Liian nuoria ulkoilemaan yksin?

[******]

Tosiasia on se että paremmalla vahtimisella moni onnettomuuksissa kuollut lapsi olisi säästynyt.
Se on fakta.

Ja joo, meillä on saanut omassa pihassa leikkiä lapset keskenään aina, nuorin ollut 2-3v kun päästetty sisarusten kanssa.

 

["terttu"]

Olen niin surullinen - muutamaa vuotta ei jakseta lasten kanssa olla. Ei muuta kuin vastuu 6v:lle vaan niin äiti saa olla rauhassa. Kun ei kerta osaa ulkona mitää hyödyllistä tehdä. Mies tosin saattaisi kiittää jos rouva joskus tekis myös niitä ulkohommia, mitä maalla yleensä on.

 

[kökköliini]

[QUOTE="vieras";25863534]No jos on noroa (mitä äkillinen oksennustauti usein on), niin bakteerihan elää pinnoilla vuorokausia, eikä siihen tehoa edes desinfiointiaine.[/QUOTE]no se oli normaali oksettaja, eikä kukaan muu edes sairastunut. ja tämä kyseinen äiti ei ollut tulossa ennen kesää edes käymään kyseisessä paikassa... että aika hysteriaa.

 

["helli"]

Jos teillä lapset käyttäytyvät huonosti tai pihanne on vaarallinen tai ette jaksa vaivautua seuraamaan lastenne tekemisiä omien toimienne ohessa, älkää itkekö. Antakaa vähän löysää ja opettakaa lapset toimimaan irti äidin liekasta. Kyllä se siitä! Nyt lähden viemään kuopusta hoitoon.

Vaude mitä itseriitoisuutta: Minä olen kasvattanut lapset niin hienosti, minä kykenen näkemään kaiken, minä en sysää vastuuta, minä seuraan kokoajan (vaikka olenkin neljän seinän sisällä, kaikki tuskin lasia).

Sitä sanoisin että älä kauheasti repostele sillä että 4v täytyy päästää irti äitin liekasta...

Tiesitkö, toiset osaa tehdä asioita ulkonakin, muutakin kuin seistä tumput suorina. Jos sie et osaa niin ei kai sille sit mitään voi.

 

[kökköliini]

hyvät naurit sannu tällä ketjulla taas tälle aamulle kun täällä on kaikki mielestään just oikeassa... mutta jokainen tyylillään ja oman lapsensa tuntien-tyylillään vaan eteenpäin uusia tappeluita tyhjästä:kiss:

 

[kökköliini]

[QUOTE="helli";25863575]Vaude mitä itseriitoisuutta: Minä olen kasvattanut lapset niin hienosti, minä kykenen näkemään kaiken, minä en sysää vastuuta, minä seuraan kokoajan (vaikka olenkin neljän seinän sisällä, kaikki tuskin lasia).

Sitä sanoisin että älä kauheasti repostele sillä että 4v täytyy päästää irti äitin liekasta...

Tiesitkö, toiset osaa tehdä asioita ulkonakin, muutakin kuin seistä tumput suorina. Jos sie et osaa niin ei kai sille sit mitään voi.[/QUOTE]

meillä esikoinen on kesät aina ulkona, eli oli käytännössä mahdotonta tehdä kotityöt, hoitaa vauva ym jos itse olin ulkona saman määrän. välillä oli pakko käydä sisällä tekemässä jotain ja jättää 3v yksin pihaan. tämän lapsen kohdalla se onnistuikin hyvin mutta nuorimmaisen kanssa tuo ei onnistuisi.

heinäpellolla ja navetassa lehmien seassa nuo on konttailu ja ryöminy jo vauvasta koska työt on pakko tehdä ja lapsien oltava mukan. ja vaaranpaikkoja on enemmän nuissa hommissa kuin mormaalilla pihalla leikkiessä.

asiat on suhteellisia

 

[Rytkäätys]

Ei meillä ole mitään rasavillejä lapsia. Suurimman osan ajasta tekevät jotain tiettyä juttua pihalla ja minä voin sillä aikaa tehdä omia pihatöitä tai vaikka lukea ja juoda kahvia. Useimmiten kyllä olen leikeissä mukana. Mutta lapsia on pakko vahtia. Meillä on syvä oja molemmilla puolilla tonttia ja tosiaan oma ranta, joka ei ole vielä sopiva leikkipaikka noin pienille.
Tietävät ja tottelevat hyvin ettei rantaan tai ojille saa mennä yksin, mutta muutaman kerran onkin pienempi lähtenyt ojalle nakkelemaan kiviä extempore. Onneksi minä olen vanhempana ollut ulkona ja voinut mennä seuraksi.
On tosi hienoa että sinulla on niin fiksuja lapsia, mutta kun lapsista on kyse, voi jotain odottamatonta pälkähtää päähän ja mielestäni silloin on hyvä olla itse jo valmiiksi pihalla eikä sisällä nenä kiinni tietokoneen ruudulla. Joka ikinen kevät ja kesä saa lukea lasten hukkumisista jne. ja siihen ei mene kuin hetki.

