menee niinkuin menee, omalla tavalla". Musta aika kivasti sanottu, ilman mitään keuhkoomista.
 
Aurinkoista torstaita!

Täälläpäs on tapahtunut! Ensinnäkin paljon onnea Iirikselle ja miehellesi avioliiton johdosta ja erinomaisista np-ultra -tuloksista.

Mirkku, hehee, olinpas ajattelematon ja huonomuistinen - en muistanut lainkaan, että täällä on neljännen ja viidennekin odottajia. Mutta ihan yhtä lailla (ja jopa enemmänkin) osoitin kysymystäni sinulle :) Kiitos vastauksesta. :) Ilmeisen erilainen oli mun neuvolalääkärikäynti, joka oli siis tänään. Lääkäri kysyi vain, millaista työtä teen, miten olen voinut ja sen jälkeen käski riisumaan housut. Tsekkasi limakalvot (muttei sanonut mitään), kokeili kohdun (ei sanonut mitään), ja kuunteli sydänäänet. Olisin voinut kuunnella sitä jumputusta vaikka kuinka pitkään, mutta tämä lääkäri piti sitä laitetta vatsan päällä n. 10 sekuntia. Ihana, mutta hyvin kummallinen kokemus. Lääkäri oli siis nuivaakin nuivempi, mutta onneksi se neuvolatäti on oikein hyvä tyyppi ja hänen kanssaanhan sitä asioidaankin enemmän.

Neuvolatäti mittasi painon, tasan puoli kiloa on tullut lisää. Ajattelin, että olisi voinut tulla enemmänkin, mutta ihan hyvä ettei ole.

Mulla on sokerirasitus muuten vasta joskus 22+ viikolla. Jännää, miten erilaisia nämä käytännöt...

Ah, piti vielä kommentoida Soikulle, että voi kamalaa. Itsekin sairastuin noroon (kolmen päivän totaalinen tyhjennys&kuume) päivä sen jälkeen, kun olin kuullut olevani raskaana. Kamala tauti. Mutta sun koettelemukset ovat olleet ihan toista luokkaa myös tuon bakteeritulehduksen vuoksi. Tsemppiä! Jospa nyt olisi sairastelut sairasteltu!

Hyvää pääsiäistä kaikille. Toivottavasti aurinkoistakin sellaista :)

Cinnamon 13+1
 
Oi, mulla oli menny jotenki ihan ohi tuo Iiriksen avioituminen; onnea vaan kovasti!

Tavallisesti tuo sokerirasitus tehdäänkin ilmeisesti vasta myöhemmillä viikoilla mutta koska mulla oli viime raskaudessa gdm, niin jouduin siihen jo nyt. Aamulla terkka soittikin taas tuloksia; kaikki kolme arvoa koholla kuten viimeksikin..heti perään sain soiton äitipolilta. Ensi viikon alussa täytyy kotona tehdä sokerin vuorokausikäyrä (mitata verensokeriarvot ennen ja jälkeen aterioiden ja lisäksi aamuyöllä); sitten mietitään jatkoa. Todennäköisesti joudun taas aloittamaan insuliinin pistämisen; jossain vaihessa ainakin. Huoh :/

Mutta mukavaa pääsiäistä kaikille!
Aurorah 13+1
 
Sunnuntaihuomenta...

Kiitos onnitteluista kaikille.

Minulta ei ole vielä kertaakaan kuunneltu sydänääniä neuvolassa. Lääkäri teki sen np-ultran, ja siinä kyllä näkyi sydämen syke. Olisko niin, että jos ultrataan ja sydän näkyy, ei ole tarvetta samalla kertaa kuunnella sydänääniä? Sokerirasituksesta kukaan ei puhunut lääkärikäynnillä mitään. Kai ne kertoo, jos se tarvitsee tehdä. Pissatesti, verenpaine ja vaa'alla käynti näyttää olevan meidän neuvolan vakiojutut.

