Alkuperäinen kirjoittaja Ntt:
Jep. Sama aatos. Paljon on kyllä hyviä muitakin tekstintekijöitä ja ajattelijoita, mutta tuon fan-clubin henkistä jäsenmaksua olen ihan mieluusti maksanut joulusta asti.
Noissa jutuissa on aina kuitenkin se aasinsilta otsikkoon metkasti sisään ujutettuna, vaikka miten siellä täällä harhailulta noin pikavilkaisulla näyttäisikin. Ja se on taito, se. Osata esittää aidosti eksynyttä ja silti opastaa muut sujuvasti paikalle pienetkin oikopolut muistaen... Juuri kun kuvittelet asian jääneen jo kauas taakse, lyötkin siihen äkkiarvaamatta nenäsi; siinä se temppu seisoo ja häntäänsä heiluttaa, kuten sanonta kuuluu. Ja paiskaa sitä tassua.
Menikö tämä nyt tassukeksistä...?
Kahvia on termospullossa.
Tuhannet kiitokset ylitsevuotavista kehuista. Olo on kuin Oscar-palkinnon voittajalla.
En kuitenkaan vedä esille kiitospuheessa taustajoukkoja kuten Oscar-gaalassa tehdään.
Saas nähdä miten Postia Jaakobille elokuvalle käy. Pidetään peukkuja. Tuon postin kanssa on
nimittäin ollut ongelmia jälkikasvun kanssa. Syykin taisi selvitä, mutta kaikkea ei voi netissä kertoa.
Kävin äsken Prismassa katsomassa olisiko Fazerin blueberry pie jo hyllyssä. Ei ollut eikä kassaneiti
ollut kuullut koko uutuudesta. Sitten kävelin tänne kirjastoon ja googletin tietoa. Syyskuun
puolella pitäisi tulla kaupan hyllyille. Ehkä jaksamme odottaa.
Moni elli ehkä muistaa syksyn 2006. Silloin juoksin Sara-lehden innoittamana uusilla talvinilkkureilla
uusilla lumilla Stockmannin makeisosastolle ja jouduin nilkkaleikkaukseen Töölön sairaalaan.
Sen johdosta elämäni sai uuden suunnan.
Istuin äsken 15 minuutin koneella ja sain tekstiviestin sisareltani. Hän heitti minulle tv-katseluvinkin Ylen Teemalle. Googletin tietoa ja lähetin äsken tekstiviestin. Minulla ei ole telkkaria mistä katsoa ohjelma. Ehkä pystyn katsomaan ohjelman netistä. Kyseessä on eturauhaleikkaus. Miksi minun pitäisi sellainen katsoa miehettömänä ellinä eikä tietääkseni exälläni ole tuota vaivaa. Mutta kai sisareni on muuten vain tohkeissaan työpaikkansa asioiden puolesta.
Elleissä kirjoittelu on mukava harrastus töiden lomassa. Mutta yksi asia minua kismittää mahdottomasti ja se on nuo älyttömät rivinvaihdot.
Vanha Noita on oikeassa. Alan olla oma entinen itseni. En enää puntaroi tarkkaan jokaista sanaa.
Mutta arkuus on ymmärrettävää. Jouduin hankaluuksiin liian ronskista sanankäytöstäni avioeron yhteydessä.
En pidä liian pitkistä viestiketjuista. Yleensä niihin pesiintyy häiriköitä. Mukavakin rupattelu
menee ilkeilyksi.
Siitä lipastosta vielä. Lipastossani oli tärkeät paperit. Ihan samalla tavalla kuin lapsuuskodissani.
Ylälaatikon pohjan naulat rapisivat ja paukutin niitä aina uudestaan paikalleen vasaralla.
Liikaa tavaraa eikä pohja kestänyt. Sama kai se on elämässä. Ei kannata säilöä liian paksuja
puntteja lipaston vetolaatikkoon. Raskaille asioille kannattaa hommata järeämpi hylly.
Kävelin äsken taas Viileä Punainen taidegallerian ohi. Mielenkiintoisen näköisiä tyyppejä
istui pikkuriikkisissä pulpeteissa. Ovat kai joku taidepiiri.
Nettipiiriläisten ohi ei voi mennä ikkunan ohi. Istumme itse kukin "pulpeteissamme" ympäri
maailmaa. Tämän kirjaston huoneen tuoli oli asennettu matalalle ja nostin sitä. Mietin äsken
miten pieni ihminen tässä on viimeksi istunut.
Lähden tästä kohta kotiin, käyn suihkussa ja menen nukkumaan.
En tiedä miten paljon elleissä on lukijoita. Mutta tietenkin toivon mahdollisimman laajaa
lukijakuntaa. Luen melko paljon sitä sun tätä ja haastattelen ihmisiä lisätyössäni.
Syksy on taas tulossa ja ihmiset ovat taas kerääntyneet netin ääreen.
Plazan väki voisi kehitellä uusia ideoita. Ehkä tietyntyyppiset keskustelupiirit olisivat paikallaan.
Pyörin vain muutamilla palstoilla. Tästä lipastoaiheesta voit ap. aloittaa uusia ketjuja.
Ideasi on hyvä. En tällä kertaa lopeta viestiäni sanoihin "en enää palaa tähän viestiketjuun."
Kirjoitan tällä kertaa: "ehkä en käy kommentoimassa ja keräämässä kehuja, mutta käy kuitenkin lukemassa viestejä hymy huulilla.
Tämä näytti olevan sellainen vanhan ajan klaffilipasto, jossa on se viisto kansi, sen päällä ei meinaa pysyä, ennenkuin kansi kunnolla avataan. Vaan sellaisessahan lipastossahan niitä juuri on niitä pieniä laatikoitakin.