Liian ahdasta? Katso miten lapsiperhe asuu

  • Viestiketjun aloittaja vyyy
  • Ensimmäinen viesti
"Minnie"
3 henkilöä ja kissa jakaa meillä 99,5 neliötä. Kissalla ja lapsella omat huoneet, me jaetaan miehen kanssa yhteinen :) Ei oo mun mielestä ahdasta, mikä sitten olis riittävä määrä neliöitä lapsiperheelle?
 
jol
60 neliötä, 4 henkeä, kaupungin kerrostalo.
Suurempaan suuntaamassa, mutta vielä ei ole kiire. Vasta kun esikoisella alkaa olla eskari/koulu-ikä likellä, niin uskoisin oman huoneen alkavan olla ajankohtainen :)
 
Gisella
Miks te asutte niin ahtaasti??? Onhan se tietysti oma valinta, mutta mitkä seikat siihen on vaikuttamassa? Ehkä olen liian sinisilmäinen, mutta kahdella työssäkäyvällä aikuisella on kyllä varaa maksaa asuntolainaa pois (tai isompaa vuokraa) vaikka olisi lapsia. Ehkä täällä on sitten vain tänään kerääntynyt paljon köyhiä/työttömiä/huonosti koulutettuja/kouluttamattomia/elämän päähän potkineita/elämänhallinta hukassa olevia ihmisiä? Provosoitukaa vapaasti!
 
nro36 jatkaa
Asunto ostettiin silloin, kun lapsia en edes halunnut. Kun ekan lapsen äitiysloma loppui, oli myös työpaikka hävinnyt. Sinne meni haaveet isommasta asunnosta. Mulla kesti 12 vuotta ennen kuin sain toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen kokopäivätyöhön, lainaa ei olisi uskallettu ottaa ennen sitä. Sen lisäksi ennen kokopäivätöitä lainanmaksun aikaan elämä oli aikamoista kituuttamista, joten kiitos se riitti.

Sitten me matkusteltiin, käytettiin harrastuksiin rahaa, säästettiin lapsille opiskelurahat ja sen semmoista. Kysyimme myös lapsilta, haluaisivatko he mieluummin omat huoneet vai ulkomaanreissut ja opiskelurahat. Lapset arvelivat, että koska kotona-asumista on max. 10 vuotta, niin jälkimmäinen vaihtoehto voitti.

Pakko lisätä tähän, että lasten koulumenestykseen ei oman huoneen puute ole vaikuttanut. Kummallakin on lukiossa ollut kiitettävät arvosanat.
 
Miks te asutte niin ahtaasti??? Onhan se tietysti oma valinta, mutta mitkä seikat siihen on vaikuttamassa? Ehkä olen liian sinisilmäinen, mutta kahdella työssäkäyvällä aikuisella on kyllä varaa maksaa asuntolainaa pois (tai isompaa vuokraa) vaikka olisi lapsia. Ehkä täällä on sitten vain tänään kerääntynyt paljon köyhiä/työttömiä/huonosti koulutettuja/kouluttamattomia/elämän päähän potkineita/elämänhallinta hukassa olevia ihmisiä? Provosoitukaa vapaasti!
Mä en kyllä koe, että me asuttais ahtaasti... Ollaan ostettu tää asunto, kun oltiin vielä ihan kahdestaan, mutta ei ole ollut tarvetta muuttaa isompaan kun tilaa on riittävästi. 60 neliöä on meille tällähetkellä sopiva. Ja pohjaratkasu on tärkeämpi kuin ne neliöt.
 
Gisella
Asunto ostettiin silloin, kun lapsia en edes halunnut. Kun ekan lapsen äitiysloma loppui, oli myös työpaikka hävinnyt. Sinne meni haaveet isommasta asunnosta. Mulla kesti 12 vuotta ennen kuin sain toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen kokopäivätyöhön, lainaa ei olisi uskallettu ottaa ennen sitä. Sen lisäksi ennen kokopäivätöitä lainanmaksun aikaan elämä oli aikamoista kituuttamista, joten kiitos se riitti.

Sitten me matkusteltiin, käytettiin harrastuksiin rahaa, säästettiin lapsille opiskelurahat ja sen semmoista. Kysyimme myös lapsilta, haluaisivatko he mieluummin omat huoneet vai ulkomaanreissut ja opiskelurahat. Lapset arvelivat, että koska kotona-asumista on max. 10 vuotta, niin jälkimmäinen vaihtoehto voitti.

Pakko lisätä tähän, että lasten koulumenestykseen ei oman huoneen puute ole vaikuttanut. Kummallakin on lukiossa ollut kiitettävät arvosanat.
Eli ahtaasti voi asua myös ihan omasta valinnasta? Ehkä unohdin, että kaikki eivät "tarvitse" paljon tilaa ympärilleen asuakseen ihan tyytyväisinä.
 
Miks te asutte niin ahtaasti??? Onhan se tietysti oma valinta, mutta mitkä seikat siihen on vaikuttamassa? Ehkä olen liian sinisilmäinen, mutta kahdella työssäkäyvällä aikuisella on kyllä varaa maksaa asuntolainaa pois (tai isompaa vuokraa) vaikka olisi lapsia. Ehkä täällä on sitten vain tänään kerääntynyt paljon köyhiä/työttömiä/huonosti koulutettuja/kouluttamattomia/elämän päähän potkineita/elämänhallinta hukassa olevia ihmisiä? Provosoitukaa vapaasti!
Jepjep... jotta me voitaisiin muuttaa kolmiota isompaan, niin hinnat hipovat tuossa 300 000-400 000 välissä. Kaikki ihmiset eivät tienaa sellaisia summia, että pankki sen lainan myöntäisi vaikka ns. maksuvaraa on kuitenkin maksaa vuokraa saman verran kuin lainanlyhennystä... toki se on helppo siellä huudella, kun ei tiedä elämästä mitään ;)

Ja tässä törmätään taas muutenkin siihen, että lapset pitäisi lykätä hoitoon heti eikä mahdollisuutta edes muutaman vuoden kotiäitiyteen ole, kun halutaan asua niin väljästi. Meillä on neliöitä sen 76 ja viihdytään kaikki vallan mainiosti, ainakin toistaiseksi. Meillä perheessä tärkeintä on katsos yhdessäoleminen ja rakkaus, eikä asunnon neliömäärä... surullista, että teillä on toisin ;)
 
bud
97 neliötä, 2+2+koira, kanta-häme. Lapsillamme 7v ja 2v on omat huoneet yläkerrassa, mutta he eivät muuta kuin nuku siellä, joten hyvin riittäisi pienempi asunto vaikkapa pikkukomerolla, jonne laittaisi kerrossängyn.
 

Yhteistyössä