Lisää lapsia...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Essiessi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Essiessi

Vieras
Hei!

Tiedän, että niitä lapsia saa yrittää kun siltä tuntuu... Kuulemma kahden vuoden ikäeroa tosin suositellaan, jotta elimistö kerkeisi palautumaan paremmin edellisestä raskaudesta. Millä tavalla? Mikäli uusi raskaus alkaa piankin edellisen synnytyksen jälkeen, onko kelläkään tietoa riskeistä? Onko esim. keskenmenon tai kohdunlaskeuman riski suurempi...?
 
Jos on eka lapsi kyseessä, suosittelen kyllä vahvasti, että odotetaan edes siihen asti, että se esikoinen on n. vuoden ikäinen, ennen kun toista lasta aletaan yrittää. Alussa vauva nukkuu paljon (tai ainakin useimmat vauvat) ja jos ei ole kovin itkuinen tms. saattaa olla 'helppoakin'. Mutta kaikenlaista haastetta on luvassa kun lapsi kasvaa, unen määrä vähenee, vanhempien oma aika vähenee samalla, alkaa tulla omaa tahtoa ja uhmaa jne.

Itse muistan ajatelleeni kun eka lapsi oli n. puolivuotias, että kyllähän näitä menisi toinenkin. Toista lasta ei kyllä silloin vakavasti edes harkittu, vaan ajateltiin, että sitten vasta kun esikoinen on yli vuoden, aletaan yrittää. Nyt kun lapsi lähenee kovaa vauhtia kahden vuoden ikää, olen onnellinen, että ei sittenkään vielä yritetty toista. Uhma on kovaa ja lasta pitää vahtia ihan koko ajan kun kiipeilee, kaatuilee ja tekee ties mitä. Illalla olen usein ihan poikki.

Toki lapsissa on eroja ja moni voi jaksaa hyvinkin pienen ikeäron, mutta minusta vanhempien pitäisi toden teolla miettiä, miten hyvin jaksaa esim yövalvomiset ja -heräilyt vauvan kanssa kun eka lapsikin vaatii vielä lähes 100 prosentin huomion hereillä ollessaan. Ja niinhän se on ainakin siihen kolmevuotispäivään saakka.

Harkitkaa siis tarkoin ennen toisen lapsen yritystä.
 
Kysyin itse tätä aikoinaan jälkitarkastuksen yhteydessä (mulla alatiesynnytys) ja ei mitään estettä ollut raskautumiselle. Toki suositteli, että jäisi se noin vuosi synnytyksen ja uuden raskauden alkamisen välille. Meillä ei otettu ehkäisyä käyttöön ja toinen sai alkunsa esikoisen ollessa himpan vajaan vuoden eli ikäeroa tuli se n. 1v9kk.

Ihan hyvin on mennyt ja jaksettu, vaikka esikoisella onkin uhmaa. Kuopus on paljon rauhallisempi eikä niin vaativa kuin esikoinen oli aikoinaan. Mitä mä oon tässä kavereita katsellut, on ollut paljon iisimpää, kun ikäero on alle 2v kuin se vähän päälle 2v. Alle 2v:nä jos saa sisaruksen, ei jää muistikuvia siitä ajasta, kun oli ainokainen, mutta taas sitä vanhempana osaa jo protestoida ainokaisen roolin menetystä.

Mutta nääkin on niin yksilöllisiä juttuja, eli ei voi koskaan tietää. Synnärillä muuten aikoinaan sanottiin, että naisilla tulee vauvan ollessa n. 3kk vauvakuume. Jos malttaa odottaa, niin se tunne menee pian ohi :D
 
Tai sitten kandee tehdä se toinen heti putkeen kun isompi on vielä ns helppo.
Kun koko uhman karmeus iskee päälle, niin eipä sitä sitten enää tee mieli sitä toista. Meillä olisi jäänyt lapsiluku kahteen jos toinen ei olisi tullut pienellä ikäerolla :)
 
Tuossa voi olla myös se, että sikiö imaisee hirveät määrät energiaa äidin kehosta, kalsiumua, rautaa yms. Ne ei välttämättä ehdi ihan heti palautua, tietysti voi mättää kaksin käsin lisäravinteita, mutta ei sekään ehkä ihan fiksua ole, valmisteet voi käydä vatsan päälle ym.jne.
Eli kai kyse on luonnollisesta toipumisajasta.
 
