Moikka kaikille!
Minäkin uskallan nyt varovaisen toiveikkain mielin tänne kuumeilemaan.
Olen 23v, mies 25v, yhteistä taivalta takana lähes 7 vuotta, yhdessä asuttu 4 vuotta.
Oma asunto on hankittu sekä useita lemmikkejä, kummallakin on vakituiset työt, ja tän kaiken luonnollinen jatkumo olisi esikoisen syntymä. Ainut mutta matkassa on mies joka ei ole vielä suoraan sanonut asiaan juuta eikä jaata.
Ollaan puhuttu kyllä lapsista ja muusta niihin liittyvästä, mieskin saattaa tokaista tyyliin että meidän muksut sitten viedään jalkapallokentälle kunhan tolpillaan pysyvät , ja asuntoa katsellessa huomautti heti että hyvä, pihalla on oma leikkikenttä... Mutta heti kun yritän udella jonkinlaista aikataulua asian tiimoilta, vastakset on lähinnä kierteleviä, "ehkä parin vuoden päästä, katotaan sit joskus kun on sille parempi aika..." mutta kun niitä parempia aikoja ei odottelemalla tule!
Nyt viimeikoina tuntuu kuitenkin miehenkin mieli jollain tapaa muuttuneen, ennen oli hyvin tarkka ehkäisystä (kortsuilla siis mennään), toissa viikolla meni kumi rikki mutta mies ei ollut moksiskaan ja viimeyönä ei edes kaivanut koko kapistusta esiin.
Silti kun yritän varovasti udella ei selvää vastausta saa.
Menkkojen pitäisi alkaa näillä hetkillä mutta mitään ei vielä kuulu, ja tuon kumin rikkoutumisepisodin jälkeen olen miettinyt itsekseni että mitäs jos...
vielä en kuitenkaan uskalla raskaustestiä tehdä, odottelen ensiviikon vielä jos ne menkat sittenkin tulisi.
Tulipa pitkä värssy mutta long story short, kiva päästä tänne teidän kanssa jännäämään!