mur
älä hupsi, jos tuo nyt jotain olisi, niin adhd:tä tai vastaavaa, mutta eivät kaikki piirteet sovi siihenkään[/quote]Alkuperäinen kirjoittaja myy:Kuulostaa autistisilta piirteiltä.
mutta mielestäni tämä keskustelu on oiva esimerkki siitä, kuinka samat piirteet voidaan nähdä sekä myönteisessä että kielteisessä valossa. Vanhempien tehtävä nykyaikana on mielestäni ensisijaisesti tukea lapsensa myönteistä kehitystä (ja tästä ovat yhtä mieltä myös kehityspsykan oppikirjani), jolloin en näe siinä välttämättä mitään pahaa, jos medikalisoituneen yhteiskunnan valossa kielteisillä diagnooseilla leimatut lapset saisivat mahdollisuuden olla jotain muutakin kuin vain niitä "tapauksia". tietty "jalat maassa" -asenne on toki syytä pitää mukana näissä asioissa.[/quote]
No minusta on aika huolestuttavaa näiden lasten kehityksen ja myöhemmän elämässä pärjäämisen kannalta jos elämää hankaloittavia ominaisuuksia ja kehityshaasteita aletaan vaalia ja korostaa ihalitavina piirteinä. Lapselle tehdään ennemminkin vahinkoa kun keskitytään siihen, että lähtökohtaisesti kaikki mitä hänelle mieleen tulee on oikein ja muiden ajatukset ovat sivuseikka. (Tämä siis hiukan kärjistetysti)
Mutta viimekädessä näin kasvatetaan kurittomia ja itsekkäitä ihmisiä ja sitten ihmetellään miksi ollaan itsekkäitä. Minusta tällainen ajattelu on taas yksi tapa, jossa ilmenee nykyinen ajatusmalli että kaikkien pitäisi olla jotenkin poikkeuksellisia ja erikoisia, "tavallisuus" on jotenkin pahasta. [/quote]
miten musta tuntuu, että oli kyse sitten indigoista ynnä muista, tai ihan sitten vaan adhd.sta, aspergerista, autismista etc, niin oleellisinta on, ettei näitä lapsia nimitetä vain vaikeiksi tai hankaliksi, vaan lapsi itsekin kokee, että hänen käyttäytymiseensä, jonka hän varmasti itsekin kokee poikkeavan normaalista, on jonkinlainen selitys, luulen, että se auttaa jäsentämään omaa käyttäytymistä, oli se sitten totta tahi ei.