Löytyykö muita...

kellä on ajatukset lapsesta ottanut takapakkia keskenmenon jälkeen?
Itse en ole enää varma haluanko lisää lapsia,yksi tuntuu tällä hetkellä riittävän ja vauvakuume on aivan totaalisesti kadonnut..En tiedä miten miehelleni kertoisin asiasta,suoraan asian kertominen tuntuu liian julmalta.Olisi kiva lukea teidän muiden mielipiteitä ja kokemuksia asiasta,y-viestiäkin saa laittaa tulemaan... :flower:
(tulipa vähän hassusti sepustettua asia mutta eiköhän pointti tullut selväksi )

 

No mulla todettiin marraskuun alussa NT-ultrassa että raskaus oli keskeytynyt.Se oli niin kauhea shokki kun makas siinä sängyllä tai mikä se nyt on missä ultrataan ni kuiteskin kun siinä ultrasta näki kun se laitettiin päälle että sikiö ei liiku..Meen sikiö oli jo ihan vauvan näkönen..Se oli mennyt kesken joskus RV 9 mutta kun mitään oireita ei ollut niin luulin onnellisesti odottavani tuohon päivään saakka.
Heti kotiin tultuamme sanoin miehelle että enempää lapsia ei meille tule.MEillä on nyt 1,2 vuotia lapsi jo.Sanoin että tyttäremme on ainoa ja että hän saa kaiken huomioni jne..Ajattelin noin ehkä pari viikkoa.Sitten kun aloin päästä keskenmenosta hieman yli iski kauhea vauvakuume jota nyt poden.Minä jouduin sillon eka siihen lääkkeelliseen tyhjennykseen ja vielä kaavintaankin ja prosessi venyi.Nyt sitten vihdoin saimme gyneltä luvan aloittaa uusi yritys kun hän totesi kohtuni vihdoin olevan kunnossa ja kokonaan tyhjä.Nyt eka yrityskierto menossa ja kuumeilen uudesta vauvasta ehkä enemmän kuin koskaan.Asiasta on tullut minulle jotenkin jo hieman sellanen pakko juttu.Usein tulee mietittyä että kuinka iso maha olisi jo jos ei olisi mennyt kesken yms..Ni se vaan lisää tätä vauva hinkua.Uskonpa että sinullekin vielä se kuumeilu palaa vaikka ei varmastikaan ihan heti koska ensin täytyy päästä jotenkin yli siitä keskenmenosta ja toipua.Minulla on suru vaihtunut jo enemmänkin sellaseksi harmistukseksi.Ottaaa vaan niin paljon päähän kun meni kesken.Nyt toivonkin että nopeasti plussaisin ja kaikki menisi hyvin sillä tää kuumeilu on aika stressaavaa!Voimia sinulle :hug: