"Lievästi kuumeilevat" eli hieman yleisempää keskustelua vauvakuumeesta.

Kiva kuulla Tanja12 sinun kuulumisia pitkästä aikaa. Ilmoittelethan pärähtääkö plussa testiin vai alkaako menkat. Toivottavasti ei alkais ja plussaisit. Kyllä se mieskin ajatukseen tottuisi. Harmi ettei oo vielä yrityksen aloitukselle lämmennyt.

En oo ihan varma tosta oviksen ajoittumisesta tässä kierrossa, kun viime kierrossakin piti olla kaikki kohdallaan kun siellä reissussa oltiin, mut tuliko ovis sit kuitenkin reissun jälkeen vasta kun menkatkin myöhästyi muutaman päivän. Joten en oikein luota tuohon womanlogin ennustukseen kun kierto heittelee niin. Mutta toivotaan juu että tärppäis pian!

 

Joo tuun sitten kertomaan miten käy .
Sulla on sitten ovis ollu varmaan myöhässä . Onko sulla mitään selkeitä oireita ollu mistä tietäisit, millon se tapahtuis? Toivottavasti nyt kuitenkin osuis hyvään kohtaan että saatte hyödynnettyä

 

Jos jotain kiinnostaa niin tässä kuva herkästä testistä http://aijaa.com/gwDOKv

 

Tanja12 kyllä mä nään siinä viivaa, jossa väriäkin näkyy. ei mulla oo mitään selkeää oiretta, josta varmaksi voisin oviksen sanoa olevan tiettynä päivänä. Limoja tulee ja alamahanippailuja useena päivänä. Halujakin on, mut en osaa sanoo millon aina ovis on. Voisinhan tikuttaa, mut siitä saan kyl stressin aikaan jos ei tuu plussaa sillon ku mies kotona. Varmaan mennään ihan omalla painollaan.

 

Menkat tais alkaa

 

No hitto!

 

Toivottavasti tulis plussa! <3 Sulla on niin ihana ja huolehtiva mies . Ikävää ettei teillä ole tärpännyt vieläkään . Kunpa teidän ei tartteis mennä sinne ivf hoitoihin! Tiiätkö mikä dpo on menossa? Mä en pysty ajattelemaan miten pahalta tuntuu yrittää noin kauan. On varmasti henkisesti todella raskasta. Onneks sulla on mies, joka tukee sua ja huolehtii <3

En ole tosiaan laskenut enään kierron päiviä, välttääkseni mahdollisimman paljon stressiä. Ovulaatio kipujen alkamisen tunsin, ja ne nippailut jatkui varmaa viisi päivää. Aina kestänyt päivän kaksi. Ovistestejä en jaksa tehdä.

Alusta asti lääkärit, neukut jne. hokenut kuinka raskaus usein alkaa luomuna, kun hoidot aloitetaan. No tässä yritän vähin odotuksin odottaa, että ihme tapahtuisi ennen ensi vuoden helmikuuta. ( silloin alkaa ivf) Hieman alkaa jo jännitää tuo hoito..

Kuukauden sisällä kolme kaveria facebookissa julkistanut raskauden. Ai että alan olla kohta katkera.

 

Tanja12 no jos ei nyt oo tärppi käyny niin ehkä joskus sitten..tässä vaa rupee tuo ikä tulee jo vastaan kuiteskin..mut ei vaivuta synkkyyteen vielä kuiteskaan Juu se on kumma et luinnossa näkyy paremmin ku kuvassa mut siltiki se on tosi haalee viiva.Nyt vaa ootellaa perjanraita että alkaako vuoto vai ei.

 

Se siitä sitten, punainen on päivän väri!

 

Moi! Minäkin haluaisin tulla teidän kanssa vähän kuumeilemaan Nyt kun vihdoin oon myöntänyt ittelleni, että tää vauvakuume on ihan todellakin iskenyt päälle...
Meillä on ennestään yksi tytär joka on nyt n. 2,5v. Mää oon 27 ja mies 32. Meillä on ollut aika rankkaa tuon esikoisen kanssa, ekat 1,5 vuotta valvoin tytön yöitkujen takia joka ikinen yö ja sitten hänelle puhkesikin aika aggressiivinen lastenreuma joka on aiheuttanut kaikenlaista kurjaa tämän kuluneen vuoden aikana. Muistan kyllä aika monta kertaa, kun oon aatellu, että tämä neiti jää kyllä meidän ainokaiseksi, mutta... ääh!