Tänään ollaan aikeissa lähteä käymään mun äidin luona pääsiäiskylässä, pilvinen ilma sopii kyläilyyn oikein hyvin. Äidilleni pitäis ehkä jo kertoa tästä odotuksesta. Tämä on hänelle ensimmäinen lapsenlapsi, niin mua vähän arveluttaa. Lähinnä siksi, että arvelen äitini voivan ryhtyä ylihuolehtivaiseksi minua kohtaan. Kertokaa muut, miten teidän tulevat isovanhemmat on suhtautuneet? Onko se isompi juttu ensimmäisen kuin vaikka neljännen lapsenlapsen kohdalla?

Iiris, tänään 13+0
 
Huomenta.

Pääsiäinen takana, kesä tekee todella tuloaan. Saisi tosin tehdä sitä auringon voimalla :)

Iiris, mulla oli eka neuvolalääkäri viikko sitten, ja siellä kuunneltiin syke sen jälkeen kun sisätutkimus oli tehty. Np-ultrassa ei kuunneltu (se näkyi). Vähän samat neuvolajutut täälläkin tehdään; verenpaine, pissa, hemoglobiini ja vaaka. Luulen, että ekassa neuvolalääkärissä kuunnellaan syke.

Sokerirasitukseen joutuu täällä meilläpäin kaikki yli 25-vuotiaat synnyttäjät riippumatta painoindeksistä tmv. Tämä käytäntö on kai aika uusi, eikä muualla Suomessa (ainakana kovin monessa paikassa) ole samaa. Ehkäpä säästyt siltä.

Mites Iiris äitisi uutiseen suhtautui? Meilläkään ei mieheni sen enempää kuin mun vanhemmilla oli ennestään lapsenlapsia, joten kovin iloisia olivat molemmat. Äitini kauhisteli neuvolan ruokasuosituksia ja sikäli hyysää "etten varmasti syö mitään kiellettyä". Pääsiäisaterialla anoppini taas oli tehnyt mulle eri ruuat, jossa ei ollut sinihomejuustoa. Olisihan sitä saanut kuumennettuna syödä, mutta en kehdannut alkaa korjailemaan jo tehtyä :) Pientä ylihuolehtivuutta siis ilmassa, välittämisestähän se kertoo.

Kävin tutustumassa h&m:n äitiysvaateosastoon; mukaan tarttui farkut, kun entisissä piti kulkea napit ja vetoketjut auki. Mutta on näihinkin totuttelu, vaikka ulkoapäin ei kukaan arvaisi, että äitiyspöksyistä kyse... Maha kumminkin pullahtanut eteenpäin, mutta jos ei tiedä, ei ehkä arvaisi.

Cinnamon 14+0.
 
Pilvistä keskiviikkoa...

maanantai-iltapäivällä havaitsin veristä vuotoa, ihan vähän vain, samoin eilen aamupäivällä. Soitin neuvolaan ja pääsinkin samantien käymään terkkarin luona. Terkkari kuunteli sydänäänet, syke oli 150 ja kuulosti 'pontevalta'. Sain suosituksen välttää autolla ajoa ja ensi maanantaille ylimääräisen lääkäriajan. Tänään ei sitte ole enää vuotanut, onneksi. Toivottavasti huolestuin turhaan. Mitään kipuja mulla ei ole ollut, se on kuulemma hyvä merkki.

Cinnamon, ei ollu meillä pokkaa kertoa mun äidille, eikä sen puoleen ole kerrottu anopillekaan. Anoppi luultavasti arvailee jotain, mutta jos ei suoraan kysy, niin minä en kerro. Ainakaan vielä. Miehen kanssa keskusteltiin kyllä niin, että jos joku suoraan kysyy, niin ei yritetäkään valehdella.

Mäkin kävin muutama viikko sitten hiplailemassa H&M:n äitiysvaateosastolla, mutta minusta on liian aikaista hankkia mitään. Harmittaa, jos tuo maha alkaakin kasvaa niin hurjaa vauhtia, että uudet vaatteet ei sovi kuin pari viikkoa. Nyt pärjään vielä entisillä. Kaikki farkut tosin puristaa alavatsaa, joten olen luopunut niiden käytöstä. Ostitko, cinnamon, sellaset missä on korkea resorivyötärö?