Tehkööt jokainen mitä haluaa, mutta meillä pieniä lapsia halutaan vahtia ja heidän kanssaan olla ja tehdä. Pitkiäkin aikoja. Jos joku onnettomuus sattuu, ei ainakaan jouduta murehtimaan että se on johtunut siitä että meillä vanhemmilla on ollut liian kiire.

 

[isoäiti mölykylästä]

sisältä ei kaikkea näe, taatusti kerkeevät telomaan itsensä johonkin. ja minusta ainakin
on helpompi vahtia ulkona, kuin ravata ikkunasta ikkunaan, se se vasta raskasta on

 

["ter"]

meillä esikoinen on kesät aina ulkona, eli oli käytännössä mahdotonta tehdä kotityöt, hoitaa vauva ym jos itse olin ulkona saman määrän. välillä oli pakko käydä sisällä tekemässä jotain ja jättää 3v yksin pihaan. tämän lapsen kohdalla se onnistuikin hyvin mutta nuorimmaisen kanssa tuo ei onnistuisi.

heinäpellolla ja navetassa lehmien seassa nuo on konttailu ja ryöminy jo vauvasta koska työt on pakko tehdä ja lapsien oltava mukan. ja vaaranpaikkoja on enemmän nuissa hommissa kuin mormaalilla pihalla leikkiessä.

asiat on suhteellisia

Niin se 3 vuotiasko saa päättää missä on, leikkiikö ulkona vai sisällä? Okei, ei siinä mitään, eihän se vanhemmille kuulu. Voishan se sisälläkin olla mukana hommissa tahi leikkiä, vaan taitais olla liian haastavaa.

 

[kökköliini]

[QUOTE="ter";25863726]Niin se 3 vuotiasko saa päättää missä on, leikkiikö ulkona vai sisällä? Okei, ei siinä mitään, eihän se vanhemmille kuulu. Voishan se sisälläkin olla mukana hommissa tahi leikkiä, vaan taitais olla liian haastavaa.[/QUOTE]no se saa olla ulkona koska meillä on niin saatanan pieni asunto että on mukavampi leikkiä ulkona kun siellä on tilaa. ja raitisilma on mielestäni lapselle vain hyväksi. ja jos tontin ympärillä on kaksi metriä korkeat puuaidat jonka yli ja ali hän ei pääse kuin puremalla itsesä vapauteen niin eipä tuo hirmusesti itseään saa tapettua. sade päivinä kun ei ulkoile niin jatkuvast osallistuu leipomisiin ja ruuanlaittoon.siivoamisiin ym.
niin ja aamuin illoin saa olla lehmien paskan seassa että eikös se ole jo positiivista?
ja hei, minkä mä sille voin jos sä et ymmärrä:kiss:

 

[..]

Meillä on kyllä 3v:stä alkaen ulkoilleet lapset isompien mukana omassa pihassa. Kesällä ovat pihalla tuntikausia. Välillä syövät, juovat ja käyvät wc:ssä. Ikkunoista näen koko ajan mitä tapahtuu ja kuulen mitä puhutaan. Kotityöt, ruuat jne. pitävät aikuisia pakosti sisätiloissa, mutta totta kai annan lasten ulkoilla kun haluavat. Eivätpä ainakaan vahtaa telkkaria ja pelaa.

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="ter";25863726]Niin se 3 vuotiasko saa päättää missä on, leikkiikö ulkona vai sisällä? [/QUOTE]

Meillä kyllä 3-vuotias saa jo itse päättää leikkiik ulkona vai sisällä.
Kesäisin piha on täysin luontevasti olohuoneen jatke. Talvella se, kun joutuu pukeutumaan erikseen pihalle, vähän pilaa sitä luontevuutta.

 

[mama the strange]

4-vuotiaasta asti on oma lapseni seikkaillut kaupungissa kerrostalon pihassa kavereiden kanssa. Entisessä kodissa oli hyvä iso leikkipiha, eikä vaaranpaikkoja juurikaan ollut. Olohuoneen ikkunasta skannasi koko pihan hetkessä. Lapsi saattoi olla pihassa koko päivän syömis- yms taukoja lukuunottamatta. En nähnyt itse järkeväksi kökkiä pihalla tumput suorina, vaan annoin lapsen olla ihan vapaasti kavereiden kanssa.

Nykyisessä kodissa lapsi 6v leikkii naapureiden pihoilla, eikä jatkuvaa näköyhteyttä ole.

