Löin lastani

[traumatisoitunut]

Olen minäkin läppässyt lastani. Semmosessa tilanteessa, kun hän löi ja KOVAA minua. Ennenkuin tajusinkaan olin sivaissut takasin Ja olen itse hyvin temperamenttinen ihminen ja äkkipikainen kuten lapsenikin. Hirvee morkkis tietty ja pahamieli vieläkin. Mutta uskon etä aikas monelle käy josku tällanen vahinko....

Minäkin olen äkkipikainen ja muutama lapsi sen perinyt mutta lyömättä olemme pärjänneet. Nuorempana särkyi joskus tavaroita muttei enää niitäkään esim., muki kovaa lavuaariin

 

[traumatisoitunut]

No mun äiti kuristi tajuttomaksi, puri, potki (esim. munuainen paikaltaan), mutta tähänkään päivään mennessä ei ole katunut ja mun pitäisi ymmärtää, että on niin "tempperamenttinen". Sen lisäksi, että sain aina tapaamisten aikana istua jossain räkälöissä. Tärkeintä on, että ymmärrät itse tehneesi väärin ja kadut sitä.

Ai kauheeta kuinka olet moisista traumoista eheytynyt. Sinä et varmasti lastasi lyö.
Minullakin oli kuritusta, pimeää komeroa mutta olenpahan omilleni osannut ihmisiksi olla onat kokemukseni muistaen kuten nuorena vannoin. Lyöminen ei ole mitään kasvatusta vaan omaa hallitsemattomuuttaan.

Nuoruudessa oli itsetuhoinen vaihe, rankka terapia ja lääkehoito. Nykyään katson itseni ihan tasapainoiseksi aikuiseksi, varsinkin kun teen lasten parissa töitä lisäksi.

Hyvä kun olet selvinnyt. Onnea elämääsi Minä sain elämäni kuntoon kotoa muutettuani ja paljon olen lueksinut kaikkea.