Me ollaan oltu ilman ehkäisyä jo kesästä asti, mutta ei yhtään olla edes mietitty oviksia tai mitenkään koitettu tähtäillä oikeille päiville. Tuo mies ei ees varmaan alkais semmoseen, jos alan tikuttelemaan oviksia niin teen sen kyllä salaa

Mulla on aika pitkä ja epäsäännöllinen kierto, oon nyt koittanut merkkailla menkkoja siihen period tracker -sovellukseen niin pysyisin vähän enemmän kärryillä niistä. Mää epäilen kyllä, että ovis tulee ihan näillä näppäimillä (vähän tuntemuksista päätellen) ja eilen me hyrskyteltiin niin vähän elättelen toiveita...
Koitan kyllä saada miestä vikiteltyä koko viikon mutta hitto, kun sillä ei koskaan tee mieli silloin kun pitäis.

Mutta siis terve vaan kaikille, mää jään seurailemaan ja tsemppailemaan taustalle

 

Pientä tilannepäivitystä täältäkin...

Menkat eivät ole vieläkään alkaneet, välillä tuntuu menkkamaisia kipuja alavatsalla mutta mitään ei kuulu ainakaan toistaiseksi. Kipu on eilen ja tänään muuttunut satunnaiseksi nipistelyksi tai lieväksi jomotukseksi.
Rinnat ovat minulla aina olleet vähän kipeät ennen menkkoja mutta nyt ne ovat todella arat sekä raskaan tuntuiset ja sitä on jatkunut epätavallisen pitkään aiempaan verrattuna.
Olo on muuten aika normaali, väsyttää mutta niin yövuorojen jälkeen aina ja parina päivänä lievää huimausta mutta joskus verenpaineet heittelee muuten vaan. Yritän pitää jäitä hatussa ja pään kylmänä etten innostuisi turhasta vain joutuakseni pettymään...
Mutta! Jos tämän viikon loppuun mennessä ei menkkoja kuulu niin apteekkiin se on vaan lampsittava raskaustestiä hakemaan.
Miehelle en ole epäilyistä vielä puhunut mitään, avaan suuni viimeistään jos raskaustesti tilanteen vahvistaa. Olen silti hieman siivonnut ruokavaliotani ja jättänyt alkoholijuomat juomatta, varmuuden vuoksi.

 

Terve! Uusi kirjoittelija ilmoittautuu. Yritän nyt etsiä paikkaa ni täällä foorumilla ja ajattelin aloittaa täältä. Olen kolmekymppinen vasta naimisiin mennyt kuumeilija, ja pari kuukautta sitten tuo mies ilmoitti että voidaan jättää ehkäisy pois. Olin ihan onnesta soikeana, mutta ajattelin ottaa suht rennosti tämän alkutaipaleen ettei miehelle iske paineet kun hän on kuitenkin vasta viimeisen vuoden-kahden aikana totutellut ajatukseen, että minä haluaisin lapsen tai lapsia. Olen nyt muutamaan otteeseen löytänyt itseni lukemasta tätä foorumia joten voisin saman tien edes esittäytyä. Eli terve vaan!

 

Missä vaiheessa kiertoa olette saaneet plussan testiin?? Mulla näitä "oireita" kasaantuu. Niin mietin että uskallanko laskea kierron päivät ja testata... en vaa kestä sitä negatiivista tulosta.

Oon ihan pihalla näiden tuntemusten kanssa.

 

Terve tännekin, kirjoittelin jo tuonne kolmekymppisten topikkiin, mutta sopinen tännekin kun en ainakaan vielä mitään kummoista "kuumeilua" itsessäni tunnista. Olen näitä, jotka olivat 30 ensimmäistä vuottaan "ehdottoman ein" kannalla, ja sitten kas vain, mies vaihtui. Nykyinen aviomies on jo eka vuodesta lähtien ilmoittanut että haluaisi lapsia ja minä olen sitten raukkaparkaa kiduttanut "en tiiä" -vastauksilla jo kolme vuotta. Kaikki vähän hirvittää ja pelottaa, mutta tuppaan suhtautumaan asioihin aika tyynesti (paitsi sitten kun en).

