Lohduttakaa joku, loppuraskaus ja ahdistus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 34+
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
3

34+

Vieras
Olen raskaana viikolla 34+. Viimeiset pari viikkoa on ollut melko alakuloista. Vuorokausirytmi on ihan hukassa, pystyn nukkumaan vain muutaman tunnin kerrallaan ja murehdin öisin raskautta ja vauvaa. Etenkin se ahdistaa, että viime aikoina on tuntunut siltä että en pärjää vauvan kanssa kun se syntyy, en osaa sitä hoitaa tai en siihen kiinny. Synnytyskin pelottaa. Ja en haluaisi olla enää raskaana, haluaisin että en ole ihmisille pelkkä maha ja entisen hyvän vointini takaisin.

Raskaus on ollut ihan toivottu, ja ei tällaisia huolia ole aikaisemmin ollut. Mistähän saisi apua? Pitäisikö tästä huolestua? enteileekö tämä jotain synnytyksen jälkeistä masennusta? Äitiysloma on onneksi ihan muutaman päivän päässä, sitten voi nukkua päivälläkin paremmin. Neuvolassa tästä puhuin, mutta ei sanonut oikein mitään asiaan.
 
asiasta uudelleen neuvolassa ja myös miehesi (?) kanssa. asioista on aina parempi puhua kuin hautoa niitä omassa mielessään. kyllä ne äidinvaistot alkavat toimia, kun lapsi syntyy. ihan varmasti osaat hoitaa lastasi ; )
 
Olen miehen kanssa asiasta puhunut, se on myötätuntoinen kyllä mutta ajattelee että olen vain niin väsynyt että asiat tuntuvat kurjilta. Eikä se kuulemma ole kuullut kenestäkään, jolla loppuraskausaika olisi ollut helppoa, se ajattelee että tämä nyt vaan kuuluu asiaan.

neuvolassa ei tosiaan sanonut täti asiaan mitään, mutta pitää ottaa uudelleen esille.

toivottavasti tämä tosiaan menee ohi kun vauva syntyy, mieluiten jo aiemmin.
 
Ajattele positiivisia ajatuksia, kaikki menee varmasti ihan hyvin. Olet paras äiti lapsellesi, kaikkea ei tarvitse etukäteen osata ja tietää. Se, että haluat pitää huolta vauvastasi on alkuun tarpeeksi. Vauva ei arvostele tekemisiäsi, vaan luottaa sinuun sataprosenttisesti.

Tsemppiä!
 
Varmaan ihan hormoneista johtuu moinen alakulo,menee varmasti ohi.
Asioista kannattaa puhua miehesi kanssa.
Itsellä vähän sama juttu mutta rv jo 39,ja masentaa elämäntilanne,esim.en ilmeisesti pysty imettämään vauvaa aika erikoisesta syystä,henkisestä sellaisesta....Haluaisin kyllä mutta....Ei sitä voi selittää,mutta ollaan sotkettu elämäntilanteemme ja tämän asian kanssa elettävä.
 
Kannattaa ottaa neuvolaan yhteyttä, he ohjaavat sinut mielenterveystoimistoon keskustelemaan asioista ja todennäköisesti raskaus ajan masennus ennakoi synnytyksen jälkeistä masennusta. Kannattaa ottaa apu vastaan jo nyt.
 
Huh sain nukuttua ja hyvin nukuinki :) Aamulla herätessä olo oli suht normaali, en tiedä onko mulla jotku aivojen defenssit päällä vai voiko se mieli tyyntyä itsekseen tollasen kohtauksen jälkeen. Vähän nyt jännällä tässä oon että pukkaako ahdistusta uudestaan.
ap
 
Huh sain nukuttua ja hyvin nukuinki :) Aamulla herätessä olo oli suht normaali, en tiedä onko mulla jotku aivojen defenssit päällä vai voiko se mieli tyyntyä itsekseen tollasen kohtauksen jälkeen. Vähän nyt jännällä tässä oon että pukkaako ahdistusta uudestaan.
ap
 
Kaikkia pelottaa ennen lapsen syntymää. Ja aika moni on aluksi peloissaan siitä, osaako hoitaa vauvaa hyvin. Eikä mikään ihme, etenkään jos ei aiemmin ole pieniä vauvoja hoitanut. Kaikki sen kuitenkin oppivat.
 
Huh sain nukuttua ja hyvin nukuinki :) Aamulla herätessä olo oli suht normaali, en tiedä onko mulla jotku aivojen defenssit päällä vai voiko se mieli tyyntyä itsekseen tollasen kohtauksen jälkeen. Vähän nyt jännällä tässä oon että pukkaako ahdistusta uudestaan.
ap

Huonojen päivien yli kun jaksaa niin edessä on taatusti myös hyviä päiviä. Nauti tulevasta vauvasta. Uusi elämä on hyvin iloinen asia.
 

Yhteistyössä