Lestadiolaiset, mua kiinnostaa että miten teillä menee seurustelu ja mies asia? Miten tapasit miehesi jne?

  • Viestiketjun aloittaja Kiinnostaa vain
  • Ensimmäinen viesti
kävijä
Luulen,että useimmat vastaukset on ei-lestadiolaisilta, jotka ovat katkeria, eivätkä näe sitä onnea ja turvaa, mitä usko tarjoaa(selvästi eivät tiedä todellisuutta...). Seurusteluaikaa ei ole määrätty missään, jokainen suunnittelee sen itse. Toki sukupuolielämä kuuluu vasta avioliittoon. Ja miksi arvostella toisia,jos itse ovat onnellisia. jokainenhan saa päättää, onko uskossa vai ei, kukaan ei voi pakottaa. Itse oven tuntenut valtavaa turvaa ja siunausta ison perhheen keskellä, ja halunnut olla joukossa mukana iloisella mielellä. En tuomitse niitä, jotka ovat halunneet luopua...
 
"yks"
Itse tutustuin puolisooni kaveriporukassa. Tunsimme toisemme parin vuoden ajalta kavereina ennen kuin aloimme seurustelemaan. Seurustelimme vähän reilun vuoden, jonka jälkeen menimme naimisiin. Seurusteluaikana fyysinen läheisyys rajoittui aika lailla halailuun. Keskustelimme paljon kaikesta mahdollisesta, koska tuntui tärkeältä tutustua hyvin toisen ajatusmaailmaan. Keskustelemme edelleen paljon. Seksielämässä ei ole ollut ongelmia vaikka aloitimme sen vasta naimisiin mentyä. Toki alkuaika oli opettelua molemmilla, mutta mielestäni oli ihana opetella oman rakkaan kanssa. Mielestäni suhteen ydin on toisen kunnioitus ja molempien halu kuunnella toista ja tehdä toiselle hyvää. Niin seksi- kuin muussakin elämässä. Nyt 8 vuotta naimisissa ja kolme lasta.
 
"julianna"
Voi mitkä Ilta naurut tämä ketju on mulle antanut ???? itse lestadiolaisena ihmettelen mistä nuita ennakkoluuloja syntyy? Itse tutustuin mieheeni 98 marraskuussa niinkin paheellisessa paikassa kuin oulun marketeilla missä silloinen nuoriso (siis ihan uskontoon katsomatta kaikki nuoriso, uskovaisesta ateistiin ????) pyöri pilistä autoilla :) mieheni ajoi omaa autoaan kaveriporukassa ja itse Olin siskojeni kans liikkeellä. Pojat tuli juttusille ja kun todettiin jutun luistavan, lähdettiin kämpille kahvin keittoon! Siitä se lähti :) Seurustelu aikana halailtiin, tuijotettiin silmiin, jatkuvasti nyhjättiin toisissamme kiinni, pidettiin hauskaa, juteltiin syvällisiä, reissattiin jopa kahdestaan ja ei menty sänkyyn muuta kuin pariin kertaan nukuttiin vierekkäin. -99 mentiin kihloihin ja syysskuussa naimisiin. 15vuotta naimisissa, 4 lasta ja päivääkään en vaihtais pois :)
 
"hellu"
Hyvä, että tuli asiallisiakin kuulumisia, asianosaisilta. Katkerikot tosin täyttivät ekan sivun.
Me seurusteltiin 6 vuotta ja risat. ???? Tavattiin ekan kerran työ-/opiskelujutuissa. Sähköposteista alkoi tutustuminen. Harvakseltaan tavattiin, pitkä välimatka. Reissattiin isommalla ja pienemmällä porukalla. Kerran jouduttiin jollain matkalla yöpymään kaksin hotellihuoneessa. Vedettiin sängyt erilleen ???? Ei haluttu ikävää jälkimakua, mielipahaa. Oli aikas mukava sit häihin asetella huntu päähän ( tietänette siihen liittyvän symboliikan). Mies, jolla ei-vl tausta, oli sitä mieltä, että toista oppii tuntemaan paremmin sillon, ku yhteistä aikaa ja energiaa ei käytetä seksiin. Mene, tiedä. Mul ei muunlaisia kokemuksia ole.
 
