Lihavat äidit vaaraksi vauvoille!

[pia]

Kylläpä teillä hoikilla on selvät ajatukset lihavien ylipainon syystä. Se on niin huvittavaa, että on helppo tuomita toisia ja vielä kun itse muka tiedätte kaiken... höh... siis, sinä hoikka, joka laitat kaiken lihavan vastuuttomuuden, mielihalujen hallitsemattomuuden ja itsekurittomuuden piikkiin, miten voit tietää miltä toisesta tuntuu?? Miten voit nähdä toisen pään sisälle? Oletko joku yliluonnollinen ihminen vai??
Siis mun mielestä se on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin vaikeaa mennä arvostelemaan toisten käyttäytymistä näinkin vaikeassa asiassa kuin syöminen. Siis kun sitä on pakko joka tapauksessa tehdä niin se normaalin syömisen pitäminen voi olla mahdotonta joillakin. Mun veljelläni on syömishäiriö ja kun olen jutellut hänen kanssaan niin tiedän ainakin yhden syvän ja synkän tarinan. Melkein menisin syyttämään lapsuuden lihavuutta jossain määrin hänen ongelmiensa alkupisteeksi, mutta jokaisella on oma tarinansa. Itse olin myös lihava lapsi ja nyt hieman pyöreähköl, mutta minulla ei ole mitään syömisongelmaa. Meillä kotona oli isälläni kieroutunut suhde syömiseen ja suvussani isän puolella melkein kaikki ovat ylipainoisia. En osaa auttaa veljeäni enkä muita syömishäiriöisiä, mutta ymmärrän että syömisongelmat ovat pitkä synkkä tie ja vaikeuden vakavuus vaihtelee.
Mun mielestäni hoikat ihmiset on jäävejä osallistumaan tähän keskusteluun (siis jos ei ole omakohtaisia kokemuksia lihavuudesta ja syömisongelmista ) , koska ihmisen on yleensäkin vaikea ottaa kantaa asioihin mistä oikeesti ei tiedä mitään. Vaan kuvittelee tietävänsä.

Mä olen sitä mieltä, että jo lapsuudessa pitäisi kiinnittää huomiota syömisasioihin, mutta niistä ei saa tehdä numeroa. Jos lapsi on pyöreä niin pituuskasvu yleensä hoitaa tämän ongelman. Mä ainakin herkuttelen lapsiltani piilossa. Eli iltaisin ja päiväunien aikaan. Ehkä saan vähennettyä karkin syöntiäni kun lapset kasvavat enkä halua heidän syövän päivittäin karkkeja...

 

[Kiin]

Olihan tuo tiedossa. Ei mitään uutta siis.

 

[vieras]

Lihavat on periaatteessa vaaraksi myös isommille lapsille, kun syötettään myös lapset lihaviksi. Monissa perheissä läskeillä vanhemmilla on läskit lapset ja on ihan naurettavaa pistää moinen ilmiö geenien piikkiin. Jokainen voi pitää painonsa kurissa ja toisille se vaan on haasteellisempaa, mutta ihan jokaiselle kuitenkin mahdollista.

 

[hoikka]

Kylläpä teillä hoikilla on selvät ajatukset lihavien ylipainon syystä. Se on niin huvittavaa, että on helppo tuomita toisia ja vielä kun itse muka tiedätte kaiken... höh... siis, sinä hoikka, joka laitat kaiken lihavan vastuuttomuuden, mielihalujen hallitsemattomuuden ja itsekurittomuuden piikkiin, miten voit tietää miltä toisesta tuntuu?? Miten voit nähdä toisen pään sisälle? Oletko joku yliluonnollinen ihminen vai??
Siis mun mielestä se on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin vaikeaa mennä arvostelemaan toisten käyttäytymistä näinkin vaikeassa asiassa kuin syöminen. Siis kun sitä on pakko joka tapauksessa tehdä niin se normaalin syömisen pitäminen voi olla mahdotonta joillakin. Mun veljelläni on syömishäiriö ja kun olen jutellut hänen kanssaan niin tiedän ainakin yhden syvän ja synkän tarinan. Melkein menisin syyttämään lapsuuden lihavuutta jossain määrin hänen ongelmiensa alkupisteeksi, mutta jokaisella on oma tarinansa. Itse olin myös lihava lapsi ja nyt hieman pyöreähköl, mutta minulla ei ole mitään syömisongelmaa. Meillä kotona oli isälläni kieroutunut suhde syömiseen ja suvussani isän puolella melkein kaikki ovat ylipainoisia. En osaa auttaa veljeäni enkä muita syömishäiriöisiä, mutta ymmärrän että syömisongelmat ovat pitkä synkkä tie ja vaikeuden vakavuus vaihtelee.
Mun mielestäni hoikat ihmiset on jäävejä osallistumaan tähän keskusteluun (siis jos ei ole omakohtaisia kokemuksia lihavuudesta ja syömisongelmista ) , koska ihmisen on yleensäkin vaikea ottaa kantaa asioihin mistä oikeesti ei tiedä mitään. Vaan kuvittelee tietävänsä.