Jostain syystä nyt sitten tänä vuonna alkoi se ajatus "no ehkä kuitenkin vois koittaa yhden pyöräyttää... Kaipa me pärjätään kun kerran muutkin" vahvistua, ja muutama viikko takaperin sain sen jopa suustani ulos... Yrityspuuhat käynnistettiinkin heti sopivasti siinä uumoillun oviksen aikaan ja jopa neljä pataljoonaa ehdittiin lähettää taistelukentälle suunnilleen oikea-aikaisesti viime viikon mittaan . Nyt sitten kuulostelen kroppaani, että alkaako mitään tuntua - pieniä nipistelyjä tuntui eilen illalla alavatsassa mutta lieneekö vaan kuvittelua näitä topikkeja täällä luettuani .

 

Terve tännekin, kirjoittelin jo tuonne kolmekymppisten topikkiin, mutta sopinen tännekin kun en ainakaan vielä mitään kummoista "kuumeilua" itsessäni tunnista. Olen näitä, jotka olivat 30 ensimmäistä vuottaan "ehdottoman ein" kannalla, ja sitten kas vain, mies vaihtui. Nykyinen aviomies on jo eka vuodesta lähtien ilmoittanut että haluaisi lapsia ja minä olen sitten raukkaparkaa kiduttanut "en tiiä" -vastauksilla jo kolme vuotta. Kaikki vähän hirvittää ja pelottaa, mutta tuppaan suhtautumaan asioihin aika tyynesti (paitsi sitten kun en).

Jostain syystä nyt sitten tänä vuonna alkoi se ajatus "no ehkä kuitenkin vois koittaa yhden pyöräyttää... Kaipa me pärjätään kun kerran muutkin" vahvistua, ja muutama viikko takaperin sain sen jopa suustani ulos... Yrityspuuhat käynnistettiinkin heti sopivasti siinä uumoillun oviksen aikaan ja jopa neljä pataljoonaa ehdittiin lähettää taistelukentälle suunnilleen oikea-aikaisesti viime viikon mittaan . Nyt sitten kuulostelen kroppaani, että alkaako mitään tuntua - pieniä nipistelyjä tuntui eilen illalla alavatsassa mutta lieneekö vaan kuvittelua näitä topikkeja täällä luettuani .

Mä olin kanssa aina sitä mieltä, että ei lapsia ikinä! Olen toki nuori (24) että en montaa vuotta kerennyt totaalikieltäytyjä olla. Kaveri sai ekan lapsensa kun oltiin 19. Kyllä mä silloin ajattelin, että ei omalle kohdalle ikinä. Yök jotain kakkavaipan vaihtoja ja puklavaatteiden pesuja. Silloin oltiin vielä tosi nuoria aikuisia. En mä voinu kuvitellakkaan itselleni sellaista.

Miehen kanssa oltiin molemmat sitä mieltä ettei lapsia, kun aletyiin seurustella. "Onhan ne kivoja kun ei ole omia" sanottiin. Meninpä tuossa päiväkotiin melkein kolme vuotta sitten töihin. Silloinkin vielä ajattelin että ei omia ei. Mutta mutta... jossain kohtaa mieli pikkuhiljaa muuttui ja sain vauvakuumeen. (????) Mä mietin että mitä ihmettä mä teen, ei mies halua lapsia, apua. Se oli kauheeta. Pikkuhiljaa siitä varovasti vihjailin. Ja kun olin tarpeeksi kuumeillut niin kysyin että lopetaanko ehkäisy. Haluan vauvan. Pari viikkoa mies pohti asiaa, ja lopetettiin pillerit.

Aikaa siintä onkin kulunut jo yli kaksi vuotta ja ensimmäistä yritetään edelleen. Ja olenkin miettinyt että onneksi mieleni muuttui noinkin ajoissa.

 

Tänään haamu saatu testiin!
Saako tänne muutes lisättyä kuvaa??