"hellu"
Äskeisen viestini kysymysmerkkijonojen oli tarkoitus olla naurunaamoja. Tuli niin hauskoja muistoja ja ehkä tajusin, miten koomiselta jotku asiat päälle päin vaikuttavat.
 
Serkku Rotsista
Pitkälle samaa mieltä että kannattaa tutustua serusteluaikana rauhassa kaveriin. Suvussa ja lähipiirissä 8enimmäkseen vl:iä) on useita surullisia tapauksia kun on kiirehditty tosi nopeasti naimisiin. Sitten on lapsia ja siinä sitä olalan, kaksi toisilelen täysin sopimatonta ihmisteä elämänikäiseksi tarkoitetussa avioliitossa. Vastuullaan pienten lasten elämä.

Ongelma tulee siitä kun seksi tulee ennemmin tai myähemmin seurustelussa vastaan. ja siihen ei ole luvallista kokeilumielessä lähteä, kun seksi on sallittua vasta vihkimisen jälkeen. (Historiallisesti tämä "sääntö" ei ollut muinoin suomalaisilal voimassa vaan naimisiin mentiin sitten kun lapsia oli tullut ja todettu että elämä toimii. Mutta tätä ei enää muisteta.)

Niinpä todella moni lestadioalinen paari menee yhä tänään naimisiin ensimmäisenä syynä päästäkseen seksipuuhin "luvan perästä". Seksi taas ei useinkaan riitä avioliiton peruskiveksi. Tärkeähän sekin on mutta pitää olla muutakin yhteistä.

Lestadiolaisten pitäisi sallia avoliitto eli yhteiselämän kokeilu, ja tietenkin ehkäisy. Vasta sen pohjalta voi ajatella vastuulista ja tasaveroista avioliittoa.
 
Huomaa tosiaan, että lestat täyttäneet tämän toisen sivun. :D
Useamman kerran toistuu sana "katkera".

Sitähän nuo lestat tykkäävät käyttää, kun eivät jotain asiaa/mielipidettä halua kohdata.
Kuitataan "katkeruudella" ja "omavanhurskaudella" ym.

En tosin ihmettele, jos joku lestadiolaispiireissä kasvanut ja sieltä eroon päässyt kokee joskus katkeruuttakin, mutta ei nyt ihan kaikkea voi laittaa katkeruuden piikkiin.
Tavallaan ymmärrän silti teitä tuossa, että kuittaatte kaiken sellaisen, mikä ei teitä miellytä jollain katkeruudella ja muulla vastaavalla, millä voitte mitätöidä epämieluisat mielipiteet ja kokemukset.
Tehän perustatte koko elämänne ja minuutenne johonkin ulkoiseen; yhteisöön ja Jumalaan ja näissä roikutte tuntematta sisintänne oikeasti ollenkaan.
Sisimpäänsä tutustuminenhan onkin synti; järjellä ei saa (liikoja) ajatella ja jos oikein hiljentyy itseään kuuntelemaan, niin sieltähän voi ruveta vaikka sielunvihollinen kuiskimaan.
Pitäydytään siis siinä jossain minuuden ulkopuolisessa, niin ei tarvitse kohdata tosiasioita, omaa minuuttaan, todellisia haluja, tunteita ja kokemuksia.

Sehän olisikin noloa, jos oikein rupeaisi itseään tutkiskelemaan ja huomaisikin, ettei olekaan yhtäkuin yhteisö ja yhteisön sanoma.
Muiden uskovaisten kohdalla voisi puhua Jumalasta ja Raamatusta, mutta ei teidän, sillä tehän ette edes tutkiskele itseksenne Raamattua, vaan "usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanasta", eli puhujat syöttävät teille omat tulkintansa Raamatusta ja lampaat sitten nielevät nämä mukisematta.
Yhteisön normien kyseenalaistaminen leimataan katkeruudeksi, noloksi ym.
Sitä paremman aseman yhteisössä saa, mitä kuuliaisempi lammas on ja noudattaa niitä sääntöjä, mitkä jotkut vanhat sedät 60-luvulla keksivät, jotta onnistutaan pitämään lauma ruodussa.
 
