P
pia
Vieras
Kylläpä teillä hoikilla on selvät ajatukset lihavien ylipainon syystä. Se on niin huvittavaa, että on helppo tuomita toisia ja vielä kun itse muka tiedätte kaiken... höh... siis, sinä hoikka, joka laitat kaiken lihavan vastuuttomuuden, mielihalujen hallitsemattomuuden ja itsekurittomuuden piikkiin, miten voit tietää miltä toisesta tuntuu?? Miten voit nähdä toisen pään sisälle? Oletko joku yliluonnollinen ihminen vai??
Siis mun mielestä se on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin vaikeaa mennä arvostelemaan toisten käyttäytymistä näinkin vaikeassa asiassa kuin syöminen. Siis kun sitä on pakko joka tapauksessa tehdä niin se normaalin syömisen pitäminen voi olla mahdotonta joillakin. Mun veljelläni on syömishäiriö ja kun olen jutellut hänen kanssaan niin tiedän ainakin yhden syvän ja synkän tarinan. Melkein menisin syyttämään lapsuuden lihavuutta jossain määrin hänen ongelmiensa alkupisteeksi, mutta jokaisella on oma tarinansa. Itse olin myös lihava lapsi ja nyt hieman pyöreähköl, mutta minulla ei ole mitään syömisongelmaa. Meillä kotona oli isälläni kieroutunut suhde syömiseen ja suvussani isän puolella melkein kaikki ovat ylipainoisia. En osaa auttaa veljeäni enkä muita syömishäiriöisiä, mutta ymmärrän että syömisongelmat ovat pitkä synkkä tie ja vaikeuden vakavuus vaihtelee.
Mun mielestäni hoikat ihmiset on jäävejä osallistumaan tähän keskusteluun (siis jos ei ole omakohtaisia kokemuksia lihavuudesta ja syömisongelmista ) , koska ihmisen on yleensäkin vaikea ottaa kantaa asioihin mistä oikeesti ei tiedä mitään. Vaan kuvittelee tietävänsä.
Mä olen sitä mieltä, että jo lapsuudessa pitäisi kiinnittää huomiota syömisasioihin, mutta niistä ei saa tehdä numeroa. Jos lapsi on pyöreä niin pituuskasvu yleensä hoitaa tämän ongelman. Mä ainakin herkuttelen lapsiltani piilossa. Eli iltaisin ja päiväunien aikaan. Ehkä saan vähennettyä karkin syöntiäni kun lapset kasvavat enkä halua heidän syövän päivittäin karkkeja...
Siis mun mielestä se on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin vaikeaa mennä arvostelemaan toisten käyttäytymistä näinkin vaikeassa asiassa kuin syöminen. Siis kun sitä on pakko joka tapauksessa tehdä niin se normaalin syömisen pitäminen voi olla mahdotonta joillakin. Mun veljelläni on syömishäiriö ja kun olen jutellut hänen kanssaan niin tiedän ainakin yhden syvän ja synkän tarinan. Melkein menisin syyttämään lapsuuden lihavuutta jossain määrin hänen ongelmiensa alkupisteeksi, mutta jokaisella on oma tarinansa. Itse olin myös lihava lapsi ja nyt hieman pyöreähköl, mutta minulla ei ole mitään syömisongelmaa. Meillä kotona oli isälläni kieroutunut suhde syömiseen ja suvussani isän puolella melkein kaikki ovat ylipainoisia. En osaa auttaa veljeäni enkä muita syömishäiriöisiä, mutta ymmärrän että syömisongelmat ovat pitkä synkkä tie ja vaikeuden vakavuus vaihtelee.
Mun mielestäni hoikat ihmiset on jäävejä osallistumaan tähän keskusteluun (siis jos ei ole omakohtaisia kokemuksia lihavuudesta ja syömisongelmista ) , koska ihmisen on yleensäkin vaikea ottaa kantaa asioihin mistä oikeesti ei tiedä mitään. Vaan kuvittelee tietävänsä.
Mä olen sitä mieltä, että jo lapsuudessa pitäisi kiinnittää huomiota syömisasioihin, mutta niistä ei saa tehdä numeroa. Jos lapsi on pyöreä niin pituuskasvu yleensä hoitaa tämän ongelman. Mä ainakin herkuttelen lapsiltani piilossa. Eli iltaisin ja päiväunien aikaan. Ehkä saan vähennettyä karkin syöntiäni kun lapset kasvavat enkä halua heidän syövän päivittäin karkkeja...