Liian nuoria ulkoilemaan yksin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Silja.S
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Silja.S

Vieras
Minulla on 6v. ja 4v. lapset, jotka ulkoilevat tälläkin hetkellä ihan kahdestaan. Asumme maalla, rauhallinen piha, hiljainen tie vieressä, ja molemmat tietävät tismalleen pihan rajat ja mitä niiden ylittämisestä seuraa (= arestia). Olen sanonut esikoiselle, että pitää heti tulla sanomaan jos kuopus tekee tuhojaan, mutta eihän kuopus tee, kun on oppinut isoveljeltä, kuinka pihalla ollaan. Itse käyn säännöllisesti tarkastamassa mitä pihalla tapahtuu ja yleinen sääntö on, että vain se alue pihasta on lasten käytössä, jonne pystyn esteettömästi ikkunoista näkemään. Tämä alue on laaja. Piha on avoin ja suuri, ei näköesteitä.

Nuorempi ei koskaan ole yksin ulkona. Kun esikoinen on eskarissa, kuopus ulkoilee minun kanssani.

Eräs tuttavani kauhisteli, kuinka uskallan antaa lasten juosta ulkona ilman valvontaa. Hän on itse kotoisin kaupungista, vaikka nykyään maalla asuukin. Itse olen syntyjäni maalta ja omassa lapsuudessani oli ihan normaalia, että me lapset vahdittiin toinen toisiamme. Samaa sääntöä olen omillekin lapsilleni opettanut. Kutsun esikoista "pihapoliisiksi", koska poliisit ovat pojan idoleita ja tahtookin isona poliisiksi. Tämä pihapoliisin rooli on toiminut niin hyvin, että tulee kertomaan siitäkin, jos auto ajaa pihaan ja naapuri saa vieraita =) Ei tarvita vahtikoiria, meillä on lapsia...

Tässä on rakennuksessa on kaksi vakituiseen asuttua asuntoa, meidän ja seinänaapurin.

Onko 4v. ja 6v. teidän mielestänne liian nuoria ulkoilemaan itsekseen, kun on kyse rauhallisesta alueesta (asumme siis todellakin ihan oikealla maaseudulla)? Ärsyttää tuo tuttavani, joka suurinpiirtein repii hiuksia päästään, kun en pidä lapsia liekassa. Hänellä itsellään on kutakuinkin samanikäiset lapset, jotka eivät pääse edes pihan hiekkalaatikolle ilman äitiään.
 
meillä on esikoinen ulkoillut 3v asti yksin vaikka asutaan rivitalossa. mutta nuorimmaista ei voi päästää yksin ulos vaikka on kohta 3v. lapset on tässäkin erilaisia
 
Muistaakseni näin keväisin sattuu ja tapahtuu ...
Joka kevät on joku yksinään ulkoillut lapsi hukkunut ojaan , jokeen , lampeen tai vastaavaan...
Itse otat sen riskin että jotain tapahtuu ja kannat vastuun siitä .
 
Meillä tuonikäiset ovat ulkoilleet yksin kerrostalonkin pihalla kahdestaan. Näen ikkunasta hyvin pihalle ja kuulen äänetkin, kun parvekkeen ovi on auki. Toki koko ajan en kyttää ikkunassa ja aina voi jotain sattua, mutta täysin riskittömäksi elämää ei saa millään. Jotain voi sattua, vaikka olisin pihallakin lasten kanssa.
 
4-vuotias tyttö jäi sunnuntaiaamupäivällä kaulastaan kiinni rautatankojen väliin Kiihtelysvaarassa Pohjois-Karjalassa.

Tyttö oli kiipeilemässä ulkona kaaritelineen päällä, kun hän luiskahti telineessä olevien rautatankojen väliin. Tyttö jäi tankojen väliin kaulastaan roikkumaan.

Teline oli noin 1,5 metriä korkea.

Lähistöllä ollut äiti kuuli tyttärensä avunhuudot ja riensi apuun.

Äiti kannatteli tytärtään siihen asti, kunnes toinen henkilö sai tuolin tytön jalkojen alle.

Paikalle tulleet pelastuslaitoksen työntekijät levittivät terästankoja hydraulisella levittimellä auki, jonka jälkeen tyttö pääsi pois pinteestä.

Ambulanssin henkilöstö tarkasti lapsen kunnon.

Tytölle ei tullut vammoja tapahtuneesta, vaan tilanteesta selvittiin pelkällä säikähdyksellä.