Meillä tytöt on syntynyt kahden vuoden ikäerolla. Eihän sekään helppoa oo, toinen uhmassa ja toinen pieni vauva... Mutta kroppa selviytyi hyvin odotuksesta ja synnytyksestä, olis tosin pienemmälläkin ikäerolla varmasti selviytynyt. Luulisin. Mun yksi kaveri odottaa toista lasta ja ikäeroa tulee 1v2kk. Ihan hyvin lienee kaikki mennyt, ei oo ainakaan mistään ongelmista kertonut. Kai se riippuu ihan äidin omasta fysiikastakin miten selviytyy, mutta parasta lienee kuulostella itseänsä ja sitten ajatella toista lasta, kun oikeesti tuntuu, että jaksais. Itestäni alkoi tuntumaan siinä vaiheessa, kun esikko oli vähän toista vuotta, että jaksais alkaa odottelemaan toista. Aika pian sitten aloinkin odottelemaan. Aikasemmin ei olis jaksanut. Täytyy muistaa nimittäin sekin, että ne pahoinvoinnit ja väsymykset ja mitä nyt kelläkin siihen raskausaikaan kuuluu on aika rankkoja, kun esikon kanssa on JAKSETTAVA touhuta. Sama homma tietysti sitten toisen vauvan synnyttyäkin.
 
Voi tuo "liian " nopeasti alulle laitettu kakkonen aiheuttaa ihan fyysisiäkin ongelmia. Jos kohtu ja muukin elimistö ei ole ehtinyt kunnolla palautua voi olla etteivät ne kestä heti uutta raskautta. Kohtu ja esim. vatsalihakset voivat repeytyä uuden raskauden myötä jos ne eivät ole vielä ehtineet palautua kunnolla. Serkullani kävi näin ja joutui käyttämään koko raskauden ajan tukivyötä ja puolivälin jälkeen oli vuodelevossa loppuun asti. Varsinkin jos takana on sectio nämä riskit ovat suuret, mutta mahdollisia myös alatiesynnytyksen jälkeen.
 
Meillä ikäeroa ekan ja tuplien välillä on 1v 11 kk. Kovasti on taisteltu tämä ekä puoli vuotta, mutta koko ajan helpottaa. Tosin vaatii valtavasti myös lapselta kun vauvoja tulee kotiin 2 kerralla ja meillä molemmat ovat kovia kiljumaan.
 
Meillä on tulossa ikäeroa 1v5kk, toisen odotus siis menossa n. viikolla 12. Kysyin lääkäriltä että voiko tästä olla jotain haittaa (esikoinen oli siis n.9kk vanha kun huomasin olevani raskaana), lääkäri hymähti että ihmiskunnan historiassa tämä on varsin lyhyt aika jolloin ollaan pystytty säätelemään raskaaksi tulon ajankohtaa, aikaisemminhan naiset olivat koko ajan raskaana, eli mitään fysiologista estettä ei ole. Itse aikaisempia tämän ketjun kommentteja pohdittuani mietin että varmaan kun nykyään äideiksi tullaan niin paljon vanhempana kuin olisi "luonnollista" niin palautuminen raskaudesta ja synnytyksestä kestää vanhemmalla iällä kauemmin. Itse olen nyt 25 kun odotan toista vauvaa ja kropan puolesta jo muutaman kuukauden jälkeen synnytyksestä tuntui ihan normaalilta. Riippuu kai siis vähän myös iästä ja siitä miten on palautunut edellisestä raskaudesta että koska kannattaa yrittää toista.
 
Unohtui edellisestä viestistä että musta näin etukäteen tuntuu että meille on tulossa just ihanteellinen ikäero, siis tuo n. puoltoista vuotta, lapset voi alkaa tosi nuoresta pitäen leikkiä yhdessä. Vielä joudun öisin heräämään 1-2krt esikoisen kanssa niin tuntuu että toinen menee tähän samaan valvomiseen ja väsymykseen. Tuntuis jotenkin tosi rasittavalta että just jos ois saanu alkaa nukkua niin ois rasittavaa alottaa taas yöheräämiset. Itelläni on siskon kanssa ollut 1v 8kk ikäeroa ja äiti sanonut että ekan vuoden jälkeen lapsenhoito oli ihan älyttömän helppoa kun leikittiin kokoajan kaksin eikä tarvinnut olla "puuhatätinä" niinkuin yksinäisille lapsille. Lisäks esikoinen ei lyhyellä ikäerolla tule yleensä mustasukkaiseksi.
 