Iiris 13+3
 
Voi, iiris. Vaikkakin käsittääkseni tuollainen pikkuvuoto voi olla normaalia ja harmitonta, silti, ainahan se säikäyttää. Mutta onpas jännä toi autolla ajon välttäminen – mihin se perustuu? Toivottavasti, ja olen varma, että selviät säikähdyksellä ja kaikki on ja menee hyvin loppuun saakka.

Ja voihan teitä, pidätte salaisuuden pitkään itsellänne :)

Minä taivuin h&m:llä, ei niitä housuja voinut vastustaa! Menin työpäivän jälkeen, kireänä, äreänä ja vanhat housut lantiolle saakka auki (pitkä paita päällä, farkut pepusta roikkuen) ja nappasin ensimmäiset hyvännäköiset resorivyötäröiset, tummat farkut ja painuin sovituskoppiin. Uskomaton tunne: pehmeä puuvilla oli kuin pyhän hengen suudelma vatsalle. :D Mutta on näissä kyllä totuttelua, olo tuntuu jotenkin... paksulta. Ajattelin, että pidän näitä kyllä mahdollisimman vähän ja keksin patentteja käyttää vanhoja mahd. pitkään. Ehdin nimittäin varmasti käyttämään äitiys- ja muita resorifarkkuja ihan kyllästymiseen saakka. Onneksi pian kesä ja farkut voi vaihtaa hameisiin ja mekkoihin...
 
Sydänäänistä, meillä ne kuunnellaan joka neuvolan yhteydessä. Nla-täti laskee lyönnit ja muutenkin tarkkailee rytmiä.
Mä käsitin myös että sokerirasitus tehdään kaikille yli 25v mutta yleensähän se tehdään jossain 20+ viikoilla, ja niillä joilla painoindeksi on korkeampi tai aiempaa riskiä rd on, se tehdään ensimmäisen kerran jo viikoilla n.16.
Np-ultra oli, oikein touhukas asukki :) korvat ja nenä näkyi jo selvästi, vilkutteli sieltä kädellänsä ja potki kovasti :). Pituuttakin oli jo reilut 9cm! Kätilön mielestä vastasi viikkoja aika tarkalleen.
Samalla sain jo ajan r-ultraan joka on tuolla toukokuun lopulla.
Äitiysfarkkuihin on siirrytty jo täälläkin. Masua ei toistaiseksi juurikaan ole, kohtu kallellaan taaksepäin. Mutta kummasti vaan ne perusfarkut tuntuu ikävälle kyylliessä, joten miksipä kiusata itseään.
Kuntosali jäänee nyt pois tässä vaiheessa, alkaa nivelten yliliikkuvuus vaivata salipäivän jälkeen joten otetaan rauhallisesti. Päivittäisistä kävelylenkeistä en luovu vielä vähään aikaan, nyt kun kelitkin paranee.
Tällä viikolla kerrotaan sitten omille lapsille. Tänään vain saatiin suru-uutinen joten se kerrottaneen ensin, ja loppuviikosta sitten ehkä tämä iloisempi uutinen. Ehtii lapset totutella ajatukseen.
 
Harmaata perjantaiaamua..

Mirkku, lapsille on varmaan hyvä kertoa yksi uutinen kerrallaan. Kiva, että teillä(kin) oli np-ultrassa kaikki ok. Sä varmaan kokemuksella ymmärrät ultrakuvat jo paljon paremmin kuin minä, joka erotan kyllä sykkeen, mutten juuri muuta.

Mullakin alkaa tekeen mieli äitiysvaatteita pikkuhiljaa... Ja miten mukavaa, saatiin hääkutsu toukokuun lopulle, siitä sain oikein hyvä tekosyyn hankkia uuden mekon tms. juhlavaatteen!
se vuoto loppui tiistaihin, autolla ajon välttämisen syy oli se, että se 'täristää'. Tein kompromissin, ja olen ajellut vain toimistotöihin ja siirtänyt muut työmatkat hamaan tulevaisuuteen. Joskus mulle on ollut aivan tavallista autoilla noin 1000 km viikossa, on siitä vara vähentääkin.