TIIA RANTALAINEN
tiia.rantalainen@iltalehti.fi
 
Alkuperäinen kirjoittaja kökköliini;25859506:
meillä on esikoinen ulkoillut 3v asti yksin vaikka asutaan rivitalossa. mutta nuorimmaista ei voi päästää yksin ulos vaikka on kohta 3v. lapset on tässäkin erilaisia

Tämän takia juuri en kuopusta voi yksin ulos päästää. Esikoinen oli jo 4-vuotiaana sen verran reviiritietoinen, että saatoin päästää silloisessa kotipaikassani naapurin lapsen kanssa hiekkalaatikolle ihan itsekseen, eikä siitä mihinkään kadonnut. Mutta kuopus on rohkeampi kokeilemaan rajojaan, siksi en tohdi ilman isoveljeä tai omaa läsnäoloani ulos päästää.
 
[QUOTE="vieras";25859537]4-vuotias tyttö jäi sunnuntaiaamupäivällä kaulastaan kiinni rautatankojen väliin Kiihtelysvaarassa Pohjois-Karjalassa.

Tyttö oli kiipeilemässä ulkona kaaritelineen päällä, kun hän luiskahti telineessä olevien rautatankojen väliin. Tyttö jäi tankojen väliin kaulastaan roikkumaan.

Teline oli noin 1,5 metriä korkea.

Lähistöllä ollut äiti kuuli tyttärensä avunhuudot ja riensi apuun.

Äiti kannatteli tytärtään siihen asti, kunnes toinen henkilö sai tuolin tytön jalkojen alle.

Paikalle tulleet pelastuslaitoksen työntekijät levittivät terästankoja hydraulisella levittimellä auki, jonka jälkeen tyttö pääsi pois pinteestä.

Ambulanssin henkilöstö tarkasti lapsen kunnon.

Tytölle ei tullut vammoja tapahtuneesta, vaan tilanteesta selvittiin pelkällä säikähdyksellä.

TIIA RANTALAINEN
tiia.rantalainen@iltalehti.fi[/QUOTE]

niiin?
 
Riippuu niin lasten luonteesta. ei voi yleistää, että ton ikäisiä ei vois päästää ulos. Mun 5-vuotias uloilee välillä yksinään muiden samanikäisten kanssa tässä meidän rauhallisella kotikadulla. Käyttäytyvät kaikki tosi nätisti ja tulevat heti ilmoittamaan, jos vaikka tulee riitaa tai jotain. Ei tulis mieleenkään olla montaa tuntia päivässä kyttäämässä tossa pihalla niiden leikkejä.

Mun 3-vuotias taas on tosi kiltti ja rauhallinen tyttö. Voin huoletta antaa sen leikkiä tässä omalla tontilla, kun ei se siitä mihinkään lähde. Kaverileikkejä kauempana olen sitten hänen kohdallaan valvomassa.
 
[QUOTE="madame";25859528]No ei 4vuotias kuulu 6vuotiaan vastuulle!!! &vuotias voi ulkoilla yksin jos on sellanen persoona että se on turvallista,mut ei voi vahtia 4vuotiasta[/QUOTE]

Ei, kun vastuu on minulla. Siksi juuri vahdin lapsia ja sallittua ulkoilualuetta itse, mutta ehdottomasti isoveli auttaa, kun on niin velvollisuudentuntoinen. Se lisää varmuuttani siitä, että kuopuksenkin voi päästää ulos ilman kädestäpitäjää. Itse olen se, joka pitää lapsia silmällä. Pihan sääntöjen oppimisessa esikoinen on kyllä ollut aivan upea esimerkki. Nytkin näen koko ajan mitä lapset pihalla tekevät. Ikkuna on tuossa naaman edessä.
 
Kirjoitit, että "lapset vahtivat toisiaan". Mutta oikeastihan 6-vuotiaasi vahtii pienempää, joka omien sanojesi mukaan on vielä "villimpi" yksilö. Mun nuoruudessani oli tapana, että lapset meni isoina laumoina pitkin pihoja. Sattuipa kuitenkin niin, että yhtenä keväänä naapurin hoitolapset (5 v ja 6 v) tekivät kaksistaan retken läheiselle sorakuoppalammelle. Kumpikaan ei tuolta retkeltä palanut. Tämän muistan, enkä omiani vielä ilman oikeaa valvontaa ulos jätä.
 