mielestäni on aika turha vedota tuohon, että ennenhän naiset olivat koko ajan raskaana. siihenhän ne naiset sitten lopulta kuolivatkin. ja sitten toinen näkökohta: kaikki eivät edes pysty saamaan lapsia vuoden tai puolentoista välein, koska tuo primitiivisten aikojen ehkäisykeino eli pitkä imetys toisilla estää sen. itse en ole omien lapsieni ikäeroja pystynyt valitsemaan, lukuisat keskemenot ja pitkä imetys ovat ikäeroja kasvattaneet.
 
4 ensimmäistä lastani syntyneet reilu 7v sisällä, 1-2 välissä 2.4v, 2-3 välissä 1.4v ja 3-4 välissä 4.1v.
Haipakkaahan heidän kanssaan silloin oli, kun olivat pieniä ja tunsin välillä oloni kanaemoksi:), mustasukkaisuutta ei meillä lasten välillä ole ollut koskaan... parhaimpia ystäviä ovat edelleen keskenään. Itse olen palutunut odotuksista & synnytyksistä nopeasti.
Nyt Nuo 4 vanhinta ovat 10-17v ja jokaisella heillä on omat menonsa ja juttunsa, äitinä on ihana seurata heidän keskenäisiä välejään, kuinka läheiset ne ovat ja kuinka he välittävät toisistaan:)
 
Joopatijoolle: tämä kommentti että kautta aikojen ovat naiset olleet yhtenään raskaana ei ollut omani, vaan pitkään lapsettomuutta tutkineen gynekologin ja lääketieteen tohtorin kommentti kysyessäni että onko jotakin fyysistä haittaa siitä että lapsille tulee pieni ikäero. Kai nyt järkikin sanoo että jos nainen ei itse tunne olevansa palautunut edellisestä raskaudesta niin ei kannata hankkiutua vielä raskaaksi uudestaan. Tottakai 20 raskautta kuluttaa kehoa eritavoin kuin vaikka 2 tai 3, mutta raskauksien välin pituudella ei ole merkitystä jos on hyvin palautunut. Toisilla imetys toimii ehkäisynä, toisilla ei, itse täysimetin mutta kuukautiset alkoivat 7vko synnytyksestä.
 
toki tajusin kommentin olleen lääkärin (enkä sinua syyttele) ja sitä enemmän sitä ihmettelenkin. pointtini ei ole teilata lyhyitä ikäeroja, tottahan nykyaikaiset naiset osaavat toipumisensa ymmärtää. sitä vaan en siis itse ymmärrä, että miksi nimenomaan lääkäri vetosi entisiin aikoihin, jolloin äidin edellisestä raskaudesta toipumisella tuskin oli tekemistä uuden raskauden alkamisen kanssa. 1800-luvun 40-vuotiaana kuolleella 15 lapsen äidillä ei ole mielestäni mitään tekemistä nykyajan kanssa. ja nykyään taas tuoho ei monikaan ryhdy ilman vakaumusta.
 
Juu, eli mä en niin kovin mieti sitä omaa jaksamista kahden pienen kanssa, sillä uskon että toimeen tullaan vaikka tietenkin tulee alku olemaan todella rankkaa... Uskon sen kuitenkin helpottavan kun lapset saavat toisistaan seuraa. Enemmän siis mietitytti se miten elimistö kestää rasituksen. Kysäsin nyt sitten tuota neuvolasta ja terkkari oli ehdottomasti sitä mieltä, että riskejä on olemassa (keskenmeno, kohdunlaskeuma...). Sanoi myös, että tällöin tulisi lopettaa imettäminen, sillä kohtu supistelee imetettäessä, joka voi aiheuttaa keskenmenon. Kysäisin myös sitten tätä asiaa lääkäriltä, kun ensimmäinen vastaus ei tyydyttänyt mua ;D ja hän taas oli sitä mieltä, ettei periaatteessa ole mitään suurempia riskejä jos tulee uusi raskaus nopeastikin. Noita ongelmia esiintyy muutenkin ja enemmän uudestisynnyttäjillä tietenkin... Että eikun vaan lisää pökköä pesään.
 
tuo on ihan soopaa ja vanha tieto,että imetys lisäisi keskenmenon vaaraa. nykytietämyksen valossa näin ei ole ja voit imettää vaikka läpi koko raskauden tai vaikka sen jälkeen tandemimetystä.