  • Tykkää
Reactions: krut
"mikko"
Miksi valtaosa vastauksista on muiden kuin lestadiolaisten antamia? Jos kysyn: Pekka, kerro..., miksi Pekka ei vastaa, mutta Paavo ja 8 muuta pahvia rientää kertomaan näkemyksiään?
 
..jk..
Olen vl 9 lapsen äiti.en ole tillin tallin väsynyt niinku joku aikasemmin väitti. Huomioksi kaikille lapset voi olla myös rauhallisia ja helppoja. Kumpikin vanhempi rakastaa yhteisiä lapsia. . Ja perhe on yhteinen yritys jossa jokainen tekee töitä, ei kaikki jää äitin tehtäväksi.tavattiin harrastuksen merkeissä, vuosi seurustelua ja sitten häät. Suhde toimii.. tietenki meillekin tulee välillä pientä "riitaa". Mutta ero pelkoa ei ole. Se on lastenki kannalta mukavaa ettei heidän tarvitse pelätä vanhempien eroa.ei meitä kannata kauhistelella.. elämme tavallista lapsi perhe elämää, meillå se vaam kestää vähän pitempään ison perheen vuoksi. Mutta vielä me saamme nauttia kahdenkeskisestä ajasta . Joskus sanotaan et olemme sulkeutuneita.. minä haluaisin olla enemmäm teidän ei vl äitien kanssa mutta minusta tuntuu että teillä on ennakko luuloja minua ja meitä kohtaan. Usko on minun henk.koht.asia.
 
"Huoh"
Olen vl 9 lapsen äiti.en ole tillin tallin väsynyt niinku joku aikasemmin väitti. Huomioksi kaikille lapset voi olla myös rauhallisia ja helppoja. Kumpikin vanhempi rakastaa yhteisiä lapsia. . Ja perhe on yhteinen yritys jossa jokainen tekee töitä, ei kaikki jää äitin tehtäväksi.tavattiin harrastuksen merkeissä, vuosi seurustelua ja sitten häät. Suhde toimii.. tietenki meillekin tulee välillä pientä "riitaa". Mutta ero pelkoa ei ole. Se on lastenki kannalta mukavaa ettei heidän tarvitse pelätä vanhempien eroa.ei meitä kannata kauhistelella.. elämme tavallista lapsi perhe elämää, meillå se vaam kestää vähän pitempään ison perheen vuoksi. Mutta vielä me saamme nauttia kahdenkeskisestä ajasta . Joskus sanotaan et olemme sulkeutuneita.. minä haluaisin olla enemmäm teidän ei vl äitien kanssa mutta minusta tuntuu että teillä on ennakko luuloja minua ja meitä kohtaan. Usko on minun henk.koht.asia.
Olisipa mukavaa, että saisit ystäviksi tavisäitejä. Huomaisit, etteivät meidänkään lapset pelkää vanhempien eroa eikä meissäkään ole sen kummempaa kauhisteltavaa.
 
"Onnellinen"
Me tekstailtiin ensin, sit oli sopivasti suviseurat jossa tavattiin. Seuraavana vkonloppuna mieheni tuli meille(minun lapsuuden kotiin) ja mä menin seuraavana vkonloppuna heille. Välimatkaa meillä oli 200kilsaa. Seurusteltiin 3,5kk ja siitä 2,5kk eteenpäin mentiin naimisiin. Toinen tuntui heti niin oikealta kun vaan voi ja toisen kanssa oli helppo olla. Ja meillä oli samanlaiset ajatukset/tarkoitus seurustelusta. Seurusteluaika oli mukavaa, ne pitkät keskustelut? Tutustuttiin toisiimme jutellen, muuta kun ei haluttu tehdä. Kummallekki oli selvää että seksi kuuluu vasta avioliiittoon. Nähtiin vkonloppuisin, silloin hengailtiin yleensä toisen lapsuuden kodeissa, kavereitten kans. Joskus oltiin mun opiskelupaikkakunnalla, mutta silloin mieheni yöpyi siskonperheen luona. Elämä hymyilee, lapsia on neljä, avioliittoa kohta 8v. Toinen on elämän kaikkeus????Onneksi kummallakin sama tunne, ei oo pelkoa toisen häipymisestä. Mutta kuitenkaan toista ei saa pitää itsestään selvänä, eli parisuhteesta pidetään huolta. Onneksi välillä saadaan lapset hoitoon ja päästään lomalle. Tuntuu että päivä päivältä toinen ja suhde vaan paranee.
 