[QUOTE="vieras";25859595]Kirjoitit, että "lapset vahtivat toisiaan". Mutta oikeastihan 6-vuotiaasi vahtii pienempää, joka omien sanojesi mukaan on vielä "villimpi" yksilö. Mun nuoruudessani oli tapana, että lapset meni isoina laumoina pitkin pihoja. Sattuipa kuitenkin niin, että yhtenä keväänä naapurin hoitolapset (5 v ja 6 v) tekivät kaksistaan retken läheiselle sorakuoppalammelle. Kumpikaan ei tuolta retkeltä palanut. Tämän muistan, enkä omiani vielä ilman oikeaa valvontaa ulos jätä.[/QUOTE]joo, mutta liialla vahtimisellakaan ei voita mitään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kökköliini;25859610:
joo, mutta liialla vahtimisellakaan ei voita mitään.

Eipä niin. Multa jäi sanomatta oikeastaan se pointtini: ei maaseutu tarkoita sitä, etteikö lapsille tulisi päähänpistoja ja vaaranpaikkoja. Onhan lapsia hukkunut esim. sadevesiastioihin ja koristelammikoihin ihan taajama-alueella.
 
Mun muksut on 5 vee ja kohta 8 vee ja vuoden päivät ulkoilleet rivarin pihassa keskenään tai naapurin muksujen kanssa. Naapurin tyttö täyttää 9 v ja toinen naapurin tyttö on 5 vee, sen pikkuveli 2,5 ei vielä pääse ilman äitiä pihalle mutta nämä tytöt leikkivät jo keskenään. Jos naapurustossa olisi villimpiä lapsia tai enemmän poikia, miettisin kaksi kertaa...
 
[QUOTE="vieras";25859595]Kirjoitit, että "lapset vahtivat toisiaan". Mutta oikeastihan 6-vuotiaasi vahtii pienempää, joka omien sanojesi mukaan on vielä "villimpi" yksilö. Mun nuoruudessani oli tapana, että lapset meni isoina laumoina pitkin pihoja. Sattuipa kuitenkin niin, että yhtenä keväänä naapurin hoitolapset (5 v ja 6 v) tekivät kaksistaan retken läheiselle sorakuoppalammelle. Kumpikaan ei tuolta retkeltä palanut. Tämän muistan, enkä omiani vielä ilman oikeaa valvontaa ulos jätä.[/QUOTE]

Juu, siis lapset vahtivat toisiaan. Nuorempi ryntää heti sanomaan minulle, jos isompi on esimerkiksi vienyt lumikolan väärään paikkaan tms. Mutta minä olen se, joka reagoi jos rajoja ylitetään. Sellaista hetkeä ei tosin ole tullut eteen. Kerran naapuritalon tyttö yritti houkutella omia lapsiani heidän puolelleen. Seurasin ja kuuntelin koko ajan, että ottavatko ritolat pihasta, mutta ei. Nuorempi ei selvästikään edes harkinnut ja kuului hokevan isommalle "ei mennä, ei mennä", kun taas isompi vähän empi, mutta sanoi lopulta tytölle, että "äiti on kieltänyt". Silloin menin paikalle ja pyysin naapurin tyttöä meidän pihaan, ettei omieni (olivat naapuria nuorempia) tarvinnut rikkoa sääntöä.

Kyllä lapseni vahtivat myös toisiaan, myös pienempi vahtii vanhempaa. Jos vanhempi yllä mainitussa tapauksessa olisi yllättänyt ja mennyt naapurin tontille, olisi pienempi ihan takuulla rynnännyt heti kantelemaan minulle. Minusta tämä on pelkästään hyvä asia.
 
Itse olen 2 ja puoli vuotta veljeäni vanhempi. Mekin asuimme maalla. Jälkeenpäin ajatellen olin todella ylivastuullinen pikkuäiti, johon vanhemmat luottivat kuin kallioon. Eipä silti, olen pärjännyt elämässäni varsin pitkälle, koulutuksissa ja työelämässä, mutta sairastuin kyllä 38-vuotiaana vakavaan depressioon, kun en tuntenut millään täyttäväni kaikkia maailman odotuksia - ja semmoinen olo mulla oli ollut oikeastaan pienestä asti.

Muistan eräänkin kerran, kun pikkuveli putosi metrin syvyiseen kaivantoon, joka oli täynnä vettä. Luulin hänen hukkuvan,ja kannattelin häntä pinnalla, kunnes äiti tuli paikalle. Sainko kiitosta? En, muistaakseni sain haukut - ei mitään trauman jälkihoitoa ja lohduttelua. Äiti lohdutti veljeä, ja varmaan itseään... En työntänyt häntä sinne, mutta 6-vuotiaan on kohtalaisen vaikea pysyä vilkkaan nelivuotiaan tekemisistä koko ajan tietoisena. Olisi ollut ehkä niitä omiakin pohdintoja ja leikkejä, mutta minä en saanut olla lapsi.
 
