Liian tiukat säännöt lapsille?

Onko teidän mielestä liian tiukkoja sääntöjä meillä? Sunnintaina tuli eräältä ihmiseltä "tiukkaa palautetta" siitä, että pidetään aivan liian tiukkaa kuria 2v ja 4v lapsille... Olen tässä miettinyt pääni puhki, että onko totta.. Omasta mielestäni nämä on ihan normaaleja "perussääntöjä", mutta onko sittenkään niin?
Tällaisista asioista tuli huomautusta:

1. Lapsilla ei saa olla ruokapöydässä leluja, lehtiä tai vastaavaa ruoan aikana. 4v lapsen mielikuvitusystävä saa tulla, jos istuu pöydässä kiltisti eikä häiriköi... Myöskään aikuiset ei lue pöydässä. Tarkoitus olisi, että perheellä olisi päivässä ainakin tämä yksi yhteinen hetki, joilloin kaikki on paikalla ja saa rauhassa jutella ja kertoa kuulumiset... Niin, ja se ruoka syödään pöydässä, eikä juoksennella leipapalan kanssa ympäriinsä...

2. Ruoka-ajat on säännölliset.. Jos lapsi ei syö esim. välipalaa, niin seuraavan aterian saa, kun sen aika on eikä siinä välissä napostella. (tästä tietenkin joskus on pakko joustaa, mutta näin yleensä... viimeksi joustettiin ehkä silloin, kun lapset oli pihalla telttaretkellä.. eihän telttaretki ole telttaretki ilman mehua ja keksejä..)
En usko, että lapsi kuituu olemattomiin 2-3tunnissa, jos ei saa ruokaa...

3. illalla lapset keräävät lelut lattialta itse (no, joskus äiti tai isä auttaa.. tilanteessa tilanteen mukaan..). Jos on joku tosihienoihananmahtava juttu jäänyt kesken, niin sitä ei tarvitse kerätä pois... Mutta kaikkia leluja ei jätetä levälleen..

4. Lapset myös laittavat sisälle tultuaan ulkovaatteensa naulakkoon ja kengät kenkätelineeseen. Joskus tietenkin lapsilla (varsinkin 2v:llä ) kiireessä tämä unohtuu, mutta sitten palataan takaisin ja laitetaan vaatteet, niin kuin niiden kuuluu olla. Samaten illalla päivävaatteet laitetaan tuolille aamua odottamaan eikä jätetä lojumaan lattialle. Yövaatteet laitetaan päiväksi sänkyyn..

5. Unikaverit asuu lasten sängyissä eikä niitä oteta sieltä päivän leikkeihin mukaan. Meillä oli kerran kunnon episodi, kun 4v:n unikaveri katosi mystisesti päivän aikana...Pääsi meidän pikku draamakuningatar valloilleen.. Ja sen jälkeen päätettiin, että unikaverit odottaa lapsia (silloin tosin vain yhtä lasta) päivän sängyssä...

Oho, tulipa kamalan pitkä sepustus..:O Mutta jos joku jaksoi lukea loppuun: onko mielestäsi liikaa vaadittu tuon ikäisiltä?

 

Mun mielestä ihan ok säännöt. Meillä on samankaltaiset säännöt paitsi unikaverin ei tarvi olla koko ajan sängyssä

 

Ei ole. Itse tosin en jaksa noita siivoamisia ja vaatteiden laittoja vahtia, joten meillä ne on on sikin sokin, mutta se on vain mun laiskuudesta kiinni.

 

Ihan normi meiningiltä kuulostaa, noinhan sen kuuluisi mennäkkin
Omassa lapsuudessa nuo oli ihan perusasioita ja itsestäänselvyyksiä.

 

Meillä kans ei oo tota unikaverijuttua, mutta muuten kuulostaa siltä että teidän lapsista kyllä pitäis kasvaa tosi tasapainoisia aikuisia noin selkeillä säännöillä, eikä mitään häiriköitä (joilla ei oo koskaan ollu sääntöjä ja ovat sitten ihmeissään kun koulussa kielletään ekan kerran elämässä jotain). Jatkakaa samaan malliin ja sano ihmeessä tiukan palautteen antajalle että teidän perheessä tehdään tällä tavalla ja hän voi omassa perheessään tehdä kuten tahtoo, ja jatkossa mielellään antaa ohjeita tai neuvoja vain kun sinä kysyt hänen mielipidettään

 

Ihan tavalliselta kuullostaa, ja 2-vuotias oppii aina lisää siinä sivussa, kun vanhempikin tekee. Mä en käsitä vapaan kasvatuksen perheitä, mut onneks ei tarvii huolehtia kuin omastaan

 

Hyvät säännöt, pidä niistä kiinni. Monet äidit (kuten minä) ovat vaan niin laiskoja, että helpottavat omaa eloaan, kun eivät vaadi lapsiltaan juuri mitään. Lasten kasvatus on jatkuvaa työtä.