Ad Astra
Kaikkia uskontoja on arvioitava sen perusteella, millä lailla uskonto kohtelee heikointa, suuriin vaikeuksiin joutunutta.

Mitenkäs sitten, kun niitä lapsia pitä ehkäisemättä koko ajan tulla, ja täytyy "ottaa vastaan", mutta lääkäri on ilmoittanut että vanhemmilla on perinnöllinen geenivirhe, josta seuraan incl-sairaus 25 prosentin todennäköisyydellä.

Joka tuntee kyseisen sairauden, tietää että se on syntyvälle ihmiselle kuolemantuomia muutamassa vuodessa, ja lisäksi koko elämä on psekkää kipua ja tuskaa. Puhumattkaaan läheisistä.

Onko siis ehkäisy sallittu lestadioaliselle isälle ja äidille kun sairaus on iso riski?
Kysyn tätä vakavissani. Omantunnon kysymys ja miten tästä on liikkeessänne opetettu?
 
"jossu."
Itse uskon, että ne lapset, jotka olemme saaneet, on meille tarkoitettuja. Jokainen lapsi on nii oma persoona. Niin huippu tyyppi. Ja jos meille vielä lapsia tulee, uskon, että niidenkin elämällä on tärkeä merkitys. Oma jaksaminen täytyy ottaa huomioon. Samoin fyysinen ja psyykkinen kunto. Jokainen tekee ratkaisunsa omista lähtökohdista käsin. Toivon, että itselläni ei tarvi tehdä ratkaisuja ehkäisyn käyttämisestä missään vaiheessa, mutta jos sellainen tilanne tulisi, toivon, että osaisin tehdä oikean päätöksen , meidän perheelle sopivan.
 
vl
On totta että tällaisia ihmisiä on. Varmaan jokaisessa uskontoryhmässä.
Jokaisellehan tulee etsikonaikoja ja pakko tutkiskella itteään.
Ehkä jotkut eivät sitten vain ymmärrä asioita ja elävät sitten pinnallisesti. Luulevat ymmärtävänsä, tuomitsevat epäsuorasti.
Lestadiolaisuudessa kun on se jonkinlainen yhteisön paine niin on vaikeampaa olla oma itsensä ja tuoda mielipiteitään julki.
60-luvun säännöt on tehty suojelemaan perheitä "maailmalliselta menolta". Nämä " säännöt" jotku mieltää synneiksi kun taas toiset ymmärtävät keskeltä.
 
ensisilmäyksellä
Tutustuttiin kavereiden kautta, n. puolivuotta sen jälkeen seurustelemaan n. puolivuotta sen jälkeen kihloihin ja n. puolivuotta sen jälkeen naimisiin.
Seksiä hääyönä eka kerran. Kihlausaikana, kun tuleva liitto jo selvä, niin suudeltiin ja halailtiin. Muita en ole eläissäni suudellut, enkä rakastellut, kuin miestäni ja se on vain positiivinen asia. Yhdessä edelleen onnellisena 20 vuoden jälkeen.
 
"Maikki"
On lestadiolaisten äitien ja isien ajattelukyvyn aliarviointia sanoa, etteivät itse kykene tekemään ratkaisuja ehkäisystä yms. ja että elintavat olisivat pelkkää seurausta yhteisön painostuksesta. Ketään ei pakoteta mihinkään, enkä itse lestadiolaisena tunne tai tiedä ketään, joka olisi lestadiolaisuudesta lähtemisen seurauksena hylätty esim perheen taholta. Yksittäisiä tapauksia voi toki olla. Itse tahdon ottaa kaikki lapset vastaan jos vain voin, koska koen sen hyväksi ja oikeaksi ratkaisuksi ja olen iloinen, jos minun annetaan toimia oikeksi kokemallani tavalla.