[QUOTE="vieras";25859619]Eipä niin. Multa jäi sanomatta oikeastaan se pointtini: ei maaseutu tarkoita sitä, etteikö lapsille tulisi päähänpistoja ja vaaranpaikkoja. Onhan lapsia hukkunut esim. sadevesiastioihin ja koristelammikoihin ihan taajama-alueella.[/QUOTE]meillä on mun kotona ollut myös lehmien kusisäiliö mihin oli hyvä tippua jos meni sinne. mutta kun vanhemmat sanoi että ei saa mennä ei menty. maalla on oikeasti vielä enemmän vaaranpaikkoja kuin kaupungissa, mutta niin sitä vaan on hengissä selvitty.
 
[QUOTE="aikuinen";25859635]Itse olen 2 ja puoli vuotta veljeäni vanhempi. Mekin asuimme maalla. Jälkeenpäin ajatellen olin todella ylivastuullinen pikkuäiti, johon vanhemmat luottivat kuin kallioon. Eipä silti, olen pärjännyt elämässäni varsin pitkälle, koulutuksissa ja työelämässä, mutta sairastuin kyllä 38-vuotiaana vakavaan depressioon, kun en tuntenut millään täyttäväni kaikkia maailman odotuksia - ja semmoinen olo mulla oli ollut oikeastaan pienestä asti.

Muistan eräänkin kerran, kun pikkuveli putosi metrin syvyiseen kaivantoon, joka oli täynnä vettä. Luulin hänen hukkuvan,ja kannattelin häntä pinnalla, kunnes äiti tuli paikalle. Sainko kiitosta? En, muistaakseni sain haukut - ei mitään trauman jälkihoitoa ja lohduttelua. Äiti lohdutti veljeä, ja varmaan itseään... En työntänyt häntä sinne, mutta 6-vuotiaan on kohtalaisen vaikea pysyä vilkkaan nelivuotiaan tekemisistä koko ajan tietoisena. Olisi ollut ehkä niitä omiakin pohdintoja ja leikkejä, mutta minä en saanut olla lapsi.[/QUOTE] tuohan on normaalia lapsuutta maalla.
 
[QUOTE="vieras";25859619]Eipä niin. Multa jäi sanomatta oikeastaan se pointtini: ei maaseutu tarkoita sitä, etteikö lapsille tulisi päähänpistoja ja vaaranpaikkoja. Onhan lapsia hukkunut esim. sadevesiastioihin ja koristelammikoihin ihan taajama-alueella.[/QUOTE]

Ja nämä päähänpistot ja vaaranpaikat ei katso ikää - päinvastoin, esim. alakoululaisten reviiri on jo aika iso suhteessa järjen määrään päässä...

Meillä 4-vuotias saa ulkoilla pihapiirissä joko 8-vuotiaan isoveljensä ja/tai muiden pihapiirin lasten kanssa. Kaikki vahtii kaikkia, ihan kuin mun omassa lapsuudessanikin. Itse olen osan aikaa 2-vuotiaan kuopuksen kanssa ulkona, mutta ihan 4-6h päivässä en jaksa siellä olla kuten meidän pojat. Taloyhtiön leikkipihalle näkee (ja kuulee) kaikista asunnoista.
 
[QUOTE="aikuinen";25859678]Joo niin on. Mutta tarvitseeko joka sukupolven kestää se? Eikö ymmärrys voisi vähän kasvaa sukupolvi sukupolvelta?[/QUOTE]joo-o, mutta eikähön ap ole tietoinen vaaranpaikoista ja tuskin hän valvomatta jättää lapsiaan jos tietää tontilla olevan jonkin kaivannon tmv. nykyään on sen verran eritilanne kuin ennen.
 
Minä en saanut mitään traumoja siitä, että vahdin pikkuveljeäni, eikä yksikään isoveljistäni ole ilmeisestikään saanut traumoja siitä, että vahtivat minua ja pikkuveljeäni. En tiedä sitten millaiset lapset saavat traumoja normaalista elämästä, mutta ehkä sellaisiakin on :confused:
 
Meillä samanlainen piha ja samanikäset lapset jotka ulkoilleet keskenään jo 2 vuotta... Näen ikkunoista joka suuntaan ja vieressä 1 naapuri jolla samanikäset lapset ja "yhteisö kasvattaa ja valvoo"-hengessä mennään. Ei ole ollut ongelmia.
 
  • Tykkää
Reactions: petite

Yhteistyössä