 
Yleensä esikoisen imetystä ei suositella jatkettavaksi, jos äiti tulee uudelleen raskaaksi jo ihan siitä syystä, että se rasittaa niin paljon elimistöä. Harva nainen nykyään syö kovin terveellisesti ja jos takana olisi yksi tuore raskaus, synnytys, imetys ja samantien uusi raskaus ja sen jälkeen imetys, niin siitä tulee niin pitkä putki, että imetyksen lopettamisella halutaan varmistaa, että uusi sikiö saa tarvittavat hiven- ja kivennäisaineet kasvamiselle sekä tietysti että myös äidille jää omaa elimistön hyvinvointia varten "rakennusaineita". Entisaikoinahan toisen lapsen syntymä viimeistään tarkoitti sitä, että äidiltä putosi eka hammas suusta (ravinnosta ei saanut kalsiumia riittävästi).

Työn kautta olen myös huomannut, että toisessa raskaudessa on enemmän riskejä rasituksen vuoksi. Tiedän useammankin nuoren naisen, jotka ovat joutuneet sairaalaan vuodelepoon ennenaikaisten supistusten vuoksi, koska ovat yrittäneet sinnitellä esikoisen kanssa kotona, vaikka olisivat tarvinneet enemmän lepoa. Riskiryhmässä ovat fyysistä työtä tekevät äidit, kovaa stressiä kokevat äidit sekä ne äidit, joiden puoliso tekee reissutyötä eikä voi olla perheen tukena.

Kannattaa myös huomata se seikka, että parisuhteelle suurin riski on juuri vauva-aika. Suurin yksittäinen erohetki on se, kun vauva on noin vuoden ikäinen. Jos kaksi lasta hankitaan putkeen, eroriski kasvaa. Mielestäni jos kaksi lasta hankkii putkeen, niin pitäisi olla hyvä tukiverkosto, jotta parisuhde ei joudu liian koville.

Se on totta, että pienellä ikäerolla olevista sisaruksista on yleensä seuraa sitten, kun kuopus alkaa olla lähempänä kahta vuotta. Siihen on kuitenkin aika pitkä aika. Sitä ennen on kuitenkin kestettävä kummankin vauva-ajat ja se, että kuopus konttaa tai kävelee sotkemaan isomman leikit ja isompi sitten saa raivarin ja pienenä lapsena helposti ottaa voimat käyttöön. Yleensähän yhteisleikkeihin lapsi on kykenevä vasta noin 3 vuotiaana.

Helposti ajatellaan vain sitä, että lapsista on seuraa toisilleen, mutta jos kokee, että jaksaa hoitaa kahta vaippaikäistä yhtäaikaa, joita pitää myös pukea, syöttää ja pesettää, niin homma on tosiaankin rankkaa ihan fyysisestikin kaikesta nostelusta yms. Tulevasta vauvasta kun ei tosiaankaan tiedä, että onko hän temperamentiltaan helpompi vai vaikeampi kuin esikoinen.

Joskus pienen ikäeron lapset ovat toistensa parhaat kaverit, muttei suinkaan aina. Joskus lasten temperamentti ja mielenkiinnon aiheet ovat aivan erilaiset. Minulla ja sisarellani on ikäeroa vuosi. Kouluikään asti olimme parhaat kaverit, mutta nykyään näemme toisiamme vain pari kertaa vuodessa. Olemme vain niin erilaiset ja eri asioihin suuntautuneet, että en koe häntä miksikään bestikseksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiettooo:
Joskus pienen ikäeron lapset ovat toistensa parhaat kaverit, muttei suinkaan aina.
Jep, lähituttavaperheessä lapset ei tee muuta kuin tappelee, kirjaimellisesti verissä päin, joka päivä vähintään huutotappelu, ja sama homma on jatkunut alusta asti (nuorempi nyt 11 v.).

 

Yhteistyössä