Mä olen sitä mieltä, että jo lapsuudessa pitäisi kiinnittää huomiota syömisasioihin, mutta niistä ei saa tehdä numeroa. Jos lapsi on pyöreä niin pituuskasvu yleensä hoitaa tämän ongelman. Mä ainakin herkuttelen lapsiltani piilossa. Eli iltaisin ja päiväunien aikaan. Ehkä saan vähennettyä karkin syöntiäni kun lapset kasvavat enkä halua heidän syövän päivittäin karkkeja...

"Kylläpä teillä hoikilla on selvät ajatukset lihavien ylipainon syystä. Se on niin huvittavaa, että on helppo tuomita toisia ja vielä kun itse muka tiedätte kaiken"

No kerro sitten ihan tarkkaa, mikä kirjoituksessani oli mielestäsi ihan soopaa niin asiasta voi sitten keskustellakin. En usko, että kirjoittamassani ei ollut mitään perää. Uskon, että syöminen on pitkälti myös psykologiaa ja usein myös lihavuuden syyt löytyvät sieltä puolelta. Toisaalta, sama se mitkä syyt ovat, ratkaisun avain on kuitenkin ihmisellä itsellään. Ongelmalähtöisestä ajattelusta ratkaisukeskeisempään... Mitä asialle voisi itse kukin tehdä.

On ihan eri asia puhua ylipainosta jota suurella osalla ihmisistä on ja sitten syömishäiriöistä. Kaikilla ylipainoisilla ei ole syömishäiriö eikä mitään muutakaan sairautta! Sympatiseeraan kyllä syömishäiriöisiä ja muita mielenterveysongelmien kanssa painivia, mutta ylipaino johtuu ihan valtaosaksi jostain muusta, ihan ihmisten omasta toiminnasta. Ja toki lapsuudella ja kotioloilla on omat vaikutuksensa, ehdottomasti. Mutta se ei silti poista sitä, että aikuisella ihmisellä on mahdollisuus muuttaa elämäänsä ja tehdä erilaisia valintoja.

Tiettyyn rajaan asti voidaan valistaa ja yrittää tehdä yhteiskunnan taholta vaikka mitä, mutta loppu viimein vastuu ihmisillä on itsestään! Ja raskaana olevien äitien kohdalla vastuu ulottuu myös sikiöön.

 

[läski luuseri]

Kovasti yritän laihduttaa, kun vauvasta haaveilen. Ei ole vaan oikeasti niin helppoa, ainakaan minulle. Olen toivoton syöppö .

 

[salla]

Olettekos ottaneet huomioon, että suurin osa lihavista yrittää tai vähintään haluaisi laihduttaa, oli vauva haaveissa tai ei. Ei se nyt ihan noin mene, että sanotaan että lihavuutesi on haitaksi vauvallesi, ja näin äidit bim vain lakkaavat olemasta lihavia.

Se, että yrittää tai haluaisi niin on täysin eri asia kuin tehdä asialle oikeasti jotain...yritän minäkin tulla miljönääriksi joka lauantai...

 

[mikrokitumoppi]

Mikä ihme siinä on, että ylipainon pitäisi olla kaiken arvostelun ulkopuolella?
Jos ylipaino on pahasta niin silloin se on. Niin kuin on tupakointi ja alkoholin juominen.

Ja tällä ylipainolla tarkoitan ihan vain mässäilyä raskausaikana, en sairausperäistä ylipainoa sillä siihen harvemmin pystyy tiukalla itsekurilla vaikuttamaan.

 

[mikrokitumoppi]

Olettekos ottaneet huomioon, että suurin osa lihavista yrittää tai vähintään haluaisi laihduttaa, oli vauva haaveissa tai ei. Ei se nyt ihan noin mene, että sanotaan että lihavuutesi on haitaksi vauvallesi, ja näin äidit bim vain lakkaavat olemasta lihavia.

Se, että yrittää tai haluaisi niin on täysin eri asia kuin tehdä asialle oikeasti jotain...yritän minäkin tulla miljönääriksi joka lauantai...

Tästä tulee mieleen se mitä röökääjille aina sanotaan. Ajattele lastasi.
Jos tupakoitsijoiden pitäisi pystyä lopettamaan helposti (niin kuin täällä aina sanotaan) niin onnistuuhan se ravinnontarkkailukin yhtä hyvin. Vai?