Mun mielestä riippuu tosi paljon lapsesta, että missä iässä voi pärjätä pihalla ilman vanhempia. Oma lapseni on hyvin tottelevainen ja varovainenkin, koskaan ei ole poistunut sovitulta alueelta eikä tehnyt mitään kiellettyä.

Mielestäni on viisautta osata antaa lapselle vähän vastuuta. Toki on tiedostettava kotipihan vaaranpaikat ja esim. järven rannalle yms en lasta yksin pääsäisi. Lapsen on tärkeää saada itse tulla toimeen kavereiden kanssa ja keksiä keinot esim. konfliktien selvittämiseen. Parhaat leikit syntyvät usein myös silloin kun saa olla vapaasti. Toki joskus tapahtuu hölmöilyitäkin, mutta aikuisen on oltava sen verran kartalla pihan tapahtumista, että osaa puuttua tyhmyyksiin.

Vedän taas esiin "silloin kun minä olin pieni"-kortin. Silloin 80- ja 90-luvuilla lapset saivat leikkiä vapaasti. Ei meillä äiti roikkunut kokoajan perässä. Pienemmät menivät isompien perässä ja kyllä lapset osaavat ottaa pienemmät huomioon, vaikkei vahtimisvastuuta heille varsinaisesti voikaan antaa.

Omasta mielestäni nykyajan lasten paapominen on mennyt ihan överiksi. Tietysti joidenkin lasten kanssa on oltava tarkempi kuin toisten, mutta mielestäni normaali lapsi pystyy ulkoilemaan normaalilla pihalla itsenäisesti 4 - 5 -vuotiaasta lähtien.

Lisään tähän loppuun vielä tarkennukseski, että tottakai ulkoilemme lapsen kanssa myös yhdessä, käymme puistoissa, retkillä, luistelemassa, teemme pihaan lumiukkoja yms. Kuitenkin lapsen on mielestäni tärkeä saada myös omaa leikkiaikaa kavereiden kanssa. Tietysti on kiva, kun voi lapsen ulkoillessa itsekin keskittyä rauhassa kotihommiin tms.

 

[.................]

joo, mutta kun se kultamussukka voi jäädä tippuvan meteoriitin alle just sillon kun räpäytät silmiäsi kun seisot sen perseen takana... näin kärjistetysti ajateltuna. ja miksi lapset yleensä pitää yrittää kasvattaa lasipurkissa? enkä just tarkoita sinua vaan noin yleensä. tässä taannoin eräs ystäväni sai hepulin kun oltiin heidän vanhempiensa luona käymässä ja meidän muksu oksensi, en tiedä mistä lie taudin saanut. tää kaveri oli reilun 100km päässä mutta huusi äidilleen että kun sairaana tullaan ja tartutetaan heidän lapsensa!... mietin vaan että miten se hänen mussukkansa sen taudin 100km päästä saa just meiltä.... en viittiny kysyä ku oli aika hiilenäkuulema ei tautisena aikana saisi liikkua missään tarttumassa ja tartuttamassa. oikeasti olin järkyttynyt että joku oikeasti on noin hysteerinen...:headwall:

Niin, kärjistetysti ajateltuna kyllä, mussukkani voi jäädä tippuvan meteoriitin alle, vaikka olisin itse ihan vieressä. Mutta mulla vahtimisessa piilee se(kin) idea, että jos jotain kamalaa sattuu, olen ainakin YRITTÄNYT tehdä kaikkeni estääkseni sen. Esim. tuo hirveä esimerkki, joka tässä ketjussa on mainittu; sehän olisi todennäköisesti voitu ehkäistä, jos aikuinen olisi ollut pihalla vahtimassa (siis se hukkuminen). Joka tapauksessa, jos olisin ollut sisällä ja lapseni tai hoitolapseni olisi karannut lammelle ja hukkunut asia olisi täysin eri, kuin siinä tapauksessa, että meteoriitti tippuisi lapseni päälle, vaikka itse seisoisin vieressä. Jälkimmäisessä tapauksessa TIETÄISIN tehneeni kaikkeni, jotta lapseni olisi turvassa, ensiksi mainitussa taas en.

 

["vieras"]

Meil on mennyt suunnilleen niin, että 4v yhdessä vanhemman kanssa pihalla, 5v vilkuillaan ikkunasta, 6v itsekseen, 7v noin kilometrin säteellä liikuskelee.

6-7v on hyvin epäluotettava lastenvahti, vaikka olisi normaalia järkevämpi tapaus. Se liittyy ihan kehitystasoon; tuon ikäinen toimii hyvin tutuissa tilanteissa, mutta yllättävissä voi mennä täysin solmuun. Keskittyminen herpaantuu herkästi kun näköpiiriin tulee jotain kiinnostavaa. Juuri siksi ovat niin riskialttiita liikkujia liikenteessäkin.

