Huomaa tosiaan, että lestat täyttäneet tämän toisen sivun.
Useamman kerran toistuu sana "katkera".
Sitähän nuo lestat tykkäävät käyttää, kun eivät jotain asiaa/mielipidettä halua kohdata.
Kuitataan "katkeruudella" ja "omavanhurskaudella" ym.
En tosin ihmettele, jos joku lestadiolaispiireissä kasvanut ja sieltä eroon päässyt kokee joskus katkeruuttakin, mutta ei nyt ihan kaikkea voi laittaa katkeruuden piikkiin.
Tavallaan ymmärrän silti teitä tuossa, että kuittaatte kaiken sellaisen, mikä ei teitä miellytä jollain katkeruudella ja muulla vastaavalla, millä voitte mitätöidä epämieluisat mielipiteet ja kokemukset.
Tehän perustatte koko elämänne ja minuutenne johonkin ulkoiseen; yhteisöön ja Jumalaan ja näissä roikutte tuntematta sisintänne oikeasti ollenkaan.
Sisimpäänsä tutustuminenhan onkin synti; järjellä ei saa (liikoja) ajatella ja jos oikein hiljentyy itseään kuuntelemaan, niin sieltähän voi ruveta vaikka sielunvihollinen kuiskimaan.
Pitäydytään siis siinä jossain minuuden ulkopuolisessa, niin ei tarvitse kohdata tosiasioita, omaa minuuttaan, todellisia haluja, tunteita ja kokemuksia.
Sehän olisikin noloa, jos oikein rupeaisi itseään tutkiskelemaan ja huomaisikin, ettei olekaan yhtäkuin yhteisö ja yhteisön sanoma.
Muiden uskovaisten kohdalla voisi puhua Jumalasta ja Raamatusta, mutta ei teidän, sillä tehän ette edes tutkiskele itseksenne Raamattua, vaan "usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanasta", eli puhujat syöttävät teille omat tulkintansa Raamatusta ja lampaat sitten nielevät nämä mukisematta.
Yhteisön normien kyseenalaistaminen leimataan katkeruudeksi, noloksi ym.
Sitä paremman aseman yhteisössä saa, mitä kuuliaisempi lammas on ja noudattaa niitä sääntöjä, mitkä jotkut vanhat sedät 60-luvulla keksivät, jotta onnistutaan pitämään lauma ruodussa.