 

Ihan on normaalit säännöt Näin on meilläkin, paitsi meilläkin unilelu on kyllä mukana leikeissä.. On muodostunut pienestä pitäen sen verran tärkeäksi, että päiväkin sujuu paremmin, kun on tuttu ja turvallinen lelu leikeissä mukana

 

....Mun mielestä ihan normaalit säännöt

 

Todella hyvä kuri mun mielestä! Oma pikkuveli on sellanen että kun tulee sisälle, niin ulkovaatteet on sitten siinä eteisessä (semmonen koirankopin kokonen eteinen, ja veli jo 10v tänävuonna) ja minä kompastun niihin, jos satun kotona olemaan taikka kotiin tulemaan (valokatkaisija on siis välioven päädyssä, eli jos ei valoja ole päällä, en näe että siinä on edessä jotain) ja hieman tämä siis ärsyttää. Äiti kyllä käskee siivota, ja pitää huolen että poika siivoaa, mutta isänsä ei viitsi.

Eli lyhyt vastaus, ei ole liian tiukka kuri, hyvä kun opetellaan noin nuorena jo perussäännöt

 

No ei todellakaan liian kovat säännöt ole. Meillä eletään juurikin noin, paitsi näillä kahdella on sellaiset "unirätit" jotka kulkee aina ja joka paikassa mukana.

Ja meilläkin vaatteet laitetaan paikalleen kuten kuuluu, kenkiä ei vaan viskota jaloista vaan laitetaan vierekkäin siististi. Takki myös laitetaan naulakkoon ja hatut ja hanskat omiin laatikoihin.

Ruokapöydässä ollaan ilman leikkikaluja. Joskus viikonloppuisin kun istutaan "brunssilla" pitkään niin lapset saa alkaa leikkiä pöydässä.

Noi on mun mielestä niitä perusasioita joita kaikkien kuuluisi "opettaa" lapsilleen.

Mä vielä nykyään pyydän heiltä kaupassa käynnin yhteydessä apua. Molemmat kantavat kyvyn ja jaksamisen mukaan jotain ruokatarvikkeita sisälle, jos on siis irtotavaraa. Jos kaikki mahtuu kassiin niin en sitten tietenkään. Mutta joku leipäpussi, kissanruokapaketti ym ym.
Nykyään on myös astianpesukoneen tyhjennys mielipuuhaa. Siitä kyllä mä maksan "palkkaa". Ne on niin ahkeria. Antavat lautanen kerrallaan mulle ja mä pistän paikalleen. Ruokavälinekorin ne saa tyhjentää keskenään ja nykyään ei välttämättä haarukat ja veitset oli ihan siellä lokerossa missä pitäisi

Mulla on sellainen sääntö, että jos leluja on lattialla, niin en takaa että niitä on enää aamulla olemassa tai jos oon alkamassa imuroinnin niin lelut kerätään pois, muuten ne on imurissa eikä koskaan leikeissä enää mukana. Ja homma toimii, lelut kerätään kiltisti lattialta.

Musta ei siinä ole mitään pahaa että lapsia opetetaan kodin töihin mukaan ja että heillä on jotain vastuita omista tavaroista.

 

Mun mielestä ainakin säännöt kuulostavat kohtuullisilta!
Lapsen iän mukaan tietysti mennään mutta kyllä täytyy omasta mielestäni pienestä pitäen pikkuhiljaa ihan perussäännöt opetella.

Kun vain vanhemmat itse muistavat ne säännöt.

 

meillä ei toimita noin, muuta kuin tuon unikaverin kanssa. mutta minusta nuo on ihan ok säännöt, ei noissa mitään liian tiukka ole.

 

Aika normiltahan nuo kuulostaa ja aika järkevällä ajatusmaailmalla tunnut olevan liikenteessä

 

ihan tavalliset säännöt. meilläkään ei leluja tuoda ruokapäytään. 4v kerää ite lelunsa ja jokailta ennen iltapalaa tehdään yhdessä iltasiivoukset. odotan lapsilta hyvää käytöstä ja kykyjen mukaan kotitöihin osallistumista

 

Nuo luettelemasi säännöt eivät ole liian tiukkoja. Olisiko kaverisi tarkoittanut jotain muuta?