Mukavaa viikonloppua!

Iiris, tänään 13+5
 
Hyvää huomenta kaikille!

Vihdoin on pöpöt voitettu ja hyvillä mielin tässä mennään :). Perjantaina oli np-ultra ja kaikki oli hyvin. Vauva oli kasvanut normaalisti ja voi hyvin,vaikka itte oon ollu huonossa kunnossa.
Mä olen ostanut jo pari viikkoa sitten ekat äitiyshousut ku farkut painoi jo ikävästi. Ruumiinrakeenteeltani olen hoikka niin pienen mahan huomaa jo kyllä,mutta neuvolan tädin mukaan se on nestettä jota kertyy alkuraskaudesta....

Hyvää sunnuntaita kaikille : )


soikku 12+2
 
Hyvää maanantai-aamua!

Kiva kuulla, että hyvin porskutellaan ja np-ultrista on myös saatu hyviä tuloksia. Soikkukin on päässyt terveimmille vesille - hyvä. Näinhän se on, että kasvava vauva ottaa kyllä kaiken tarvitsemansa, vaikka itse (sairastessaan) kärsii. Itse, kun sairastin noron rv 5, aloitin sen 12 tunnin oksentelun jälkeen pistelemällä valion luomumehuja pikkulusikalla suuhun, n. vartin välein ja söin kaksi raskaus multivitaa päivässä pitkään taudin jälkeen, kun oksentelu/ripuli loppui. Huoli oli suuri, mutta näinhän se on, että luonto hoitaa.

Taitaa olla raskausoireetkin, ainakin vahvimmat, jo ryhmäläisiltä kaikonneet? Itse havahduin jokunen päivä sitten siihen, etten juuri muista alkuvuodesta yhtään mitään. Onnea ja epäuskoisuutta ehkä, mutta nukuin niin tuhottoman paljon, olin aivan koomassa, ettei juuti muuta elämää töiden, unen, nälän ja ellotuksen jälkeen ollut. Kulutin appelsiinejakin n. 3-5 päivässä, ja nyt pelkkä appelsiinin näkeminen tuntuu vähän etovalta... Niiden villien unien näkeminenkin loppui jossain rv 10 paikkeilla... Nyt elämä on varsin tasaista, kasvavan vatsan ihmettelyä :) Jotain ruokahimoja on (mm. perunasalaatti ja oikea, juureen tehty ruisleipä, mmm. Enkä ole koskaan ollut kova kummankaan, etenkään perunasalaatin syöjä).

Joko Iiris taivuit farkkuostoksille? Itse kehittelin vanhoihin farkkuihin patenttiratkaisun: käytän kumirenksua tai ponnaria napin ja napinläven välissä. Ostin pitkän, mustan (äitiys)topin, joka peittää härskihkön näköiset avonaiset housut ja päällä käytän omia paitojani. Kätevää. Välillä sujahdan äitiysfarkkuihin, mutta näinkin menee varmasti vielä pari viikkoa.

Mulle tuli jo viime viikolla kutsu rakenneultraan toukokuun lopulle. Jännää!

Töihin ->

Cinnamon, 14+5
 
Huh huh..täällä toivuttu noro-viruksesta. Torstai-päivä meni ykäillessä vartin-puolen tunnin välein, pe ja la-päivätkin meni vielä toipuessa. Kyllä oli kamala tauti, oikeesti tuntu et henki lähtee. Onneksi mies oli sopivasti lomalla, ei ollu musta lapsista huolehtimaan kun en sängystä ylös päässyt. Isommat lapset sairasti tuon noron jo alkuviikosta, mies ja kuopus taisivat säästyä kun eivät ainakaan vielä ole sairastuneet. Toivottasti ei ihan heti vastaavaa tautia tule!