 

[salla]

Mikä ihme siinä on, että ylipainon pitäisi olla kaiken arvostelun ulkopuolella?
Jos ylipaino on pahasta niin silloin se on. Niin kuin on tupakointi ja alkoholin juominen.

Ja tällä ylipainolla tarkoitan ihan vain mässäilyä raskausaikana, en sairausperäistä ylipainoa sillä siihen harvemmin pystyy tiukalla itsekurilla vaikuttamaan.

Juurikin näin.

 

[jatta jaagaaja]

Ja taas tänään on neuvolassa luettu lakia ties kuinka monelle lihavalle odottajalle, mutta ei auta. Burgeria ja pizzaa vaan naamariin eikä sikiön hyvinvointi pääse omien mielihalujen ohi. Ei todellakaan pidä hyssytellä, koska kyse on nimenomaan viattomien ja puolustuskyvyttömien sikiöiden elämästä!

 

[JääPrinsessa]

mulle tuli paha raskausmyrkytys vaikka painoin 67kg laskettuna päivänä niin ja olen siis 167 pitkä että en kovin lihava ollut..kakkosesta painoin 68kg ku menin synnyttään ja mulla oli raskauden alusta asti istukan repeämä ja sata muuta ongelmaa..

 

[hoikka]

Ja hoikkahan ei saa sanoa aiheesta mitään, koska ei hän voi tietää terveellisestä ruokavaliosta ja hyvistä elintavoista mitään

 

[.]

mulle tuli paha raskausmyrkytys vaikka painoin 67kg laskettuna päivänä niin ja olen siis 167 pitkä että en kovin lihava ollut..kakkosesta painoin 68kg ku menin synnyttään ja mulla oli raskauden alusta asti istukan repeämä ja sata muuta ongelmaa..

No eihän tuo tutkimus sitä tarkoita, ettei ongelmia voisi olla, jos ei ole lihava. Vaan että riskit ongelmiin lisääntyvät, jos äiti ylipainoinen. Liittyen juuri sikiön sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan, istukan toimimiseen, synnytykseen ym. Mutta esim. istukan paikkaan, repeämiseen ei vaikuta äidin paino. Raskausmyrkytyskin voi tulla normaalipainoiselle. Ylipainoisella vaan helpommin jo alkuraskaudessa verenpaine on korkeampi.

Usein on niin, että sairaalloisen lihava nainen ei tule raskaaksi, ennen kuin vähän laihduttaa. Luonto siis yrittää tällä tavoin hoitaa tätäkin asiaa. Monesti lapsettomuushoitoihin pyrkivälle kehoituksena on ensin yrittää laihduttaa edes 5% painostaan.

 

[Sanna]

Ja hoikkahan ei saa sanoa aiheesta mitään, koska ei hän voi tietää terveellisestä ruokavaliosta ja hyvistä elintavoista mitään

Hoikka ei tiedä lihavuudesta mitään.

Jos se asia olis niin yksinkertainen niin eihän lihavia ihmisiä olisi, kun ei kukaan kai halua olla lihava. Tosiasia on että lihavuus on asia johon vaikuttaa niin moni asia. Ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus ja asiat vaikuttaa toisiinsa. On liikaa yksinkertaistettua sanoa että syö vähemmän kuin kulutat niin laihdut, totuushan se on mutta ei ratkaisu. Ruokaan syntyneestä riippuvuudesta on vaikea päästä kun syödä on kuitenkin pakko, tupakkaa tai viinaa ei tarvitse edes pientä määrää elääkseen. Sellaisen ihmisen joka ei ole ollut lihava tai ei ole koskaan ollut todellista tarvetta laihduttaa on helppo huudella kun omakohtaista kokemusta ei ole, sama kuin uimataidottomalle huudella rannalta että sehän on helppoa kun teet vaan käsillä näin ja jaloilla näin.

Ja itse aiheeseen haluan kommentoida, että tosiasiahan se on että ylipaino on riski raskaudelle ja yhä useampi äiti on lihava ja itsekin kuulun tuohon joukkoon. Mutta voisiko asialle sitten oikeasti tehdä jotain muutakin kuin syyllistää. Uskon että kaikki tietävät kyllä miten tulisi syödä mutta se tuki puuttuu. Ja ehkä ylipaino asiaan pitäisi panostaa enemmän muidenkin kuin odottavien äitien kohdalla, sillä myöhäistähän se siinä mielessä on enää siinä vaiheessa laihtua kun vauva jo kasvaa sisällä. Lisää ilmaisia painonhallinta kursseja ja kannustusta ja jatkuvaa seurantaa niin uskon että useampi ihminen pystyisi tekemään asialle jotain oli sitten raskaana tai ei. Itse hain terveyskeskuksen kurssille enkä päässyt kun en en ollut oikeaa ikäryhmää vaikka kiloja olisi ollut varmasti enemmän kuin monella muulla. Tukea on siis tarjolla kovin rajoitetusti jos ei halua maksaa itseään kipeäksi jollekin ihmeitä lupaavalle firmalle.