Seurustelu halailua pidemmälle menemättä oli ihanaa ja hankalaa, mutta koettiin, että hyvä tulla toista lähelle ensin henkisesti ja sitten vasta fyysisesti, kun fyysistä vetoa oli kumminkin riittämiin.
 
Yksi vastaus
Ja mitä kaikkea saa tehdä ja ei saa ennen avioliittoa? Kuinka nopeasti menitte naimisiin? Lapsia?
Tapasimme riparilla.
Sen jälkeen oli on-off-suhde muutaman vuoden ajan. (Kummallakin muita "kokeiluja".)
Jossain myöhemmässä vaiheessa mies etsi minut käsiini ja kysyi "Lopetetaanko tämä pelleily, kun kumminkin halutaan yhdessä vanheta?" ja siinä vaiheessa olin täysin valmis sitoutumaan minäkin.

Seuraavana juhannuksena meidät vihittiin.
(En muista kenenkään mitenkään puuttuneen siihen, mitä olisi sopivaa tai ei-sopivaa tehdä kihlausaikana)

Nyt 16 v (ja 11 lasta) myöhemmin, olen iloinen kumppanuudesta kaikkina kuluneina vuosina.
Osa ollut hyviä. Osa huonoja (kipua ja kuolemaa lähipiirissä - sellaista, mihin ihminen ei voi vaikuttaa.)

Rakkauteen sitoutuminen ei ole missään vaiheessa kummallakaan horjunut.
 
mama l
Tavattiin yhteisten kavereiden kautta. Mies ihastui ja "piiritti" vuoden ennen kuin olin varma, että haluan aloittaa seurustelun hänen kanssaan. Siitä vuoden päästä naimisiin ja nyt ollaan oltu naimisissa 10,5 vuotta. Meille syntyi juuri kuudes ihana ja toivottu lapsi. Parisuhde toimii ja teemme tiimityötä kaikilla elämän osa-alueilla. Tekemistä riittää, mutta se on mielestäni elämän suola. Tylsistyisin, jos joutuisin makoilla sohvalla :D.
Saan uskostani ja perheestäni valtavasti voimaa ja elämänhalua. Joskus tulee väsyneitä iltoja, mutta niihin auttaa oikeanlainen asenne.
Ainoa mikä välillä häiritsee, on joidenkin jatkuva ihmettely, miten jaksamme. Jumala antaa voimat, kun vain uskoo niin. Niin se vain on ainakin tähän asti ollut, vaikka on ollut myös vastoinkäymisiä. En jaksaisi omilla voimilla vaan annan kaikki Jumalan käsiin.
 
Olen vl 9 lapsen äiti.en ole tillin tallin väsynyt niinku joku aikasemmin väitti. Huomioksi kaikille lapset voi olla myös rauhallisia ja helppoja. Kumpikin vanhempi rakastaa yhteisiä lapsia. . Ja perhe on yhteinen yritys jossa jokainen tekee töitä, ei kaikki jää äitin tehtäväksi.tavattiin harrastuksen merkeissä, vuosi seurustelua ja sitten häät. Suhde toimii.. tietenki meillekin tulee välillä pientä "riitaa". Mutta ero pelkoa ei ole. Se on lastenki kannalta mukavaa ettei heidän tarvitse pelätä vanhempien eroa.ei meitä kannata kauhistelella.. elämme tavallista lapsi perhe elämää, meillå se vaam kestää vähän pitempään ison perheen vuoksi. Mutta vielä me saamme nauttia kahdenkeskisestä ajasta . Joskus sanotaan et olemme sulkeutuneita.. minä haluaisin olla enemmäm teidän ei vl äitien kanssa mutta minusta tuntuu että teillä on ennakko luuloja minua ja meitä kohtaan. Usko on minun henk.koht.asia.
Mistä eron pelkäämisestä oikein kirjoitat? Ei kukaan tuntemani parisuhteessa oleva (seurusteleva tai yhdessä asuva) pelkää eroa, eivät myöskään heidän lapsensa. Yleensä se luottamus tulee nimittäin parisuhteesta itsestään ja rakkaudesta, ei siitä, että ero olisi kielletty ja sitä kautta pois suljettu. Yleensä ero on pois suljettu vaihtoehto siksi, että halutaan olla yhdessä.
 