Mullakin tuo rakenne-uä on tuossa toukokuun loppupuolella. Tosin jo vappuviikolla menen äitipolille kontrolliultraan noiden sokereiden takia. Tätäkin raskautta siis seurataan tiiviisti..toisaalta ihan mukavaa, ultriakin on alussa kolmen viikon välein ja loppuraskaudessa joka viikko. Näkee ainakin vauvaa! Saas nähä, joko ennen vappua selviää kumpi on tulossa (vaikkei sillä nyt niin merkitystä olekaan), silloin on viikkoja jo 17, joten periaatteessa vois jo selvitäkin onko masussa tyttö vai poika. Mites te muut; kiinnostaako tulokkaan sukupuoli vai haluatteko jännätä syntymään saakka?

Masu on nyt muutaman päivän aikana "pullahtanut" esiin, eikä tätä enää voi naamioida muuksi, selkeä vauvamaha :) Pahimmat km-pelotkin alkaa jo hellittää joten uskaltaa jo olla raskaana eikä piilotella mahaa. Parina iltana olen ollut jo tuntevinani pientä hipsuttelua..liikkeet on tuntuneet joka raskaudessa aina aikaisemmin, joten voivat oikeastikin olla jo sitä. Mukava ainakin ajatella niin :)

Keväistä viikonalkua kaikille,
Aurorah 14+5
 
Maanantai-iltaa...

Norovirusta tuntuu olleen liikkeellä, minut se on kiertänyt ainakin toistaiseksi. Onneksi olette kaikki sen kärsineet siitä vähin vaurioin selvinneet. Aurorah, ihanaa, että tunnet jo liikkeet. Väittävät, että ensisynnyttäjällä ne voi tuntua vasta joskus viikolla 20. Muistatko milloin tunsit ne esikoisestasi?

Kävin tänään viimeviikkoisen vuodon takia lääkärillä. Ultrassa kaikki ok, ei näkynyt mitään sisäistä vuotoa ja asukas liikkui pontevasti. Siltä pysty melkeen laskemaan varpaat! Minusta se on ihan käsittämätöntä, että jollain noin pienellä voi olla jo varpaat. Hiivalääkkeet mun piti hakea apteekista lääkärin suosituksesta. Farkkukauppaan en oo ehtinyt, mennään näillä tuulipuvun housuilla toistaiseksi. Lauantaina saunassa olin ihan varma, että mulla näkyy linea negra. Mieskin sen huomasi. Eilen se ei kyllä näkynyt sitten ollenkaan yhtä hyvin. Onko teillä muilla?

Cinnamon, mä olen nähnyt joka ikinen aamuyö viimeiset neljä viikkoa jotain unta, jonka muistan herättyäni. Vauvoja niissä ei ole esiintynyt, mutta usein jotain loikkimista katoilla tai karkuun juoksua tms. hengästyttävää.

Sain tänään postissa kutsun rakenneultraan naapuriläänin kaupunginsairaalaan, josta kotikuntani kuulemma nämä palvelut ostaa. Minusta se oli tosi huono kutsu verrattuna aiemmin muihin hoitoihin liittyen OYS:sista saamiini kutsuihin, kun ei siinä kerrottu edes osoitetta, mihin pitää mennä, ajo-ohjeista nyt puhumattakaan.

Iiris, tänään 14+1
 
Iiris, asutko Oulun seudulla?
OYS ei käsittääkseni tarjoa enää ultaus-palveluja edes oululaisille vaan jos olen oikein ymmärtänyt, kaikki raskauden aikaiset ultrat tehdään ulkoistettuna Terveystalossa.
Siellä oli todella hyvä palvelu ja nopea myöskin, joskaan eivät liikaa kiirettä pitäneet vaan rauhassa katsottiin kaikki mitä pitikin. Ja mikä mukavinta, paikka oli lähes "autio" eli sai itsekseen situskella siinä odotustilassa. Mä kun en voi sietää terveysasemia tms. joissa on hirveesti väkeä. Mukavempi näin.
 

Yhteistyössä