 

["vieras"]

Vetäisin pultti jos missä tahansa hoitopaikassa 4vee ulkoilisi itsekseen 6veen vahtimana. Oli sitten mummola tai päiväkoti. Joten miksi olisi ok kotonakaan?

 

["vieras"]

Pultit siis

 

["noh"]

Niin, kärjistetysti ajateltuna kyllä, mussukkani voi jäädä tippuvan meteoriitin alle, vaikka olisin itse ihan vieressä. Mutta mulla vahtimisessa piilee se(kin) idea, että jos jotain kamalaa sattuu, olen ainakin YRITTÄNYT tehdä kaikkeni estääkseni sen. Esim. tuo hirveä esimerkki, joka tässä ketjussa on mainittu; sehän olisi todennäköisesti voitu ehkäistä, jos aikuinen olisi ollut pihalla vahtimassa (siis se hukkuminen). Joka tapauksessa, jos olisin ollut sisällä ja lapseni tai hoitolapseni olisi karannut lammelle ja hukkunut asia olisi täysin eri, kuin siinä tapauksessa, että meteoriitti tippuisi lapseni päälle, vaikka itse seisoisin vieressä. Jälkimmäisessä tapauksessa TIETÄISIN tehneeni kaikkeni, jotta lapseni olisi turvassa, ensiksi mainitussa taas en.

Peesi - puhumattakaan jos vastuu on tuosta sysätty vielä sille hieman isommalla. JUUJUU voi selittää että vastuu on aikuisella, mutta sisäistääkö 6v sellaista? Ei , hänelle on annettu tehtävä jota hän hoitaa ja jos siinä epäonnistuu niin tuntee tuskaa. Ja kuoleman tapauksessa varmasti vielä suurempaa tuskaa, läpi elämän.

Mutta altistakoot ken tykkää. Minä en vaikka ovatkin todella tunnollisia ja nätisti käyttäytyviä lapsen alkujan. Silti en ota sitä riskiä tai sysää tuolle isommalle vielä vastuuta.

 

[tyre]

[QUOTE="vieras";25864209]Vetäisin pultti jos missä tahansa hoitopaikassa 4vee ulkoilisi itsekseen 6veen vahtimana. Oli sitten mummola tai päiväkoti. Joten miksi olisi ok kotonakaan?[/QUOTE]

Totta- auta armias sitä parjaamista jos päiväkodissa hoitaja ei kokoajan tuijota joka ikistä lasta. Mutta äideille se on sallittua ja hyväksyttävää "kun heillä on muutakin tekemistä".

 

[ano]

olin minäkin 4 v(?) ehkä nuorempanakin, yksin pihalla eikä mitään sattunut. elossa ollaan!

 

["ter"]

olin minäkin 4 v(?) ehkä nuorempanakin, yksin pihalla eikä mitään sattunut. elossa ollaan!

Koska sinulle ei sattunut niin ei tietenkään kenellekään muullekaan *hakkaa päätä seinää*

 

["vieras"]

Ajattelen, että 6-vuotiaan tärkein opettelunpaikka on vähitellen oppia huolehtimaan itsestään. Sama jatkuu koulun alettua.

Meillä annettiin noihin aikoihin jotain pienempää vastuuta sisaruksen hoidosta, mutta ei missään tapauksessa ulkona valvontaa ilman aikuista.

 

["tiiu"]

Tossa serkun tyttö oli vahtimassa 3,5 vuotiasta siskoaan. Tämä tyttö siis 11v - Ja avot, auto löi jarrut lukkoon kun tää 3,5 meni tielle. 11 vuotias oli jäännyt tekeen kukkaseppelettä, siskolleen siis. Hän vaan ei osannut ennakoida kuin nopeaa tuollainen lapsi jo liikkuu ja minne... Että siitä, onneks ei tapahtunut mitään. Vaan eipä heillä enää isommat vahdi pienintä.

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="vieras";25864256]Ajattelen, että 6-vuotiaan tärkein opettelunpaikka on vähitellen oppia huolehtimaan itsestään. Sama jatkuu koulun alettua.

Meillä annettiin noihin aikoihin jotain pienempää vastuuta sisaruksen hoidosta, mutta ei missään tapauksessa ulkona valvontaa ilman aikuista.[/QUOTE]

Me saimme 3-4 vuotiaasta tehdä pitkiäkin metsävaelluksia ja 4 v eteenpäin yöpyäkin metsässä laavulla ilman aikuista.

 

[Rytkäätys]

Ihmiset luottavat hyvään tuuriin, siihen asti että napsahtaa. Hyvällä tuurilla ei välttämättä tapahdu mitään pahaa, ja sehän on vain toivottavaa, mutta VOI tapahtua jotain ja siinä tilanteessa sitä toivoisi että voisi ainakin sanoa ettei onnettomuus johtunut omasta luottavaisuudesta/välinpitämättömyydestä/mukavuudenhalusta.