 

Tuun pikasesti päivittelemään kuulumisia!
Mä siis otin ehkäisylaastarin takasin käyttöön. Mies ei saa sanottua juuta ei jaata vauva-asiaan. Ei kuulemma tiedä, eikä oo mitään aikaa koska ois hyvä hetki. Taitaa olla niin että sitä tammikuun valmistumistakaan on turha odotella. Tänään kärjistyi riita asiasta niin kovaksi, että katoin paremmaksi alottaa ehkäsyn uudestaan. Ei tartte miehen miettiä, että haluaisin seksiä vaan vauvan takia, ja mun ei tarvi vainoharhasena jokaista oiretta miettiä. Sanoin miehelle, että olisin kiitollinen, jos nyt antaisi mun surra tän vaiheen, ja sitten ei puhuta koko asiasta. Hän ilmottaa sitten kun on valmis. Koitetaan nyt saada tää parisuhde kuntoon(lue: mun ajatukset kasaan), kun mulla on ollu hermo niin kireällä ton miehen jahkailun kans. Mies miettii asiaa, jos miettii, mutta sanallakaan en ainakaan itse aio asiasta mainita. Ja pyysin miestäkin vaan ilmottamaan kun on valmis. Sen siskonpojalle syntyy tässä kuussa vauva, joten luulisi sen ainakin vähä vauhdittavan tuota miettimistä. Toivottavasti.
Käyn kyllä välillä teidän kuulumisia kurkkimas!

 

No höh annamaria93. Toivottavasti ne asiat selviää pian! Mä yritän puhua miehelle mahdollisimman vähän noista vauva-asioista kun koko ajan pelottaa että se muuttaa mieltään ja pari kertaa ollaan saatu suht kiihkeää keskustelua aiheesta. Se on kyllä sanonut että ei aio muuttaa mieltään mutta se on aina ollut näitä "ei ikinä lapsia" -ihmisiä niin joskus mietin että onko se tosissaan. Ehkä se kertoisi jos mieli muuttuu. Mutta tällä hetkellä kuumeinen ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni.

 

Heei, hieman päivittelyä!

Tänään mulla olis mahdollisesti 12. päivää kulunut ovulaatiosta/hedelmöittymisestä. En voi olla varma kun en ovista tikuttanut ja nipistelyt tuntui kolmena päivänä. Tänään tein r-testin, jossa _saattoi_ näkyä haalean haalea viiva. Kun sitä väkisin tihrustaa ja tahtoo nähdä niin en ole varma. Tiistaina kierron päivät olis 26 ja odotan kuulautisten mahdollisesti alkavan silloin (viimeistään torstaina). Ajattelin odottaa tiistai aamuun ja teen uuden r-testin.

Jatkuvia tuntemuksia tuntuu alavatsassa. Ja vessassa käymisen tarve on lisääntynyt. Eilen ja toissailtana nukkumaan käydessä alkoi närästää. Ja lämmöt pysyy vähintään tuolla 37 asteessa. Jännissä tunnelmissa odotan, onko nyt mun vuoro tullut..

 

Täälläkin kuulostelen oireita, keskiviikkona illalla tuntui sitä kuuluisaa nippailua alavatsalla, ei juuri muuta. Tissit on hitusen muhkeemmat kuten aina ennen menkkoja. Alapäässä kuivahko keli jatkuu. Menkkojen pitäisi alkaa viikon päästä ja näihin aikoihin alkaa jo yleensä tuhruttaa, vielä ei näy mitään. Oviksen tarkasta ajankohdasta ei ole aavistustakaan, viime viikon alkuun tai puoliväliin arvailen sen osuneen.
Pari kiertoa takaperin kävin gynellä tasan viikko menkkojen alkamisesta ja hän siinä ultratessaan väitti minun ovuloivan parhaillaan. Vähän varhaista ehkä? Kiertoni on säännöllinen, eli tuolla logiikalla nyt olisi vissiiin dpo 13. Testailemaan en aio ruveta ellei menkat ole myöhässä.

 

Huomenta kaikille! Olen tässä viime aikoina taustaillut ja lueskellut teidän juttuja. Täälä onkin paljon uusia, joten tervetuloa kaikille!

Täälä ei mitään ihmeitä ja kp1 tänään. Viime kierrossa ei mitään mahiksiakaan ollut ja haaveilutkin on vähän tasaantunut. Täytyy mennä hiljalleen, ettei tuu liian suuria pettymyksiä. Näin on hyvä. Jatkan taustailua ja kerron jos jotain kerrottavaa on. Tsemppiä jokaiselle!!!

