mä aattelin kun oon ennen ollu tosi ylpeä isosta vatsastani ja muutenkin koko ulkomuodosta ja oon surrut etukäteen kun mahasta pitää luopua aikanaan.
Nyt oon ollut ihan raivohullu oikeastaan koko raskausajan enkä ole nauttinut olostani oikeastaan yhtään, harmittaa että näin on mutta se on totta : (
odotan vaan että vauva pian syntyisi, on kaikin tavoin ruma olo ja en tajua tätä ollenkaan.
Samanpainoinen olen kun ennenkin tähän aikaan jne.
Olisin halunnut nauttia mutta en ole nauttinut.
Kova stressi koko ajan tuntuu olevan.
Olen joko kauhean vihainen tai sitten rättiväsynyt.