Lohduttakaa surullista äitiä, joka lähtee kohta työelämään :(

Pakko on mennä. Nuorin täyttää 3v ja säästötkin on käytetty. Ei ole varaa heittäytyä koko perheenä duunarimiehen elätettäväksi.

Nämä vuodet lasten kanssa kotona ovat olleet mun elämäni parhaat! Surettaa niin kovin viettää kohta 8 tuntia päivässä aikaansa töissä, tehden jotain toissijaista. Ja aamujen rauhallisuus on kohta poissa, iltapäivällä väsyttää ja aika on kortilla. Olen niiiin surullinen jo valmiiksi!

 

:hug: se on jokaisella edessä...

 

no voivoi....oo onnellinen että oot saanu näinkin pitkään olla kotona...ei onnistu kaikilta...

 

Ja jotkut ei saa töitäkään sen 3 vuoden jälkeen.

 

Ainahan sitä voi hankkia yhden lapsen lisää

 

mulla oli kans samanlaiset fiilikset... mutta huomaankin nauttivani työssä käymisestä. lapsella on hyvä pph-paikka ja teen osa-aikatyötä ainakin kolme ensimmäistä kuukautta. on siinä työpäivässä hyviäkin puolia: tapaan aikuisia, saan istua vessassa ihan ovi lukittuna edes hetken rauhassa, ruokatunti jne...

 

kyllä siihen äkkiä tottuu =) mie kyllä jään yhdeksän viikon päästä kotiin oltuani reilu vuoden hommissa toisen lapsen jälkeen. ihanaa taas olla hetken kotona. kyllä niitä hommia kerkee tekemään eläkeikään....

 

Tuo oli minulla edessä 1,5 vuotta sitten. Lapsi oli silloin 2,5 vuotta. Aluksi oli kauhean paha mieli, vieras olo töissä, tuntui ettei osaa enää ajatella jne. Pikkuhiljaa alkoi hommat toimia ja nyt on kuin ei mitään. Hulinaa ei ole ole kotona kun illat rauhoitetaan perhe-elämälle eli missään ei käydä ja ollaan vain. Aamulla varataan aikaa lähtöön. Hyvin sujuu ja rauha säilyy.

 

Meneppä aluksi osa-aika töihin. Toimii meilllä. (ensin lapset oli niin pieniä ja nyt on terapia jutut.)

 

mä teen osa-aikatyötä 20h/viikko ja saan sitten vielä liitosta soviteltua päivärahaa ja niillä kyllä jotenkin toimeen tulee (jos ei saa liitosta niin sit saa kelasta)