Edit: Mitä seuraamuksia tulee jos lapsi ei noudata sääntöjä?

 

On muuten outoa, kuinka lapset innostuvat melkein mistä tahansa muusta leikistä paitsi siivousleikistä. Sotkeminen on heistä huippukivaa, mutta siivoaminen aivan mälsää.

 

Ihan ok-säännöt, etenkin jos osaatte tarpeen tullen myös joustaa. Kohta 5 kuulosti mun korviini hiukan tiukalta, etenkin noin pienille lapsille.

 

no hyvä.. Olen itsekin ajatellut, että ihan hyvät säännöt on.. mutta tuli vain niin epävarma olo, kun tämä ihminen (joka mielestäni on hyvin fiksu) oli niin tiukasti sitä mieltä, että esim. 2v:n ei tarvitse kerätä vaatteitaan, oska hän on liian pieni siihen eikä voi osata tai ymmärtää asiaa..
No, useinhan tuo tuntuu pienemmältä unohtuvankin, kun on niin satanen lasissa aina menossa.. Mutta kiltisti laittaa kamansa ojennukseen, kun asiasta huomautetaan.. ainakin useimmiten..

Vanhemmalla lapsella oli alunperin unilelu leikeissä mukana ja se tosiaan katosi eräänä kauniina päivänä.. Ja siitäkös tuli paha mieli ja nousi meteli, joka kesti piiiiiiiiiiiiitkään.. Sen jälkeen unilelut on saaneet olla sängyissä..
Vuotta myöhemmin lelu muuten löytyi.. Kattilakaapista isosta valurautapadasta! Ei ihme, ettei silloin löydetty, vaikka hiki päässä etsittiin...

 

Tämä on musta liian tiukka sääntö:
5. Unikaverit asuu lasten sängyissä eikä niitä oteta sieltä päivän leikkeihin mukaan.

Miten siitä unikaverista voi muodostua oikeasti tärkeä kiintymyssuhteen transferenssiobjekti lapselle, jos sen kanssa ei saa viettää aikaa? Välittävätkö niistä unikavereistaan?

 

Ihan normaalit säännöt. Ehkä tossa siivouksessa joustaisin niin, että olisin aina mukana auttamassa. Mutta tosiaan nuo säännöt ovat hyvät ja ankaruus riippuu siitä, miten ja millä keinoin ne laitetaan toimimaan.

 

Ei se noista säännöistä ole kiinni, mutta miten ne pannaan toimeen?

Samaa mietin. Onnistuuko ihan ystävällissävyisessä normaalissa iloisessa arjessa, vai pitääkö koko ajan ollla tiukkana otsa kurtussa naputtamassa vieressä? Meillä tuo ruokapöytäjuttu toimii hyvin vaikka siitä joudun usein huomauttamaan, mutta monen lapsen kanssa vaatteet ja lelut on usein levällään... hienoahan tietysti olisi jos toimisi, mutta kun yhtä vahtii niin toinen livahtaa -ellen sitten koko ajan huuda kurkku suorana ja lapset marssi rivissä, josta taas leppoisa arki kärsisi.

Olen muuten huomannut, että persoonallisuudesta riippuen lapset oppii nuo säännöt suurinpiirtein eskari-3.luokkalaisina ihan itsestään, eli siksi en enää pienempien kanssa ole niin hirmu tarkka

 

Tämä on musta liian tiukka sääntö:
5. Unikaverit asuu lasten sängyissä eikä niitä oteta sieltä päivän leikkeihin mukaan.

Miten siitä unikaverista voi muodostua oikeasti tärkeä kiintymyssuhteen transferenssiobjekti lapselle, jos sen kanssa ei saa viettää aikaa? Välittävätkö niistä unikavereistaan?

Jokainen tavallaan. Meillä saa viedä tietyt pehmot ulos halutessaan eikä ole ollut sääntöä että unikavereiden pitäisi pysyä sängyssä. Ei se silti ole liian tiukka sääntö.

 

Vuotta myöhemmin lelu muuten löytyi.. Kattilakaapista isosta valurautapadasta! Ei ihme, ettei silloin löydetty, vaikka hiki päässä etsittiin...

Ihana! Miten noi lapset keksivätkin noita piiloja ja sitten "unohtavat" mihin ovat laittaneet tavaransa?

Meillä on vähän väliä tungettu johonkin patterin väliin autoja, leikkikeittiön purkkeihin pehmoleluja ym ym...

 

Mä olen liian laiska pitämään tuollaisia sääntöjä yllä....
Elämän on oltava rennompaa .. mut jokainen tavallaan..