K
kokemusta minulla
Vieras
Tällä viikolla mietin menneisyyttäni ja sitä että koko elämäni olin viettänyt lestaadiolaisten keskellä,mennyt naimisiin 18-vuotiaana ja eronnut miehestäni 30-vuotiaana.
Mietin silloista elämääni ,nuoruuta ja aikuisuutta siihen saakka ja kun sitten erosin miehestäni ja koko yhteisöstä sitä kuinka minua pidettiin jotenkin alempiarvoisena.
Kukaan ei oikein enää jutellut minulle (siis näistä ent.ystävistä?) ja kuinka kamalasti selän takana puhuttiin kun sitten vuosien pääsät otin uuden miehen ,menin naimisiin ja olin jo ennen vihkimistä raskaana.
Nyt 20-vuotta sitten tapahtunneesta erostani miehestä ja lahkosta minua pidetään vieläkin kummajaisena.Ollessani lenkillä takaani tuli auto jossa suuren perheen jo vanha miies ja vaimo ohittivat minut.Meinasivat ajaa ojaan kun niin katselivat tarkasti...Siinä se musta lammas nyt menee.Tuntui tosi pahalta.
Olen koittanut elää aina niin etten pahaa kellekkään tekis.ystävät ja mieheni sanovat minua herttaiseksi ja sydämmelliseksi ym.
Silti tuntuu aika ajoin tosi pahalta.Tuntuu että nuoruudessani minulta vietiin "ihmisyys "ja persoonani.Kaavojen mukaan piti elää ja olla.Jos en ollut tai ajattelinkin olla olematta olin kuin mikäkin rikollinen ja paha ihminen ja se myös päähäni taottiin.Tämä jos mikä on henkistä pahoinpitelyä!
Onneksi kotini oli ihana ja rakastava vaikka vanhempani myös tuohon liikkeeseen kuuluivat ja ovatkin varmasti saaneet osansa minun erostani sillä kai heitäkin katsottiin siihen aikaan vähän kieroon.
Miten tämä kaikki sitten vaikuttaa elämääni nyt?Ensiksikin minulla on varmaan tavallista heikompi itsetunto.Ajattelen usein etten kelpaa tälläisenä ja ole jotenkin huonompi kuin muut.
Ajattelen monesti että ihan arkipäivän erimielisyydet esim.mieheni kanssa ovat minun vikaani ja olen aina ensin pyytämässä anteeksi.Ainakin mieheni tästä minulle joskus taisi mainitakkin.
Jos olen jossakin juhlissa jossa tarjotaan alkoholia otan pari lasillista ,mutta ajattelen että se on jotenkin väärin tai likaista.tai vaikken ajattelekkaan on se ajatus jossain pään sisällä
Jos antaudun seksiin ihanan mieheni kanssa ajattelen senkin olevan jotain kamalaa (ainakin jälkeen päin)Sillä eihän hän ole se jonka kanssa menin nuoruudessani naimisiin
Ja on paljon paljon vielä muuta...Eli tuo uskonto jätti pysyvät jäljet ja jotenkin rampautti minut.
Mietin silloista elämääni ,nuoruuta ja aikuisuutta siihen saakka ja kun sitten erosin miehestäni ja koko yhteisöstä sitä kuinka minua pidettiin jotenkin alempiarvoisena.
Kukaan ei oikein enää jutellut minulle (siis näistä ent.ystävistä?) ja kuinka kamalasti selän takana puhuttiin kun sitten vuosien pääsät otin uuden miehen ,menin naimisiin ja olin jo ennen vihkimistä raskaana.
Nyt 20-vuotta sitten tapahtunneesta erostani miehestä ja lahkosta minua pidetään vieläkin kummajaisena.Ollessani lenkillä takaani tuli auto jossa suuren perheen jo vanha miies ja vaimo ohittivat minut.Meinasivat ajaa ojaan kun niin katselivat tarkasti...Siinä se musta lammas nyt menee.Tuntui tosi pahalta.
Olen koittanut elää aina niin etten pahaa kellekkään tekis.ystävät ja mieheni sanovat minua herttaiseksi ja sydämmelliseksi ym.
Silti tuntuu aika ajoin tosi pahalta.Tuntuu että nuoruudessani minulta vietiin "ihmisyys "ja persoonani.Kaavojen mukaan piti elää ja olla.Jos en ollut tai ajattelinkin olla olematta olin kuin mikäkin rikollinen ja paha ihminen ja se myös päähäni taottiin.Tämä jos mikä on henkistä pahoinpitelyä!
Onneksi kotini oli ihana ja rakastava vaikka vanhempani myös tuohon liikkeeseen kuuluivat ja ovatkin varmasti saaneet osansa minun erostani sillä kai heitäkin katsottiin siihen aikaan vähän kieroon.
Miten tämä kaikki sitten vaikuttaa elämääni nyt?Ensiksikin minulla on varmaan tavallista heikompi itsetunto.Ajattelen usein etten kelpaa tälläisenä ja ole jotenkin huonompi kuin muut.
Ajattelen monesti että ihan arkipäivän erimielisyydet esim.mieheni kanssa ovat minun vikaani ja olen aina ensin pyytämässä anteeksi.Ainakin mieheni tästä minulle joskus taisi mainitakkin.
Jos olen jossakin juhlissa jossa tarjotaan alkoholia otan pari lasillista ,mutta ajattelen että se on jotenkin väärin tai likaista.tai vaikken ajattelekkaan on se ajatus jossain pään sisällä
Jos antaudun seksiin ihanan mieheni kanssa ajattelen senkin olevan jotain kamalaa (ainakin jälkeen päin)Sillä eihän hän ole se jonka kanssa menin nuoruudessani naimisiin
Ja on paljon paljon vielä muuta...Eli tuo uskonto jätti pysyvät jäljet ja jotenkin rampautti minut.