sivusta
Luulen että kun lestadiolaisilla arvot ovat sellaiset ettei eroja herkästi tule, siksi näin kirjoitti.
Ei ajatellut. Tietenkin yhteisön ulkopuolella on myös ihmisiä joilla samanlaisia arvoja.

On helppoa ja turvallista löytää kumppani yhteisön sisältä kun ajatukset ovat samankaltaiset.
 
[QUOTE="Maikki";30550011]On lestadiolaisten äitien ja isien ajattelukyvyn aliarviointia sanoa, etteivät itse kykene tekemään ratkaisuja ehkäisystä yms. ja että elintavat olisivat pelkkää seurausta yhteisön painostuksesta. Ketään ei pakoteta mihinkään, enkä itse lestadiolaisena tunne tai tiedä ketään, joka olisi lestadiolaisuudesta lähtemisen seurauksena hylätty esim perheen taholta. Yksittäisiä tapauksia voi toki olla. Itse tahdon ottaa kaikki lapset vastaan jos vain voin, koska koen sen hyväksi ja oikeaksi ratkaisuksi ja olen iloinen, jos minun annetaan toimia oikeksi kokemallani tavalla.

Seurustelu halailua pidemmälle menemättä oli ihanaa ja hankalaa, mutta koettiin, että hyvä tulla toista lähelle ensin henkisesti ja sitten vasta fyysisesti, kun fyysistä vetoa oli kumminkin riittämiin.[/QUOTE]

Saman voin allekirjoittaa! Jännä ja harmi, jos muut tuntevat sellaisia perheitä jotka ovat hylänneet lapsensa tämän luopuessaan lestadiolaisuudesta mikä ei tarkoita että luopuu uskosta :O tässä on myös olennainen ero! Uskoa voi vaikkei edes kuulu kirkkoon.

Mulla ei ole kokemuksia vanhoillislestadiolaisista, vaan ihan "tavan lestoista". <3 Pelkästään voin puhua hyvää heistä, tosin heistä ainakin kaksi on luopunut elämäntyylistä :D Ei tarvitse kun katsoa facen profiilikuvan niin näkee, että tuo tyttö ei ole uskovainen enää. Olen heistä hirveän ylpeä, nuorella iällä ovat rikkoneet rajoja ja ruenneet meikkaamaan, kuuntelemaan musiikkia ja kaikkea mitä normiväestökin matkustelua myöten.. Lienee selvä että myös ehkäisy on käytössä ;)
 
Saman voin allekirjoittaa! Jännä ja harmi, jos muut tuntevat sellaisia perheitä jotka ovat hylänneet lapsensa tämän luopuessaan lestadiolaisuudesta mikä ei tarkoita että luopuu uskosta :O tässä on myös olennainen ero! Uskoa voi vaikkei edes kuulu kirkkoon.

Mulla ei ole kokemuksia vanhoillislestadiolaisista, vaan ihan "tavan lestoista". <3 Pelkästään voin puhua hyvää heistä, tosin heistä ainakin kaksi on luopunut elämäntyylistä :D Ei tarvitse kun katsoa facen profiilikuvan niin näkee, että tuo tyttö ei ole uskovainen enää. Olen heistä hirveän ylpeä, nuorella iällä ovat rikkoneet rajoja ja ruenneet meikkaamaan, kuuntelemaan musiikkia ja kaikkea mitä normiväestökin matkustelua myöten.. Lienee selvä että myös ehkäisy on käytössä ;)
sää et taida tietää lestadiolaisuudesta yhtään mtn?
 

Yhteistyössä