 

[TavisÄiti]

Nää tutkimukset on niiin persiist! Jessus.... Joku yliopisto saa hirveet tutkimusrahat ja vuosia tuhlaa tollasiin itsestäänselviin asioihin. Jos liikakilot on "sairaus" ja terveysriski niin ei ole vaike laskea ilman kalliita aikaa vieviä tutkimuksia 1+1 että hei!! liikalihavuus voi olla vaarallista vauvallekin!! Yllätys yllätys!! Miten en yhtään aatellu et näin voiskin olla
Sama ku jossain briteissä meni tyylii 7 vuotta ja tutkimukseen jonka tulos oli: "Lihavat syövät laihoja enemmän" Wooooot??????

 

[hoikka]

Ja hoikkahan ei saa sanoa aiheesta mitään, koska ei hän voi tietää terveellisestä ruokavaliosta ja hyvistä elintavoista mitään

Hoikka ei tiedä lihavuudesta mitään.

Jos se asia olis niin yksinkertainen niin eihän lihavia ihmisiä olisi, kun ei kukaan kai halua olla lihava. Tosiasia on että lihavuus on asia johon vaikuttaa niin moni asia. Ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus ja asiat vaikuttaa toisiinsa. On liikaa yksinkertaistettua sanoa että syö vähemmän kuin kulutat niin laihdut, totuushan se on mutta ei ratkaisu.

.

No on mulla Jotain kokemusta. Pariin otteeseen olen lihonnut kymmenisen kiloa kun olen asunut pidemmän ajan ulkomailla (syömistä koti-ikävään, herkuttelua hauskanpitona, olutta jne.). Paino palautui normaaliksi kun palasin Suomeen molemmilla kerroilla. Molemmista raskauksista tuli yli 15kg, joista kaikki ei todellakaan jäänyt laitokselle. Nekin kilot lähtivät ajan myötä "itsekseen" ilman ihmedieettejä.

Psykofyysinen kokonaisuus, siitä olemme ihan samaa mieltä. Eikä mustakaan syyllistämisellä päästä mihinkään. Mutta sitä en oikein ymmärrä, että yhteiskunnan tukea hirveästi huudetaan mukaan, kun ei se kuitenkaan auta! Epäilen ainakin vahvasti. Itsestä kun kaikki asiat lähtee. Ei se mitään auta, että joku neuvolantäti jakelee lehdyköitä terveellisestä ruokavaliosta ja liikkumisen merkityksestä. Tai ehkä joku keksii jonkun ihmetavan, jolla asennemuutoksen saa aikaan ihmisen "ulkopuolelta". Motivaatio kun pitäisi lähteä sisältä ja käytännön muutoksen itsestä.

Jonkun pitäisi sitten kai vahdata ja seurata vieressä koko ajan, mitä sieltä kaupasta kannetaan kotiin ja mitä mussutetaan sohvan nurkassa. Monet kun ovat ihan ihmeissään, että "mä en Ymmärrä, miksi lihoan tai lapseni lihoaa". Silti mä ymmärrän sen heti kun vietän vain vähänkin aikaa heidän seurassaan ja niin tekee varmaan moni muukin normaalilla järjellä ja yleistiedoilla varustettu ihminen.

Oman syömisen psykologisen puolen pohdinta ja niiden perimmäisinä syinä olevien ongelmien prosessointi voisi auttaa pidemmän päälle. Miksi, millaisissa tilanteissa ja mihin tunteisiin (nälän lisäksi...) syödään? Miksi syö liikaa, miksi annoskoot ovat liian isot? Tiedetäänkö, mitkä ovat sopivat annoskoot? (nykyään niitä vääristävät isot pakkauskoot, isot lautaset jne.). Mistä syömistottumukset tulevat? Tuliko lapsuuden kodista vääristyneitä malleja syömisestä? Liittyykö syömiseen ahdistavia muistoja, tilanteita, läheisten painostusta, tuputtamista jne.? Eikö ollut reipas tyttö tai poika, ellei vetänyt kauheaa satsia ruokaa naamaansa? Saiko sillä hyväksyntää ja toivottua palautetta jne?

Kun saa elämän muuten tasapainoon ja epävarmuuden tunteita vähenemään, niin syömistä ei käytetä henkisen pahoinvoinnin ja tyhjyyden tunteen paikkailemiseen. Elämään pitää saada muuta sisältöä ja ajankulua kuin syöminen, muita mielenkiinnon kohteita, jotka mahdollisesti myös kohottavat itsetuntoa ajan myötä. Jos mikään ei kiinnosta eikä välitä mistään, niin voi olla vaikeaa välittää itsestäänkään..