T
Teresa
Vieras
Mua on alkanut todenteolla nyppimään mun veljeni tilanne. Veli on kolmekymppinen, kerran pahasti pettynyt parisuhteessa ja sinkkuna elellyt useita vuosia.
Nyt velimies on sitten Rakastunut, suhdetta on takana kohta vuosi. Avokkinsa on ihan mukava ja sopivat toisilleen ihan hyvin, mutta yhtä en tajua; Naikkonen ei tee kotona ei sitten yhtään mitään. Pikkuisen perinnön turvin on ollut kotosalla kuulemma muutaman vuoden, tekee satunnaisesti hieronta- ja kosmetologihommia. "Makaa" siis päivät kotona, katselee leffoja, joskus vähän siivoilee, joskus käy kävelyllä ja kyläilemässä. Veljeni on rakennusmies, tekee pitkää päivää aamuvarhaisesta alkuiltaan asti. Kotiin mennessään tekee yleensä ruuan, sitten "saa" lähteä rouvan kanssa kauppoihin kiertelemään, tekee polttopuita (kantaa ne sisällekin), lämmittää saunaa, siivoaa jne jne.
Viimeksi kun kävimme kylässä, rouva narisi että äijä laittaa aina liikaa sipulia ruokiin ja taas on imuroinut huolimattomasti kun sohvan alus on pölypalloja täynnä.
Siis ihan oikeasti!? Kuka kehtaa puhua noin, jos on itse kaiket päivät kotona? Eilen veli piipahti tässä töiden jälkeen ja oli kiire kotiin, kun pitää ehtiä vielä postiin rouvan kanssa. Rouvalla on kyllä käytössä auto ja asuvat kaupungin laidalla, mutta silti pitää kaikki ostokset ja asioinnit hoitaa illalla.
Olen itse kotosalla päivät kahden pienen lapsen kanssa, eikä tulisi kyllä mieleenkään jättää siivoamisia ja ruuan laittoa miehelle töiden jälkeen. Kauppaankin pääsen kyllä ihan itse
Tokihan mies tekee pihahommia ja polttopuita ym, mutta kyllä minäkin niitä teen ja saan kannettua puut sisäänkin jos on tarvis.
Olenko jotenkin kenties vanhanaikainen tai jotain? En vaan voi ymmärtää. Veli näyttää nykyään aina niin väsyneeltä ja kiireiseltä. Mun mielestä on outoa, että työpäivän päätteeksi täytyy vielä tehdä kotityöt leipomisesta lähtien kun puoliso on kotona.
Vikaa on tietysti tuollaisessa tossumiehessäkin, mutta ei sille kiltteydelle kai mitään voi, kun haluaa vaan toisen parasta.
Nyt velimies on sitten Rakastunut, suhdetta on takana kohta vuosi. Avokkinsa on ihan mukava ja sopivat toisilleen ihan hyvin, mutta yhtä en tajua; Naikkonen ei tee kotona ei sitten yhtään mitään. Pikkuisen perinnön turvin on ollut kotosalla kuulemma muutaman vuoden, tekee satunnaisesti hieronta- ja kosmetologihommia. "Makaa" siis päivät kotona, katselee leffoja, joskus vähän siivoilee, joskus käy kävelyllä ja kyläilemässä. Veljeni on rakennusmies, tekee pitkää päivää aamuvarhaisesta alkuiltaan asti. Kotiin mennessään tekee yleensä ruuan, sitten "saa" lähteä rouvan kanssa kauppoihin kiertelemään, tekee polttopuita (kantaa ne sisällekin), lämmittää saunaa, siivoaa jne jne.
Viimeksi kun kävimme kylässä, rouva narisi että äijä laittaa aina liikaa sipulia ruokiin ja taas on imuroinut huolimattomasti kun sohvan alus on pölypalloja täynnä.
Siis ihan oikeasti!? Kuka kehtaa puhua noin, jos on itse kaiket päivät kotona? Eilen veli piipahti tässä töiden jälkeen ja oli kiire kotiin, kun pitää ehtiä vielä postiin rouvan kanssa. Rouvalla on kyllä käytössä auto ja asuvat kaupungin laidalla, mutta silti pitää kaikki ostokset ja asioinnit hoitaa illalla.
Olen itse kotosalla päivät kahden pienen lapsen kanssa, eikä tulisi kyllä mieleenkään jättää siivoamisia ja ruuan laittoa miehelle töiden jälkeen. Kauppaankin pääsen kyllä ihan itse
Tokihan mies tekee pihahommia ja polttopuita ym, mutta kyllä minäkin niitä teen ja saan kannettua puut sisäänkin jos on tarvis.Olenko jotenkin kenties vanhanaikainen tai jotain? En vaan voi ymmärtää. Veli näyttää nykyään aina niin väsyneeltä ja kiireiseltä. Mun mielestä on outoa, että työpäivän päätteeksi täytyy vielä tehdä kotityöt leipomisesta lähtien kun puoliso on kotona.
Vikaa on tietysti tuollaisessa tossumiehessäkin, mutta ei sille kiltteydelle kai mitään voi, kun haluaa vaan toisen parasta.
Mies tekee aika paljon kotitöitä minuun verrattuna, mutta käydään kyllä molemmat töissä(minä vähän enemmän)...