 

Oon varmaan alkanu kuvittelemaan kaikkia oireita... Tänään kun olin aamulenkillä koiran kanssa aloin ihmettelemään kummallista metallimaista makua suussa ja päätin heti, että sen on pakko olla raskausoire
Mulla on nyt kp 26 ja kalenterin mukaan mun ovis olis ollu vasta eilen, mutta mulla on jo varmaan kaks viikkoa ollu semmosia ovistuntemuksia mahassa ja oon aika varma, että se on ollu jo aiemmin... Mulla ei oo hajuakaan esim. mistään limajutuista tai sen semmoisista. Tosin edelleen tuntuu jossain muniksen kohdalla välillä vähän jomotusta ja kans kohdun alueella välillä jotain tosi lievää menkkaoloa

Aattelin, että ostan ehkä tänään ovistestejä ens kiertoa varten. Oliko se niin, että niitä voi vähän niinku käyttää raskaustestinäkin?

 

Terve! Täällä ilmoittautuu myös yksi "ei kiitos lapsia minulle" .

Kolkyt vuotta alkaa kolkutella ja yhtäkkiä iski tarve saada jälkikasvua. Mies on myös ollut sitä mieltä ettei lapsia välttämättä tarvita, joten tilanne on vielä täysin auki. Ollaan muutama viikko näistä lapsiasioista keskusteltu ja mies on sitä mieltä, ettei mitään päätöksiä voi tehdä nopeasti, koska tämä lapsikuume tuli aivan yllättäen ja hän miettii, että se voi myös kadota yhtä nopeasti. Ehdotinkin eilen illalla, että ensi kesänä kun elämäntilannekin on huomattavasti parempi, niin voitaisiin alkaa yrittää. Mies sanoi, että kuulostaa aikataulullisesti järkevältä ja siihen mennessä olen luultavasti jo varma päätöksestäni. MUTTA. Hän ei siis luvannut vielä mitään vaan sanoi, että mietii asiaa ja ilmoittaa kun tietää. Jännät paikat siis menossa, mutta jotenkin on sellainen pieni hyvä kutina asiasta .

Täällä siis menossa miehen mietintäaika ja minulla tutustuminen omaan kiertoon pitkän hormonaalisen ehkäisyn jäljiltä. Kaipaisin kuitenkin keskustelua aiheesta kun en kenellekään oikein viitsi vielä näistä haaveista puhua ja miestä en mieluusti vaivaa, ettei ala tuntua painostukselta.

 

Moi taas pitkästä aikaa! Ja kaikille uusille moikat kans

Huh, siitä onkin useampi sivu kun olen viimeksi tänne kirjoitellut, käyn kyllä aina lukemassa teidän juttuja, mutta jotenkin sitä on niin laiska alkaa kirjottelee puhelimella.

Viikonloppu oli taas vauvatäyteinen että tuli jo semmonen lievä ahdistus että "mulle kans tänne ja heti". Oli vauvamahoja ja pääsin pitelemään sylissä sellasta 2 viikon ikäistä vauvelia. Voi että, onhan ne niin ihania Mies on nyt voideltu vauvamoodiin että enään ei puutu kuin ovis joka pitäis tulla tossa viikon päässä! En kyllä aio vieläkään tikutella tai muutenkaan mittaila mitään lämpöjä, mennään mututuntumalla ja limoja seuraamalla. Pikkujoulutkin on jo juotu että ei tarvis edes enään selitellä mitään tekosyitä jos tärppi kävisi

Plussatuulia kaikille ja onnea miesten voiteluun heille keidenkä pitää sitä vielä tehdä Aika ihanaa kun se joulukin sieltä jo tekee tuloaan, pääsee koristelee kotia ja juomaan glögiä<3

 

Hei kaikille uusille tulokkaille

Tänne ei mitään erikoista tässä menkat loppusuoralla. Vauva kuume saa välillä vähän laantumisen merkkejä mutta kun taas katsoo tuota 1v3kk poikaa touhuilemassa niin ei se ihan niin vauvanen enään oo vaikka onkin vielä äitin ja isin vauva Sitten tuleekin taas se kuume että olisihan se mukava saada taas pikku nyytti syliin. Töihin paluuseekin olisi enää noin 2kk. Miehelle yritän aina välillä ilmoittaa että eikö olisiki mukavaa kun olisi toinen tulossa. Tuumasi että joo muttei ihan vielä. Se on sellaista pähkäilyä välillä vähän molemmilla osapuolilla